Riikka Jäntti: Pikku hiiri, tuuliviiri

 Halusin yllättäen .lukea Riikka Jäntin ensimmäisen Hiiru -kirjan ja se löytyi vielä kovakantisena. Kirja nauratti kovasti, sillä Casperhan sai ensimmäisen hiirikirjansa ennen suositeltua ikärajaa kuten eräs tyttökin. Kiinnosti vähän, mutta 2,5 -vuotiaan keskittymiskyky voi hävitä syystä tai toisesta. Yhtenä päivänä hän kovasti etsi omista kirjoistaan hiirikirjaa ja halusi, että 'äiti, luetaan.' Tyttö, jonka mainitsin on muutaman kuukauden vanhempi ja alkoi juuri nyt myös kiinnostua näistä hauskoista 3+ -suositelluista kirjoista. Pikku hiiri, tuuliviiri, osui niin kohdilleen kummallakin taaperolla, että 'hyvä minä!'

On aamu ja tarhaan lähdön aika. Hiiru heräsi ihan iloisena, mutta kun äiti aloitti pukemaan häntä, Hiiru huusi 'ei!'!

Ei!

Äiti auttoi Hiirua pukeutumaan ja kun vaatteet olivat päällä, vauvaperheille tuttu tuoksahdus tuli äidin nenään...

Äidille tuttu juttu, sillä uhmaikä on alkanut. Vastaus melkein kaikkeen on 'ei!'

Matka tarhaan sujui sopuisasti ja tarhassa kaverit jo odottivat Hiirua. tehtiin monenlaisia tarhapäivän juttuja, jonka jälkeen syötiin lihapullia Ja sitten nokosille.

Kun äiti tuli noutamaan Hiirua, ei Hiiru halunnutkaan kotiin...

Äiti tiesi jo mihin varautua ja puki Hiirun tyynen rauhallisesti. Kotimatkalla käytiin kaupassa ja kotona Hiiru sai pelata vähän tietokoneella. 

    

Pelaaminen oli niin hauskaa, että puhkesi taas pieni uhmakohtaus, kun piti lähteä syömään.

Parsakaali aiheutti jälleen tahtojen taistelun. Sitten äiti kysyikin, että 'otatko pillimehun?

Hiirulta oli tulla sana 'ei'!, kunnes hän tajusi, että nyt sanotaankin 'joo'. Vadelmamehu oli herkullista. Hyväntuulisena Hiiru pukeutui yöasuunsa, kunnes äiti totesi olevan aika pestä hampaat. Äiti alkoi olla jo aika uupunut, mutta niin vain hampaat saatiin pestyä.

Vihdoinkin koitti iltasadun hetki. Rauha oli saapunut terhakkaan Hiirun kotiin ja kaikki oli niin hyvin.

Juhannuksena istumme kaikki isolle sohvalle ja luemme omalle 'aina iloiselle Casperille' tämän tarinan. Veikkaan, että tästä tulee suosikki heti. Tosin naurultamme on vaikea ehkä olla, sillä Casperin ensimmäinen 'ei!' tuli hänen saatuaan parasta ikinä ensimmäisen kerran. Ihanaa, että se on videolla: hänkin saa joskus nauraa itselleen. Huomasimme, että ennen 'eitä' tuli pieni paussi, joten selvästi teki mieli sanoa, että 'herkkua', mutta sieltä tulikin jyrkkä 'ei' vaikka parasta ikinä oli jo syöty. 

Riikka Jäntin kirjat ovat kuin tosielämästä ja aikuisetkin nauttivat niistä. Toki vielä alle kolmevuotiaalle aikuinen lukee. Niin, paitsi sinä päivänä, kun hän istui selkä suorana sohvalla ja ilmoitti lukevansa ihan itse. No sekin meni sitten ohi ennen iltasatua, jota luettiin yhdessä äidin kanssa.

Kirjat ovat Tammen kustantamat ja Jäntin kirjoja on käännetty jo monille kielille. Tiedän jo, minkä haluaisin seuraavaksi...

Hys, Hiiru nukkuu.

Ninni Schulman: Viimeiset leikit

Viimeiset leikit kertoo tavallisista ihmisistä Taalainmaalla Siljanjärven rannalla. Miksi niin tavallisista? Ninni Schulmanilla on kyky tuoda kirjoihinsa likapyykkiä, jääkaapin tyhjyyttä, liikakiloistaan kärsiviä naisia, avioliittojen ongelmia, lasten touhuja sellaisina kuin ne oikeasti ovat...kuka pettää ketä ja olisiko vähän ikävä Ninnin Hagfors-sarjaa ja kaikkeen sekaantuvaa Magdalena Hanssonia, jonka mies on tulla hulluksi vaimonsa sekaantumisista rikoksiin. Vaimonhan pitäisi olla pienen kaupunkilehden toimittaja, eikä mikään poliisi. Ja entäs sitten Christer? Häntäkään ei voi unohtaa....

Ninni Schulmanin uusin kirja Viimeiset leikit (Som vi lekte, Tammi 2024, suomennos Sirpa Hietanen) aloittaa Ingrid Wolt -sarjan, jossa päähenkilö hämmentävästi kesällä 1983 sulkee vankilan portit takanaan. Ingrid on jo päättänyt muuttaa pois sieltä, missä hänet tunnetaan entisenä poliisina. Jonnekin ihan erilaiseen ja niinpä uusi koti löytyy Taalainmaalta.  Varmaan rauhan tyyssija? Kuulostaa idylliseltä, mutta aika näyttää, miten poliisina työskennellyt Ingrid voisi kestää rauhaa. Yksi yllätys tulee heti vastaan, sillä hänen monivuotinen parinsa poliisista on uudessa paikassa poliisina: Benny, jonka kanssa hän on tehnyt aikaisemmassa elämässä varmaan tuhat poliisivuoroa parina. Benny ja Ingrid...Nyt Benny on menossa avioon ja vain hänelle Ingrid kertoo menettäneensä tyttärensä huoltajuuden, kotinsa ja ammattinsa.

Schulmanin kyky sekoittaa tavallisiin avioliittoihin ja arkiaskareisiin kasvavaa uhkaa tekee kaikesta kuin painajaista, sillä lapsi katoaa. Eletään 80 -lukua ja pojan arvellaan hukkuneen eli juttu on suljettu. Mattias on 12-vuotias ja katoaa kesällä 1982. Ihan tavallinen kiva poika, jolla on vain aika usein kaverien puutetta. Ja hän on hirveän kiinnostunut toisten ihmisten asioista aivan yli turvarajan. Ingrid on sielultaan poliisi ja koulutukseltaan sekä kokemukselta. Hän ei vain voi päästä poliisiin. Hän on juuri vapautunut entinen vanki. Yhteisö ei tiedä hänen taustaansa ja Benny tietysti vaikenee hyvänä ystävänä.

Uuden sarjan ensimmäisessä kirjassa on mukana paljon lapsia ja heidän vanhempiaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut miettiä kuka kukin on. Ninnillä on kyky asemoida henkilönsä selvästi ja lukijalle miellyttävään tempoon. Kirjassa on kyse nähdä ihmisten läpi tai olla näkemättä. Ingridillä on aina ollut vahva intuitio. Vaan mitä entinen poliisi voi tehdä, että saisi Mattiaksen kaverit puhumaan ja myös tietysti heidän vanhempansa. Hänhän on aivan yksin ja saa tavata tytärtäänkin vain valvotusti. Näistä paloista ponnistaa Schulmanin uusin Ingrid Wolt -sarja. Tuttuun tyyliinsä Ingrid ripottelee jännitystomua tarinaan ja lukijan on takuulla luettava seuraavakin kirja. Mikä ilo! Voisin jo kuvitella, että...

Viimeiset leikit on mitä sopivin kirja lomalukemiseksi. Rivien välitkin tihkuvat uhkaa, mutta eivät kerro kuka on tehnyt mitä. Tervetuloa Ingrid Wolt!

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Meditoidaan vähän...

En ole kertonut teille, että en pysty keskittymään, koska talvituho vei magnoliani, jota olin hoitanut kuin lasta. Uusia on ostettu kaikkien menehtyneiden puiden tilalle ja on ollut tyyristä sekä voimia vievää. Vain magnoliaa ei enää tule, ei! Illalla yritän lukea kirjaa ja en pystykään. Pakkaan jo juhannukseen ja kivojen kotolaisten opastukseen. 

Nyt päätin rauhoittua, mikä ei ehkä kuulosta minulta, mutta kun näin tämän Jarmo Mannisen neidonkenkäkuvan Calypso bulbosa kuuma ja kylmä nuorottelivat. Tässä on nyt pysäkki. Miksi aikaa? Sen näkee sitten.

Katsokaa vain tätä kuvaa ja unohtakaa kaikki muu. Henki alkaa kulkea ja kaikki onkin ihan hyvin. Olen niin botanisti ja eläimistäkin pidän, joten nyt on kasvin vuoro. Ja kirjan!

Palaamisiin♥  Katsokaa kauan ja tarkkaan ihmettä maan♥

kuva https://www.instagram.com/jarmo.manninen/

Leena Lumi

Hyvästi mesimarjat, haarapääskyt, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...

Räystäspääskyt suut apposen ammollaan ruokaa odottamassa. Räystäspääsky Delichon urbicum. Suomessa pesii kolme pääskyslajia, haarapääsky, törmäpääsky ja räystäspääsky. Ne ovat kaikki eri sukua. Lapsuudesta muistan miten yleisiä nämä olivat. Nyt räystäspääsky sirkuttaa yhä harvemmin....Kuva Pekka Mäkinen

Haarapääsky Hirundo rustica tarkassa lähikuvassa. 

Kuva  https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/

Hyvästi mesimarjat, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...

Leena Lumi

Keltainen polkumme ei kuki täysillä vieläkään....

Hiukka järkyttää, sillä kalliomme yli kulkeva laattakivipolku ei anna vielä kovin ihania yllätyksiä. Ei edes kesäkulleroita eli mennyttä suvea on tämä.

Vain niittykullerot ja suuret kuunliljat ovat vahvoilla.

Eikös keltakurjenmiekkojen kuuluisi jo kukkia....

Onneksi nuo luonnonkullerot edes...ja Merin akilleijaraput

 Akileijoilla on joka vuosi joku uusi yllätys: paikka missä kukkivat, värit ja hybrdit.

Siellä puutarhassa, missä akileijat kukkivat, asuvat keijut!

Tätä aikaa odotellessa huomasin juuri, että kaksi kolme viikkoa tästä, valmistimme jo viime vuonna kanelista kirsikkajoululikööriä. Siitä on tullut niin kysyttyä, että...Ei tarvita ison jouluaaton aterian päälle juustotarjotinta, kun sen voi korvata kaatamalla kauniiseen lasiin joululikööriä. Äitikin sanoi, että parempaa kuin mikään vilun karkottaja.

Ystävä kävi alppiruusupuistossa ja minä kun en ole niin kovin fanittaja niille, pidän kuitenkin tästä tummasta männyn takana.

Tästä tummasta ja villinoloisesta pidän. Kiitos♥♥

Lauantaiehtoon rauhaa♥♥

Leena Lumi

Eilinen puutarhavälähdys

Helmiorapihlaja antaa parastaan,

Luonto antoi kaksi täynnä kukkia, kun vei kolmannen puista.

Atsalea Ruususen uni

Atsalea Northern Hi-Lights tai Illusia, ryhmässä tässä kohden on kaksi, joista toinen on vaihtunut.

Se minusta paras ja ihan framilla, oli kärsinyt talvesta ja teki vain muutaman kukan.

Ei ollut tämä nyt näin eli talvi vei omansa ja jätti vain pari kukkaa.

Merin syreenit kuin vaahtoava kukkameri♥♥

puutarhaterveisin
Leena Lumi

kuva Syreenit Meri Nieminen

Leena Lumin puutarhassa

Ruokakatoksen verhot valmistumassa. Pari syntymäpäivälahjaksi saatua uutta ruokaryhmää, joissa voimme jatkaa entiseen tahtiin eli kahden hengen pöydät ja Casperille omansa.

Tällainen verho sinne on valmistumassa eli yläverho villiviinistä ja kappa tulee köynnöshortensiasta. Mutta ei tätä vielä....

Menoviikko yllätti....

Menoviikko yllätti. Odotin radiohiljaisuutta ja katselisin vain atsaleoiden aukeamista...ja vähän lukisin. Tällainen introvertti ei kestä kolmea päivää menemistä, seurustelua, mutta katsotaan nyt. Huomenna sentään kotinurkissa eli likellä pyörimässä. 

Mukavaa tulevaa suviviikkoa kaikille kera valkeavaahtoisten kukkien♥♥

Nyt kirja käteen ja yritän vielä vähän aikaa, mutta en aamukolmeen enää.

Kuva Meri Nieminen 

Joutsen

On vaivalloista edetä tiettömällä tiellä,
hidasta käyntiä joutsenen

muistuttaa kulkumme siellä

ja kun pohja katoaa kuolemassa, 

tukemme päivittäinen,

sen laskeutumista pelokasta

helmaan lempeiden vesien,

ennestään tuttujen - hyvien

se vuoksen virtaan vuolaampaan

lipuu kerta kerralta tyynemmin

yhä ylväämmin, levollisemmin ,

arvokkuudella kuninkaan.

- Raine Maria Rilke -

Tahto tahtojen (Like) suomennos Eve Rehn (ent. Kuismin)

kuva https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/

Ihanaa sadetta, lemmikkien hyvästelyt ja olla vähän hitaammalla...

Ensin talvi oli pitkä ja kylmä kuin joku sietämätön. Nyt alkavat kaikki kukkia yhtä aikaa: varjoliljat, iirikset, hedelmäpuut, esikot kohta ohi jo. Niinpä sitten muistin lemmikit, jotka ovat kohta ohi täysin. Monet ihmettelevät miten paljon meillä on lemmikkejä. Eräs puutarhaamme kuvannut valokuuvaaja sanoi, että teillä ei ole trimmeriä? Minä siihen, että miksi olisi? Hän oli oikein perillä kasveista ja sanoi, että lemmikit, akileijat  ja muut kauniit kukat eivät viihdy, kun heti ajetaan puutarhaa kun kukat eivät ole vielä edes siementäneet, Hänen mielestään ihan turhake. Rakentelemme villikukkapihaa ja ensimmäisen kerran jostain kohtaa koneella ajetaan vasta joskus juhannuksen jälkeen. Alapihalle kesäisille peleille kenttä on ajettu, mutta sielläkin on nyt uusi juttu menossa eli muistin entisiä intohimoni kohteita. Tänä vuonna ei keijunmekkoa vaikka se niin kaunis onkin vaan muuta.

Tämä on takuulla paras lemmikkikuvani. Sitten tähän hetkeen ja eiliseen.

Perustin hämykuunliljojen hurmiossa tämän vanhan mongolianvaahteran ympärille kuunliljapenkin.Ne ovat hämykuunliljoja ja niiden ympärille valkoista ja sinistä scillaa. Tässä on juuri istutus tehty, Ja miten on nyt.

Näitä riittää kun antaa niiden rauhassa siementää ja kestää niiden harmauden kun ovat siementäneet.

No, mitäs täällä on? Scilloja, jotka ovat reippaankokoset siemenensä kylväneet, näkyvät kun nosta vähän noita poislähteviä. Ja siellä se on reippaasti jo noussut hämylilja ja kaverinsa.

Lemmikkien huomassa vielä hämykuunliljat.

No, tämä kuva kertoo kuunliljan pitävän paikasta ja katsokaa noita pulleita scillan siemeniä. Kyllä pitäisi olla koko etupiha scilloista sinisenä ensi kesän alussa. Tuota mongolianvaahteraa vaahteraa kiipeää ,sininen alppikärhö, jota jouduimme viime suvena vähän lyhentämään, mutta nyt jo siinä roikkuu lupaavia oksia.

Tähän piti tulla pitkä juttu, mutta ei nyt. Luen nyt vain itselle, mutta odotan tilaamaani dekkaria. Kaikki menee nyt puutarhassa. Se on mun lajini.  Ja sen paleltuneen helmiorapihlajan tilalle tuli tuurenpihlaja. Jos haluat lisää lemmikkejä tai tuurenpihlajaa, googlaa Leena Lumi's Flower Power ja koko puutarha aukeaa ja kasvien tarinat.

Yritän olla hitaammalla, mutta en kai nyt pysty. Yksi vinkki vielä, jos haluat oikein kaunista puutarhaasi,´

Tämä oli tulla sen kuolleen puun tilalle, mutta kun ihan siinä liki jo on yksi....syreeneistä kaunehin moskovankaunotar♥♥

terveisiä puutarhasta
Leena Lumi

Rautatieomenapuu

Varsin nuori rautatieomenapuu vielä, mutta kukkia tulvillaan. Oikealla suuri kalliomme, jossa mm. lintualtaat. Istutuspaikka on mystinen ja kysymysmerkki, sillä tässä on menehtynyt mm. jo iso ja komea pilvikirsikka ja sitten joku, jota nyt en muistakaan. Tämä lienee viimeinen puukokeilu tähän kohtaan.

Rautatieomenapuu on kaunis kukkiessaan ja kantaa syksyisin pieniä, syötäväksi sopivia oransseja miniomenoita. Huomattava on myös muoto joka säilyttää sateenvarjomallinsa.

 Ensin nuput ja sitten hurmaavan suuret kukat, joita on tosi paljon.

Joka oksa tulvillaan...

Pienet omenat, jotka vain tulevat enemmän oransseiksi ja punaisemmiksi ajan kanssa. Kukinta-aika kesäkuu, korkeus 2-4 metriä, ravinteikas maa, talvenkestävyys I-V. Jos on leikkaustarvetta se on kuten muillakin omenapuilla keväällä.

Suositus pienelle pihalle ja isollakin herättää kaunista huomiota.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja

Puutarhakirjoja

Erikoisen suuret kukat

nuo ihanat, jotka kohta kukkalumena satavat maahan...

Kuin lumen valkeaa vihmaa suvisydämellä...

Grande Finale♥♥

Tahdon ruusujen luo...

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

Ehtoon rauhaa ja harmoniaa

Rauhaa ja harmoniaa. Olisiko sitä tässä Janne Vilppulan mustakurkku-uikun kuvassa....Minusta ihan tuntuu siltä. Ollaan oltu hämyvuokon tunnistamisessa ja tehty puutarhaa niin, että kropassa tuntuu. Nyt haluan tämän linnun harmonian ja rauhan. Kultainen valo hohtaa hänestä ja kaikki on ihan hyvin. Toivottavasti myös jääkiekossa. Katson vasta loppupelit. Ne sitten sitäkin tiiviimmin. Seesteistä iltaa kaikille makunsa mukaan....

Leena Lumi

kuva https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/