Samalla kun mietti, hän selasi vanhoja viestejään ja lähetti sen sijaan Torunille kolme punaista sydäntä.
"Sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut", hän kirjoitti.
Mikä hänessä oikeastaan oli vialla? Oliko hänestä tulossa impotentti ukko? Hänellä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tällaista ongelmaa.
Tänä iltana oli ehdottomasti viimeinen mahdollisuus tässä kuussa ja pelkkä ajatuskin hermostutti häntä.
Kun hän oli yksin, kaikki oli kunnossa, mutta ei sitten enää yhdessä Torunin kanssa. Miten se oli mahdollista? Hän ei todellakaan ymmärtänyt.
Ninni Schulmanin viides suomennettu Hägfors -sarjan kirja Tervetuloa kotiin (Välkommen hem, Tammi 2021, suomennos Jukka-Pekka Pajunen) kantaa vahvasti aikaisempien Hägfors-sarjojen tunnelmia. Kiinnostus on melkein yhtä suuren osan tarinan ihmissuhteissa kuin tutkittavissa rikoksissa. Niinpä sana arki vilahtaa helposti mukaan, mutta hyvällä tavalla. Silti jännitystä on ihan riittämiin tällaiselle paatuneelle kovempien dekkarienkin lukijalle.
Tällä kertaa monet saavat luokkakokouskutsun. Olisi juhlat, jotka järjestettäisiin heidän entisen luokanvalvojansa huvilalla. Magdaleena ahdistuu jostain syystä heti. Hän ei kuitenkaan keksi nyt edes lapsia syyksi, sillä Petter on viikonloput kotona Norjasta, jossa käy töissä. Niinpä hän keksii motiiviksi lähteä heidän luokkansa ainoan julkkiksen eli Jackin haastattelun.
Kun juhlailta koittaa on jo pimeää. Aluksi tarjotaan drinkkejä ja yllättäen porukat ovat ihan sekaisin. Kun tulee kummitusreitin vuoro, sovitaan kuka kenenkin kanssa kulkee ja ketään ei sitten jätetä. Monet kaatuvat ja loukkaantuvat enemmän tai vähemmän pilkkopimeässä metsässä, vaikka reitti on merkitty valoilla ja muilla merkeillä. Aamulla huomataan, että yksi on joukosta poissa. Juhliin osalliset ovat aika sekaisin ja kun huomataan, että Christerin sisar Tina on ollut mukana, Christer jäävätään tutkinnasta ja Petra ottaa tutkinnan johdon. Hänelle tulee lisäapua, joka oli hänelle vaikein mahdollinen. Mies jota hän ei ollut ennenkään pystynyt vastustamaan. Mies, jolle hän lähtisi ellei olisi avioliitossa Lassensa kanssa. Mies jota hän ei tohdi edes katsoa silmiin!
Magdalena Hansson, paikallislehden toimittaja, käy kuumana huonosta olosta huolimatta, sillä hänen on saatava tästä nopein ja kuumin uutinen. Magdalena, joka sekaantuu tosi paljon poliisitutkintoihin ja on uusperheen äiti, tekee ennen kuin ajattelee. Liv on vielä hyvin pieni ja koska Petter on lähtenyt töihin Norjaan, lapsi saa olla pari tuntia tilapäishoidoissa. Magdalena tekee jo nyt osa-aikaista vuoroa ja tietää menettävänsä työnsä ellei hän ole aina paras. Olemme jo aikaisemmin saaneet tietää, mitä Petter on mieltä Magdalenan innosta rikostutkintaan, mutta...
Petter saapuu Livin kanssa sairaalaan katsomaan Magdalenaa, jonne tapahtumien saama käänne on hänet vienyt. Käytös on ihan ystävällistä, kunnes hoitaja ja Liv menevät kauemmas, mutta sitten:
"Miksi, minkä takia sinä teet koko ajan tällaista?" Petter sähähti." Etkö olisi voinut kertoa, minne olit menossa?"
"Silloin sinä olisit vain yrittänyt
estää minua ajamasta sinne, eikö niin?”
”Mikä olisi
ollut ihan hyvä asia”, Petter sanoi.
”Mutta
silloin …. ei olisi enää hengissä”, Magdalena sanoi. ”Nyt on.”
Ninni Schulman tuntee mitä ihmiset odottavat ja siksi nämä Hägfors-sarjan kirjat ovat niin suosittuja. On jääkaappi tyhjänä, mietitään mitä ruokaa laitettaisiin, joku vaate on revennyt, naiset pitävät itseään lihavina ja miehet korkeintaan itseään vain impotentteina, mitä ei suinkaan ole eräs, joka on taas lähtenyt ja Petra kiehuu päättämättömyydessään. Kuitenkin tapahtuu vakavia rikoksia ja ihmisiä kuolee. Finaalit kyllä varmistavat, ettei voi olla jatkamatta. Olen aika paatunut rikoskirjojen lukija, mutta Schulmanin trillerit ovat kuin hyppy viileään mereen. Tai piristysruiske, jos joku ei pidä pimenevistä illoista tai muuten vain ei ole tyytyväinen. Huomasin lukeneeni koko sarjan ja hämmästyin itsekin! Jos vasta aloitat, tässä lista eli kannattaa lukea kronologisesti: Tyttö lumisateessa, Poika joka ei itke, Vastaa jos kuulet, Älä kerro kenellekään ja nyt uusin eli Tervetuloa kotiin.
Olen vankkumaton yllättävien finaalien kannattaja ja toiseksi viimeisin luku on nyt tässä kirjassa se unohtumattomin. Mitä meidän Christerimme oikein touhuaakaan?
*****