Sinikka Piippo: Mielen ruokaa - Ravinnon vaikutus muistiin, jaksamiseen ja henkiseen tasapainoon

Elämässämme on jotain, mihin voimme vaikuttaa todella paljon ja se on terveytemme! Olen jo hyvin nuoresta uskonut, että ihminen on juuri sitä mitä hän syö, mutta nautiskeluun taipuvaisena olen luovinut elämässäni napaten alan teoksista mielestäni parhaat tärpit. Erityisen altis olen vitamiini- ja hivenainetiedolle ja sehän liittyy ravitsemukseemme, joten luen kaikki ne ravitsemusoppaat, joista katson voivani ammentaa jotain uutta. En pidä terveysterrorismista, vaan mielestäni ruoasta tulee saada myös nauttia. Harva siihen enää kykenee, sillä niin paljon alati ilmestyvä uusi tieto tuo tuskaa ja yleinen terveysodote asettaa meille monenlaisia mittamalleja, joihin meidän pitäisi mahtua eli nauti siinä sitten! Oijoi, voi siinä nauttia, kun muistaa leikkiä viikonloppuna ruhtinasta vaikka lohella lisukkeineen, mutta viikolla pitää salaattipäivän tai kaksi ja yksi päivä voi olla vaikka puuropäivä suomalaisilla marjoilla. Pakko lisätä, että meillä varsin terveellisen ruoan lisäksi nautitaan myös purkista vitamiineja ja hivenaineita sekä tyrnin siemenöljyä, joiden kaikkien optimaaliset määrät olen tarkistanut sisätautien erikoislääkäriltä.

Kasvitieteen professori Sinikka Piipon viimeisin teos Mielen ruokaa – Ravinnon vaikutus muistiin, jaksamiseen ja henkiseen tasapainoon (Minerva 2014) ei mitenkään olisi voinut jäädä minulta väliin, sillä pidän kovasti Piipon combosta, jossa tutkijan tieteellinen tarkkuus yhdistyy ihan maanläheiseen asenteeseen siitä, mitä tarvitsemme ravinnoksemme voidaksemme elää mahdollisimman terveen ja hyvän elämän. Nyt liikumme mielen alueella, joten Piippo ei toista niitä asioita, joista on jo kertonut kirjoissan Suomalaiset marjat, Elinvoimaa mausteista ja Puhdasta ravintoa. Toisaalta noissa edellä mainituissa kirjoissakin on paljon mieleen vaikuttavia ainesosia, joten ne ovat tässä mukana, mutta lyhyemmin. Panostan nyt lisäkiinnostukseenne ja kerron, että kiitos Piipon kirjan Puhdasta ravintoa, selätin erään sairauden sekä yllätin lääkärini huippuhyvällä HDL-arvolla. Nyt saan koko ajan tarjota capresen ohjetta omille lääkäreilleni hammaslääkäristä gynekologiin!

Tämä Mielen ruokaa ei suinkaan keskity pelkkään mieleen, sillä edelleen tämän kirjan avulla voimme ehkä välttää diabeteksen, liikalihavuuden, sydän- ja verisuonitaudit, ennenaikaisen vanhenemisen, verenpaineen, korkean kolestrolin, tulehdukset, entysyymiaineenvaihdunnan häiriöt, Parkinsonin taudin, vatsavaivat, mutta myös Alzheimerin taudin, muut muistisairaudet, stressin, masennuksen, haluttomuuden, ahdistuksen, uupumuksen ja monia, monia muita. Kirjassa esitellään monia kasveja, mausteita yms. joita voimme käyttää ja onnekseni löysin sieltä suursuosikkejani, joita voin nyt helposti lisätä ruokavaliooni. Kaikkea ei kuitenkaan saada vain ruoasta, vaikka vieläkin joku niin väittää, mutta katsokaa väittäjää: Onko hän onnistunut malli omasta elämänvalinnastaan. Porfessori Piippo myöntääkin, että:

Katson, että ravinnon lisäksi tarvitsemme myös tiettyjä lisäravinteita. Emme pysty elämään stressittömässä ympäristössä ja perimästäme vapaana. Myös maaperä on aikojen kuluessa köyhtynyt ja myrkyttynyt, eikä kasvien ja eläinten ravinto enää kykene tarjoamaan kaikkia aineosia, joita hyvinvointiin tarvitaan.

Hyvinvointia voi olla vaikka minttu, joka torjuu masennusta ja alakuloa

tai oregano, joka torjuu tulehduksia ja saattaa tätä kautta vaikuttaa ehkäisevästi jopa Alzheimerin tautiin!

Mielen ruokaa esipuheessa Sinikka Piippo kertoo oman äitinsä Alzheimerista ja jälleen saamme hämmästyä, miten nopeasti ja salakavalasti tuo tauti iskee liikunnalliseen henkilöön, joka tunsi ruoanlaiton ammatilaisena terveellisen ruoan salat ja joka vielä 60 –vuotiaana arvioitiin terveystarkastuksessa 40-vuotiaan veroiseksi. Piipon äiti kuitenkin menehtyi 88 vuoden iässä yksitoista vuotta Alzheimeria sairastettuaan: Tytär on omistanut tämän kirjan äidilleen. Piippo mainitsee ne seikat, jotka saattoivat vaikuttaa äidin sairauteen, mutta varmuuttahan tuskin on vielä kenelläkään, vaikka Alzheimer on yksi tutkituimmista sairauksista. Vara ei kuitenkaan venettä kaada, joten yhdyn tähän professori Piipon lausumaan:

Muistimme toiminta nivoutuu tiukasti yhteen mielemme muun tilan kanssa. Muistia ja siihen vaikuttavia seikkoja ei voi käsitellä erillään muusta psyykeestä. Samoin mieleen ja muistin vaikuttavat olennaisesti muut sairaudet, varsinkin diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet. Siksi tämä kirja kertoo ravinnosta ja aineista, jotka vaikuttavat mieleen ja osittain myös kehoon kokonaisvaltaisesti, ei vain muistiin.

Olemme siis mieltä myöten sitä, mitä syömme!

Tämä lautasmalli voidaan nauttia vaikka lauantai-illan huumassa elokuvan ja punaviinilasillisen kera. Juuston rasva parantaa hedelmien ja marjojen ainesosien hyötykäyttöä. Ja hyvinkin voi olla niin, että lautasella on juuri oikeita ravintoaineita ehkäisemään Alzheimerin tautia, jota Suomessa sairastaa noin 70 000 – 100 000 henkilöä. Yhteensä kaikkia muistisairauksia potee yli 250 000 ihmistä. Piipon kirjassa on hyvin antoisa kirjoitus muistisairauksista.

Mustikkaa, mansikkaa, tyrniä, tomaattia ja monta muuta tärkeää käsitellään jälleen, mutta tässä meille ruusujuuri, josta minä en ole tietänyt juurikaan mitään:

Ruusujuuren mainitaan torjuvan masennusta paremmin kuin mikään muu adaptogeeni. Kirjassa sivulla 67 selvitetään, mikä on adaptogeeni. Ruusujuuri mm. edistää kilpirauhasen toimintaa lievässä vajaatoiminnassa, parantaa fyysistä ja henkistä suorituskykyä, auttaa stressin hallintaan ja masennukseen, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, Parkinsonin tautia, diabetestä ja auttaa painonhallinnassa. Se myös suojelee sydäntä ja maksaa, alentaa kolestrolia ja parantaa immuniteettia sekä hidastaa vanhenemista.

Ikä on mielen valtaa aineesta.

Jollet välitä, se ei vaikuta.

- Mark Twain -

Piipon kirja on runsaudensarvi, joka käsittelee mm. adaptogeenit (kts. edellä), hyvät rasvat, muistia parantavat marjat, muistia parantavat mausteet (sahrami ja basilika mukana eli suosikkini!), terveyttä edistävät vihannekset (mm. palsternakka ja parsa), hermoston välittäjäaineita lisäävät ruoat, entryymiruoat (papaija), virkistävät juomat ja lisäravinteet. Professorimme muistaa myös suositella

kahvia ja suklaakakkua mielen piristykseksi! Kahvista on kirjoitus, jonka toivon saavuttavan myös heidät, jotka löytävät kahvista nyt vain sen hyvät puolet, sillä tiedän henkilöitä, joiden pitäisi tehdä sama kuin minä: Kahvia, oikein hyvää kahvia, iso mukillinen vain aamuisin, ei ollenkaan iltapäivisin eikä etenkään iltaisin, jos vaivana on levottomuutta, unettomuutta ja jopa paniikkikohtauksia. Mikään ei voita Robert’sin suklaakahvia kera Hesarin aamulla ja sen jälkeen kahvia ei tee enää mieli kun siihen on tottunut. Iltapäivällä sitten brittiläinen teehetki, johon valitettavasti haluan muutaman keksin. Nyt suosikkimme on ruis-kaura-omena-kaneli –keksi, joiden makua juuri ihastelimme.

Erityisen ilahtunut olin papaijatietoiskusta. Papaija on yksi terveellisistä suosikeistani ja nyt sain runsaasti lisätietoa. Kaiken lisäksi olen kiitos Tiian siirtynyt Yotuel-hammastahnaan, jonka teho perustuu papaijasta saatavaan papaiini-entsyymiin ja koivusta saatavaan ksylitoliin.

Kannattaa ottaa relasti: Mikä vaurioittaa verisuonia ja sydäntä, vahingoittaa myös aivoja, mutta mikään ei vahingoita aivoja stressiä pahemmin.

Mitä sitten minulle jäi tästä kirjasta käteen, on se, että luen tätä aina uudelleen ja uudelleen. Suosittelen!

*****

Terveys- ja hyvinvointikirjat Leena Lumissa