Puutarhoja on moneksi. Olen vieraillut todella upeissa, joissa ei näy rikkaruohon rikkaruohoa, kauden kukat kukkivat upeina ja musiikkina on lintujen konsertto kera suihkulähteiden solinan. Sitten on ollut sellaisia hyötypuutarhoja, joissa pääosaa näyttelevät kasvimaat ja jossain on kukkaryhmä tai pari sekä tietysti hedelmäpuita. Karkealla jaolla
kolmantena tulevat ne, joista itse pidän eniten, luonnonmukaiset, mutta eivät luonnonvaraiset puutarhat, joissa puutarha liittyy saumattomasti ympäröivään luontoon, joissa ei nurmikolla ole mitään roolia ja joissa erilaiset köynnökset tuovat viidakkomaista tunnelmaa ja villikukat leviävät. Viime mainittuun pyrin itse, mutta turha luulo, että se tulee itsestään. Joskus tuntuu, että se villiinnyttäminen vasta vaatiikin, mutta olen vasta matkani alussa.
Dan Rosenholmin teos Helppohoitoinen puutarha - 88 vinkkiä, joilla saat pihan kukoistamaan vähällä vaivalla (Trägårdshandbok fär lata. 88 Tips för den som vill göra så lite som möjligt, Minerva 2014, suomennos Kirsi Tuominen) on puutarhakirja juuri heille, jotka rakastavat puutarhaansa, mutta haluavat selvitä siitä mahdollisimman vähällä vaivalla. Heille, jotka jopa saattavat viettää suuren osan kesästään mökillä tai sukuloimassa sen enempiä mieltään puutarhalla vaivaamatta. Dan opettaa 88 ohjelmalla puutarhan omistajan sietämään rikkaruohoja, rakastamaan villiintymistä, kadottamaan työlistävää nurmikkoa ja nauttimaan enemmän. Vinkit on todellakin numeroitu yhdestä kahdeksaankymmeneenkahdeksaan, mutta niitä ennen on vielä helppohoitoisuuten pyrkivän kuusi käskyä, joista arvaan monen ilahtuvan, sillä sen verran olen kuullut ihmetystä, että
'miten te jaksatte tuota ja tuota'. No, ei me aina jaksetakaan ja silloin mekin noudatamme kuudetta käskyä eli siiräämme homman johonkin toiseen päivän, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä juuri tänään.
Rosenholmin mielestä me pohjoismaalaiset olemme niin hullaantuneita runsaisiin englantilaisiin puutarhoihin, että yritämme matkia niitä hinnalla millä hyvänsä. Katselemme vanhojen puutarhojen upeita kuvia ja haluamme saada itsellemme juuri vaikka tällaisen, joka on klassinen englantilainen puutarha the Mill Gardenista Warwickissa.
Unohdamme, että nämä puutarhat kuuluivat aikaan, jolloin herraskartanoissa työskenteli useita puutarhureita. Nykyajan kiireiselle ihmiselle miltei mahdotonta, mutta jos rakastaa puutarhailua ja puutarhaansa...: Juuri tähän dilemmaan Danin teos tuo apua.
Ohjeita on siis todella paljon ja ihan konkreettisia, mutta yksi on tietty vanha tuttu: Katso luontoa, siellä ei ole tyhjää tilaa. Rikkaruohot eivät mahdu kasvamaan, jos osaa istuttaa kasvit riittävän tiheään. Keväästä syksyyn tämä tarkoittaa, että ensin istutetaan perennat ja sitten niiden väliin sipulikukkia niin paljon kuin mahtuu. Kun sipulikukat ovat kukkineet, oikein valitut perennat peittävät kuihtuvat tulppaanit ja narsissit armollisesti ja sallivat näiden palauttaa energiansa takaisin emosipuliin ilman, että tarvitsee katsoa kuihtuvia sipulikukkaistutuksia.
Hyvin radikaali on 27. vinkki: "Tee kuten Christopher Lloyd, kieltäydy ruusuista!"
Tunnettu englantilainen puutarhuri Christopher Lloyd teki vuonna 1996 sellaisen yksinkertaisen ratkaisun, että hän poisti Great Dixterin puutarhasta koko ruusutarhan. Sen oli sinne 70 vuotta aikaisemmin suunnitellut toinen puutarha-alan legenda Sir Edwin Lutyens. Englannissa järkytyttiin.
"Maailma on täynnä ristiriitaisuuksia: Ensiksi neuvon, ettei helppohoitoisuuten pyrkivän ihmisen tule kasvattaa ruusuja. Sitten paljastan, että pidän niistä. Kumpikin on totta!"
Tämän purkauksen jälkeen Dan tarjoaa neljää helppohoitoista ruusuryhmää, joiden kanssa pärjää keväästä pitkälle syksyyn.
Sanomattakin on selvää, että oma suosikkini Rosa rugosa on mukana. Ja kuka voisi vastustaa 'Maidens Blushia'!
Tiedän, että osa puutarhaharrastajista panostaa lujaa tällä hetkellä puutarhansa kulkuväyliin ja tähän kirja antaa oivallisia vinkkejä, sillä tietenkin sitä innoissaan alkaa toteuttaa mitä ihmeellisimpiä juttuja tajuamatta, että lopultakaan ne eivät toimi ollenkaan. Vinkit 2-5 auttavat suunnittelemaan toimivat kulkuväylät.
Yllä oleva kuva ei ole Rosenholmin kirjasta, vaan teoksesta
Hehkuvat sipulikukat. Tämä on lainaa, jossa yhdistyvät Tønsbergin ja Ingbretsenin teoksen upea kuva Rosenholmin tekstiin, joka valuu pitkin sieluani kuin kaunein uni, jonka nimi on
Luonnonpuutarhan kuningatar - Varjolilja:
"Varjolilja, Lilium margaton, viihtyy lähes koko Suomessa. Se leviää innokkaasti siementämällä, ja muutaman vuoden kuluttua saattaakin kerralla nousta uusia taimia. Kasvi on helppohoitoinen, mutta viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, humuspitoisessa ja melko varjoisassa paikassa. Se kukkii kesä-heinäkuussa ja kasvaa lähes metrin korkuiseksi. Ne ovat kuin suoraan saduista."
Kerronpa nyt, että minun suuri haaveeni on ollut juuri varjoliljat, mutta en tajunnut, että ne kylväytyvät itse. Ostin viime syksynä elämäni kalleimmat kukkasipulit, sillä hankin muutamia valkoisen varjoliljan lupauksia. Tämän Danin vinkki 12 hurmaamana jatkan projektia tänä vuonna. Nyt on enää taivas kattona saada tämä unelma todeksi.
Vanhanajan syreenimajan perustaminen ei ole juttu eikä mikään. Kokenut puutarhasunnittelija Da Rosenholm neuvoo yhdistämään useampaa lajia sekä lajiketta sekä niiden eri värisävyjä. Reunoilla on pensasmaista ja matalampaa syreenipensasta, joka tuo ryhmään pesämäisyyttä. Minulla on tämä istutus tehty muutama vuosi sitten suoraan vastapäätä pergolaa, joka muodostuu
köynnöshortensioista. Näin toinen istuinryhmä on syreenimajassa ja toinen pergolassa, mutta niistä muodostuu kokonaisuus, jossa eri paikoissa istuvat voivat mukavasti seurustella keskenään. ja istutusryhmien alla ei ole nurmikkoa vaan laatoitus!
Niille, jotka eivät halua nurmikosta elämäntehtävää, on tämä mininurmikko japanilaisesta puutarhasta hyvä vinkki. Kymmenien vuosien kokemuksella olen todennut, että nurmikkoa työläämpää ei ole. Ja mitä järkeä on nurmikossa: Paljas avoin kenttä puutarhassa näyttää jotenkin...oudolta. Rosenholm suosittelee vain parinkymmenen neliön nurmialuetta, josta voi selvitä hengissä. Iso nurmialue tarkoittaa järkyttävää määrää nurmikon leikkuuta pitkin kaunista suvea. Se on melu- ja pakokaasusaastetta ja pitkiä työteliäitä tunteja. Tuloksena agorafobistinen kenttä, joka on kuin epäluontoa, sillä se ei kuki vuodenaikakasveja, siinä eivät varjosta suuret puut, siinä ei ole suloisia siimeksiä, villikukatkin
akileijoja myöten on koneen terä katkaissut.
Helppohoitoinen puutarha on oiva suvituliainen kenelle vaan. Tämä ei stressaa ja sopii myös mökille ja siirtolapuutarhoihin. Minä tunnen monia, joita mikään maailmassa ei saisi viettämään kesiään kitkien tai ruohonleikkuukonetta lykkien...
Minulle tuli tästä Dan Rosenholmin kirjasta mieleen hauska uusi termi: Torkkupuutarha! Miksi emme voisi torkkua omassa puutarhassamme hyvin mielin ja vain nauttia siitä, että on kukkia, kirjoja ja suvi!
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirjasähkökäyrä
*****
Puutarhakirjat Leena Lumissa
*****
Leena Lumin puutarhassa
