maanantai 3. marraskuuta 2014

Eija Aromaa: Tankapyöräilijän talvi

Jokin aika sitten tarjosin teille tankoja Eija Aromaan kirjasta Kallio.Tankoja Koska tiedätte, miten paljon luen runoja eli joka päivä ja miten vähän osaan niistä sanoa, päätin eilen kysellä vähän tankailijamme inspiraation lähteitä. Näin saan teille esiteltyä Eija Aromaan teoksen Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014) saloja. No, eihän tankaa tarvitse puhki analysoida ja kukin kokee tavallaan, mutta onhan se kiinnostavaa, että miksi ja miten juuri tanka, joka on viiteen riviin ja tarkkoihin tavumääriin sidottu, mutta silti tai ehkä juuri siksi, voi kertoa vaikka kuinka syvällisiä. Tankapyöräilijän talvi sisältää kuusi osaa: Valkoinen, Pyörä, Palosaari, Jää, Valo ja Tanka potenssiin kolme. Kirjan kansi on kaunis ja se on Anna Ekströmin akvarellityö.

"Kaikki kirjoittamiseni kumpuaa sitä, miten näen, koen asioita, saatan pysähtyä pienen, heiveröisen heinän viereen ihmettelemään sen väriä, muotoa ja yhtäkkiä saatan jopa kuulla sen kertovan minulle tarinaansa...Meri! Metsä! Valo! Kyllä kaipaan valoa, mutta olen oppinut nauttimaan myös pimeästä ja sen antamasta suojasta, käpertymisestä pimeän kylkeen. Kun tarpeeksi kauan katson jotain, se alkaa elää, muttuu, sen alta paljastuu kirjoitusta." (Eija Aromaa)

Salakirjoitus
paljastuu puun oksilta.
Lumen jäljiltä
koukeroiset kirjaimet
erottuvat selvästi.

Kirjassa on myös viitteitä zen-buddhalaisuuteen. Innoittajana ovat toimineent Kai Niemisen suomantamat Wumenkuan: Aukottoman portin puomi, Ryokan: Suuri hupsu ja Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni. Juuri zen-buddhalaisuuteen viittavat tankansa Eija itse kokee itselleen likeisimmiksi, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että ’mikään ei ole niin tärkeää kuin se, mitä kukin itse löytää.’

Lumi on tehnyt
laineita jään pintaan kuin
tekisi mallin
merelle miten kuuluu
säilyttää tyyneytensä.

Miten minulle tuli ihan ’70-lukulainen olo...tällaisia me silloin joskus luettiin ja kirjoiteltiin teinikalenterien sivuille. Tankarunoilijamme, ihana kirjastotätimme Eija Aromaa pyöräilee töihin kesät talvet ja tekee samalla huomioita, joista syntyy tankaa. Hän on laskenut, että yksi tanka pysyy koossa viiden kilometrin matkan kun sitä hokee työpaikalle saakka ja sitten heti kirjoittaa perille päästyä muistiin.

Hiekka rapisee
jäisen tien pinnalla kuin
kertoisi miten
montaa kokemusta se
ei ole unohtanut.

Aromaa toivoo, että jokin havahduttaisi meidät näkemään kaikkea sitä kauneutta, mitä meille tarjotaan, löytämään omat karpaloiset kaipauksemme kaiken kiiren, hälinän ja mukatärkeän keskellä: Kaikki on meille jo annettu, kun vain katsoisimme.

Saappaat painuvat
kostean suon sisään ja
sammalmättäässä
karpaloiden kuiskaus
kosketuksen kaipuusta.

Omat ehdottomat suosikkini ovat Pääsky piiloutuu, Räystäistä tippuu sekä:

Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen,
sulaa merta lasissani.

Kuulin tässä Ahmatovaa! Kuvitelkaa mitä Anna tähän sanoisi vai olisiko ylväästi ja nauttien vaiti...

Suosittelen meille kaikille tankaa. Etsitään niistä oma kohtamme. Se mikä koskettaa. Olkoot ne kaislikkoon avautuvat polut, kaislojen huojuvat tarinat, lumikinoksen takaa kurkistava koiran kuono, talven kaunokirjoitus lumessa tai kaiken takaa hohkaava siniliila kevään aavistus: syreenit!


*****

23 kommenttia:

  1. Ihania! Muutama rivi, muutamat jakeet, joissa on sanomaa, joka ajatuksissa laajenee suuremaksi ja suuremmaksi.

    Olen myöskin tutustunut tankoihin 70-luvulla. Tuomas Anhavan suomentamat Kuuntelen, vieras ja Täällä kaukana olen lukenut moneen kertaan ja luen niitä edelleenkin. Tankoihin ei väsy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, eikö vain! Joskus lyhyestä runo lyhyt: Paras!

      Minulla oli Otomo No Sakanoea, Kanemoria, Mitsunea...

      "Rakkauteni ei tiedä
      määränpätä, ei
      pyri mihinkään:
      Kohtaaminen on enin
      mitä tohdin toivoa."

      - Mitsune -

      Suosittelen tätä kirjaa sinulle: Täynnä elämän pieniä timantteja!

      Poista
    2. Oi, nyt löysin Anhavan suomennosta:

      "Monet reitit on
      veneeni soutanut,
      nyt lähestyy merta
      ja kuulen ensimmäiset
      villihanhien huudot."

      - Saigyo -
      Vain unen varjo (Otava 1997)

      Poista
    3. Kiitos Leena! Täydellistä, kaunista ja paljon muuta.

      Poista
    4. Ole hyvä. Runo on rajaton ilo <3

      Poista
  2. Kirjan kannet pysäyttävät monesti ja niin nytkin, sillä kansikin oli kuin tanka, siinäkin oli yksinkertaista vastaväriasettelua, joka oli kuitenkin tehokasta. Tanka-runoutta luettiin nuorena, se oli vähän "muotiakin" silloin 1970-luvulla, etenkin Anhavan suomentamat haikut jne. olivat hyvin suosittuja. Toisaalta se oli eräällä tavalla "helppoakin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, hienot kannet. Jotain japanilaista...ehkä. Se oli muotia, josta innostuttiin. Se oli helppoa ja mikä parasta, mahtui yhdelle teinikalenterin sivulle:

      "Älä hymyile
      kuin vehmas vuori pilven
      ylittäessä.
      Kaikki arvaavat, että olemme
      rakastuneet.

      - Otomo No Sakanoe -

      Ei hajuakaan kääntäjästä, sillä löysin yhden vanhan vihon tästä työpytäni laatikostosta, eikä silloin tuhlattu tilaa kääntäjien ja kirjojen merkitsemiseen. Tämä oli vain pakko, näyttää, että nämä ovat vieläkin näin liki.

      Poista
  3. Kyllä tuossa esimerkissäsi on hyvinkin jotain Ahmatovaan viittavaa, vaikka en tarkemmin haluakaan osata analysoida. Kiitos tankaesittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, yleensä inhoan kaikkea ruonon anlysointia, mutta haluan nyt vastata vertaukseeni:

      Aika, se on tässä kuin Ahmatovan aika, joka tulee jonkun mukana, nyt joutsenten.

      Tarjota, nauttia illallinen jonkun kanssa, joka voi olla hyvä tai paha, mutta myös arvoitus: vastaus löytyy tästä 'sulaa merta lasissani'.

      Jos tämä olisi oikeasti ollut Ahmatovaa, olisi kohtalokkuus, kontrasti voinut olla kovempi, kuten hänellä melkein aina oli, mutta ei aina. Esim. Ahmatovan runo Ilta soi kuin musiikki...

      Tämä nyt vain on koko kirjasta suosikkini, mutta jokainen voi etsiä omansa: Suosittelen!

      Poista
    2. Luen juuri parhaillaan teosta (en kerro mikä!!!), jossa yhtenä palasena on haikuihin liittyvä pohdinta. Pidän tämän sun kirjoituksen mielessä, kunhan joskus pääsen tästä parhaillaan lukemastani bloggaamaan.

      Poista
    3. Omppu, anna sitten vinkki. Toivottavasti et postaa just pe-ma, kun olen vain iPadin varassa länsirannikolla ja muutenkin on sitä seurustelua enempi kuin muuta. Kiinnostavaa!

      "Päivät keväällä,
      pitkiä ja kuitenkin
      miten nopeita.
      Hetkessä tämä päivä
      muuttaa eilisen päivän."

      - Kotomichi -
      Tuomas Anhavan kokoelma Oikukas tuuli (Otava 1993)

      Poista
    4. Oh, Ahmatova saa sinussa esille ihan uusia piirteitä! Tykkään sekä runosta että sun ahmatovalaisuus analyysistä.
      sydänsydänsydän!

      (Mulla on jossakin pari lumista tankaa tallessa, en vaan just tähän niitä löydä...)

      Poista
    5. Sanna, vastako sinä nyt tajuat, että minussa soi ahmatovalaisuus isosti;) No, ihan meni analyysiksi, mutta kun Anna aukeaa minulle eri tavalla kuin muut, joista pidän vaikka kuinka ja paljon.

      sydänsydänsydän...

      (Saat etsiä ne minulle;)

      Poista
  4. Oi, tykkäsin =)
    Etrenkin kansista!!!!
    Mutta nuo tankarunot ovat pienuudessaan niin suuria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kun luin nämä kaikki kahteen kertaan, aloin miettiä sun kuvituksiasi...

      Juu, oikein ihanat kannet, jotka jäivät pois kisasta kuten Hagenan kirjankin kannet. Syys: Kirjaston kaaos.

      Nämä ovat ihan sun juttusi <3

      Poista
    2. Lumi on tehnyt

      laineita jään pintaan kuin

      tekisi mallin

      merelle miten kuuluu

      säilyttää tyyneytensä.
      HUIKEAA!!! Tämä oli ehdoton suosikki. Kiitos näistä. Meren näen myös suurena järvenä, maisema avautuu.

      Poista
    3. Anne, niin...olen kyllä jo vuosia ymmärtänyt, että tuota zen-buddhalaista tyyneyttä tavoittelemme, vaikka sitten se lammikon vesi tekisi ihan mitä haluaa. Minustakin tuo on vaikuttava, mutta kirjassa on runsaat puolitoistasataa sivua, joten runsauden pula kova. Minä valitsen nyt ahmatovalaisuuden...

      Tanka on muuten vähän kuin tee: Se sekä virkistää että rauhoittaa!

      Ole hyvä. Katselen viikonloppuna merta samalla kun nautin rantaravintolan merenantimista. Aivotutkijat suosittelevat meren aavan katsomista, se tekee hyvää aivoille. Ehkä palaan ihan uutena;)

      <3

      Poista
  5. Voi, tankaa - ja myös minulle tuli ihan sama 70-lukulaisen fiilis, teinikalentereineen kaikkineen. Taidan kaivaa hyllystä vanhan Anhavan tankakirjan ja katsastaa, mitä sinne riimien väliin ja oheen olen kirjoitellut ja piirtänyt;)
    Kiitos♥
    Iloa arkeen, uuteen viikkoon, kuukauteenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, niin se sivujen paperin ohuus, josta tussikynät menivät läpi ja ne sen ajan monet jutut ja joitakin kuviakin sivuille liimattuina, mm. musikaalin Hair mainoskuva. Miten minulla ei ole Anhavaa omana, löytyy niiltä ajoilta Pertti Niemistä, Meriluotoa, Nerudaa, Harmajaa, Sarkiaa ja tietenkin Valaa. Sirkka Seljan Taman lauluja fanitin kovasti.

      Ole hyvä♥

      Kiitos samoin sinulle! Tulen kohta kurkistamaan, miten toipilas voi...

      Poista
  6. Ah, taas nousivat muistot pintaan:

    Herkeämättä laulaos, satakieli,
    emmehän edes kahdesti vuodessa
    saa kevättä
    satakieli.

    No, voihan, sanojen rytmin olen unohtanut, en riipaisevaa sanomaa.
    Tuo iski kuin leka rakastuneen päähän aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-L. senpä nämä tankat meille monista tekevät;)

      Sanoma on tärkein. Oi, rakkausrunot ovat kaikkein ihanimpia kaikista!

      <3

      Poista
  7. Oijoi, rakastan tanka-runoutta. Kiitos, että toit tämän kirjan blogiisi, pooimin nimen ja laitan muistiin...

    Valitsemasi tankat ovat sädehtivän kauniita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin minäkin. Ole hyvä.
      Kiitos, sydänsydän...

      Poista