Istunko samaan pöytään henkilön kanssa, jolle mieluiten hakisin lähestymiskiellon? En, en, en ja en. Miltä tuntui lukea Hesarista 12.11. erään poliitikon haluavan sallia Suomessa susien murhaamisen? Tunsinko kylmiä väreitä ja näinkö silmissäni Sarah Palinin, joka ampuu susia helikopterista? Halusinko kirjoittaa mielipidekirjoituksen susien puolesta ja kertoa, että meillä susia on vain 150 yksilöä, joten susien tappamisluvalla pääsemme taatusti jälleen kuuluisaksi Euroopan takapajulaksi?
Marraskuun ilma on kostea ja raikas. Ulkona kun rapsuttaa puutarhaa tulee samalla tehtyä suursiivousta omassa elämässä. Tulee muistutettua itseä siitä, miten 40+ tajusi vihdoinkin sanoa hyvästit energiasyöpöille ja ymmärsi alkaa antaa aikaansa heille, joiden kanssa vastavuoroisuus oli selviö. Motto: irti inttäjistä!, toi myös paljon rauhaa elämääni, joten miksi en nyt osaisi tehdä marrassiivousta ja valita juuri ne lehdet, jotka tuovat minulle iloa ja rentoutusta, kuten osaan valita ne kirjat, jotka tuovat elämääni vahvan vuosikertaviinin maun, sellaisen, jossa on pitkä jälkimaku ja jota ei unohdeta, kun kirjan kannet on suljettu. Miksen nauttisi juuri siitä seurasta, jossa tunnen hehkuvani: Syvä ja aito hyväksyminen on sitä ystävyyden taikaliimaa, josta hehku syntyy ja se vertautuu rakkauteen. Aidon ystävyyden mittari on paljolti sama kuin rakkauden: Tunne tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään, hyvä keskustelu, mutta myös hyvä hiljaisuus, jossa äänettömyys ei ole raskautta, vaan kuin tähtitomua, ajatusten puhetta, kepeyttä, ilon pisaroita.
Marraskuu on mun salarakas. Siinä missä sitä ennen kammosin ja kirjoitin tämän, nyt yhtä paljon sitä tarvitsen. Marttaliitto toteaa, että 'ellet aio viettää joulua komeroissa, älä siivoa niitä ennen joulua'. No en ole aikonutkaan, mutta marraskuussa siivotaan elämästä pois turhat rasitteet, väärät valinnat ja menneisyyden virhearviot. Luuta vain huiskii, kun oikein lakaisen. Mitä enemmän siivoan, sen enempi olo kevenee. Huomaan hengittäväni ihan toisin: En pinnallisesti, vaan syvään, kuin ilmaa ja iloa juoden. Näen pienen ja kauniin, jota en nähnyt eilen. Huomaan hyräileväni joululauluja. Hymyilen vastaantulijoille. Olen läsnä. Nautin. Olen minä. On aika iso juttu huomata olevansa oma minä, kun sitä on liian usein vain antanut virran viedä, on hyväksynyt sitä sun tätä, vaikka koko kroppa on vastustanut. Kannattaa kuunnella sekä ruumistaan että mieltään: Ne ovat elämän parhaat navigaattorit.
Suosittelen mielenkomeroiden siivousta. Nyt on siihen oikein hyvä aika. Siitä se sitten lähtee ja voi vaikka huomata, miten oma putsi tuo mukanaan monta uutta ja yllättävääkin asiaa. Yhtä hyvä kuin on olla hetkessä läsnä, on myös nähdä, todella nähdä, miltä oma elinpiiri, reviiri, näyttää ja miten se vastaa omia toiveita ja tarpeita.
Nyt on huomenna aika laittaa viimeiset kirkkaat, pienet kaamosvalot ulos. Joitakin siellä jo onkin ja sisällä myös. Minä en ole ledeistä vieläkään saanut tarpeekseni ja niistä tulee niin satumainen tunnelma. Lumi olisi jotakin, mutta vielä en tunne lumen tuoksua...Viikonloppuna grillaamme, katsomme leffoja, teemme vihoviimeiset pihatyöt talven tulla, luemme, syötämme oravia ja lintuja, vähän suunnittelemme tulevia. Tekisi mieli nimetä marraskuu, jolloin muka maa martona makaa, jouluruusukuukaudeksi, sillä joka marraskuu alan touhuta noiden ihanien kukkien kanssa. Jos haluat lukea jouluruususta enemmän, tässä, ole hyvä: Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa tai Jouluruusu on marraskuun lumoa: Kaikki on tässä ja nyt!
Voidaan hyvin♥
Love
Leena Lumi
PS. Ehkä paras teksti, mitä kirjallisuudesta on tänä vuonna tai ikinä kirjoitettu: http://www.hs.fi/paivanlehti/13112014/kulttuuri/Me+olemme+taiteilijan+palkinto/a1415771218116
Pidän niin tuosta marraskuu on salarakas - ajatuksesta. Minäkin pidän marraskuusta, tämä on jotenkin lempeää aikaa. Olen tosin tänä vuonna ollut väsyneempi kuin normaalisti marraskuussa, mutta se johtuu monesta. Ja on ihanaa mennä kohti joulukuuta.
VastaaPoistaMinulla on kerran ollut jouluruusu. Tänä vuonna haluaisin sellaisen taas.
Katja, kiitos. Minäkin pidän siitä. Marraskuu on tosiaankin lempeä ja salliva. Hyvällä omallatunnolla voi tehdä just sitä, mikä hyvältä tuntuu. Minäkin olen ollut väsynyt, mutta sillä tavalla kivasti, että olen sitten vaikka vähän huilannut. Itseasiassa eilen menin vain hiukan huilaamaan ihanan pehmeän torkkupeiton alle ja nukahdin: Ihan ennenkuulumatonta! Silti se oli vain niin ihanaa. Tulla herätetyksi klo 5 iltapäiväteelle. Vain tunnin myöhässä meidän vakiteehetkestä. R. katsoi, että tarvitsin leponi. Kuule: Meillä on hyvin outo vuosi takana ja kaikki tapahtumat eivät ole olleet kepeitä, mutta nyt näen valon. Ilmeisesti prosessi on vienyt voimia. Sama voi olla sinulla.
PoistaOsta se huomenna ja istuta puutarhaasi! Minä ostin tuon Porista ja toin tullessani. Nyt se on suojassa liialta paahteelta tuossa mongolianvaahteran juurella ja tuskin suvella edes kotilot siihen koskevat, sillä tuo paikka ei ole lehtomaisen kostea. Kolme jouluruusua ovat jo kotilot syöneet eli nyt niitä on yhteensä vain kaksi. Nämä kestävät hyvin ulkona viileässä ja kukkivat vielä pakkasellakin. Joskus sisällä on niille liian lämmintä, olen huomannut ja siksi tein nyt näin. Well...tosin jos minulla jotain jouluna myös sisällä on, se on jouluruusu!
<3
Jos kuolema olisi kuin talvi.
PoistaJP: Jos kuolema olisi kuin talvi./ Sataisi hellä lumi haudalle./ Jouluruusu kukkisi. / Maa ei martona makaisi./ Jääurut soittaisivat talven riemusta / ja tunturikyyhkyn lentokaari marrastaivaalla.
PoistaJuu, nyt ei rimmaa yhtään, mutta mitäpä: Jos kuolema oli kuin huhtikuu.
Elämä on täynnä valintoja ja joskus ne kirkastuvat viipeellä tai yllättäen ...
VastaaPoistaMinä olen kevään lapsi, mutta mieheni on syntynyt marraskuun alussa ja tyttäreni kuun lopussa, joten marraskuu on minulle rakas.
Oikein ihanaa jouluruusuviikonloppua teille! Meille on myös tiedossa ihana viikonloppu, sillä poika perheineen tulee viettämään sitä kanssamme :)
♥
Marietta, näin on. Parempi kuin edes joskus. Kirkastumista.
PoistaMinäkin olen sitä, jos toukokuu lasketaan kevääksi ja sitähän se on. Mieheni on kesää ja tyttäremme joulun lapsi. Marraskuu on ihmiskunnan pelastusrengas.
Kiitos samoin sinulle &co! Tosi kivaa. Tuossa yksi syy, miksi odotan joulua: Perhe kokoontuu.
♥
Tässä ollaan oikeiden asioiden äärellä, Leena. Tuo henkisten kaappien siivoaminen säännöllisesti on tärkeää. Olkoon vaikka marraskuussa! Itselläni kaapit järjestyksessä mutta liikaa menoja ja kiireitä. En ehdi hengähtämään. Sinänsä tasainen arki ei nyt anna ihan parastaan, kun perheen aikataulut menevät jatkuvasti ristiin. Mutta joulua ajattelen, en aio siitä stressata, haluan vain pysähtyä. Ensimmäistä kertaa vuosiin vietän joulun omassa kodissani, teemme siitä mieheni kanssa meidän näköisen. Mitä siitä tulee, se on vielä arvoitus meille molemmille. Kynttilöitä ja valoja ainakin, hyvää ruokaa, rauhallista oloa.
VastaaPoistaAino, kiitos. Mutta niinpä sinäkin sanot toden sanan pysähtymisestä ja joulusta. Monet pitävät sitä niin kaupallisena ja stressaavana. Minulle se on autuas pysähtyminen. En stressaa mistään. En eds siitä, löytyykö sitä merisiikaa täältä Keski-Suomesta vai ei, sen saa stressata Lumimies. Se on hänen ja tyttären juttu, minä voin syödä vaikka lohta, vaikka siika onkin parempaa. Minusta jouluna on hiukan vaikea olla pois omasta kodista, mutta koska iäkäs äiti asuu kaukana, niinkin olemme joulua viettäneet. Oman kodin joulu on aina oman kodin joulu. Just tuo mainitsemasi omannäköinen. Me saneerasimme joulumme kaavat uusiksi muutama vuosi sitten ja nyt on niin omannäköistä että alta pois. Kirjoitin siitä jutussa Hyvästi täydelliset joulut! Kynttilöitä on joulun aikaan paljon ja pidän siitä, että joulu on monta päivää. Aatto ei ole koko joulu, vaan se jatkuu ja jatkuu...
Poista<3
Niin samaa mieltä sinun ja Katjan kanssa marraskuusta, Leena -- pimeistä illoista huolimatta siinä on puolensa. Kannatan myös ajatusta "marrassiivouksesta", on hyvä huiskia turhat pois. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaMaria, mikä muu kuukausi voisikaan vertautua marraskuuhun. Syyskuu on satokuu, omenakuu, lokakuu on kirjakuu ja marraskuu on inventaariokuukasi tai sitten runollisemmin jouluruusukuukausi. Kun on siivottu, siirrrytään noihin jouluruusuihin ja kaivetaan esille ledejä ja muutamia muita joulukuuhun kuuluvia juttuja, eli ollaan jo joulukuun kynnyksellä.
PoistaKiitos samoin sinulle!
<3
Oi miten mahtava kirjoitus, niin paljon asiaa jotka kolahti. Eroon inttäjistä 10+, mielestäni tuo on suorastaan nerokas iskulause ja vielä ennen kuulumaton. Nerokkuutta! Äänettömyys on tähtitomua, ai tähän ystävyyden oivallukseen rakastuin! Miten oivallisesti ja viisaasti puit ystävyyden sanoiksi. Että tykkään susta!
VastaaPoistaSusia ei todellakaan saa tappaa, maailma on sairas ja joku hilly billy Palin! Yäk.
Terkkuja Friscosta sun fani <3
Tiia, kiitos <3 Tuo slogan on mun oma ja se menee näin: "Enemmän iloa, vähemmän inttäjiä." Kiitos, kovimman kautta tuokin koettu. Nimenomaan just sitä on äänettömyys: Tähtitomua. Ja minä tykkään susta!
PoistaEi todellakaan! Aina joku on tappamassa jotain: Yäk!
Oi sinua, haluasin niin nyt olla kärpäsenä matkassasi, kun sinä siellä Friscossa;) Vertigo ei tainnut olla sinulle tuttu elokuva, siellä on se Carmel tms. luostari, jossa se elokuvan huipennus kuvattiin. Muttta ethän voi siellä kaikkea ehtiä. Ihania päiviä sinulle & co sinne Friscoon toivottaa sun fani <3
Marraskuussa on jotain lumoa, joka houkuttelee hidastamaan tahtia ja käpertymään, keskittymään kynttilän liekin katselemiseen ja nauttimaan takkatulen lämmöstä. Miten mukava ajatus, että samalla voisi tehdä oman elämän inventaariota, kun muutenkin on hyvä hetki pysähtyä. Huomaamattani olen tainnut eräänlaista inventaariota tehdäkin.
VastaaPoistaJonna, marraskuu on suuri mahdollisuus. Kun sen huomaa, oppii ottamaan kaiken irti tästä erikoisesta, pimeästä kuukaudesta, jossa kuitenkin joka päivä iltapäivisin sytytetään kynttilöitä, nautitaan kaakaota, pähkinöitä kulhoissa, huopia siellä sun täällä, ei paineita, vain pientä luutimista ja sitten onkin jo joulukuun ovi raollaan.
Poista<3
Olipa kaunis kirjoitus marraskuusta. Ystäväosuus kolahti myös kovasti: mitään en inhoa eniten kuin kyräilyä ja omituisia ihmissuhdeleikkejä. Olen valitettavasti sellaisiin törmännyt ja elin niissä mukanakin pitkään tajuamatta, että selkäni oli ruvella puukosta. Hyi ja yäk, mitä järkeä edes pitää jotain "ystävänä", jos kerran on kaunainen tai muuten vain inhoaa häntä?! Olisi heittänyt minut vain pellolle eikä pelleillyt.
VastaaPoistaMinustakin marraskuu on ihan jees. Ei se lempikuukauteni ole todellakaan, mutta minulla ei ole mitään antipatioita sitä kohtaan. Täällä marraskuu on lisäksi ihan kauniskin: puissa on vielä lehtiä ja sää on leuto. Kauniit valot ja koristukset ilmaantuvat katukuvaan, tykkään (vaikken jouluihminen olekaan)! :)
Marraskuisen salaista viikonloppua sinulle! <3
Elegia, tulee hetki, jolloin niihin vain uupuu. Sitä voi kutsua vaikka järkiin tulemiseksi. Tai osaa alkaa arvostaa tätä ainoaa elämäänsä niin, että haluaa siitä nauttia - aidosti. Nämä oudot kiemurat voivat johtua myös siitä, että nykyisin aika monet valitsevat 'ystävänsä' verkostoitumisen (lue: hyötymisen) nimissä. Minusta niin syvältä...
PoistaEhkä me tarvitsemme tällaisen kuukauden, jossa joudumme kuin pimeässä autiolle saarelle itsemme ja asioidemme kanssa. Missä muussa kuuakaudessa alamme miettiä syntyjä syviä. Niin, olen huomannut kuvistasi. No, meilläkin rannassa kaislikko on kaunis ja vesi on tummaa, eikä hellyyttä kukaan pelkää ja jouluruusu kukkii puutarhassa. Ne valot eivät minun mielestäni ole jouluvalo, vaan talvi- tai kaamosvaloja. Minä olen ihminen, joka kannan joulua sydämessäni kautta kaikkien vuoden kuukausien. Joulu on levottoman tuhkimon täydellinen, autuaallinen pysähdys, enkä stressaa yhtään mistään: Oi jouluyö!
Kiitos samoin sinulle!
<3
Ihana kirjoitus, ylistyslaulu marraskuulle. Joka sattumalta ei ole mun ystäväni, vaan ylimääräinen tyhmä väli, jonka voisi helposti skipata. No, päätin käyttää aikaani lepäämiseen ja velttoiluun, ei siis mene hukkaan :) Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaPirko, kiitos<3 Tiedän, että et jaa rakkauttani tähän vuodenaikaan;) No, sinähän olet löytänyt sen yhden marraskuun edun: Voit levätä ja velttoilla kenenkään ihmettelemättä. Yritäppä sitä suvella, niin sinua pidetään sairaana.
PoistaKiitos samoin sinulle !
<3
Säleverhon kiinni ja vain pienet ledien valo sen raoista illalla näkyy.
VastaaPoistaSisällä kynttilät ja joulun enkelin valot loistaa. On rauhaisaa ja leppeää kun ei ole kiire ja halu mihinkään. Huomaan jotta aina vain enemmän on ihana olla vain ei mennä . Joku sanoo jotta sammaloidun, ei tee mitään koska minun voimista on kyse ja minun halusta. Ha haa nyt joku sanoisi jotta siitä on tullut käpy. Minä olen jo kauan siivonnut elämäni ympärillä olevia ihmisiä ja vaatimuksia. Jos huomaan 'rikan' niin tutkin ja tuumaan, tarvitsenko. Jos vastaan kieltävästi pyyhin pois.
Sirkkis, kuulostaa ihan marraslumolta! Minulla vaihtelee: Nyt on niin kiva kotoilla. Älä muita kuuntele, vain itseäsi. Sinä tiedät, mitä jaksat ja haluat.
PoistaHarja ja rikkalapio ovat kova pari vielä vielä nykyajassakin. Ja pyyhekumi. Voi kumittaa 'pois'.
Kaunista viikonloppua ledien ja kynttilöiden tunnelmissa!
♥
Kauniit jouluruusukuvat! Ja kurre kans!
VastaaPoistaSä taidat tehdä salakavalaa käännytystyötä marraskuun hyväksi.;) Hykertelen täällä tyytyväisenä.
Oikein nautinnollista ja ihanaa viikonloppua teille!
Sanna, kiitos.
PoistaAuts! Sinä se olet hurja huomaamaan mun salakavalat missiot;)
Kiitos samoin sinulle!
<3
Ei voinut kuin nyökytellä tätä lukiessani, niin yksiin meni omien marraskuisten mietteitteni kanssa, ihana!
VastaaPoistaRita, ollaan sitten vähän samiksia;)
Poista<3
Positiivinen postaus:) En edes kunnolla muista millaista oli marraskuu paitsi sen että lähdin aamulla pimeässä töihin ja tulin pimeässä kotiin.....Täällä kun tulee valo jo klo 6 aamulla niin ei muista miltä marraskuu tuntuu,mutta muistan että kotona oli mukava olla lämpimässä ja poltella kynttilöitä.
VastaaPoistaJa energiasyöppöjähän me emme tarvitse;D
Mukavaa viikonloppua Leena!
Jael, tämä kuukausi on taikaa. Oi, sulle Suomen marraskuu tekisi tosi, tosi hyvää;) Minäkin muistan tuollaisia marraskuita, mutta nythän meillä olisi se bonus, eli hitaat aamut ja just kun ne ovat marraskuussa, kaikki on hitsin täydellistä.
PoistaEmme todellakaan! Vain valonkantajia meille, kiitos!
Kiitos samoin sinulle <3
Juuri kirjoitin marraskuusta ja sitten vielä tämä. Ihanaa. Minusta marraskuu on mielentila, jonka kukin luo itse. Taidan ylipäänsä olla vähän kuherruskuulla koko Suomen kanssa, joten on helppoa nähdä kaikessa kaunista ja hyvää. Ja joulukin vielä jo ihan ovella.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar ja juuri vastasin sinulle marraskuuksi. Ihanaa, tämä on ihanaa! Kiitos<3 Ihanaa on marraskuun lempeä pesä. Mitä ikinä menetätkään kuherruskuukauden mentyä ohi, säilytä salarakkaana ikuisesti Marraskuu!
PoistaYksi maaraskuun pointeista on, että kun ensin siitä hitaasti nautit, venyttelet, ojentaudut, lipaiset kaakaota huuleltasi, huomaatkin jo seisovasi joulukuun kynnyksellä eli ei niin paha!
<3
Marraskuun kaamoksessa ja räntäsateessa on aikaa miettiä sisintään, niitä tärkeitä asioita, päivittää asiat tärkeysjärjestykseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
VastaaPoistaOn hyvä pimeässä aloittaa valaistuminen.
Ihanaa marraskuuta.
Arleena, juuri niin. Marrashämärä houkuttaa pohdintoihin ja päätöksiin, joiden satoa saamme sitten seuraavaan jouluruusukuukauteen nauttia.
PoistaMeillä ei räntää, vaan aivan ihana, kuiva, kuurainen keli, joten marrasmaisema odottaa lenkkeilijöitään. Ja sen jälkeen grillaamaan - ulos, usko tai älä.
Kiitos samoin sinulle!
<3
Minulle syksy on ollut aina iloista aikaa. Nautin joulusta ja ajattelen sitä ilolla pitkin syksyä, nyt jo aika taajaan. Tässä on vielä ennen joulua vaikka mitä juhlintaa, erilaisia pikkujouluja, kahden oman pojan synttärit ja kaksoslastenlasten 12-vuotispäivät. On kiva ostaa ja pakata lahjoja. Oma työhuoneeni muuttuu pian joulupajaksi.
VastaaPoistaEn pidä marraskuun pimeääkään pahana. Valot näkyvät pimeässä.
Ystäväni sanoi juuri pilatekseen ajellessamme, että hän pitää erityisesti marraskuun pehmeistä väreistä. Myös eräs japanilainen arkkitehtiopiskelija totesi kerran, että hän rakastaa Suomen erilaisia harmaan sävyjä. :)
Marjatta, minulla aivan sama, vaikka olenkin toukokuussa syntynyt. Joulun valo sädehtii jo minullekin. Viimeisetkin ledit saatiin eilen asennettua, tyynyt ovat vaihtuneet, kynttiläjalkoja kaivettu esille lisää ja joka iltapäivä, tosin tänään jo aamusta, sytytin tuikkua. Minäkin tykkään kääriä joululahjoja. Ostan joululahjapaperit jo edellisenä jouluna, että pääsen ajoissa tekemään paketteja. Ehdottomasti yksi huone on kuin joulupaja, sillä ei niitä lahjanaruja ja -papereita viitsi koko ajan komeron piiloihin viedä.
PoistaSe on hyvä pimeä, hellä hämärä. Kun se putoaa, valot kirkastuvat kuin tähdiksi.
Nyt löytyvät kaikki maan värit, vieläkin. Kohta kuljemme muutaman kilometrin ohi kaislikon, joka on erittäin kaunis. Japanilaisilla on kauneudentaju geeneissään. Katselin Iittalan tehtaannmyymälässä yhtä astiasarjaa, joka siis on suomalainen, mutta sanoin myyjälle, että 'tuon kuvion on maalannut japanilainen' ja niinhän se oli.
Tyttäremme sisustaa japaniksi;) (No, tuo oli niin hauska kirjoittaa noin, mutta siis japanilaista tyyliä.)
<3
Meillä ei ole vielä(kään) ulkona kausivaloja, mutta sisällä on jo tähtiäkin;) ehkä huomenna ostan jotkut kivat, viime vuonna muistaakseni ulkovalot oli jo aika loppu, siis paljon lamppuja sammunut, enkä edes löydä niitä, liekö heitin roskiin...
VastaaPoistaPioni, jos ostat ledejä, ne kestävät tosi, tosi kauan entisiin verrattuna elleivät saa kolhuja/iskuja ja kuluttavat todella vähän. Nyt meilläkin on valoja enemmän kuin ennen (isossa syyshortensiassa etupihalla, terassin alla jättiruukussa katajissa sekä terassitasomme edessä suuressa Holger Isabellassa, josta näkyvät sekä olohuoneeseen yläkertaan, että alakerran takkahuoneeseen) ja niin pidän. Minulla oli niitä tähtiä, mutta ne eivät silloin olleet vielä ledejä ja ovat nyt jo akansa eläneet. Sisällä olen tunkenut lasimaljoihin ja yksi sarja kiertää Strada-hyllyköä ja yksi on vierasmakkarin ikkunalaudalla ja siinä on ledien välissä sellaisia pieniä kirkkaita laseja kuin timantteja. Meiltä oli myös se iso holgeriin laitettava sarja jo 'menehtynyt', joten siihen hankimme uuden ja ison sarja. Lumimies teki upeat vedot, joita sitten eilen pimeässä ihastelimme. Äsken just kaivoin lisää kynttilöiden jalkoja esille...On tämä vain niin ihanaa aikaa!
Poista<3
Minä en totu tähän Etelä-Suomen marraskuuhun. Oulussa on jo lunta ja siksi valoisaa ja joulumielikin tulee siellä, mutta meillä täällä ruoho on vihreää ja orvokit kukkii...
VastaaPoistaMai, mutta minulle hesalaiset kehuskelevat, miten heillä on nykyään lunta;) Ei siellä sitä taida nyt olla...Jäimme tänne Keski-Suomeen lumen takia ja viime vuoteen asti talvet ovatkin olleet kuin satua. Toista lumetonta talvea en halua. Nyt ohut kuura peittää maan. Jotenkin vain uskon, että saamme joulukuussa pysyvän lumen...Eikös uskolla mennä vaikka läpi harmaan kiven;) Toivon sinulle paljon lunta <3
PoistaMarraskuun lapsena minä rakastan tätä kuukautta - jollakin hyvin kummallisella tavalla rakastan näitä hämäriä päiviä, jotka antavat tilaa ja aikaa ajatella ja olla. Sellaisenaan, ilman vaatimuksia.
VastaaPoistaKaunis kirjoitus, Leena! <3
Kaisa Reetta, just sama täälläkin, vaikka olenkin syntynyt keväällä. Marraskuu on niin vailla vaatimuksia. Levollisuus saavuttaa jopa minut näinä kauniin harmaina kuurapäivinä.
PoistaKiitos <3
Olen vasta tänään haravoimassa takapihan lehtiä. Kuun vaihteessa matkalla saatu vatsatauti vei vähäksi aikaa voimat, ja lehtilavakin on jo lähtenyt taloyhtiön pihasta. Aion saada tänään valmista aikaan ja sen jälkeen voin alkaa tarkastella marraskuuta ilman paineita. Annoit hyvät ja valoisat pohjat tarkastelulle. Kiitos taas!
VastaaPoistaRaili, minäkin vielä eilen haravoin samalla kun R. veteli viimeisiä ledejä pensaisiin. Vatsatauti voi viedä kyllä ihmisen ihan toimintakyvyttömäksi. Olen sen karvaasti saanut eräällä Kreikan matkalla kokea, mutta oma syyni, kun lähdin kuumalla torilla kaikkea maistelemaan.
PoistaMarraskuu on jo itsessään varsin paineeton, kun sen oikein oivaltaa. Hyvä juttu, että pääset siitä nyt nauttimaan. Kiitos ja ole hyvä <3
Heippa,
VastaaPoistaEnsinnäkin todella kauniita jouluruusukuvia ja pisteenä I:n päällä tuo ihana kurre mutustelemassa. Toiseksi; alan pikkuhiljaa uskoa, että Suomi (sen päättäjät) on se takapajula, joka ihan väkisin haluaa palata luolamieskauteen. Susia ei todellakaan ole liikaa, mutta kun nuo päättäjät, heidän hyvät veljensä ym. ovat niin usein metsästäjiä, jotka eivät eläimen henkeä kunnioita. He haluavat leveillä tappamiensa eläinten määrällä ja tietysti, jos saavat vielä tapetuksi harvemmin tapetun lajin. Hullua porukkaa!!!
Tuota negatiivisten ihmissuhteiden karsintaa olen harrastanut oikeastaan aina. Poikkeuksena sen, kun työssäni jouduin narsistin hampaisiin ja olin siinä vuosia ennen kuin uuvuin. Työtäni rakastin ja rakastaisin edelleen, mutta kuka haluaa olla narsistin uhrina, nöyryytettävänä vuosikausia-ei kukaan. Minäkään en ole koskaan ollut luovuttaja, mutta ehkä onneksi lääkärini huomasi, että nyt mennään yli maljan.... Marraskuu on hyvää aikaa tehdä juuri noita valintoja, jos vielä tuntuu, että ympärillä on negatiivisia, mielenmaisemaltaan aivan erilaisia ihmisiä. Minun sieluni ei ole eikä ole koskaan ollut myynnissä. Se on periaate, jota kaikkien pitäisi noudattaa.
Positiivisen energian viikonloppua!!
Lämpöisin terveisin,
Hei Merja!
PoistaKiva, että Nöpönenä tuli huomatuksi jouluruusun ihanuudesta huolimatta;) Joko sinulla on joulurusu puutarhassa...ellei: Nouda nopeasti.
Minäkään en mitenkään tajua, että Suomi tappaa vähälukuisia villieläimiään samalla kun muu läntinen Eurooppa niitä suojelee. Täysin käsittämätöntä, että mikä saa ihmisen murhaamaan suden tai ketun. Tai minkä tahansa eläimen. Miksi ihminen ei mene luontoon kameran kameran kanssa ja irtisanoudu aseista. Ei luonto ole vihollismaa, se on ihmisen rauhan tyyssija.
Niin...tiedän tuon rankan tarinan. Ja se on vaan niin totta, että suuri osa monenlaisista hoitoa vaativista henkilöistä riekkuu päättämässä muiden asioista tai muuten näiden elämää häiritsevät.
Marraskuu on inventaariokuukausi. Ihanaa, että vuodessa on tällainen kuukausi, sillä joulukuussa sitä haluaa jo keskittyä joulun ajan tunnelmiin.
Kiitos samoin sinulle!
<3
Moi taas,
VastaaPoistaPakko vielä jatkaa; päivä Satakunnan Kansa-lehden kannessa oli aiheeseen liittyvä juttu. Karhut tuhoavat mehiläistarhoja, vain osa saa korvausta. Juttu riistakameran kuvan kera - karhu yöllä tekemässä tuhojaan. Kyllä pisti vihaksi. Vakuuttaisivat tai aitaisivat kunnolla k. tarhansa, ettei tarvitse valittaa. Kun sudet nyt ilmeisesti tammikuussa saavat tappotuomion, seuraavana karhut. EI VOI OLLA TOLLA!!
Täytyisikö sittenkin nousta niille barrikadeille?
Sunnuntaiterveisin
Merja, ja kuvitele, ME olemme ne päättäjät sinne valinneet. Muista sinäkin seuraavalla kerralla ennen vaaleja kysyä ehdokkaasi kantaa turkistarhaukseen ja villieläinten murhaamiseen. Ihminen on omilla toimillaan haitannut eläinten käyttäytymista. Erityisesti minua ärsyttävät korpeen muuttaneet, jotka ensin siellä niin nauttivat, mutta jo parin vuoden päästä aletaan vaatia, että korven alkuperäisasukkaat sudet ja karhut pitää tappaa heidän turvallisuutensa takia. Ihminen on korvessa tunkeutuja, joten sopeutukoon tai muuttakoon taajamaan.
PoistaBarrikadit odottavat!
Kiitos samoin!
Kauhuissani olen ollut huomaavinani, että turkisten käyttö on tullut hyväksytymmäksi. Luin netistä suomalaisesta muotisuunnittelijasta, joka käyttää villieläinten turkiksia luomuksissaan koska se on eettistä!!!! Miten eläinten tappamisen huvin vuoksi voi mieltää eettiseksi. Ihminen pystyy erittäin tehokkaasti huijaamaan itseään, mutta toivottavasti muut eivät suostu huijaukseen. Minulla kukoistaa vaaleanpunainen tarhajouluruusu puutarhassa, mikä riemu.
VastaaPoistaCheri, se on järkyttävää. Samaan aikaan kun muu läntinen Eurooppa niistä irtisanoutuu, me rinnastumme tällä asenteella Venäjään ja Kiinaan. Toivottavasti kyseessä ei ollut Jukka Rintala! Siitä murhaamisesta on etiikka kaukana.
PoistaOdotan kuvia jouluruusustasi!
<3
Aivan ihanaa tekstiä.
VastaaPoistaJuuri tämä aika on parasta itsensä siivousta, mielen myllerrysten siivoamista ja asioidenkin. En ole ehtinyt koneelle viimeisen kahden viikon aikaan montaakaan kertaa ja syynä on juuri tämä marraskuun (minulle vähän yllätyksenä) tullut asioiden uudelleen katsanto. Olen tehnyt niitä asioita, joille pitkiin aikoihin ei ole ollut aikaa, miettinyt juuri sitä mitä haluan ja mistä haluan päästää irti.
Kuten tiedät, aikaa tuntuu olevan vähän liian vähän. Mutta tämän kuukauden jälkeen tiedän olevani paljon kevyempi, levänneempi ja parempi Birgitta.
Suurkiitokset tästä tekstistä vielä. Olet upea nainen!
Birgitta, kiitos<3 Ehkä nämä ovat sellaisia asioita, joita enemmän pohdimme, mutta joista vähemmän puhumme.
PoistaPaussit tekevät hyvää!!!
Juuri niin: Me olemme niitä, joilla pitäisi vuorokaudessa olla 2 x 24 h. Minäkin odotan, että joulukuu on kuin satua...tämän putsin jälkeen.
Ole hyvä ja kiitos samoin, Sunny<3
Olen taas vaihteeksi myöhässä, ja nyt vihdoin luen tekstejäsi vähän pidemmältä ajalta.
PoistaEhdin just tilata uuden pätkän Anna-lehteä, kun huomasin, että joo, juttu metsästyksestä, ja mitä ihmettä, turkismainos! Mietityttää...
Minä olen kaamosmasentuja, tosin tyroksiiniannoksen noston jälkeen jo sentään jotenkuten pärjäilen vaikken pimeästä ajasta pidäkään. On ollut kiirusta ja stressiä vaikka kuinka, joten en ole juuri huomioinut luontoa ja jaksanut metsäkävelyille, ja sen huomaa omasta olemuksesta. Niitä harmaan sävyjä on päästävä aistimaan ja puiden keskelle puhumaan. Luonto hoitaa jopa marraskuussa. Sinulla on oma näkökulmasi tähän kuukauteen, ja ongin sieltä inspistä itselleni. Kiitos!
Sanna Maria
Sanna Maria, eivät nämä jutut täältä minekään katoa;)
PoistaAnna on tullut minulle ikuisuuden yhtä lyhyttä breikkiä lukuunottamatta. Se on ollut just lehti minulle ja olisi vieläkin ilman noita turkismainoksia ja sitä metsästysjuttua. Luulin ensin, että päätoimittaja on vaihtunut...Olen maksanut vuoden loppuun ja sitten se on loppu. Jään kaipaamaan montaa Annan toimittajaa sekä ruokasivuilta Taina Salovaaraa. Eipä sillä, varmaan ostan Annan joskus irtonumerona, jos on vaikka haastattelu jostain fanittamastani kirjailijasta. Paras haastattelu ikinä Ian McEwanista on ollut Annassa! En halua kotiini lehteä, joka suosii eläinten murhaamista harrastuksena tai julkaisee turkismainoksia, kun oma missiono on sulkea turkistarhat. Elämme kuin jossain Siperiassa: Eräs 'orpo' poliitikko on väläyttänyt suden kaatolupia Suomeen. Veikkasin, että nyt saamme taas kyseenalaista kuuluisuutta lännessä ja niinpä sitten brittiläiset heti ehtivät hämmästellä, miten voidaan antaa suden marhaamislupa maassa, jossa susia on vain 150.
Olen entinen marrasmasentuja, enkä tiedä mikä muutti kaiken. Olen just pian lähdössä metsään marrasvoimaa hakemaan, mutta sinulta sain idean paljastaa, miten koin marraskuun vielä vuonna 2012 eli marraskuu oli minulle vuosia synonyymi kaikelle mustalle, kurjalle, kuolemalle...Kiitos sinulle tästä http://leenalumi.blogspot.fi/2014/11/mutta-marraskuulukijoilleni-joille.html ja huomenna onkin sitten jo joulukuu <3