Meillä annetaan lahjaksi kirjoja paljon, mutta myös suklaata ja pehmeitä paketteja. Yritän kuten ennenkin pysyä lähinnä kirjoissa, joista osa on jo matkalla ja toinen osa lähtee kanssamme joulunviettoon Lohjalle. Muistan lapsuudesta, miten toivottu lahja kirja oli. Pehmeät paketit eivät niinkään, mutta aikuisena niitä on oppinut arvostamaan. Onneksi Suomessa on nyt niin moni neuloosin viemänä♥ Siis ne kirjat:
Kate Quinnin loistava Ruusukoodi hänelle, joka antaa meille mahdollisuuden olla enemmän vanhassa vaaleanpunaisessa talossa. Onneksi hän myös pitää oravistamme, linnuistamme ja metsäkauriistamme hyvää huolta.
Nesserin Koston jumalatar ystävälle, joka todella arvostaa lukea dekkareita.
Ja hän saa vielä toisenkin kirjan! Sai muuten itse valita ja näin se meni.
Ilona Pietiläisen Tummuvien iltojen taikaa hänelle, jolla on nyt edessä paljon sisustamista.
Kate Quinnin Metsästäjätär, joka oli viime vuoden jännittävin kirja, lapsuudenystävälle, joka
onneksi on myös neuloosin uhri ja taitava sellainen, joten saa vielä tämänkin. Koska hän on hyvin kirjallinen, päätin yllättää ja
niinpä Riitta Jalosen Kirkkaus sai muuttaa uuteen kotiin, jossa saa yhtä paljon arvostusta kuin meillä♥
Leila Tuuren Elämä kerrassaan meni rakkaalle perheenjäsenelle, joka oli toivonut myös
Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet kirjaa.
Koko Hubaran Bechi meni nuorelle naiselle, joka oli toivonut ja sai myös
Paula Ritanen-Närhin huikean Unelmia puutarhasta Suunnittele ja toteuta.
Janne Huuskosen uusia uria aukova kirja hänelle, joka voi ammattinsa kautta levittää kirjan sanomaa ja etenkin sitä, että silloinkin voi selvitä, kun tuntuu, että on jo liian syvällä. Toivon tarina!
Miespuoliselle dekkarifanille menee hänen kolme suosituinta kirjailijaansa. Ensimmäinen on Max Mannerin Aavesärky. Minulle Mannerin paras, vaikka en olekaan lukenut häneltä kaikkia.
Samalle Peter Jamesin Kuolemaan jätetty. Lukijalla on yhtä lukuun ottamatta koko Jamesin Roy Grace -sarja. Emme tajua, minne se yksi kirja on joutunut...
Vaan olipa ollut tarkkana ja huomannut, että uusi Sebastian Bergman kirja Vihan jäljet on ilmestynyt. Voipi olla vuoden paras dekkari...
True Crime Kevinin kuolema hänelle, jolle tämä oli miltei mahdotonta uskoa. No, on se minullekin.
Springoran Suostumus hyvin kirjalliselle naiselle, jota aihe kiinnostaa. Ketäpä ei, sillä niin uskomattomia ovat aikaan ja kulttuuriin sidotut tapamme.
Elisabeth Stroutin Olive, taas löytyy ison perheen kuusen alta yllätyksenä. Toivon kirjan innoittavan ja vähän myös rauhoittavan toimeliasta ystävääni.
Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla piti olla joululukemistani, mutta kun en malttanut odottaa. Hotkaisin sen aika vauhdilla ja nyt Lumimies lukee sitä, sillä epäilee, että ehkä jouluna ei olekaan niin aikaa Ukilla lukea. Itse Barack Obama oli bongattu ostamassa tätä kirjaa. Uskottavaa, sillä teoksessa on sekä Tara Westoverin Opintiellä vivahteita kuin Delia Owensin Suon villiä laulua. Obamahan kehotti aikanaan kaikkia lukemaan Opintiellä ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Netin haastatteluissa Tara perustelee tarkemmin selviytymistään.
Tätä kirjaa odotin ja odotin. Sitten alkoi tulla ilmoituksia, että minua odottaa kirja jossain Kannelmäessä...En edes voinut tietää, että se olisi tämä, mutta arvailin. Mitä tiesin kirjasta, en paljoakaan. Tuli vain sellainen intuitio. Meni parisen kuukautta ennen kuin kirja löysi minua jotensakin liki olevan paikan ja tämä Frida se oli. Joulukirjani menee jo kovaa vauhtia iltaisin, päivät joulutouhuja yms. Nytpä kolahti, sillä miten olisin voinut aavistaa, että hulluna historiaan olemisesta huolimatta olin unohtanut miten sudeettialueet syntyivät, ne, jotka Hitler sitten otti takaisin. Kirjan kertoja Nina F. Grünfeld on isoäitinsä jäljillä, sillä Fridahan voisi olla vielä elossa. Olen aika tulessa, sillä miten satuimmekaan juuri Tatra-vuoristoon syksyllä 2015 ja kaiken huipuksi itävaltalaisten ystäviemme lahja meille merkkipäivän viettäjille oli linnaillallinen ja yö linnassa Nitrassa. Olen edelleen yhteydessä Nitrassa asuvaan Luciaan kuin myös siellä asunnon omistavaan ystäväämme Helmuthiin. Meille oli tarjottu Nitran asuntoa muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten iski korona. Tätä ei kehtaa edes surkutella, kun ihmisiä kuolee, mutta toistuuko tyhjän asunnon tarjous? olenko silloin itse iskussa? pääsemmekö ikinä eroon koronasta kokonaan? No, Tatra-vuoristo pysyy siellä samoin kuin monet muut unelmapaikkamme alueella. Tämä tarina on todella kiinnostava, joten vinks! vinks!
Lastenkirjoja säästän nyt kun minusta tuli nana, mutta tämän kirjan ihan tilasin kahdelle noin 11 -vuotiaalle tytölle, jotka ovat kovia lukijoita. Siis ostettukin on ja tätä jo kaksi. Babelle enemmänkin säästän luontoaiheisia kirjoja, joita onkin kiitettävästi ilmestynyt.
Tässä varhemmilta vuosilta. Tekijä on lapsuudenystäväni Tuula-Marja Sainio, mutta oikean yläkulman sukat ovat Anne Vitikaisen käsialaa. Kiitos teille♥
Oijoi, tätähän ei kukaan voi tietää kenelle hobbitille nämä menevät....?
Lumiukko, joulu, lumilinna, taika, joulun tonttu...
Täällä me sitten jouluna availemme paketteja ison kuusen alla seuranamme molempien perheet, koiruudet ja ennen kaikkea joulun vauvamme Babe. Oi että! Nyt vielä pullottamaan monta kuukautta kellarissa muhinutta kirsikkalikööriä....Ai niin, tarkoitus on olla joulunaika lomalla, mutta jotain ehtinen vielä sitä ennen. Kivaa matkaa kohti joulua♥
Leena Lumi