Keijunmekko on yksi suloisimpia köynnöstäviä kukkia. Mikä harmi vain, että se on yksivuotinen. Näitä on meillä ollut joskus jopa kaarisiltaa kiipeämässä, erilaisissa ruukuissa vaihtelevin kiipeämistelinein, kiivennyt pitkin seinään kiinnitettyä telinettä ja vaikka missä aina siihen suveen kun niitä oli seitseämän! Kukkivat hyvin ja kestivät yllättävän hyvin kylmääkin eli ei niin hyviä kuvia on noilta ajoilta ja niissä näkyy, että ollaan jo reippaasti omenakuukaudessa.
Tämä yksilö istutettiin alapuutarhaan kiipeämään vanhaa, risaa korituolia. Suuri omenapuu varjostaa, joten ei paras mahdollinen sijainti, mutta tässä vaiheessa ollaan nyt. Jatkan kuvaamista toivossa, että tuoli peittyy kukkiin.
Keijunmekossa on minusta viehättävintä väri ja kukan malli sekä tietty se, että se on köynnös. Tarkoitus on jatkaa kuvasarjaa myöhemmin, jos elokuu antaa mitä nyt lupaa: Meillä ainakin on ollut upeita iltoja ja aurinkoisia päiviä. Yön sateet tekevät puutarhalle vain hyvää.
En ole varma keijunmekon valon kaipuusta, sillä jos olisin tunkenut kamerani ja itseni tämän tuolin alle, siellä olisi ollut todella tiivis kukkarykelmä ihan varjossa ja kuvassa näkyy vain sen yläosa.
Tämä lyhyt juttu lähtee nyt Leena Lumin puutarhaan, mutta jatkoa on luvassa.
Elokuun illat ja viikonloput ovat suven parhautta, joten otetaan niistä kaikki irti!
Love
Leena Lumi
Summer Wine
Runsaan viikon päästä ensimmäisistä kuvista. Jännä miten värit vaihtelevat vaikka sama kamera ja samat säädöt...tai sitten säätö väärässä.
Ei yksi omenapuun varjossa olevan keijunmekko ehtinyt koko tuolia koristella.
Takaa kuvattuna, jossa näkyy, miten kasvi lähtee kiipeämään tuolin oikeaa jalkaa ylös.
Tällaisen kaunisvärisen köynnöksen soisi niin olevan monivuotinen. Ruukussahan tämän voi talvehdittaa, mutta ei maahan istutettuna. Nämä kolme viimeistä kuvaa on otettu elokuun lopussa.
Oijoi, kuvia ei siis ole käsitelty, vaan kameran väärä säätö tai vuorokauden aika on vaikuttanut väreihin. Nämä kaksi viimeisintä on kuvattu syyskuun puolen välin jälkeen.
Kunpa näitä saisi monivuotisena...
etenkin kun ne vielä marraskuussa kantavat lunta näin kauniisti muotonsa ja värinsä säilyttäen.
Leena Lumin puutarhassa
Elokuu 2019 ja toinenkin risa korituoli on peittymässä keijunmekkoon♥
Keijunmekko on ihana ja näköjään hyvin kestävä!
VastaaPoistaOlisi tosiaankin kiva jos se olisi monivuotinen.
Minttuli, jaksan odottaa, että tästä tehdään vielä monivuotinen lajike.Olisi ollut kiva, kun koko tuoli olisi siihen peittynyt, mutta ei. Olisiko alkukesän kylmyys syynä, en tiedä. Mutta vielä on aikaa, sillä olen tätä joskus kuvannut syyskuun lopullakin. Yllättävän kestävä, kun ei saa kylmää lähdössä. Olen laiska ja ostan taimena, siemenidätystä vain pesiljasta, ruusupavusta ha tuoksuherneestä ja tietysti krasssista, josta kerään siemenet talteen ja kuivatan.
PoistaMoni kasvi on muualla monivuotinen. Eihän sitä tiedä, josko ilmastonmuutos tuo meille vielä monivuotisen keijunmekon. Jotain hyvää ehkä.
VastaaPoistaBetween, tähän uskomme, sillä onhan tämä todella kaunis. Yhtenä vuonna R. totesi, että 'jätä se ruusupapu pois siitä seinältä ja laita siihen keijunmekkoa.' Miehetkin tämän huomaavat;)
PoistaKaunis kasvi, joten minäkin ostin keväällä pienet taimet. Kasvoivat todella huonosti (johtuu varmaan hoidostani) Istutin ne kesäkuussa amppeliin ja kesä kun on ollut nyt sellainen vähän sanoisin huono, niin ne ovat nyt n.15cm korkeat, mutta mistään kukista ei ole tietoakaan...
VastaaPoistaTaidan ostaa ensi kesänä valmiit kukkivat keijumekot ja jättää suosiolla kasvatuksen muille. (Ps. radiosta tulee just Mikis Theodorakiksen Zorbas ♥♥♥!)
Hanne, ei tämäkään taimi iso olllut, mutta vaikka kuinka mietin, en saa päähäni, että lannoitinko vai en. Yleensä on kasvanut runsaammin, mutta eihän keijunmekon aika ole vielä ohi. Minulla KAIKKI kukat voivat amppeleissa aina huonosti, siksi olen niistä luopunut kokonaan.
PoistaTeeppä se. Oi, nauttimisiin♥♥♥
Keijunmekko on todellakin suloinen. Se on monivuotinen, mutta pitää talvettaa pakkasettomassa paikassa.
VastaaPoistaSaila, se on, se on. Juu, luin tuon joltain sivulta ja sitten hukkasin sen. Olisin linkittänyt. Mutta silloin sitä ei tietty voi istuttaa maahan ja laittaa kiemurtamaan pitkin vanhaa korituolia. Keskityn ajalla tähän lisää...
PoistaKeijunmekko on niin kaunis! Kerran kokeilimme metspuutarhassa tuota, mutta maaperän laatu ei ehkä ollut otollisin...
VastaaPoistaToivotan ihanaa kesäistä viikonloppua, Leena! <3
Kaisa Reetta, se on! No minulla nyt jotain muuta, ehkä unohdin lannoittaa tai sittenalkukesän kylmyys, mutta selvästi se on nyt piristynyt.
PoistaKiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta! <3
Elokuussa aamut, päivät, illat ja yöt ovat suven parhautta - eli on ihan pakko nukkua vähemmän...
VastaaPoistaArkeilija, juuri niin: Etenkin piemän putoamiset hiljaa puutarhassa istuen voivat olla yllättävän jännittäviä. Tarvitsen paljon unta ja otan sen usein aamusta, mutta nyt lähden tulevaan viikonloppuun neljän tunnin unilla;)
PoistaKeijunmekko on ihanimpia kukkakaunottaria nimeään myöten <3 Meillä on jokusen kerran ollut tällainen amppelissa, mutta talven ylittäminen on jäänyt ajatuksen tasolle... Ihanaa olisi, jos tällaisen kaunottaren saisi säilymään vuodesta toiseen <3
VastaaPoistaKatja, eikö vain! Minusta ei ole tämän talvehdittamiseen, sillä jo pelakuissa on tarpeeksi. Kaikkea uutta kehitellään koko ajan, joten en jaksa uskoa, että emme saa tästä monivuotista perennaa.
Poista<3
Minulla on nyt ensimmäinen Keijunmekko kokeilussa ja se on kasvanut tänä sateisena ja kylmänä kesänä kauniisti. Kukka kasvaa paikassa johon sataa vettä vähän, joten olen sitä myös kastellut. Kukka ei kärsinyt, vaikka myrskysäällä tuuli paiskasi sen nurmikolle. Todella ihana kukka ja nimi on sopivan herttainen tällaiselle kaunottarelle.
VastaaPoistaMai, no tämäkään minun yksi kanottarena ole huonoimmasta päästä, mutta olin vain odottanut, että se rieumulla kiipeäisi kohti valoa ja tuon tuolin selkämystä. Kyllähän kiipeääkin, mutta suurimmat kukkarykelmät ovat ihan varjossa, etummaisen tuolin jalan alla ja kyljessä. Siitäkin on kyllä kuvia, mutta halusin nyt laittaa tämän sarjan ja jatkan kuvaamista.
PoistaIhana kukka, ihana nimi. Tässä on sitä puutarhan lumoa, samaa taikaa, jota on akileijoissa, keijukukissa.
Oi miten kauniita. Ja kaunisnimisiä!
VastaaPoistaMaaria, kiitos...sydän,sydän...(en omalla koneella..)
PoistaKeijun mekkoa en tänä vuonna saanut ja tilalle laitoin krassit. Minulle sopii kaijunmekko ja nukenhattu♥
VastaaPoistaSuirkkis, minulla on nyt molempia. Samaa mieltä: Kävimme just äidin kanssa blogissasi. Sydän!
PoistaKeijunkukka on ihana ♥ Minulla sitä oli joskus vuosia sitten amppelissa, mutta ei se siinä oikein menestynyt. Paikka oli kyllä melko tuulinen, olisiko siitä johtunut, en tiedä.
VastaaPoistaMinulla on myös vanha rottinkituoli, jota olen ajatellut pihalle kukkatueksi, ehkä jollekin kärhölle ... näyttää kuitenkin siltä, että se 'rojekti' jää ensi kesään ...
Marietta, se on! Minulla ei oikein mikään ole menestynyt amppelissa, joten en laita niitä enää. Laitoin toiseen tuoliin lumikärhöä, Summer Snow, mutta ehkä tähänkin pitää saada joku lopullinen ratkaisu, koska keijunmekko ei ulkona menesty yli talven. Sydän!
PoistaMinulla oli yhtenä kesänä keijunmekkoa amppelissa parvekkeen sivussa vähän varjommassa, ja se menestyi hyvin. Niin kaunis ja herkkä kukka.
VastaaPoistaHyvä, että elokuu on näin "normaali", kun alku- ja sydänkesä olivat kesäksi aivan liian viileitä. Tunnelmallsia iltoja, Leena!
Marjatta, ehkä tämä kasvi pitää vähän varjoisammasta.
PoistaElokuu vaikuttaa hurmaavalta. Olen aina pitänyt elo- ja syyskuuta kaikkein parhaina kuukausina.
Kiitos samoin sinulle, Marjatta!
Keijunmekko on kyllä kaunis köynnös! Meillä sellainen kiipeilee tänä kesänä ruusutarhan portissa. Aika matalaksi se on jäänyt, mutta kukkii kuitenkin kivasti ruusun kaverina.
VastaaPoistaPioni, saisipa olla monivuotinen. Minulla on maanrajassa tieheimmät kukinnot.
PoistaIhana keijunmekko, siinä on selvästi jotain satumaista.
VastaaPoistaUnelma, tämä kukka on R:nkin suosikki! Satua ja keijuja, päiväunelmia ja syyskesän öitä...
Poista<3