Vähän oli rankka päivä tänään. Olimme sairaalassa keskustelemassa leikkaavan lääkärin kanssa ja mikään ei ole tulevan operaation jälkeen entisellään. Ei ainakaan vasen sääreni polven yläpuolelta. Toisaalta se on vielä pientä, jos vain leikkauksella selvitään, mutta luotan nyt puukkoon enkä mieti yhtään mitään muuta. Minä vain olen aina ollut niin sääri!!!! Nyyyyhhh.....Äitini täyttää ensi vuonna 90 vuotta ja näkisittepä, miten upeat sääret hänellä on vieläkin!
Se on kuitenkin oletettavaa, että elämäni minihameissa on ohi oman pihapiirin ulkopuolella. Tai siis sääret paljaina. Olen aina ollut intohimoisesti lyhyiden hameiden perään eli joko farkut tai lyhyt kotelomekko tms. Arvesta tullenee niin suuri, että on pakko ottaa muotiin uusi asento, jossa oikea jalka menee vasemman päälle:
Tämä kuva on muuten elokuulta 2015 ja mitään luomea tuossa vasemmassa jalassa ei silloin vielä ollut. Nyt toimittiin ripeästi kiitos gynekologini, joka luomen huomasi ja siitä huolestui. Tunnen hänet niin pitkältä ajalta, että tiesin hänen huolestuvan vain syystä, joten tilasin pikana luomen poiston tunnetuin seurauksin, joista kerroin täällä jutussa Sydänsuven hetkellä
Tämä kuva taisi olla käyntikortissanikin....
Tässä lehdissäkin olleessa kuvassa näkyy vasen yläolkavarteni, jonka pienestä luomesta löytyi melanooma marraskuussa 1983. Se leikattiin Turussa ja riittävästi, joten kaikki meni jälkeenpäin ajatellen kuitenkin helposti. Ja oli marraskuu, ei hautovan kuuma kesä...
Pikkusiskoni, joka istuu sohvalla on fiftari, mutta minä olen rock tai kotelomekko. Ehkä nyt laihdun tuohon Marimekon vihreämustaan kotelomekkoon, jonka helma seistessä peittäisi haavan...Oi, olin aivan unohtanut nuo ihanat kengät!
Tässä rockminä Slovakian Nitrassa niittejä laukussa sekä mustissa korkeakorkoisissa bootseissa, joita saatan ihme kyllä vielä voidakin käyttää, sillä elämä tasaa: Löysin uuden luontaistuotteen ja nyt on oikean polven särky lakannut ja jopa se v......mainen leposärky.
ja tämä, mutta vain julkisuudesta!
Talvisääret -25 asteen pakkasessa.
Tai pyytää Lumimiestä kuvaamaan minua vain takaapäin, jos on yllä liian lyhyt hame, mitä tämä onneksi ei muuten ole.
Sitten tulee syksy ja saa vetää sukat jalkoihin tai
on suvi ja saa olla lemmikeissä oma farkkuminä.
Ja sitten tulee ihana talvi, jolloin lumi sytyttää kaikki maailman tähdet...
ja saa peuhata koirien kanssa lumessa, olla elossa, olla elossa!
On perhe ja joulu. Ehkä sittenkin isompi sohva, sillä unelmissa on viettää lähitulevaisuudessa joulu isommalla porukalla...
Nämä mun pennut Meri ja Jaakko ja....
on Celle ja Apfelstrudel. Monta Apfelstrudelia!
Ja sitkeä äiti, joka jaksaa vaikka mitä. Yrittää ensi vuonna karata risteilylle, just kun me siskon kanssa hänelle juhlia...
Sekä sisko, jonka kainalossa on milloin karhu, milloIn hänen idolinsa Tapani Kansa.
Sisko joka ihan oikeesti oli jo pienenä niin asennetta täynnä!
On myös uskomatonta, että on ystävä, joka on seissyt rinnalla myrskyt ja tyvenet. Joka elokuu me mennään Siihen Yhteen Paikkaan ja aina, aina Bessulla ja mulla on kaikki kuin vain parhailla tyttöystävillä voi olla: "Kasa CD -levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.♥♥♥" "Tyttöjen ilta ulkona - rosvoliiga, jolle ei yksikään isä, poika, puoliso tai suurmies voi mitään.♥♥♥ (Pam Brown)
Onneksi en myöskään ole malli, vaikka minulla onkin ulkonäkööni liittyvä salaisuus, jonka tietävät vain läheisimmät. Olen nainen, jolle osui huono sattumakortti, tai hyvä, jos olin liikkeellä riittävän ajoissa. Olen myös kirjabloggaaja, mutta nyt luen vain itselleni. Postaan vain jos jaksan ja nyt taitaa olla, että nyt on levättävä.
Tärkein ihmiseni on luvannut 'håller mig fast' ja uskon siihen. Hän ei päästä minua putoamaan.
Suukko teille eikä nyt mitään surunvalitteluja♥
Love
Leena Lumi
Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
...lumiset kirsikkatarhat...
- Saila Susiluoto -
puuterilumiterveisin
Leena Lumi
