Leena Yliportimo: Rakkaus on pyöreä

Harvoin sitä tulee runokirjaa esitellessään sanoneeksi, että runot sekä riipaisevat että saavat nauramaan. Näin minulle kävi lukiessani Leena Yliportimon esikoisteosta Rakkaus on pyöreä. Leena itse toteaa runojensa olevan hänen mielenmaisemastaan napattuja, sanoiksi puettuja kuvia. Syvällisiä, tunteellisia ja viihteellisiä. Kokoelma on tarina intohimoisesta rakkaudesta, joka polttaa itsensä loppuun. Rakkaus on pyöreä ehkäisee kuitenkin kyynisyyttä, sillä rakkaus tulee vielä vastaan, koska rakkaus on pyöreä ja se on myös kirjan päätöslause. Voitko kieltää, että alkaa hymyilyttää:

piilosurua

honey

onko suru puserossa?

No tule tänne

niin otetaan se pois

ja ihan varmuuden vuoksi

vielä housutkin

Luin kaikki Yliportimon runot tuosta vain ja ajattelin, miten kuin leikiten teksti häneltä virtaa. Leena on mainonnan suunnittelija, joka on ikänsä kaiken ollut intohimoinen kirjoittaja. Nuorena saadusta kirjallisuusstipendistä huolimatta, hän päätyi kaupalliselle alalle. Sitten runoilu kuitenkin alkoi haitata työntekoa ja Leena löysi itsensä jossakin vaiheessa luomassa runouden ja kuvituksen yhdistävää taidekonseptia yhdessä ystävänsä taiteilija Luiz Risin kanssa.

kohtuus kaikessa

niin suuttunut olin sinuun

että söin epähuomiossa

kolme vaniljavanukasta

sitten aloit vielä ällöttääkin

Mainonnan ammattilaisena Leena on osannut määrittää kohderyhmänsä:

Kokoelmani on tarkoitettu tämän päivän urbaaneille ihmisille, jotka kaipaavat elämäänsä taiteellista viihdettä, joka ei ole liian vaikeaa, mutta joka koskettaa ja saa ajattelemaan. Populäärin tyylinsä vuoksi tekstejäni lukevat mielellään hekin, jotka eivät muuten runoudesta välitä.

anteeksi kömpelyyteni

uskothan

kaikki ulos päästämäni sammakot

ovat vain

viattomia luontokappaleita

Arvatkaapa onko minulla hauskaa! Että saan tässä hihitellä ja runoilija Yliportimo myy itsensä niin tehokkaasti, että minä olen vain puhtaaksikirjoittaja. Leenan löydät täältä Ja älköön kukaan vain luulko, etteikö oikeasti olisi draamaa ja kaihoa tässä runokirjasessa, on sitäkin. Toin nyt kuitenkin esiin sitä harvinaisempaa eli hauskaa. Haluan kuitenkin lopettaa erääseen kauniiseen, omaan suosikkiini:

ikävä meitä

ollaan tänä iltana

taas me

ollaan se talo

jossa on ikkunat etelään

ollaan kaunis laulu

sinä melodia ja minä sanat

ollaan punainen tandempyörä

ohjataan vuorotellen

ollaan taas me kaksi yhdessä

niin että ihojemme väliin

ei mahdu mitään muuta

kuin rakkautta

ollaan yhtä aikaa

pyörremyrsky ja auringonlasku

ollaan kulta taas me


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika K.