Elokuu on minulle aina vuoden murroskuukausi. Rakastan elokuuta kaikellaan, mutta syyskuuta sitäkin enemmän: Ilmat eivät ehkä enää Italian illat, mutta murros on selkiintynyt ja raikas syykuun tuuli puhaltaa. Olen sivusta nyt seurannut erästä casea järkyttyneenä siitä, miten paljon omahyväisyyttä, alentuvuutta ja kaikentietävyyttä voi joku voi toisiin kohdistaa. Elämä on. Päätin nyt kuitenkin ohittaa tuon ja tarttua tabuun nimeltä raha ja kuluttaminen. Siitähän saa puhua, mutta vain tietyt normit täyttävästi ja huolimatta siitä, että öykkäröintiä ei yleensä pidetä Suomessa sivistyneenä, sitä tapahtuu paljon ihan sallitusti.
Olemme Lumimiehen kanssa pyörineet monenlaisessa seurassa ja jos siinä ei kymmenien liike-elämävuosien kautta muuta oppinut niin sen, että raha ei tuo sivistystä, mutta sivistys ei välttämättä edellytä varattomuutta. Vrt. Raha ei tuo rakkautta, mutta rikaskin voi olla rakas. Öykkäröintiä voi olla vaikka se, että pohdiskelet seurassa iPadin ostoa ja illan isäntä täräyttää, että
'tuossahan noita pyörii pöydillä ja lattioilla ihan riesana, taitaa olla jo kymmenen!' Äärimmäistä nuukuttaa edustaa eräs tapaus meiltä, jota nauramme vieläkin: Kun tuli digi-TV, tiesimme kaikki, mihin kellonaikaan piti olla uusi televisio, että se näyttäisi digiohjelmaa. Meillä takkahuoneessa 30 vuotta vanha televisio ja Lumimies väitti, että hän saa sen näkymään digiboxilla. Minä, perheen epäteknisin, väitin ettei onnistu. Pitkän iltapäivän R. sitkeästi yritti, mutta tuntia ennen kuin kaupat sulkeutuivat, meillä oli digitelevisio!
Nyt kuitenkin siihen pitkään vastaukseeni JOnnalle, joka oli vastineeni hänen juttuunsa Miten hallita kustannuksiaan? Se ei mahtunut hänen kommenttilaatikkoonsa, joten kerroin hänellekin, että vastaan myöhemmin omalla jutullani.
JOnna, minä taas haluan kotiin kaikki alueen kauppojen mainokset, että voin vertailla hintoja tai tehdä löytöjä. Tänä keväänä meillä hajosivat kuin kirouksesta monta kirsikkapuista sälekaihdinta makkareista ja ne ovat unen välttämättömyyttä. Kun googlailin, niitä ei enää saanut edes Ikeasta, ei mistään. Sitten kotiin tupsahti mainos paikasta, jossa olemme käyneet ehkä kerrna ja just siellä myytiin noita kaihtimia. Kaikkien kesävieraiden, myös jetlagista kärsivien, unet oli pelastettu. Olen alkanut seurata myös kauppojen tarjouksia eli ostan tietyt jutut vain ja ainoastaan tarjouksesta: Kilometrejä ei tule lisää, sillä meidän kauppakeskittymästämme selviää yhdellä parkilla. Pitää vain päättää, mihin kauppaan kannattaa kullakin viikolla mennä.
Vaatteita kertyy kaappeihin yllättävän helposti, mutta olen ollut aika tehokkaassa vaateostolakossa jo kauan. Kun laskin puseroni, tajusin, että
'nyt tämän on loputtava!' Elämän ylellisyys on sallia yksi Peter Hahn -ostos vuodessa. Nyt tilasin hellemekon, joka täyttää seuraavaksi viideksi vuodeksi vaatetustarpeen puutarhassa, kotikadulla, omalla terassilla etc. Entinen onkin jo hiutunut puhki!
Yritin todella kiertää vaatealessa, kulutin pitkästä aikaa tunteja, mutta kaikki oli kuten mieheni lohkaisi 'rätei ja lumpui', joten ei innostanut, vaikka tarjoukset olivat jopa 70 prosenttia. Kun ostan mieluisan, käytän sen loppuun.
Ruoassa voi säästää tiettyyn rajaan asti paljonkin. Syömme viikolla kuin kerjäläiset, mutta viikonloppuna kuin ruhtinaspari. Tosin kerjäläisetkin syövät nyt capresea kaksi päivää viikollakin, sillä 10 isoa Närpiön tomaattia maksoi viimeksi 0,99 euroa! Kummankin kolestrolit menivät
capresella ihannelukuihin ja näin vältimme kalliit ja sivuoireita aiheuttavat kolestrolilääkkeet. Kerran viikossa merikalaa, usein jopa kaksi kertaa sillä lohta ostamme aina reippaasti ja jos alan valmistaa
kalasoppaa, teen sitä sitten ison kattilallisen. Mikä tahansa pitkä keitto, 'nuukuussoppa', joka toinen viikko eli sitä monta päivää, mutta joukossa on
syöväntorjuntalistan TOP10:stä mukana ainakin kaksi ainesosaa: paljon valkosipulia ja tomaattimurskaa/ketsuppia. Hiilijalanjälki talvella tyyriimmistä Närpiön kasvihuonetomaateista on pienempi kuin Espanjasta rahdatuista ja makuero on kuin yö ja päivä.
Lehdistä on tullut tingittyä tosi paljon. Kestotilauksia ei ole enää kuin
Hesari ja tyttärelle tilaan yhtä sisustuslehteä. Tosin juuri viikko sitten palasin
Annan tilaajaksi ja
Oma aika lehden ostan vuorotellen ulkomaisen, usein ruotsalaisen, sisustuslehden kanssa irtomyynnistä. Annan tilasin, koska sain vanhana tilaajana niin mahtavan tarjouksen, että en voinut siitä kieltäytyä.
Ennen kävin kampaajalla 6 viikon, nyt 8 viikon välein.
Yksi tapa säästää on käyttää shamppoot, kosteusvoiteet ja meikit loppun: Turha ennakoida!
Kannattaa kurkistaa vakuutuksiin, jotka on voitu tehdä vaikka vuosikymmeniä sitten. Aloin kauhistella viimeistä kotivakuutuksen summaa ja aloimme katsoa mitä se oikein piti sisällään. Siellä oli aivan turhaa mukana, joten lähdimme ihan livesti tapaamaan vakuutusvirkailijaa. Poistimme turhat ja lisäsimme pysyvän matkavakuutuksen:
Säästimme 400 euroa vuodessa eli satasen per lasku!
Kilpavarustelu naapurien ja sukulaisen kanssa on tyhmintä mitä tiedän. Joka sen virran viemäksi joutuu, on kohta allikossa ja aina on paha mieli. Raha ja tavara ei tuo harmoniaa:
Osto-onni kestää 30 minuuttia, mikä on tutkimustulos ja sitten iskee krapula.
Nyt on menossa tiukka, mutta mukava syyskesä. Aiomme viettää myöhemmin syksyllä aikaa Itävallassa juhlistamassa 30-vuotishääpäiväämme. Reitti on muuten sama kuin
keväällä 2013, mutta nyt ajamme laivalta itäkautta Saksa, Tsekki, Puola kohti Slovakiaa tapaamaan siellä asuvaa itävaltalaista ystäväämme. Tulee nyt vihdoinkin sitten koettua myös Krakova ja Wien...ja sitten kohti Salzburgia. Muistelemme myös menneitä, sillä viivymme yön yli Bad Kissingenissä, jossa Lumimies täytti aikanaan 40 vuotta. Ajamme vain pikkuteitä ja lyhyitä päiväajoja. Parissa rakkaassa paikassa viivymme parikin yötä, Salzburgissa jälleen viisi päivää.
Jos haluat, lue vajaan vuoden takainen juttuni kuluttamisesta
Mihin tuhlaat ja voisiko jossain säästää kivutta?
Kannattaa oppia löytämään hyvää mieltä siitä, mitä ympärillä ja omassa elämässä jo on. Kun tarkasti katsoo, se onkin lopulta ihan riittävästi ja usein ylikin. Jos on matkanälkä ja haluaa reissata, niin sitten focus on se ja muusta tingitään. Meillä ei ole enää venettä eikä tule, vaikka rannalla asummekin. Silti kaikki on ihan hyvin.
Love
Leena Lumi
Money Money Money
PS. Tässä aivan mainio säästämisvinkki Tuitiinalta!
Kallionauhus
Joo. Minäkin kävin ennen usein kampaaajalla. Oli lyhyet hiukset. Nyt on pitkät ja kampaamokäyntivälini on kuukausia. Ostan Lidlistä, mitä pystyn. Lidlistä saa kaksi kassillista vrt.na Prisman yhteen. Mies menee Hesaan junan sijaan Onnibussilla. Matkasäästö aiempaan verrattuna on lähes 400 euroa kuukaudessa! Vaatteita olen ostanut viimeksi itselleni tammikuussa. No, minun sijoituskohteeni on puutarha...
VastaaPoistaSatu, pitkillä ja puolipitkillä onkin helpompi pitää kampaamokäynnit pidemmillä väleillä. No, nyt unohdin Lidlin: Me noudamme tietyt tuotteet sieltä, mutta kun sekin sijaitsee samassa parkissa, niin ei tule lisäkilometrejä. Olen huomanut just tuon kassijutun. Ihmettelen usein vieläkin R:lle, kun kannan Lidlin kassia, että 'hyvänen aika miten paljon, tämä olisi maksanut Prismassa tuplan.' Monet ystävistäni ovat siirtyneet Onnibussiin, itse en matkusta bussilla, kun nyt just ei tarvi, mutta junistakin on alkanut löytyä edullisia reissuja. Tosin Onnibussi on edullisin! 400 euroa kuukaudessa on valtva summa! Mediän tuttu perhe jossa on kaksi lasta, säästi tuon summan kuukaudessa siirtymällä ostamaan kaiken Lidlistä. Minä ostin nyt hellemekon, jonka käytän loppuun, sitä ennen olikin paussia. Ihan samat vaatteet on päällä tulevalla reissulla, kun oli kaksi vuotta sitten eli sekin kertoo jo jotain. Olisi pitänyt myöntää, että mun rahat menevät puutarhaan, tietysti olisi. On nytkin paljon uudisistutuksia, mutta nyt tingin siitä, että en osta kruýsanteemeja vaan pelargonit kukkivat vielä upeina, joten menen suoraan callunoihin ja sipulikukkia, niitä houkutuksia, nyt vastustan eli ostan vain pari pussia scillaa, se kukka maksaa itsensä aina moninverroin takaisin. Noita sipulikukkakuvastoja olen katsellut 'vesi kielellä', mutta ehkä sitten ensi vuoden syksyllä. Puutarhasta onkin melkein vaikein tinkiä.
Poista<3
Hyvin kirjoitit, monta viisautta! Kun ostotarve tulee, tutkin myös mainokset ja vertaan ja vertaan, joskus käy niin että haenkin mitä olin ajatellut, mutta välimatkaa ja aikaa kun tulee, tarpeen laadusta riippuen, jää se joskus ostamattakin, must-jutut ovat erikseen. Todellakin, raha ja fiksuus eivät kulje käsikädessä, öykkäröinti ja rehvastelu on uskoakseni vain heikon itsetunnon paikkausta! Meilläkin syödään viikolla edullisemmin mutta maukkaasti, vähän kun suunnittelee etukäteen ja menee kauppaa syöneenä, säästöjä tulee siinäkin! Käyn kaupassa vain kerran viikossa - no kauppaan on matkaakin toistakymmentä kilometriä :D Olen sen huomannut myös että jos aikoo säästää tai laihduttaa, rahaa kuluu ja kilot lisääntyvät, molemmat ovat mielestäni sellaisia elämäntapajuttuja. Matkusteluun meilläkin himmaillaan rahankäytössä, tosin matkallakaan emme pihtaa mutta emme pröystäilekään, herkutellaan kyllä säällisesti.
VastaaPoistaOikein mukavaa elokuun viimeistä Venetsia-viikonloppua, kaivelen hiljalleen lyhtyjä esiin!
Kivipellon Saila, kiitos<3 Meilläkin on matkaa kauppaan, asumme saarella, ja kauppakeskus, jossa voimme valita edullisimman sijaitsee noin 15 kilometrin päässä, joten emme me täältä lähde myöskään kuin kerran viikossa. Senhän tietää, että heikko itsetunto sieltä puskee ja purkautuu, mutta se vain jotenkin sekä ärsyttää että on huono esimerkki lapsille.
PoistaMinä muuten suunnittelen kauppalistaa melkein viikon;) Sitten se usein vielä saattaa pyörähtää ihan uusiksi, kun tulevat tarjouslehtiset. Näläkisena ei voi mennä, sillä silloin ostan ihan hulluja juttuja, aladobia!, kinkkuleikkeitä yms. vaikka en yleensä edes sikaa syö ja nautaakin harvoin. Laihduttaminen on kallista! Heti jäävät pois edulliset vaihtoehdot, kuten makkara nuukuussopasta, makarononilaatikko, vaikka se on niin hyvää, kun R. sen tekee ja moni muu. Senpä takia tuleekin joskus mieleen, että jos rahaa on todella vähän, voi monen tukevuus johtua myös rahan puutteesta, ei ahmimisesta. Mekin on sovittu, että markoilla ei nuukailla, mutta ei pröysäilläkään: Koska nytkin edessä taas pidempi omamatka, olemme valinneet keskihintaisia hotelleja ja koska matkustamme sesongin ulkopuolella melkein aina, hinnat ovat todella edulliset: Olsimme voineet viipyä Salzburgissa vaikka 10 päivää, mutta kun haluamme nyt käydä tapaamassa ystäväämme Slovakiassa ja mun on vihdoinkin koettava Krakova. Mutta matkoilla syömme iltaisin tosi hyvin. Nytkin koska paluumatka on tuttua, on hotellivalinnat tehty sen mukaan, miten hyvä on hotellin oma ravintola, Cellessä ihan huippua, tai onko likellä erinomainen iltakävelymatkan päässä, kuten vaikka Ambergissa.
Kiitos samoin <3 Mekin istumme terassillamme kynttilöiden ja pikkulyhtyjen loisteessa syömässä säästä viis'
Meillä laitetaan hyvin edullista ruokaa. Lehdet on yksi heikkouteni, kirjoja on omat hyllyt pullollaan ja kirjastosta haen uutuudet. Vaatteissa nuukailen ja tuhlailen - ostin pojan häihin Marimekosta mekon, joka saa kuvan kelvata kaikki juhlat tästä eteenpäin. Emme matkustele ulkomailla. Kotimaan matkatkin ovat nykyään joko Tampereelle lapsenlasta katsomaan tai sitten kakkoskotiimme Turkuun. Se oli monen mielestä ehkä hullu päähänpisto, mutta meistä ei ollenkaan...
VastaaPoistaArkeilija, lehdet ovat entinen heikkouteni;) Nyt olen tosi tarkka tässä ja minulla on suoramyyntikielto. Edullistas ruokaa on helppo valmistaa tähän vuodeneikaan erityisesti. Ja kohta muhii kaalilaatikko uunissa;) No, minä olen nyt mennyt samalla Marimekolla viisi vuotta, kun edellinen 'kutistui', mutta vielä minä siihenkin mahdun. Me matkustelimme lasten kanssa aikanaan paljon pitkin Eurooppaa ja sitten tulivat remonttivuodet ja nyt kun R. on vapaaherra, toteutamme unelmaamme Euroopan kiertolaisuudesta. Voimme matkustaa sesongin ulkopuolella, joten on edullista ja eihän me Suomen kesästä mihinkään haluta. Me suhaamme tyttären tykö Hesaan ja äidille länsirannikolle, tämä on tilanne, koska tälle saarelle nyt jäimme. Meille olisi iso helpotus, jos olisi kakkoskoti Luvailla, mutta kun olemme eläneet ison talon ja mökin vuodet ja ison talon sekä järkyttävän ison veneen vuodet, ei enää millään viitsisi ja sitten pitäisi taas räknätä, että miten se kannattaa...Jos se on kaupunkikoti, se on helppo ratkaisu. Omakotitalo on aina hankala, kun siellä pitäisi käydä jonkun katsomassa että kaikki on ok ja ainakin kastelemassa kukat.
Poista<3
Kakkoskoti on kolmenkymmenen neliön kerrostaloyksiö parin kilometrin päässä Turun keskustasta. Helppohoitoinen!
PoistaArkeilija, kunpa voisimme toetuttaa tuon Luvialle, mutta se onnistuis vain Porissa. Olisi kiva asua kävelymatkan päästä äidistä pidempiä jaksoja. sen pitää olla just tuollainen huoleton ratkaisu ja pieni.
PoistaOlipas hyvä postus!
VastaaPoistaIhan ekaksi tuosta ensimmäisestä, että olen, myös nyt huomannut, että raha ei tuo sivistystä...enkä tätä kateellisuudesta sano, vaan en enää jaksa kuunnella noita minä, minä minä juttuja. Miten voikin raha ihmisen sokaista!
Me käydään kaupassa kerran viikossa, yleensä perjantaisin, eikä meillä pahemmin ruokaa hukkaan heitetä, jos joskus sattuu niin, että leipää on pakko heittää pois harmittaa vietävästi...kauppalappu kirjoitetaan aina ja tosi harvoin sen ulkopuoleltua tulee mitään ostettua. Enkä pidä itseäni edes pihinä..:D
Vaatteitakaan ei tule enää ostettua samalla lailla, kuin nuorempana...tarpeeseen vaan ostetaan.
Irmastiina, kiitos <3
PoistaEi kaikki se, mistä ei pidä, ole kateellisuutta, vaan vaikka odotusta kohtuullisuuteen ja kauniiseen käytökseen. Noita sokeita on nähty, mutta nyt ovat sosiaaliset pakkomenot ohi ja alkaa helpottaa.
Sama täällä. Me käydään to tai pe. Me ei heitetä ruokaa yhtään hukkaan ja teemme paljon itse. Me teemme leivän kanssa niin, että koska ostamme joka kerta melkein samat, R:lle paahtoleipää aamuksi, joka säilyy ja mulle kauratyynyjä (kaipaan satakuntalaista kakkoa!), ja muuten ruispuikulaa, jaamme leivät osiin omiin pusseihinsa ja pakastamme. Vain paahtoleivässä on niin paljon säiläntäainetta tms. Fazer kaura, että se säilyy viikon. Näin lakkasi meillä leipä homehtumasta. Ilman kauppalappua en selviä millään.
Miten minusta tutnuu, että monilla on vaatteita liikaa, sillä siitä kuulee eniten. Olen nyt ollut melkein pari vuotta jo vaateostolakossa ja nyt sitten uusi hellemekko moneksi vuodeksi eteenpäin.
<3
Mielenkiintoista tämä raha- ja talouspohdinta. Itsekullakin on varmaan erilaisia säästömahdollisuuksia ja heikkouksia ja tuhlauksia. Minulla on lyhyt tukkamalli ja olen kyllä aina käynyt kampaajalla vasta kun on pakko. Yllättävä säästö löytyi siitä, kun tuli mahdollisuus käydä kampaajalla maalla ja maksaa yli puolet vähemmän kuin kaupungissa. Joka kerta säästyy ainakin 70 euroa. Viime aikoina yksi taloudellinen mottoni on ollut: "Jos olet pitkään, ehkä koko ikäsi, haaveillut jostakin, niin nyt on oikea aika toteuttaa haave, jos sen saa vain rahalla". Kun nimittäin olen jo 65 täyttänyt ja eläkkeellä. Muistan kuinka jo opiskeluaikoina Helsingin Stockmannilla ihailin esimerkiksi Tapio Virkkalan kanttarelli- ja paperipussimaljakoita ja Portmeirionin hedelmäaiheisia astioita (Pomona-sarjaa). Vähän monta kertaa kävin kasaamassa ja järjestelemässä pomonoita, mitä niistä haluaisin ja minkälaisen astiaston keräisin. Mutta ei ollut rahaa. Nyt hiljattain repäisin ja ostin Wirkkalan kanttarellin. Iittalassa oli tarjous: yhden esineen sai ostaa 30 %:n alennuksella. Alennus tuntui jo aika paljon 1100 euron hinnassa. Visa vingahti. Jo aikaisemmin olen suonut itselleni paperipussimaljakon ja Portmeirionin kuppeja ja teekannun. En tosin Pomona-sarjaa vaan Botanical Garden -sarjaa. Mm. ostin 12 kaunista teekuppia ("Teacup of the month", jossa oli 12 kukka-ahetta. Vielä voin lisätä, että en tarvitse maljakoita enkä kuppeja. Näitä hankintoja en yhtään kadu. Sen sijaan kadun sitä, kuinka kauheasti olen elämässäni tuhlannut rahaa lehtiin, joita en edes kunnolla lue, ja kuinka mahdotonta minun on päästä niistä eroon. Mm. hiljattain menin tilaamaan Annan, kun oli niin houkutteleva tarjous. Ja tulee minulle muitakin lehtiä.
VastaaPoistaPaula, ehkä se on tässä ajassa tai sitten raha ja kuluttaminen eivät enää ole tabu tai yksityisasia viimeisen päälle.Kun asuimme oikealla maalla, sain hela hodon puoleen hintaan siitä, mitä nyt. Minulla on täti, joka on hyvin muodikas etc. ,mutta hän on nuuka, ompelee itse vaatteensa ja on aina leikannut hiuksensa itse!
PoistaPuhut juuri mun heikkoudesta eli astiat. Niihin on sekä miletymystä, mutta ne myös kuluvat! Minulla on käsinmaalatut vieraslautaset, ruotslaiset Qvintit, joissa on hintaansa nähden huono lasitus ja ne on aina pesty käsin. Toisaalta sitten taas Acticat ovat kuluneet konepesussa ja käytössä. Nyt on KoKoa teekupeissa ja kulhoissa, mutta kun Taika puskee sydämeen. Sain Taikan yhden teemukin ja sitten vielä sen kaatimen. Nyt tytär mielii samaa kaadinta eri värisenä vain ja Iittalan myymälässä se maksoi 10 euroa ENEMMÄN kuin lähi-Prismassa. Käyn usein Iittalan myymälässä, koska se on siinä Viherlandian kiinteistössä. Pomona tuntuu tututla, mutta tuota Kantarellia en muista nyt...pitää googlata kohta.Jossain vaiheessa meillä on uuden astiaston hankinta edessä, mutta nyt reissataan ja sitten muuta. Elämä on priorisointia. Minulla on todella kallis heikkous ja se on Villeroy&Boch, mutta toistaiseksi olen ostanut sieltä vain täyden sarjan samppanjalaseja malvan värisenä ja kalliiden viinilasien sijasta hankin oikein edulliset Sokoskelta, 4 kpl 7 eurolla ja niitä kaksi sarjaa. Hyvää niissä on se, että jalka ei liian korkea, joten voi huoleti käyttää terassin pöydällä ja puutarhassa. No nyt...katsoin vähän aikaa sitten ihan väristen sarjaa Botanical Garden, mutta muistin sen olevan Villeroy&Bochin...Tästä et nyt olisi saanut mainita mitään;) Olin jo alkamassa unohtaa, miten kaunis se on.
Ehkä sait Annasta saman tarjouksen kuin minä: En pystynyt vastustamaan. Vuoden olin tilaamatta mitään ja äiti sitten tilasi minulle säälistä Kotilieden, en pyytänyt. Äiti muuten myös usein kärsii noista lehdistään, kun hän on hirveän kiireinen korkeasta iästään huolimatta. Puutarhaa vieläkin pitää, kävelee paljon, pari kertaa viikossa käy Porissa, katsoo kaikki tv-ohjelmat, yhtä tallentaa kun toista katsoo, lukee kirjoja, valmistaa ruokia, ompelee, seurustelee, käy teatterissa etc.etc. Nyt äiti taas kerran päätti, että 'lehdet on nyt loppu', mutta katsotaan...Äiti saa minulta Annan kun menemme sinne ja minä sitten häneltä, mitä hän on tilannut. Vien titysti mukana myös irtonumerot, joita nyt tosin ostan vain jos on aihe, josta ehdottomasti haluan lukea. Ja joskus 'herkuttelen' jollain sisustuslehdellä, vaikka nyt ei sisustekaan, vaan tehdään muuta.
<3
Villeroy&Boch Portmeirion on yksi ihanuus ja on siellä muutakin...Apua!, tämän piti olla säästämisjuttu;)
PoistaVoi voi, tulee omaa äitiäni ikävä, meillä oli sama sopimus kuin teillä, vein aina kaikki lehteni äidille ja luin hänen ET-lehtensä. Kun joskus ryhdistäydyin ja lopetin Kotilieden tilauksen, äiti tilasi sen minulle lahjaksi, koska halusi itsekin lukea sitä. Nyt minulle ei enää ole äitiä... Yritän tyrkyttää lehtiäni muille. Juu varmaan Annasta tuli sama tarjous sinulle kuin minullekin.
PoistaSorry että menin mainitsemaan Portmeirionin Botanic Gardenista ja lisään vielä yhden: Tilasin myös Portmeirion Botanic Roses -sarjan teekannun teekuppien kaveriksi. Ja katselen usein niitä Botanic Roses kuppejakin mutta ei ole vielä ollut houkutusta tilata. Wirkkalan kantarellimaljakko puolestaan on usein ollut televisiossa presidentin edessä pöydällä, kun presidentti on pitänyt kansalaisille uudenvuodenpuhetta. Kantarellimaljakossa on kukkina ollut tuolloin kieloja. Tiedät kyllä sen maljakon, se ei vain nyt tule mieleesi.
Meillä on iso lehtienvaihtorengas ja vaikka lehdet kulevat 350 kilometrin väliä, ei yhtään tee haittaa. Minulla on tässä kirjastossa laatikko, johon kerään lehdet, ja sitten ne lähetävät aikansa täällä kierreltyään, äidille Luvialle. Siellä laatikko taas täytyy äitini ja siskoni lehdillä, jotka luen itse ensin ja sitten ne aloittaavat kiertonsa tällä saarella.
PoistaOle hyvä vain, vaikka tuo pitäisi kyllä unohtaa. Klikkailin taas kuvia ja muistan miltä ne tuntuiat käteen...ja sieluun. Juu, kurkkasin nyt sen vaasin ja onhan se ihan tuttu, en vain muistanut sen nimeä.
Hyvä kirjoitus Leena !!! Hyvää viikonloppua !
VastaaPoistaAneli, kiitos!!! Kiitos samoin <3
PoistaMoi,
VastaaPoistaHyvä kirjoitus sisko. Lyhyesti tähän voisin kommentoida, että minulle on aina ollut ihmisessä tärkeintä sydämen sivistys eli miten kukin kohtelee läheisiään, kaikkia tapaamiaan ihmisiä, hyvinkin erilaisessa tilanteissa ja miten kukin koheltelee eläimiä. Sen tuli mainittua viimeiseksi, mutta on yhtä tärkeä kuin ihmisten kohtelu. Minulla on 0-toleranssi huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan kuten tiedät. Olen elämäni aikana nähnyt todella huonoa käytöstä ja todella hyvää. Annan aina palautetta, kun tulee vastaan ääripää hyvässä ja pahassa. Tuo suuri suuni ei pysy kiinni, mutta hyvä mieli tulee itselle, kun voi antaa hyvää palautetta ja sillä saa toisellekin hyvän mielen. Tuosta rahasta ja sivistyksestä-ne eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Mutta jossain päin maailmaa on tehty muutama vuosi sitten tutkimus, joka totesi, että rikkailla ihmisillä on keskimäärin vähemmän empatiakykyä verrattuna ns. niukasti toimeen tuleviin ihmisiin. Ja sille on tietysti selitys, että eivät ymmärrä, kuinka paljon raha helpottaa elämää, vaikka se ei onnea tuokaan. Tuosta kulutuksesta: myönnän olevani joskus tunneostaja, ostan mielipahaan jotain. Ja se on totta, että morkkis tulee joskus jopa heti kaupasta ulos astuessa, kun sitä helpottavaa lottovoittoa ei ole tullut. Mutta totta on, että ihmisen henkinen hyvinvointi tulee kaikesta muusta kuin tavarasta. Ja tämä ei tarkoita, etteivät esim. ostetut/saadut Iittalan tuikkulasit tuo ihanaa tunnelmaa pimeänä vuoden aikana eli sitä hyvää mieltä. Niihin joku on kuluttanut rahaa. No, nyt huomasin, että käytin alussa sanaa lyhyesti, mutta sinähän tiedät sisko, että se ei minulta onnistu.....
Mukavaa viikonloppua!!!
Lämpimin terveisin.
PS. Onneksi on nyt koira, joka ei pelkää paukkuja, nyt taitaa olla joku Venetsialaisyö eli raketit paukkuu.
Hei Merja!
PoistaKiitos <3 No, nuo just sama mulla eli miten ihminen kohtelee heikompiaan, se kertoo hänestä paljon. On vain niin paljon empatiakyvyttömyyttä olemassa, että ei voi uskoakaan. Hyvä lisää aina hyvää. Empatia empatiaa etc. On tutkittu myös, että raha tuo hvyää vain tiettyyn varsin kohtuulliseen tasoon asti. Monet ökyrikkaat ovat onnettomita, turhautuneita ja näkyhän se joidenkin käytöksessäkin. Oma lukunsa ovat oman maamme ns. mukarikkaat, jotka öykkäröivät vailla sekä koulutus- että sydämensivistystä.
Olet tunneostaja. Minäkin joskus. Mutta se onni ei kestä, sen tähden onkin parempi tuneostaa vaikka puutarhaan: Vrt. helmiorapihlajaostoksemme! Pitkä kaunis onni<3 Niin, ne Iittalan tuikut ja etenkin sitten se punainen Aalto-tuikku...;)
Meillä ei mitään puhetta osata lyhyesti, se on geeneissä.
Kiitos samoin sinulle!!!
Kiitos samoin!
No. me olisimme kuunnelleet oopperaa tai Adelea, sillä Olga pelkäsi.
<3
Innostava juttu! Hyvä versio kalakeitosta. Kiitos! Oikein mukavaa lomamatkaa!
VastaaPoistaMekin matkustamme aina syksyllä tai keväällä. Tänä syksynä kaupunkiin, jossa en ole koskaan käynyt enkä kuvitellut käyväni.
Anna, kiitos <3 Se on hyvää! Pidän kiinni utosta, että valmistan liemen itse, vaikka sitten muuten vähän oikaisenkin. Kiitos, vaikka ei me ihan vielä lähdetä.
PoistaMe olemme kai 30 vuoden aikana olleet reissussa kesäaikaan vain muutaman kerran. Sesongin ulkopuolella on muutenkin kivampi kuin rahan takia: Vähemmän turisteja. Ei ruuhkia.Mikähän sun salapeärinen kaupunkisi mahtaa olla? Se on Dublin!
<3
Kohta saat tietää.
PoistaAnna, no odotellaan...;)
PoistaMoi,
VastaaPoistaJäi yksi mielestäni tärkeä asia pois-kun nyt niin lyhytsanainen olen.... Olen nähnyt vierestä ja joutunut ko. ihmisen hampaisiin, josta ilmeni narsisti, kun hän sai valtaa (tuli perustamassaan firmassa esimieheksi/omistajaksi, ennen oli kollega). Ja tämän aiheutti, kun firma erittäin noususuhteinen talous toi hänelle rahaa melkein ikkunoista ja ovista. Sieltä päästä ei löytynyt enää edes sitä, mitä hienosti sanotaan ureaksi!!!!! Eli näistä tällaisista tulee niitä öykkäreitä, siellä on takana persoonallisuushäiriö. Toivon, että moni ei joudu kokemaan sitä, mitä minä sain kiitokseksi 150 %:sta työpanoksesta-rakastin työtäni ja koko viime vuosi meni tyhjyyden paikkaamisessa, menetin niin paljon-raastamani työn, asiakkaat, toimittajat ym. mutta sain rauhan kiusaajalta. Onneksi se tunne on nyt jo päällimmäisenä. Eli raha ei tuo sivistystä!! No, tässä taas lyhyesti....
Moi!
PoistaOle hyvä vain;) Noita rajatiloja kuule kulkee vapaana pilvin pimein ja tällaiset taphtumat kuin kerrot, eivät joudu ikinä yleisen tuomion alle. Aikuisten työpaikkakiusaamisen lisääntyminen on outo ilmiö ja nykyäänhän sieltä takaa löyty jos jotakin rajtilaa, narsismia yms. Sinun tapauksesi oli kyllä ihan ääripäästä. Mutta nyt sinun on aika unohtaa, muuten kadotat oman rauhasi. Eilisen hyvän asian valossa katso ja näe, mitä ihanaa on olemassa ja kohta on joulu ja sitten ihanat kuukaudet lumen hellässä huoamssa ja sitten taas uusi kesäkuu ja helmiorapihlajamme kukkivat <3
Hyödyllinen ja mielenkiintoinen postaus!
VastaaPoistaJo kauan sitten olen oppinut sanonnan, että tavarat eivät lopu ostamalla eivätkä viinat juomalla. Asia, josta en tingi, ovat hiukset. Lyhyistä hiuksista johtuen käyn säännöllisesti kampaajalla. Onneksi kampaajahinnat ovat täällä kohtuulliset verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseudun hintoihin.
Ruokaa voi ostaa tarjouksista, mutta laadussa en säästä. Tärkeä taito on ollut oppia ostamaan ruokaa vain kahdelle. Erikseen ovat sitten ne lilanteet, kun lapset tai ystävät ovat tulossa. Lehtien irtonumerot ovat olleet heikkouteni. Nykyään käyn lukemassa ne kirjastossa, mikä ei ole sama asia.
Leena, sinäkin olet Villeroy&Bochin ostaja. Ystäväperhe on asunut monta eri jaksoa Brysselissä. Heidän kanssaan olen käynyt Villeroy&Bochin tehtaanmyymälöissä sekä Luxemburgissa että Saksan puolella Mettlachissa.. Ystävien muuttokuormassa on meille tullut ihanuuksia ja muutamia joulujuttuja.
Lokakuu lähestyy ja teillä matka. Odottaminen ja matkaan valmistautuminen on aina mukavaa, mielenkiintoisia paikkoja tuntuu olevan reittinne varrella. Ihanaa odotusta ja oikein hyvää täyden kuun viikonloppua teille molemmille ja terveisiä täältä mökkioloista.
Marjatta, kiitos <3
PoistaNäin se menee! En minäkään, mutta pitkissä, joihin otan raitoja, tekee tuo pidempi väli vain hyvää;) Nautin jopa 2 Piimax Pro-Vitaa joka päivä muiden vitamiinien lisäksi. Pääkaupunkiseudulta olen kuullut niin hurjista hinnoista, että ovat kuin ei tästä maailmasta.
Olikin vaikeaa oppia valmsitamaan kahdelle, sillä olen sielultani ollut jossain elämässä armeijan muionitusmestari, mutta nyt 8 litran kattilaa käytetään enää vain vahvan kalaliemen tekoon, sillä siihen mahtuvat isonkin lohen perkeet. Ai niin, siinä tehdään myös pari kertaa vuodessa papusoppa (hernekeitto), josta sitten osan pakastan. Äitin yrittää käydä kirjastossa, mutta minä sanoin, että selkähän hänellä siinä väsyy, jos alkaa siellä Eeva lukea, kun kotona voisi lukea vatupassissa. Äitiä ei saa päivisin selällleen, ei millään.
No juu, olen ollut, saatan olla tulevaisuudessa, mutta en ole just nyt. Tämä säästöjuttu uhkaa nyt kaatua tuohon kauniiseen ja kalliiseen valmistajaan;) Kävin kurkkimassa pitkästä aikaa niitä ihania astioita...Siis tarkoitat ilmeisesti, että saat niitä sieltä halvemmalla? Sarjaahan myydään Suomessa ihan hyvin. En ole vielä ikinä ajatellutkaan ostaa astioita reissussa, mutta tuon aina taidekirjoja, kun ne(kin) ovat Suomessa niin tyyriitä. Joulujutut ovat Saksassa mykistävän ihanuia!
Niin myöhäsyksyllä. Se on kivaa, mutta huomasimme nyt, että koska olemme aina itse järjestäneet kaiken, ei useamman viikon reissu ollutkaan enää niin kevyt nakki kuin joskus nuorempana. Monenlaista on pitänyt selvitellä, mutta nyt sitten vain kertailemme saksaa, kohotamme kuntoa ja minä yritän lukea tietysti, sillä luulen, että minulle on tulossa muita virikkeitä kuin lukeminen. Toki yksi matkakirja on aina mukana, sillä rahtilaivalla ehtii lukea. Vähän harmittaa kun juuri se, minkä olisin ottanut mukaan, ei ehtinyt, mutta onhan lukemattomista vara valita. Kiitos ja ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua teille sinne mökille <3
Kahviloihin voisin vähemmän rahaa syytää, sillä rahalla saisi monta kiloa sitä ihanaa suklaakahvia. Välillä tulee ostettua rätei ja lumpuikin. Minkäs teet "liha" on heikko. ;)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Leena <3
Tiia!!!, nyt paljastit sen, mistä emme luovu: Vaikka tulsi mikä, me nautimme aamuisin vain Robertsin suklaakahvia;) OK, sait tehdä sen. Minä en ole enää innostunut kahviloista, ehkä siksi että päivän ainoa kakhvini on kotona aamulla nautittu iso suklaakahvi, mutta muistan ajan, kun en voinut kuvitellakaan kaupunkireissua ilman kahvilaa ja niitähän Jyväskylässä on muutama varsin tasokaskin.
PoistaLiha on heikko, mutta joskus se tottelee kuria. Mulla on nyt niin korkea tuo matkakuume, että liha on ollut näyrästi hiljaa.
Kiitos samoin sinulle Tiia <3
Erinomainen postaus!
VastaaPoistaOlemme jo useamman vuoden ajan joutuneet tarkoin miettimään, mihin rahaa käytetään. Elämäntilanteita harvoin pääsee itse valitsemaan ja päättämään, mutta vaikeuksista huolimatta elämästä on mahdollisuus tehdä rikasta ja antoisaa - myös pienellä budjetilla. Olisihan se kivaa, jollei aina tarvitsisi miettiä hintoja ja pohtia, milloin minkäkin tärkeän asian voi hankkia. Mutta kun tekee itselleen selväksi elämän reaaliteetit ja rakentaa olemisensa niihin puitteisiin, voi olla onnellinen.
Onneksi ikä ja kokemus tuo varmuutta omiin valintoihin. Ei tarvitse juosta joka houkutuksen perässä ollakseen hyväksytty. Maailmassa on niin paljon puutetta ja murhetta, että oma elämä on suorastaan ruhtinaallista. Ostaminen ja omistaminen eivät ole arvojärjestyksessä ykkösenä.
Ruokaa täytyy ostaa ja vaatteitakin meidän leveysasteilla, ja asua lämpimästi. Arjen hankinnoissa suunnittelulla saa erinomaisia säästöjä. Meilläkin käydään kaupassa pääsääntöisesti kerran viikossa, ostoslista aina mukana. Ruokaa menee harvoin hukkaan, kun sitä valmistetaan sopivat määrät ja tarvittaessa syödään eilistä-lämmitettyä. Väitän, että meillä syödään hyvin ja terveellisesti. Herkutellaankin. Luen ruokakauppojen mainokset, teen vertailuja ja ostamme tarjouksia esim. pakastimeen.
Vaatteita on ihan liikaa ja aina sitä pukee kuitenkin ne tietyt lempivaatteet. Siksi olenkin ryhtynyt tarkemmin harkitsemaan vaate ostoksilla. Vähemmän, mutta laadukkaampaa, eettisyyskin laitoksissa painaa nykyisin enemmän. Shoppailu on kivaa ja säästöshoppailu parasta. Hiplailu, katselu ja lopuksi kysymys "tarvitsenko tätä todella"? Usein vastaus on, etten tarvitse ja halvaksi tuli.
Matkustamiseen suhtaudun nykyisin vähän kaksijakoisesti. Matkustaminen rikastuttaa kokemuksena, mutta lentäen kuluttaa valtavasti luonnonvaroja. Olen saanut reissata aika paljon, mutta aina kiehtoo reissata enemmän. Nyt olen lähdössä muutaman päivän matkalle Lontooseen. Lentäen. Edellinen matka oli 6 vuotta sitten, joten ehkä en ole kovin paha ilmastorikkuri.
Voi, että. Näistä asioista voisi puhua enemmänkin, mutta näyttely tabletilla on työlästä. Kiitos Leena, tärkeästä kannanotoista.
Between, kiitos <3
PoistaSe on vain luonnollista priorisointia. Sen tajuaa aikuisena eikä siitä enää kärsi, vaan se on yksi elämän fakta. Jokainen voi sitten päättää, mihin rahkeet riiittävät ja mihin haluaa kuluttaa. Varmuus tulee tosiaankin iän myötä. Heitän tuskin koskaan ruokaa hukkaan. Syömme usein edellispäivän lämmitettyä viikolla, mutta viikonloppuna on sitten vähän gourmet -meininki.
Vaatekaupoissa en enää edes viihdy. Roikuin KOLME TUNTIA alessa voidakseni ostaa kotimaasta hellemekon, mutta kun ne vain eivät olleet sellaisia että olisin nähnyt itseni niissä vielä 3 tia 5 vuoden kuluttua, joten käytin nyt tämän vuoden Hahn-varani monivuotiseen,laadukkaaseen hellemekkoon. On hyvä esittä usein tuo kysymys: Tarvitseko tätä todella?
Minä lennän tuskin koskaan. En pidä lentämisestä. Joskus on ollut pitkän viikonlopun kaupunkilomia, mutta nyt on aikaa ajaa körötellä hitaasti pitkin Euroopan teitä ja meren ylitämme rahtilaivalla. Meikin reissassime ennen paljon ja erityisesti lasten kanssa ja mies työn takia vieläkin enemmän, mutta sitten tulivat isojen remonttien vuodet, nyt on reissuvuodet, sitten taas jotain muuta. Minulla taitaa olla viimeisestä lennosta saman verran kuin sinulla, lensimme silloin Zürichiin tai Decenzanoon, en enää muista kumpaan.
Minustakin tabletilla on tuskallista näpytellä. Jatketaan jsokus toiste taas. Ole hyvä ja ihanaa Lontoon matkaa <3
Tämä on asia, johon jokaisen on pakko muodostaa kantansa, siis rahaan.
VastaaPoistaMutta onko se niin tabu? Minä olen joka paikassa kertonut palkkani ja nyt eläkkeeni, joka on lähes tasan pari tonnia, 35 vuoden työstä. Todennäköisesti siitä nyt leikataan, kun maassa on kovat ajat ;) Koen olevani hyvin toimeen tuleva nyt kun ei ole enää lapsia huollettavana.
Paljon löytyy samoja säästäväisyyksiä kuin sinulla, mutta yksi on eri: me asumme kerrostalossa, jossa on yhteinen piha ja yhteinen sauna. Tämä on halvinta ja ekologisinta asumista. Voisin sanoa hyveellisesti, että asumismuodon syy on nuo seikat, mutta ei se ole niin. Minusta kerrostaloasuminen vaan on hienointa. Kadehdin jo lapsena kaupungissa kerrostaloissa asuvia! :D Tässä oikeasti säästää tosi paljon. Asuimme viisihenkisenä perheenä valtavankokoisessa tiilitalossa, jossa oli iso piha kasvimaineen ja kukkapenkkeineen. Ikinä en jaksanut hoitaa niitä niin kuin olisin halunnut ja rahaa upposi. Nyt hallitsen 99 neliön kotini ja parvekkeeni täysin ja kaikki, mitä niihin sijoitan myös näkyy.
Vaatteita on välillä saatava. Samoin lehtiä ja herkkuja.
Taitaa olla niin, että se menee mitä tulee. Silloin kun oli kolme poikaa vaatetettavana, piti olla paljon harkitsevampi rahan käytössä, mutta kyllä minä silloinkin saatoin ostaa itselleni ensimmäisenä, koska onnellisesta äidistä on hyötyä koko perheelle.
Peter Hahn on minunkin pukijani. Ostin juuri myös 70 prossan alennuksella paikallisesta liikkeestä tasokkaat Gerry Weberin housut. En osta koskaaan esim. takkia normaalihinnalla.
Marjatta, no ensinnäkin Suomessa on aina ollut tapana, että toisitla ei udella toisten palkkoja tai eläkkeitä. Kaikissa maissa ei ole näin. Toisaalta, olemme tosi kauan saaneet odottaa ns. naistenlehtiin taloussivuja, nyt niitä on alkanut tulla, kun niitä on oikein pyydetty. Kolmanneksi harva asettaa esiin paljoakaan rahaa, sen vähyyttä tai puutetta, tai sitten mihin rahaa tuhlaa, koska pelkää häpeää oli sitä paljon tai vähän. Ja tästä löytyy sitten vielä omia normeja, joista voisi jatkaa loputtomiin. Virkapalkat ovat usein aika hyvin teidossa, mutta yksityisellä on toisin.
PoistaMe asetuimme tänne isoon taloon järven rannalla, kun perhe oli suuri. En ole ikinä asunut kerrostalossa, mutta joskus ainakin pienempi puutarha tuntuisi unelmalta. Minä taas halusin jo pienenä asua isossa maalaistalossa, jossa voisi pitää hevosta ja koiria ja omaa salaista puutarhaa.
Monia asioita on välillä saatava tai sitten niitä ilman voi välillä olla.
En ajatellut, että olisin ollut onnellinen vaatteista, vaan siitä kun sain pukea vihdoinkin prinsessaani. Sanon aina, että vanhempien keskinäinen rakkaus on lapsen paras syli. Minun onneni oli löytää elämäni mies epäonnistuneen avioliiton ja melanooman jälkeen.
Taitaa tulla hyvin usein Peter Hahnin kuvasto minullekin, Pidän heidän tyylistään. Etenkin tietty kashmirneuleet, mutta nyt löysin tuon hellemekon. Hahnissakin myydän Weberiä, mutta minä löydän sitä Jyväskylästäkin. Katson, että minulla ei ole varaa ostaa kuin laatua, siksi ostan harvoin ja käytän loppuun.
Mukavaa viikonloppua sinulle <3
Minä asuin lapsena maalaistalossa, mutta kun kaikki muuttui kuolemantapausten vuoksi niin vaikeaksi ja meille ei hankittu taloon edes mukavuuksia, niin minä aloin karttaa koko ympäristöä ja elämänmuotoa. Varhaislapsuudesta on kyllä idyllisiä kuvia, joissa istun ison hevosen selässä. Muistan vielä, miten äiti ja isä katselivat peltoja ja suunnittelivat meille lapsille kullekin talon paikkoja.
PoistaAsuisin mieluummin Barcelonan keskustassa kuin maaseudun sydämessä, jos voisin yksin päättää. No, nykyinen asumismuoto on hyvä kompromissi.
Minäkin luulen Leena, että olisin myös pukenut mielellään 'prinsessaa'. Meidän pojat eivät halunneet vaateostoksille. Murkkuina heillä oli köyhäilykausi (grunge), jossa vaatteet haettiin kirppareilta ja vinteiltä. Joskus ne pysyivät koossa hakaneuloilla. Pihassa oli pata, jossa pojat kavereineen tekivät solmuvärjäyksiä paitoihinsa. Keskimmäisellä oli oikein kuvaamataidon projekti liittyen värjäykseen. Hän oli taitavin, ompeli ja kutoi. Kerran hän yritti tehdä kengätkin itselleen. Olivat siis halpoja poikia. :D Minusta tuo trendi oli tosi symppistä ja parempi kuin nykyinen kuluttamisen trendi, jossa monet nuoret valitsevat vain merkkivaatteita ja sekä pojat että tytöt laitattavat kalliisti hiuksiaan. Nuoret ovat muutoinkin niin freesejä, että heidän ei tarvitsisi laittautua ja koreilla vaatteilla.
Kivaa viikonloppua Leena! Kakkoa minäkin pistelin äsken aamukahvilla, siis niitä kauratyynyjä kakon korvikkeina. ♥
Marjatta, olen elänyt ison osan elämääni merenrananlla maalaispitäjässä, mutta virkeässä kyläkeskustassa, jossa suurimmalla osalla kavereistani oli myös kotina suuri maatila, ei siis korvessa ollenkaan ja Poriinkin pääsi puolessa tunnissa. Parhalla ystävälläni oli poni, jolla sitten painelimme pitkin syksyn leikattuja peltoja ja keväisin metsäpolkuja. Mutta oli myös suvun talo ja sen tarinat, vintti ja sen salaperäiset kuiskivat seinät. Melkein tällaista elin sitten mammalassa Keuruulla, mutta se ei ollut oma koti. Oma kotini oli kyllä virikkeellinen, mutta tämä elovenatttö rakensi sitten aikanaan oman punamultatalonsa metsän reunaan, just sen verran kauas, että kirkon torni näkyi ja haavena oli kuttula...ja hiekkatien toisella puolella oli ystävän ratsastustila.
PoistaMinä oikein kaihdan suurkaupunkeja. Mitä enemmän niitä kaihdan sen enempi veri vetää pikkukaupunkeihin. Nyt asumme Suomen Salzburgissa eli Jyväskylässä, mutta oikeassa Salzburgissa voisin hyvin asua jonkin aikaa ja monessa muussa tutussa Keski-Euroopan pikkukaupungissa: Olen niissä kuin kotona. Aina jostain pilkottaa vesi ja maastoerot ovat sellaiset, että kaiken näkee välillä kuin yhdellä katseella, mutta pikkukadut sisältävät ihania yllätyksiä.
En enää uksonut voivani saada lasta, mutta erään professorin turkulainen taidonnäyte ja hormonihoito antoivat vielä mahdollisuuden. Meillä oli toinen kierros kummallakin ja yhteensä kolme poikaa, joten R. totesi, että 'jos tulee poika, se vaihdetaan'. Tämän hän sanoi ultralääkärillekin, joka kysyi haluammeko tietää lapsen sukupuolen, Emme halunneet. Lääkäri otti homman haltuunsa ja sqnoi vinkin, jonka minä tajusin: 'Hyvin näyttää sopusuhtaiselta, on vähän kuin nukke,' Minä joka lapsena inhosin nukkeleikkejä, olin onnesta soikeena, mutta en voinut sitä uskoa: 'Saisinko tyttären!' Kun hetki koitti ja heräsin nukutuksesta, vieressäni oli mustat (sic!) pitkät hiukset omaava vauva, ja lääkehuuruissa uskoin jonkn sekoittaneen vauvat;) No, prinsessaonni kuitenkin alkoi, vaikka meidän prinsessa leikki poikaleikkejä kuten minä aikanaan ja oli aina kiivennyt sinne puun ylimpään latvaan, kun pojat roikkuivat alemmilla. No tulihan sieltä sitten nukkekaudetkin ja kaikki se höösääminen, mitä äidillä on juuri ja vain tyttären kanssa. Pitäisi vain todeta:" Elämältä kaiken sain..." On niin paljon tapahtunut sellaista, jossa olisi voinutkin mennä kaikki toisin.
Arvaappa kumpi meillä ompelee paremin minä vain R.;) Tyttäreni ei käytä merkkivaatteita, hän kierrättää kaiken. Eli en onnistunut pilaamaan häntä, vaikka minut pariinkin kertaan pysäytettiin kaupungin kadulla ja kysyttiin 'mistä olen löytänyt tyttärelle tuon ja tuon takin?'
Kiitos samoin Marjatta! Kakon sijasta (täältä ei saa oikeaa kakkoa, tuon joskus pakastimeen Luvialta) söin juuri kauraleipää kera Robertsin kahvin. Penskasta asti söin aamuisin kakkoa ja kahvia, kun tulin koulusta, vetelin pari kakkosiivua. Nyt äiti oli löytänyt hyvää kakkoa, mutta kun meidän pakastimet ovat nyt täynnä vielä marjoja. Marraskuulla noudamme kakkomme. Ai siis sinäkin kauratyynyjä ♥ Juu, kyllä Satakunnassa on eräitä asioita, joita sieltä kaipaan...
Hyvä kirjoitus ja hyviä vinkkejä!
VastaaPoistaKatriina Ttk, kiiitos ja ole hyvä <3
PoistaMinulla on yksi ystävätär, joka piilottaa ostoksensa, mm. uudet kengät, ja ottaa ne käyttöön myöhemmin ja uskottelee miehelleen, että ne ovat vanhat. Sanoin hänelle, että olet itse tienannut rahat ja saat käyttää ne miten haluat. Itse olen aina esitellyt mitä olen ostanut. On kyllä tullut ostettua kenkiä ja vaatteita, joita en ole pitänyt, mutta en kadu niitä, sillä elämää ei kannata pilata turhalla häpeällä. Ostaminen on tuottanut silloin iloa ja on tullut johonkin tarpeeseen.
VastaaPoistaLasten synnyttyä ostotottumukset muuttuivat eli rahat kuluivat heihin, mutta aina olen hellinyt itseäni kirjoilla, kukilla, kampaajallakäynneillä (terapiaa), teatterissakäynneillä, konserteilla, matkoilla ym.
Katselen välillä tv:stä himohamstraajia ja olen tyytyväinen siihen, että en ole sairastunut sellaiseen tautiin. En ole koskaan edes kerännyt mitään. Kirjojakaan ei ole kertynyt liikaa, kun kierrätän niitä ja lahjoitan pois.
Matkailussa säästää tosi paljon, kun pystyy itse suunnittelemaan ja hankkimaan matkat ja lennot. Viimeksi siirtämällä lennot viikolle, saimme vuokra-auton koko viikolle ja matka oli silti halvempi. Nyt rempan aikana suunnittelu ja hintojen vertailu on tuonut isot alennukset ja tietysti se, että pyytää aina tarjouksen. 20% lähtee helposti hinnasta, kun malttaa odottaa tarjouksen. Samoin huonekaluostoissa ei kannata ostaa myyntihinnalla, vaan pyytää tarjouksen. Torilta saa iltapäivisin edullisimmat ja parhaimmat hedelmät ja vihannekset. Olen tori-ihminen.
Metsästä löytyy sitten ihan ilmaisia herkkuja koko talveksi :) ja väliin uistimeen tarttuu kalaherkkuja :)
Tärkeä aihe tuo säästäminen ja piheily, mutta jokainen saa taaplata omalla tyylillään ja rahoillaan kuten haluaa :)
Vanhan ykköstien varrella on uskomaton ns. sisustusliike Kasvihuoneilmiö, joka mainostaa itseään, että antiikkia ja humpuukia, siellä on aina pakko käydä kahvilla, sillä siellä on niin paljon tavaraa, että siellä tulee ähky, kun katselee sitä tavaramäärää.
Mai, minä tunnen monia, jotka käyttävät tuota hassua kikkaa;)
PoistaMinä en ole ikinä tinkinyt ihonhoitotuotteista!
Minäkään en kerää kuin elämyksiä. No, tiettyjen kirjailijoiden kaikki teokset...;)
Me säästimme tulevasta reissusta heti 500 euroa, kun otimme edestakaiset laivamatkat Saksaaan ilman peruutusoikeutta. Toinen mokama tulee siitä, että matksutamme sesongin ulkopuolella. Käytimme sitä jo Merin ollessa koulussa niin, että toinen viikko oli syyslomaviikko ja otimme toisen vapaaksi. Joskus otimmme vain viikon lomaa koulusta ja lensimme tammikuussa Zürichiin,jossa myytiin jo orvokkeja kaduilla. Ei haittaa koulunkäynnille, sillä lapset imevät kiletä: Saksa on vieläkin tyttärele helpoin, mutta yliopisto-opinnot edellyttävät nyt englantia.
Minäkin olin tori- ja kauppahalli-ihminen Luvialla asuessa eli koska kävin töissä Porissa, kävin ruokatunnilla torilla tai kauppahallissa. Ja tietenkin usein myös viikonloppuisin.
Sehän JOnnan jutussa juuri olikin pointti, että jokainen saa käyttä rahansa kuten haluaa. Eli jos tuhlaa, tekee sen sitten häpelemättä, Toki senkin voi tehdä öykköröimättä, sillä jollain ei ole varaa edes reseptilääkkeisiin....Lue tämän päivän Hesari.
Onneksi minulla ei ole mitään tuollaista houkutusta täällä saarella! Porissa oli liike, jonne oli pakko piipahtaa kerran kuussa. Siellä oli tansaklaisia huonekaluja, antiikkia etc. Se oli ihan torin reunalla, mutta en ole sitä siinä enää nähnyt. Siellä oli vaatteitakin: Ostin sieltä aidon skottikiltin, jota pidin tosi kauan.
♥♥♥
Moi,
VastaaPoistaPakko kommentoida tuota asumistapaa. Minä en koskaan asuisi muualla kuin maalla, vaikka omakotitalo tietää isompia kuluja sekä pihatöitä. Kotimme on vain 107 neliötä eli siis pienehkö, mutta riittää koirallemme ja hänen palvelusväelleen eli miehelleni ja minulle. Me kaikki tarvitsemme luontoa lähellemme. Se on kaikkein tärkeitä asumisessa. Mutta joku sopii joillekin ja joku toiselle.
Mukavaa viikonloppua tasapuolisesti erilailla asuville ihmisille!!
Lämpöisin terveisin,
Hei!
PoistaNo en minäkään, mutta jos saisit asua vuoden Salzburgissa, tekisit sen! Tai no, sinä olisit 6 kk, minä vuoden;) Teillä kävi tuuri, kun kotinne on noin sopivan kokoinen, mutta meillä oli iso perhe kun tämän ostimme ja nyt tästä on tullut koti. Ja tunnen joka ainoan kasvin isossa puutarhassamme, miten niitä hylätä. Tämä asumismuoto on kallis, mutta teillä ja meillä on hiljaisuutemme ja villieläimet yöpihalla ja monta muuta kivaa juttua. Merja, kaikki eivät tunne tarvitsevansa luontoa lähelleen, mutta monet tuntevat niin.
Kiitos samoin! <3
Vielä yksi juttu: TINKIMINEN. Suomessakin saa alennusta tinkimällä, varsinkin isoissa ostoksissa, joskus pienissäkin. Minä kuljin uusien kukkakuvioisten housujeni kanssa kaupoissa, niihin piti saada juuri tiettyä väriä yläosa. No, tietenkin sellainen löytyi vain normaalihintaisista, oikein merkkitoppi, Masai. Kysyin myyjältä, että eikös tästäkin lasketa näin ale-aikaan ja hän tiputti 4 euroa.
VastaaPoistaMain mainitsema metsän herkut on hieno juttu. Tällaista on harvasssa paikassa maapallollamme. En ymmärrä, mikseivät nuoret, notkeat koululaiset poimi niitä myyntiin. No, tämä yksi Oscar näytti mallia.
Marjatta, oi niin se;) Isä oli itse kauppias ja hän oli itse tinkimisen mestari. Nyt sitä jatkaa mieheni...
PoistaKaikki me luonnossa asuvat tietysti keräämme metsänherkut talteen. Pelkästään mustikoita onätynnä jo yksi pakstin ja toinen mansikoita, enää ei mahdu kakkoja. Vielä. Puutarhamme sadon syömme tureeltaan: luumut, mustat viinimarjat, karviaiset, omenoista saatan tehdä myös piirakkaa ja kirsikoista jouluksi likööriä, josta äitikin pitää. Eipä oe tullut nähtyä nuoria poimijoita, paitsi lehdessä Oscar-poika, jota Niinistökin kiitteli. Itse keräsin kouluaikana marjoja ja myin ne.
Näitä meilläkin jatkuvasti mietitään. Mistä vielä voitaisiin säästää? Parturissa/kampaamolla meistä ei käy kukaan. Mummo leikkaa. Vaatteet kierrätetään lapselta toiselle. Pakolliset ostetaan aleista ja kohtuuhinnalla kaupoista. Omat vaateostot on ollut kyllä hyvin vähäiset viimeisen vuoden aikana, mutta justiinsa nyt tuntuu, että jotakin olisi ehkä jo pakko ostaa. Ruokaan meillä menee eniten. Olen testaillut eri kauppoja ja tinkinyt yhdestä ja toisesta. Silti vaan valuu liikaa rahaa ruokakauppaan. Puhelimet, vakuutukset yms. kilpailutettiin vuosi sitten, varmasti on hyvä kilpailuttaa muutaman vuoden välein.
VastaaPoistaKaikki menee mikä tulee kaikesta huolimatta.
Paluumuuttajatar, nämä ovat kiintoisia aiheita. Luitkohan tuolta mun hdestä kommentista, että mellä on nelihenkinen tuttavaperhe, joka siirtyi ostamaan kaiken mitä tarvitsee Lidlistä ja säästöä tulee nyt 400 euroa kuukaudessa, mikä tekee jo 4 800 euroa vuodessa!
PoistaEhkä sun on nyt aika ostaa itselesi jotain ihanaa!
...mutta ei siinä viimeisessä palttoossa ole taskuja.
<3
Kiitos Leena pitkästä kommentista! :) Huikeaa lukea ajatuksesi ja niin monen muunkin täällä kommenteissasi. Se kertoo siitä, miten eri asioista tingimme, mikä on tärkeää ja mistä ei säästetä. Hyvä niin. Elämässä pitää olla iloja, mutta pitää osata myös rajoittaa, liittyen tietysti siihen, mikä on oma varallisuus. Uskoisin, että rahan käyttäminen tarkasti ja omia arvoja kunnioittaen antaa myös elämänhallinnan tunnetta. Sitä, että voi vaikuttaa. Huonoista ostoksista tulee paha mieli, katumus. Kun oppii tietämään, mitä oikeasti haluaa, tekee hankintoja sen pohjalta eikä tee vääriä hankintoja. Lisäksi se, että joutuu säästämään jotain varten ennenkuin voi sen hankkia, tuottaa ainakin minulle mielihyvää, tiedän, että ihan oikeasti haluan jotain, jos joudun sitä odottamaan :)
VastaaPoistaTärkeintä on kuitenkin ihmissuhteet. Niinkuin kirjoitin, rahalla ei saa ystäviä, mutta aitoudella ystävät pysyvät, oli rahatilanne mikä tahansa.
Sydän jälleen.
JOnna, ole hyvä;) Ei niin ihme, että tämä ei mahtunut kommenttilaatikkoosi.
PoistaElämänhallin tunne antaa ihmiselle terveyttä ja iloa.
Harkitsen yhä tarkemmin, mitä ostan, sillä turhasta tavarasta tulee vain paha olo. Säästäminen vaikka jotain huonekalua tai matkaa varten on minusta suositeltavaa. Sitten kun sen saa, se onkin entistä palkitsevampaa, kun sitä on pitänyt odottaa. Vähän kuin ne mun valkoiset varjoliljat, joiden juurakot firma ensin lähetti punaisinea, mutta sen värivirheen huomasin vasta tietty vuoden päästä. Sain hyvän korvauksen ja uudet liljat, joten kun ne kahden vuoden odotuksen jälkeen näin kukassa, olin onnessani.
Aitous on yhtä tärkeä kuin talon perustus eli gruntti: Ilman sitä me huojahdamme kuin huonosti perustettu talo.
sydän sydän sydän....
Hieno postaus Leena! Raha ja vauraus ei tuo välttämättä viisautta, mutta olisihan se kivaa olla viisas ja vauraskin =)
VastaaPoistaMinulle säästäväisyys on aika helppoa. Sitä kun on ensimmäisistä tienesteistä asti hoitanut omat asiansa, niin oppii nopeasti mihin rahat riittää ja mihin eivät. Jos rahareikiä mietin, niin hiukset kyllä ovat sellainen. Ruokaa en halua haaskata ja jos kaupankäyntiä yhtään suunnittelee, niin kauppakassin saa toisista liikkeistä puolta halvemmalla kuin toisista. Marjatkaan eivät paljoa maksa, kun ne käy keräämässä itse. Mutta jäätelö maksaa, heh heh... ja sitä onkin kulunut tänä kesänä taas enemmän kuin paljon.
Ehkä jokaisella on jokin asia, josta nuukailee enemmän ja sitten taas jokin toinen asia, jonka suhteen ei ole mitään rajaa. Oma intohimon kohde voi joskus tehdä ison loven lompakkoon, mutta jos se tuottaa suunnatonta iloa ja on vielä pitkäikäinen, niin silloin kannattaa nauttia =).
Nyt kun olen käynyt kotia läpi, tavarat, paperit ja muut, niin en halua tänne pyörimään mitään mille ei ole oikeaa käyttöä. Turhan tavaran pyörittäminen ja niiden hoitaminen (vaikka vain säilöminen kaapin takanurkkaan) on ärsyttävää. Siihen en aikaani enää halua laittaa.
Mutta muuten... Nyt on kuulepas taas lauantai. Toivotan teille mitä makoisinta päivää ja iltaa. <3
Birgitta, kiitos <3 Olisi varmaan kiva olla vuras ja viisas, mutta ei viisas ja miljonääri, sillä olen likeltä nänyt, miten liika raha tuhoaa suurenkin onnen.
PoistaNe on saakuta laittaneet terveelliseen jäätelöön sen makeisveron. Jäätelöstä saa kalsiumia, se kohottaa mielialaa ja sen kanssa tulee syötyä terveellsiä mansikoita! Täällä eräs jäätelösammiioon myös uponnut...
On sellaisia kerraan vuodessa -juttuja ja oma lukunsa ovat kerran elämässä -asit, joihin onkin varauduttava isommin.
Sama täällä, mutta minulla on kirjastossa ikuinen kaaos, joka loppuu vasta kun blogi loppuu. Ei olev ain kirjoja, vaan kaikkea niihin liittyvää ja paljon. Mm. kuvaluvat vuosikausilta...En luota tietokoneeseen niin, että säilyttäisin vain siellä. Minulla on nyt menossa vaatekaappien sanaaraus hitaasti, mutta varmasti. Talvi vain taas tuo siihen oman haasteensa, kun pitää olla niin paljon lämmintä vaatetta.
Mutta just: Sää sen sanoit! Tää on ihana lauantai: viini on tuulettumassa, grillituotteet ovat marinadissa, kynttilälyhdyt ovat jo teraseilla, tänään käytämme molempia, lauteilla jo nautimme kuoharia Villeroy&Bochin laseista, ne malvanväriset ja sitten alaterassille kuuntelemaan hämärän ääniä...Brittisarjakin saa nyt mennä tallennettuna;) Kiitos samoin teille launtaikyyhkyläiset <3
Oih, kuullostipa niiiin ihanalta lauantaisuunnitelmalta. Mmmmmmmm =)
PoistaGitta, oli niin täydellinen kuutamoyö, että...;) ja 18 some-vapaalla. Tätä paljon useammin <3
PoistaHyvä postaus tosiaan ! Aika samoilla linjoilla mennään. Ruuan kanssa kulut pysyy pieninä, paitsi jos on aihetta juhlaan niin sitten ei säästellä. Itse olen kova kirppis ihminen ja parhaat vaatehankintani löydänkin sieltä, välillä myyn myös itse tavaraa pois. Työkavereitten kanssa kierrätetään lehdet, siten niistäkin saa monin kertaisen ilon :) Ihanaa syksyn alkua sinulle ♥
VastaaPoistaRiitta, kiitos <3 Tyttäreni on myös kirppistyyppiä ja teke mitä upeimpia vaatelöytöjä. Ja hänkin myy sitten pois eli pitää vaihtelusta. Miänä taas käytän samaa kunnes se on puhki, mutta peruspuvusto pitää olla ja siihen kuuluu mm. musta kotelomekko sekä pari muuta kotelomekkoa, muutama kashmirvillatakki ja poncho. Lehtien kierrättämisessä olen haka: Meitä on ryhmä, jossa jopa sovimme, kuka mitäkin tilaa ja olen jo ilmoittanut, että älkää vain tilatko Annaa tai Oma Aikaa. Tämä case käydään aika usein, sillä aina joku innostuu jostain tarjouksesta tms. Kiitos samoin sinulle ♥
PoistaHyvää, tärkeää ja ihan kaikille ajankohtaista pohdintaa. Aina! Olemme tänä kesänä miettineet rahaa erityisen paljon, koska jatkan nyt syksyn lyhennettyä työaikaa. Menetän palkassa aika paljon, mutta saan tilalle aikaa lapsilleni ja tietenkin kirjabloggauksellekin. ;) <3 Mutta koska riudun matkakuumeisena, haluamme ensi vuonnakin jonnekin lomalle. Siksi on säästettävä, mutta on muutenkin hyvä miettiä kulutustottumuksiaan.
VastaaPoistaMekin herkuttelemme viikonloppuisin, mutta aiemmin meiltä hurahti viikollakin rahaa ruokakauppaan 2-3 kertaa ja ties mihin joutavaan. En ole kovin järjestelmällinen, mutta pidän listoista. Nyt meillä on ruokalista koko viikoksi ja koetamme noudattaa sitä: silloin tietää tismalleen, mitä kaupasta ostaa. Ainakin elokuun olemme ihmetelleet pienentynyttä ruokaostosten loppusummaa.
Ja vaatteet. Nepä. Rakastan kauniita vaatteita. Mutta minulla on kaappi täynnä kauniita vaatteita. Nyt mietin aina uutta halutessani, että _haluanko_ sen tai _tarvitsenko_ kyseisen vaatteen. Siinä on iso ero. Olenkin viimeisen kahden kuukaden aikana ostanut vain kaksi trikoopaitaa.
Kodinkoneissa laatu tulee aina ensimmäisenä. Uusimme pesukoneen viisi vuotta sitten ja hankimme yhden laadukkaimmista, sen pitäisi kestää ainakin 25 vuotta. Jos näin on, niin silloin kannatti kyllä satsata.
Lehtiä en minäkään tilaa, Hesaria toki. Monenlaisia säästökohteita on, mutta itseään voi silti hemmotella: huomenna aiomme tehdä retken meren rannalle (lähelle Aurinkolahtea, muuten). Se ei maksa kuin kotitekoiset eväät ja automatkan omalla autolla. Se on elämys minun mieleeni.
Lumoavaa lauantaita, Leena! <3
Katja, kiitos <3 Katsoppa nyt vinkki jutun lopuesta: Se on Tiutiinalta ja tuolla voit saada jo upean matkakassan ensi vuodelle. Mikä kieltää aloittamasta nyt eli aloitatkin kovemmilla paukuilla, muttta sitten tammikuussa talltat 1+2+3+4 euroa etc.
PoistaMeillä, vaikka kaksin jo olemmekin, on viikon ruokalista. Joskus nyt tosin sanomme, että 'painutaan kaupungilel syömään', mutta näin ennen matkaa runsas Viherlandian lonaspöytä saa täyttää tuon tarpeen ja samalla näkee kauniita kukkia. Minähän olen listaihminen henkeen ja vereen, olen aina ollut, mikä näkyy vanhoista päiväkrijoistakin.
Minä olen viimeisen kahden VUODEN aikana ostanut tuskin mitään vaatetta. Vaikka kuinka pinnistelen, en muista nyt muuta kuin tuon Hahnin hellemekon ja sitten ulkoilupuvun Hobby Hallista. Ja totta totisesti, yritin löytää ensin liikkeistä, mutta kun...ei, niin ei. Annan nyt itselleni luvan ostaa reissusta jonkun kauniin neuleen, jos löydän sellaisen, mikä ei ole liian tumma ja tylsä. Keski-Eurooppa on muodin mekka, vakuutta naapurinikin, joka on tehnyt uransa muotisuunnittelijana ja käynyt monet Milanon muotimessut. Myös laatu pitää. Minulla on vieläkin käytössä 15 vuotta vanha neule, jonka ostin aikanaan Göttingenistä!
Meillä pakahtavat kodinkoneet pian. Nyt toivon, että se on vasta noin vuoden päästä. Arvaan jo merkin, koska saimme siitä vinkin astianpesukoneemme korjaajalta, joka sanoi, että se on pesukoneista vähiten korjattu eli tavallaan sellainen pesukonemaailman Ferrari tms.
Lopetin yhtäkkiä kaikki paitsi Heasin. Siinä tuli vähän säästöä. Sitten äiti alkoi tilata minulle Kotiliettä ja hän alkoi tiltata Annaa. No, nyt sain Annalta niin mahtavan vanhan tilaajan tarjouksen, että en kyennyt vastustamaan. Mutta kunpa Anna-palaisi kultaisiin vuosiinsa, jolloin kansikuvissa ei Laura Mamivaaraa tai Arja Korisevaa...Yksikin jouluviikon kansi oli niin kaunis, että säästin sitä vuosia. Kirjoitin muuten päätoimittajalle, että kaikki pitäisi saada samassa lehdessä, mutta myös sitä taloutta ja kirjallsuutta. Sisustustakin ja terveyttä. Annan ruokasivuihin olen aina ollut tyytyväinen. Suvella myös puutarhaa etc. Oi, kun me lähdemme tapaamaan tytärtä Aurinkolahteen, tunnen aina olevani ulkomailla! Kerran olin niin kuumana päivänä siellä liikkellä, että iahn pyörrytti. Sitten on ollut tunnelmallisia iltakävelyitä, kaikkialla hyvin siistiä ja paikallisesssa ruokaravintolassakin on käyty. Meri asuu hyvin liki sitä beachia, ja koirien takia on kiva,kun puistot vieressä. Meri näkee työpöydältään meren...Ei ole pois laskuista, että tämä maalaistyttö voisi asua joskus Aurinkolahdessa, sillä en tunne siellä olevani suurkaupungissa ja Vuosaaren satamasta lähtevät laivat Saksaan...
Kiitos samoin sinulle ihanaa sunnuntaita, Katja! <3 (Suljin eilen koneen jo aikaisin ja nyt vasta avasin eli 18 tunnin some-loma.)
<3
Hyvä kirjoitus! Mulla menee rahaa matkoihin ja "mökkiin". Upeaa, että pääset Salzburgiin! Miekin odotan Kölnin matkaa, mutta vielä on monta viikkoa töitä.
VastaaPoistaHelena, kiitos <3 Meillä on onneksi tämä villa samalla mökki että koti. No älä muuta sano: Totisesti nautin! Kohtaamme molemmat varmaan ihanan syksyn...
Poista<3
Tämä olikin hyvä juttu.Minä olen aika mestari säästämisessä,ihan pakostakin. Vettä säästän eli käytän harmaata vettä ,siksi kerään pesuveden talteen.Ja vihannesten huuhteluvedet menevät kasveille.Ostan lähes kaikki kuivatuotteet irtona. Rikkaana on helpompi olla vaikkei se onnellisuutta toisikaan,vähemmän murheita (talouteen liittyviä;D)
VastaaPoistaJael, kiitos <3 Tiedän, että olet;) Sopivasti rikkaana varmastikin, liian iso raha tuo monenlaista murhetta, kuten olen nähnyt ja sinullekin kertonut eräitä tarinoita. Tietty huolettomuus vaurauden mukana kyllä voi tulla.
PoistaHieno kirjoitus, Leena! Minäkin olen tottunut säästäjä, yritän ja saankin pidettyä kustannukseni kurissa ja nuhteessa: oma lisäni tuohon oivallisen listasi jatkoksi olisi hyvin yksinkertainen vinkki: ensinc maksetaan laskut ja sitten vasta ajatellaan muita hankintoja. Tämä tuntuu unohtuvan niin monelta nykyään.
VastaaPoistaKaisa Reetta, kiitos <3 Ihailtavaa! Muistan vähän sinun vinkkiäsi muistuttavan neuvon eli tunnen ihmisen, joka ei ikinä ole käyttänyt koko tiliänsä, vaan siitä on osa mennyt aina säästöön. Toki sillä on vuosikymmenien aikana sitten hankittu mm. huvila, mutta kuitenkin, hyvää säästämistä, ei velaksi elämistä.
PoistaMinä olen muutaman viime kuukauden aikana erotellut ja näpytellyt kuukauden ostokset aina kännykkäni muistioon tyylillä ruokaostokset, herkuttelut, vaateostokset, bussikortti... Olen huomannut keinon olen tosi havainnoillistava omasta rahan käytöstä, kunhan vain merkkaa kaiken rehellisesti. Ensimmäisen kirjanpitokuukauden jälkeen olin aivan järkyttynyt ostamieni herkkujen määrästä, ja sen summan olenkin saanut helposti tippumaan puoleen!
VastaaPoistaKosmetiikkaan menee tällä hetkellä varmaan eniten turhaa rahaa. Perusjuttuja, kuten shampoot, hammastahnat, kosteusvoiteet käytän nykyään ihan loppuun enkä osta montaa pakettia tarjouksesta, jotta säästäisin 50 senttiä tai muun yhtä olemattoman summan. Mutta muuten pidän kyllä kosmetiikkaa jonkinlaisena harrastuksenani ja siihen sitä rahaa vaan kuluu. Tiedostan tietenkin, että kyseessä on pilaantuvia tuotteita, mutta toisaalta pidän itseäni jonkin verran onnellisempana ihmisenä, kun aamulla saa valita fiiliksen mukaan hajuveden, huulipunan tai muun ehostustuotteen.
Raikasta kuukauden vaihtumista sinulle Leena :)
Anni, pidin 10 vuotta kirjanpitoa, johon merkistin kaikki huushollin ja perheenjäsenten kulut. Se oli hyvin paljastavaa.
PoistaOlen löytänyt edullisista ja silti laadukasta kosmetiikkaa. Jos luuit tuon aikaisemman juttuni, saatoit huomata, että 5 euron kynsilakkaa toimii hyvin, Dioria on korkeintaan joulunaikaan jos silloinkaan ja edullinen meikkivoiden jopa päihitti 100 euroa kalliimman. Vain kasvovesistä ja laadukkaista ihovoiteista en luovu, sillä olen huomannut eron. Minulla on ollut sama tuoksu jo 30 vuotta, joten se on yhtä kuin minä;) olen löytänyt edullisesta sarjasta suosikkihuulipunan, joita on kyllä oltava aina kolme eli yksi aina käsilaukussa ja sitten...Se on niin kostea, että pitää huuletkin kunnossa.
Kiitos samoin sinulle Anni! <3
Olen niiiiiiiin samoilla linjoilla. Viimeisen parin vuoden aikana olen aloittanut kotonamme hävityksen (,joka tosin jatkuu edelleen...). Kun nurkista löytyy puolison vaatteita, jotka ovat olleet 30 vuotta liian pieniä on jossain jotain vialla. Ja edelleen, minä niin laitan rahani mielummin matkustamiseen ja siihen, että voin tarjota lapsilleni kokemuksia joita he eivät muutoin kokisi. En tarkoita härveleitä ja virveleitä vaan sitä, että heistä jonain päivänä voisi kasvaa avoimia, avarakatseisia ja suvaitsevaisia kansalaisia. Ja, että he oppisivat sen että raha ei kasva puussa, ja että kierrättäminen on tosi hyvä juttu! Kirpparirahoilla olen kerännyt meille matkarahoja nyt kerran jos toisenkin. Vaikka meillä nyt onkin Otto, niin on minulla myös aivan ihana anoppi, joka on aivan rakastunut Ottoon ja luvannut ottaa häntä mielellään lainaksi.
VastaaPoistap.s. edelleen lokakuu Itävallassa on mitä mainioin sijoituskohde :) Kiitos tästä aiheesta kirjoittamisesta!
Valkoisiahiutaleita, kiva kuulla <3 Just, ei mitään roinaa, vaan elämyksiä. Kuopuksemme oppi jopa kävelemään Zürichin vanhassa kaupungissa tammikuussa, jolloin siellä myytiin kaduilla jo orvokkeja. Niin paljon kuin mahdollista reissussa. Vain suuret remonttivuodet olimme itse reissaamatta, mutta lapset jo silloin omillaan ja mikä hätä meillä täällä saaressa, rannalla. Siellä ne Itävallat ja Irlannit ja muut odottivat kiltisti. Tyttäremme on minusta hulimatta 100 prosenttinen kierrättäjä: Minä kierrätän lahjakkaasti huonekaluja eli olen entisöinyt monet romulavalta hakemani upeiksi, mutta olen vain kerran ostanut vaatteen, kerran yllläpidetyn kotelomekon, kirpparilta. Toisaalta taas vedin Merin leirikoulun kirppareita, josta olin maakuntalehden haastattelussakin: Yksi luokka sai kahdella kirpaarilla silloin, noin 20 vuotta sitten, rahaa 20 000 markkaa ja sillä lapset saivat unohtumattoman leirikoulun kaksi kertaa. Meillä oli Olgalle aina oman perheen hoito eli äitini, mutta se ei käy enää, äiti on varsin iäkäs jo, vaikka onkin pirteä puutarhansa kanssa etc., siksi tässä nyt kärvistelemme ilman koiruutta, mutta otimme kummikoiran ja tyttären koirat ovat meillä, kun hän on reissussa.
PoistaSinne kannattaa varautua niin helteeseen kuin syksyyn. Kerran ajoimme su iltapäivänä Salzburgiin, istuimme viilennetyssä autossa ja ihmettelimme, kun ihmiset riisuivat itseään kaduilla: Ulkona oli +35 astetta! 2013 juttelin siitä tutun hotellimme omistajan kanssa ja hän muisti vieläkin tuon vuoden 2000 lokakuun helteen.
<3