Kuin kaari on ruumiini hämärissä,
se on kireä, kuuma, on näännyksissä -
ja sentään, jos tulisit, tiedän sen,
vain kiveä kättesi alla ma oisin:
kovaa, kuollutta, jäykkää ja ynseää,
ja jos pirstoisit mun - sinun pirstovan soisin! -
siruiks löisit mun, siru jokainen
yhä kiveä on ja kiveksi jää!
Ja puhua voin, voin puhua sulle:
jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia sirkkain:
oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
vaikk' haroisit, miettisit tuhannen vuotta!
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois...
Voin kaivata! Kaivata, kaivata voin!
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
*****
How Can We Hang On To A Dream
Mahtavaa!
VastaaPoistaVoisin kuvitella tämän kuvaavan jotain kuuman suhteen päättymisen jälkeistä aikaa...
Rita, eikö vain.
PoistaJonkun kauan sitten päättyneen...
Niin hieno. <3
VastaaPoistaLiisa, Aila on niin mahtava♥
PoistaHiljaa kuuntelevan kanssa aina sopii puhella,
VastaaPoistamutta elävä keskustelu myös antoisaa.
Hannele, täysin samaa mieltä.
PoistaVoi Leena kun osaat aina valita ihanien runojen lisäksi niin sopivat kuvat! <3
VastaaPoistaAnnika, voin myöntää, että se ei ole ihan helppoa;-)Kiitos.
Poista♥
Upea runo, Meriluoto on loistava!
VastaaPoistaKiitos myös musiikkilinkistä, pidin!
Hyvää viikonloppua:)
Minttuli, hän on! Olen koko elämäni ihaillut Meriluotoa.
PoistaOle hyvä. Löysin tuon biisin Kjell Westön kolumnista, jonka nimi oli Laulu löytää luokseni. Westö kertoo siinä, miten löysin tuon 'tasan kahteen minuuttiin puristetun kirkkaan helmen vuodelta 1967.' Juttuun liittyy myös se, että biisi oli Patti Smithin ja hänen kumppaninsa Robert Mapplenthorpen rakkauden tunnussävelmä. Kaikki, mitä luen Westöstä on kuin kutsua ja silti en ole saanut luettua vielä sitä yhtä erityistä kirjaa häneltä...
Kiitos samoin sinulle!
♥
Hieno runo.Kuvaa niin hyvin päättynyttä suhdetta ja tunteiden sekamelskaa.
VastaaPoistaJael, niin minustakin. Sitä juuri täydellisesti.
PoistaAila osaa! Kiva laulu, ei näy Saksassa, mutta onneksi joku kertoi mulle kikan, minkä avulla pystyn niitä "kiellettyjä" lauluja kuulemaan.
VastaaPoistaAllu, aina vain. Upea nainen!
PoistaMinäkin pidän. Moni laulu tulee täälläkin yhtäkkiä 'kielletyksi'. Harmittaa, kun muutama lemppari on nyt poistunut kuvioista eli en niistä enää nauttia. Voisit kertoa minullekin;-)
Aila Meriluodon runoissa sanat ja sanomat vierivät, lomittuvat ja sointuvat hienosti.
VastaaPoistaArleena, täydellisesti. Ja hän uskaltaa olla myös rajaton eli kun lukee hänen uudempia runoteoksiaan, sen huomaa hyvin.
PoistaOI, voi, auh! Suoraan omasta nuoruudestani, jolloin Meriluoto oli usein tunteitteni tulkki. Tunnistin runon heti, muistin jopa unohtuneen kaipauksen kohteen. Voi tätä ihanaa elämää kaikkinensa!
VastaaPoistaRaili, joskus on vain pakko muistaa;-) Aut ja oi ja voih!
PoistaHän on kulkenut minunkin matkassani ihan teinivuosista, eikä mitenkään rauhoittanut kuohuvaa mieltäni, vaan äitini mielestä täysin päinvastoin;-)
Ihana, ihana elämä, jossa pitää olla niitä tummiakin raitoja, että kirkkaat erottuisivat.
Olipas mieleenpainuva postaus. Piti oikein palata uudelleen lukemaan.
VastaaPoistaVanhan kaakelitakan talossa, kopsaa talteen;-) Tähän ei kyllästy ikinä.
PoistaKyllä on hienoa! Ei voi muuta sanoa. Tähän jäi kiinni, pakko oli hidastaa ja uudelleen palata.
VastaaPoistaBirgitta, tää on niin täydellistä. Olen varma, että tajuat tästä just kaiken!
Poista