Omppu haastoi minut kertomaan mistä ja kenestä en kirjallisuudessa pidä. Kiitos Omppu♥ Tämä on minulle kirjallista masokismia, sillä mieluummin vaikenen kuin kerron julkisesti, että en pidä jostain kirjailijasta tai kirjasta. Poikkeuksen tekee kerran vuodessa tapahtuvat hirveä pettymys, jos olen odottanut joltain kirjalta todella paljon ja se onkin järkyttävä pettymys. Silloin isken kuin kiinalainen sisilisko ja Jukka Kajavakin voisi olla minusta ylpeä. Inhoan teilaamista ja luenkin vain kirjoja, joista pidän. Jos niissä on jotain, mistä en pidä, kerron sen kyllä, mutta teilata jonkun kova työ, se saa oloni vaikeaksi, joten tässä sitä nyt kiemurrellaan kuin mato koukussa.
Haasteen säännöt ovat nämä:
1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Sanoin jostain kirjasta tänä keväänä Katjalle, että 'miten tällaista edes julkaistaan' ja jätin kirjan kesken, mutta tietenkään en nyt muista, mikä kirja se oli. Ehkä Katja muistaa...Vastaan tässä sitten yleisesti, että en pysty yhtymään hehkutuksiin, jotka koskevat eräitä kotimaisia kirjailijoita, joissa toki minullakin on suosikkini, mutta selvästi kirjablogien valtavirrasta eriävät. Eniten ulkopuolisuuden tunnetta koen Juha Itkosen kohdalla...Ulkomaisista muistan välittömästi niin kehutun Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Ennen hyppään Nevaan kuin luen kyseisen kirjan!
2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
En voi sanoa 'kukaan muu ei pidä', sillä en voi tietää toisten ja etenkään lukijoideni kaikkia aatoksia, mutta olen tuntenut ulkopuolisuutta syttyessäni Alan Hollinghurstin kirjasta Vieraan lapsi, niin paljon, että se oli lukuvuoteni 2012 paras kirja. Samaa koin aluksi myös Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, mutta nyt huomaan monien sille syttyneen. Pidin myös paljon Véronique Ovalden Mitä tiedän Vera Candidasta, mutta harva siitä innostui ainakaan niin, että olisin sen huomannut. Viime ajan 'oma juttuni' taitaa olla Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa, joka oli pakko saada omaksi. Siinä vain oli sitä jotakin...Myös Anne Delbéen Camille Claudel. Kuvanveistäjän elämä ei ole mikään suursuosikki. Minulle Camille -teos on niin tärkeä, että se on asetettu niin, että kun tulen kirjastooni, näen ihan ensimmäiseksi Camillen kasvot:
3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Boris Pasternakin Tohtori Živagossa Lara ei saa Juria. Oikeassa elämässä Laran esikuva, Pasternakin rakastajatar Olga Ivinskaja saa Borisinsa ja he saavat tyttären. Olga maksaa onnestaan kuitenkin korkean hinnan, sillä Pasternak kuului Neuvostoliiiton vainottuihin...
Leo Tolstoin Anna Kareninassa Anna päätyy rakastettunsa sijasta liittoon kuoleman kanssa.
Margaret Mitchellin Tuulen viemässä itsepäiset rakastavaiset, Scarlett ja Rhett, menettävät toisensa omalle ylpeydelleen.
Lionel Shriverin Kaksoisvirheessä Willy ja Eric menettävät toisensa keskinäiselle kilpailuvietilleen, joka on heillä rakkauttakin suurempaa.
Colm Tóibínin Brooklynissä Eilis tekee valinnan, josta en pitänyt.
4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:
fantasia, kevyen kevyet siirappiset romaanit
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Ihan kauheaa kun en ole koskaan voinut pitää Anni Polvan Tiinasta.
6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Panu Rajala...siis jos hänestä pidetään...
Toni Morrison ja tässä ihmettelen, miksi en vain hänestä syty.
7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Knausgårdin Taisteluni -sarja. Kun ei vedä, niin ei väkisin eikä väsyttämällä.
8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen ei vedä vertoja filmille, joka kuuluu maailman parhaimpiin. Elokuvan nimi on Suklaata iholla (Como agua para chocolate).
Bernhard Schlinkin Lukija syttyy vasta elokuvassa.
Varmaan pommi, sillä olenhan Ian McEwan -fani kovimmasta päästä, mutta Sovitus on kirja, jolle filmatoisointi teki kultaa! Atonement on leffaklassikko, ja takuulla kuuluisa muustakin kuin kirjastorakstelukohtauksestaan, jossa kirjahyllyt ovat roolissaan:) Tässä kirjassa on myös yksi kirjallisuuden suurinhokkini eli pikkuvanha Briony, joka tuhoaa kaiken.
Graham Greenen Jutun loppu (The End of The Affair) voittaa leffana kirjan.
Haastan edelleen:
Katja/Lumiomena
Katri/Pieni kirjasto
Kaisa Reetta T.
Annika/Rakkaudesta kirjoihin