Lunta on riittänyt ja lisää tulee, mutta nyt iskevät kuulemma luonnon voimat pakkasilla. Lumi on sellaista pehmeää ja suojaa antavaa, mutta pakkanen....Miten voivat selviytyä ne nuoret pikkupuut, jotka istutin suvella, kun kylmät tulivat ennen lumia. Nyt vuorossa tosikylmät, joten eikun hyggeilemme. Kynttilöitä, kirjoja takkatulia, pitkiä unia....Nautin kun aurinko ei herätä aamulla. Nukun muutenkin aika herkkänä.
Todella myös lepään ja tapaan kavereita, sillä 16 vuotta kirjoja kovatahtisesti melkein vei naisen. Nyt luen miten huvittaa, joten NetFlixin sarjatkin mahtuvat mukaan ja yksi oranssi kutomus. Se on ensi joulun lahja eräälle, joka näytti käydessään minulle kaulaliinaansa, jonka olin tehnyt hänelle kymmenen vuotta sitten. Hän oli käytännössä pitänyt sitä sadat hiihtokilometrit. Olin otettu.
Olen käynyt koirakeskusteluja eräässä ryhmässä ja heti heitti ikävän. Sylissäni tyttären ikälady, tässä vielä iskussa ja oma rakas Olgamme varmaan haluamassa myös syliin. Kun Olga lähti maa järähti. Silloin Dina tuli minulle avuksi. En ikinä aliarvioi pieniä villakoiria.
Nautitaan vielä hetken näistä armonöistä, kun tähtisadetta saamme rauhassa nauttia.
Vuodenajat siirtelevät ajatuksiamme, mutta aina niihin mahtuu tähtiä.
Leena Lumi
%20pinkit%20kynttil%C3%A4t.jpg)

.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti