Atsalea Ruususen uni suurilla nupuilla, osa auki, suuriruhtinatar Olgan haudan kulmalla, kukkii nyt ensimmäisen kerran. Värit livestikin pinkit, mutta eivät näin puuteriset...Herkän kaunis minulle. Odotettu. Jos ehdin, otan huomenna vielä tästä yhden kuvan...
Suosikkiatsaleani Northern Hi-Lights, joita etupihalla on kolme. Tämä tässä yksin töröttää, mutta kukki edellisvuonna mahtavammin, viime vuonnahan olimme juuri tämän viikon pois ja vaikka jänisverkot, niin samperin oravat kostivat vähemmän huomion ja menivät yläkautta...Takuulla olen vähempään kukintaan syyllinen, sillä olin ehkä jättänyt antamatta lannoitteen ja antanut vain rodolannoitetta kaksi kertaa kasvukautena, mitä itse pidän tärkeänä. Miten tämä onkaan aina niin kaunis ja sen tuoksu...
Samaa atsaleaa japanilaisessa rinteessä eli pohjoispuolella. Tämä ressukka pääsi vasta tänään kaurisverkosta ja sen kumppani, joka ei näy kuvassa, samoin. Kumppani ei kuki vielä tänä vuonna eli istutimme sen vasta viime syksynä. Suuret kuunliljat kasvavat ihan silmissä ja tässä rinteessä on kokeilussa myös äidin hylkäämä hortensia Bombshell, jota Tahvosten sivuilla mainitaan, että valkoiset kukat, vaatimus hapan ja kostea. No, saa rodolannoitetta heti huomenna, mutta kosteus on vähän niin ja näin...Kun tämä rinne perustettiin, olin juuri lukenut porilaisen Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta, jossa hän kertoo japanilaisesta puutarhastaan. Kyllä täälläkin ne kivipurot keväällä näkyvät ja paljon scillaa...
Laittakaa muistiin: Scilla valkoisena on yllättäjä♥
Alppikärhöt vauhdissa ja niitä on paljon!
Historian siipien havinaa, sillä kuvassa ensimmäinen alppikärhöni ja tästä se sitten repesi.
Ruususen uni toisesta kuvakulmasta. Minulla on vahva tunne, että tämän likelle on tulossa kumppani, mutta emme tiedä vielä hänen nimeään.
Lemmikkejä kaikkialla. Etupiha nyt tällainen ja nyt alkavat lehtosinilatvat valkoisina ja sinisinä, akileijat, puna-ailakit...sormustinkukat, kellokukat, lyhtykoisot...
Tähän tahtoisin jäädä, mutta meillä on se yksi uudempi juttu, jonka keksin viime tai edellisvuotena...Sama polku eri vuodenaikoina
Tästä sitä draamaakin löytyy, sillä parhaana vuonna tuolla valaisimen luona oli kaunein puu ikinä ja valkoisempana kuin mikään muu eli se pilvikirsikkakato. Kukaan ei tiedä syytä, mutta meillä se kasvaa enää yhdessä paikassa. Nyt siinä on nuori rautatieomenapuu, mutta sen kukat ovat jo aikaa sitten suvilumen valkeana vihmana sataneet...
En oikeasti tiedä, olenko kuvannut mitään niin paljon kuin pilvikirsikoitamme. Tämäkin menestyi todella isoksi puuksi ja näkyi meidän makkariimme, joka talon toisella puolella! Ja näiden ruskaväri...vaan kaikkea ei voi saada. Huomatkaa, että kartiovalkokuusemme, taitaa olla ensimmäinen, on vain jatkanut kasvuaan. Niitä on nyt kai jotain yksitoista.
No tähän olemme nyt tyytyväisiä ja jäämme odottamaan mitä viikossa tapahtuu.
Ainakin orava siellä ja täällä.
Hän ruokailee omassa loosissaan. Oravat ovat niin paljon mukavampia kuin ziljoona hyttystä. Kylläinen orava ei mene linnunpesille!
Leena Lumi
Satoi oikein kunnolla ja kävin kuvaamassa muutamia kasveja. Nyt kuitenkin vain tämä Ruususen uni, joka miltei on niin suloinen atsalea, että sen voisi syödä!
Kylläpä on paljon kauniita kukkia <3 Puutarhatyöt ovat mukavia hommia. Kovin hanakasti en ole niitä nyt tehnyt päiväsaikaan, kun on ollut niin helle. Aamutuimaan on mukava työjellä, päivällä ajella pyörällä. Kesä <3
VastaaPoistaTarja K, kiitos♥ Noo eivät aina. Nyt on omituisen paljon hyttysiä, en muista tällaista ennen. Minä en tee päivällä aurinkoaikaan mitään. Herään iltapäivästä kunnolla ja sitten tahti kiihtyy. Olen kai yökiiitäjä. Kesä♥ Neljä vuodenaikaa♥
PoistaNiin paljon kaikkea kaunista. Tuo pilvikirsikka on todella kaunis. Lemmikkejä jaksaa aina ihailla niin luonnossa kuin puutarhassakin. Hyvää kesää Leena!
VastaaPoistaAnneli A, 1000 kasvia....Se on kaunis, mutta ei minulla enää kuin yksi ja olen muiltakin kuullut samaa. Sen sijaan Jyväskylän kävelykaduilla ne voivat edelleen hyvin. Kiitos samoin sinulle sinne mun kotonurkille♥
PoistaPS. En sentään kai kesää ole poissa, sillä tänäänkin aion alkaa lukea illasta ja kirja lähtee mukaan. Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi!
PoistaVoi kun kaunis puutarha! Lapsuudenkodista tuttuja nimiä paljon. Nuo kärhöt (itse sanon vanhastaan "metsäköynnös") on sellainen ryhmä, joista vanhempani innostuivat kovasti ja valtavasti niitä siellä pihassa onkin. Itsellä ne on vielä hankintasuunnitelmissa. :) Kiitos ihanista kuvista!
VastaaPoistaThilda, kiitos♥ Noin tuhat...Minun tyttäreni innostui tästä a,lppikärhöstä niin, että sai sen menestymään merenrannalla opiskeluasunnon parvekkeella ja heti kun ostivat sen vaaleanpunaisen puutalon, ensin sinne tuli kärhöjä.Meillä äiti on innokas puutarhuri, mutta ei perusta kärhöistä. Meille ne kulkevat jo itsestään sinne sun tänne. A,lppikärhö kukkii juhannuksen aikaan asti, sitten lopettaa, mutta ottaa usein uusintakukinnan. Ole hvä ja kiitos♥
PoistaSinulla on oikea unelmien puutarha! <3
VastaaPoistaAnki, kiitos♥ Puolet liian suuri.
Poista♥♥
Lumoavia puutarhatunnelmia. Minäkin yritän kasvattaa atsaleoita peuroista ja jäniksistä huolimatta. Oikein rentouttavaa ja nautinnollista lomaa sinulle!
VastaaPoistaCheri, kiitos samoin♥ Minä sain kerrasta opetuksen eli jokainen atsalea on jänisverkon takana kunnes aukeavat. Otettiin to-pe viimeiset verkot pois. Kiitos ja kaikkea kivaa sinulle♥
Poista♥♥
Ihanaa aikaa nyt, tuoksuja, meidän kalliosessa viidakossa (lapsenlapset sanovat noin)
VastaaPoistaHannele, atsaleat tuoksuvat ja Hansa -ruusu myös, kielot, ruusut kohta...Meidän Meri sanoi puutarhaamme sadenetsäviidakoksi!
Poista♥♥