Duce, näin teidät eilen myrskyisällä vierailullanne
ikivanhaan kaupunkiimme. Katseemme kohtasivat: ilmaisin teille ihailuni ja
palvontani ja paljastin tunteeni. Rinnassani on oikea sydän, joka lyö...
Saan sanomalehdistä lukea, että leijutte pikemmin ilmassa
kuin elätte: annatte kaiken Italialle, ette syö, ette juo, ette nuku. No,
minäkin leijun: teidät nähtyäni minäkään en syö, en juo, en nuku.
Täällä Sienan alueella on kukka, joka odottaa poimimistaan.
Älkää antako sen lakastua, sillä jos lähestytte sitä, löydätte samalla sekä
intohimoisen, palvovan että hienotunteisen puutarhan.
Michaela C.
Diane Ducretin teos Diktaattorien naiset Elämää Mussolinin,
Leninin, Stalinin, Salazarin, Bokassan, Maon, Ceausescun ja Hitlerin kanssa
(Femmes de dictateur, Atena 2017, suomennos Pirjo Thorel) tarjoaa hämmästyttävän katselukulman maailman suurimpiin itsevaltiaisiin, jotka nyt kohtaamme heitä
palvoneiden naisten kautta. Alun sitaatti
eli Michaela C.:n kirje Mussolinille on vain pisara meressä siinä intohimossa,
jota naiset kautta Italian osoittivat diktaattorille. Saman kokevat muut kirjan
itsevaltiaat ja lukija joutuu hämmennyksiin, sillä nämä rakkaudenosoitukset,
kirjeet sekä myös teot, lankevat niille, joita muu maailma on kauhistellut
heidän julmuutensa takia. Mieleen tulee kuitenkin, että sarjamurhaajatkin
saavat vankiloihin kosiokirjeitä, joten täytyy olla ihan oma naistyyppinsä,
joka kaipaa palvottavakseen hillitöntä, pelottavaa tyrannia.
Rakas Führer Adolf Hitler!
Tässä eräs nainen
Saksista, joka tahtoisi mielellään lapsen kanssanne. Se on hyvin voimakas ja
erikoinen halu, mutta pelkkä ajatuskin siitä, ettei teillä olisi lasta, ei jätä
minua rauhaan. Tällaisen toiveen halusin välttämättä ilmaista teille
kirjeessäni...
...kaikesta huolimatta teidän lapsenne pitäisi vielä nähdä
päivänvalo. Se on minun toiveeni, jonka halajan toteuttaa koko sydämestäni.
Friedel S.
Diktaattorien naiset kirja paljastaa, että jokainen
teoksen hirmuhallitsijoista on tajunnut jo ennen valtaan nousua, että se ei
onnistu ilman naisten tukea. Naisten ihailun saavutettuaan, he ovat voineet
manipuloida miehiä ja saattaneet tehdä tekoja, joihin eivät olisi kyenneet
ilman naisia. Diktaattorit ovat sekä palvoneet naisiaan että tehneet heille
väkivaltaa, mutta ilman naisia heitä ei muistaisi enää kukaan!
Naiset ovat olleet magdoja, claroja, nadjoja, elenia...He
ovat vuoroin puolisoita, elämänkumppaneita, muusia ja ihailijattaria. Heitä
yhdistää se, että he ovat olleet johtajia kaikessa – ei tosin virallisesti – ja
joskus jopa hallinneet kuolemaan asti seuraamansa Pygmalionin suojeluksessa.
Kirjan luettuaan jää hämmästellen ihmettelemään, miten
naiset ovat kestäneet, sillä heitä on sekä palvottu että loukattu, alistettu,
pidetty vankina, he ovat joutuneet sietämään muita naisia, heidän jokainen
minuuttinsa on ollut valvottu tai he ovat saaneet odottaa valtiastaan
kultaisessa häkissään ja joutuneet sietämään loputonta pitkästyneisyyttä saamatta
mitenkään toteuttaa omia unelmiaan. Lopulta kaiken on kuitenkin korvannut
valtiaan saapuminen. Vai onko? Osa on pelännyt kuollakseen, osa on rakastanut
aidosti ja joku on ryhtynyt diktaattorinsa kautta toteuttamaan omia
omavaltaisuuksiaan. Viime mainitusta on oiva esimerkki Elena Ceausescu, joka
kuolemassaankin oli sokea omalle historialleen.
Diktaattorien suhtautuminen naisiinsa on ollut hyvinkin
erilaista. Siinä missä Hitler piti tiettyä etäisyyttä, vaikka hänen jäljessään
kulkikin itsemurhaajanaisten varjo, koska hänelle ura oli naisia tärkeämpi,
siinä Mussolini katsoi, että hän on
jotain velkaa naisille ja teki parhaansa ehtiäkseen ’kuitata velkaansa’. Eniten
velkaan jäi kuitenkin Mussolini, joka oli täydellisesti vahvojen naisten
luomus. Yksi näistä naisista oli rikas, älykäs juutalainen. Il Ducella ei ollut
mitään vastaan juutalaisia ennen kuin hän tapasi Hitlerin Venetsiassa. Tämän
jälkeen suorastaan hänet luonut nainen, Margherita Sarfatti, sai lähteä maasta ja diktaattorin elämästä.
Kirjailija Sarfatti käytännössä työntää Mussolinin itsevaltiuteen
juuri oikealla hetkellä, kun tämä vielä epäröi, Margherita myös hoitaa kaiken
tiedottamisen ja hän antaa Benitosta kansalle sen kuvan, jota alamaiset voivat
rakastaa. Margherita saa kuitenkin väistyä, kun Mussolini tajuaa rakastettunsa
ja tukijansa olevan ensin juutalainen ja vasta sitten fasisti.
Diane Ducretin kirja Diktaattorien naiset on kirjoitettu
niin elävästi, että tuntuu kuin olisi itse mukana tarinassa. Kunkin diktaattorin
ja hänen naistensa elämät myös kuvataan yksityiskohtaisuudella, jolla pääsemme
kurkistamaan heidän salattuihin maailmoihinsa. Oliko eräs heistä erotomaanikko,
joka ei vain voinut itselleen mitään ja oliko Lena-joella karkotuksessa ollut
heistä ainoa, joka kykeni uskollisuuteen rakastetun Nadjansa kanssa, mutta
oliko hänen seuraajansa enemmän saatanasta kuin kukaan koskaan:
petollisempi myös maataan ja edeltäjäänsä kohtaan kuin olemme uskaltaneet
ajatellakaan. Eräs kirje, joka olisi voinut estää verituhon vuosikymmenet ’katosi’...
Diktaattorien naiset on niin kiinnostava, että jos aloitat,
et voi lopettaa. Vaikka harrastan sekä kolmatta valtakuntaa että Venäjää, sain
lukea paljon uutta Leninistä, Stalinista ja etenkin heidän naisistaan hyvin
jännittävän historian ajanjakson kulisseissa. Salazar, Bokassa ja Mao olivat
kuin jostain elokuvasta: valtaa, juonitteluja, raivoisia
mustasukkaisuuskohtauksia, murhia, ääretöntä mässäilyä ja miten ihmeessä
Ranskan presidentti Valéry Gisgard d’Estang oli jossakin vaiheessa diktaattori
Bokassan ystävä! Ceausescu oli hirmuhallitsija, joka kultasi huoneita ja
tilautti herkkuja mitä mieleen tuli samaan aikaan kun kansa näki nälkää, mutta
vaimonsa Elena oli täysin pitelemätön...Mystisin oli Salazar, joka ei ollut
esillä kuten vaikkapa Hitler ja Mussolini. Hän kieltäytyi jopa valokuvista
missä ikinä siihen pystyi. Muihin diktaattoreihin verrattuna hän oli suorastaan
pidättyvä ja piti välimatkaa ystäviinsäkin peläten muuttuvansa helläksi! Mitä
tulee Hitlerin naisiin, niitä oli, mutta lopulta vain kaksi: Eva Braun ja Magda
Goebbels. Berliinin bunkkerissa huhtikuussa 1945 miljoonien verta vuodattanut
mies saa uskollisen Evansa liikuttumaan onnesta vihdoinkin avioiduttuaan tämän
kanssa vain hetki ennen kuolemaa, johon Eva haluaa häntä seurata. Samoin haluaa
Magda Goebbels, Hitlerin propagandaministerin Joseph Goebbelsin vaimo. Sitä
ennen Hitler kuitenkin antaa hänelle jotain, mitä yksikään nainen
natsipuolueessa ei ole ennen saanut.
Yhä vielä ja aina: enemmän kuin eilen ja vähemmän kuin
huomenna.
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirja vieköön!
*****