Musiikki on kuin perhonen. Jos sitä kääntelee ja tutkii
kämmenellään, katoaa sen siivistä loiste. Kyllä se lentää edelleen, mutta ei se
enää säteile.
Katri Kirkkopellon kuvittama ja tekstittämä Soiva metsä –
Sibeliuksen matkassa (Lasten Keskus 2015) tuli elämääni yhtä yllättäen kuin
tulee lähtö johonkin ihanaan musiikkitilaisuuteen. Olin valmistelemassa
nimipäivänäni perhaan ystäväni saapumista Petäjävedeltä luokseni visiitille,
kun naapuriystäväni soitti ja sanoi haluavansa antaa minulle nimipäivälahjaksi
Sibelius -konsertin Petäjäveden vanhassa kirkossa. Nyt en yhtään sanonut ’en mää
ainakaan ku...’, vaan olin heti valmis. Soitin Bessulle ja sanoin, että
olenkin lähdössä hänen kotipitäjäänsä kuuntelemaan Sibeliusta mitä parhaimmassa
ympäristössä, kirkossa, josta näen uniakin. Bessu löi kaksi kärpästä yhdellä
iskulla ja kutsui meidät konsertin jälken mansikkakakulle.
Konsertti oli aivan ihana ja palaan siihenkin vielä, mutta
alussa on sen loppu eli kerron kirjasta jota myytiin konsertin jälkeen kolmella
kielellä vanhan kirkon sisääntulossa. Kirja kertoo Sibeliuksesta hänen
tyttärentyttärensä kautta, miten lapsi koki kuuluisan pappansa. Se kertoo myös
Jannen ja Ainon häämatkasta Lieksaan, jossa veneessä kuljettettiin tulevan
säveltäjäkuuluisuuden pianoa. Aino kertoo lapsenlapselleen, että Janne oli saanut
Kullervo-teoksen myötä suurta menestystä ja uskalsi kysyä hänen isältään
tyttären kättä eli saisivatko he mennä naimisiin. Ja saivathan he!
Häämatkallakin Janne sävelsi. Vuokrasimme taffelipianon, ja
se kuljetettiin sisävesilaivan kannella Lieksaan. Sieltä matka jatkui
soutuveneellä Pielisjärveä pitkin Monolan torpalle, jossa vietimme
häämatkaviikon. Siinä veneessä oli kyllä jännittävää istua. Mietin, kumpi meistä
putoaa järveen, minä vai piano! mummi henkäisee.
Kirjassa Sibeliusten koti Ainola soi. Puutarha soi, puut,
pikkulinnut, kuuset, satakielet, tuuli, joutsenet...Sisällä pitää olla hiljaa,
että pappa voi keskittyä sävellystyöhönsä. Aino-mummi kertoo myös miten Janne
oli kiinnostunut musiikista jo varhain ja ensimmäinen oma sävellystyökin oli
osa luontoa eli Vesipisarat.
Soiva metsä kertoo myös Jean Sibeliuksen matkoista
ulkomaille. Toisinaan Aino oli mukana, toisinaan ei, sillä kasvava perhe ja
Ainola vaativat myös huolehtimista. Sibeliuksen maine kasvoi niin, että:
Valse triste soi kaikkialla! mummi huudahtaa.
Kun nyt siirrymme hetkeksi Petäjäveden vanhan kirkon
Sibelius-konserttiin, emme saaneet kuulla Valse tristeä, mutta kylläkin
Finlandian ja mm. Drömmen ja Kyssens hopp. Soiva metsä kirja sisältää
huomattavan CD:n, jonka musiikista osa on äänitetty Sibeliuksen kotimuseossa.
Loistava Jussi Makkonen soittaa levyllä vanhaa selloa vuodelta 1757 ja Nazig
Azezian soittaa Jean Sibeliuksen kaunisäänistä flyygeliä. Lapsille suunnatulla
levyllä kuullaan Drömmen (Uni), Granen (Kuusi), Impromptu, Souvenir, Valse
triste ja Finlandia. Hyvät valinnat ja ehdotankin, että jokaisessa Sibelius –konsertissa
saisi aina kuulla kaksi viime mainittua lopuksi.
Petäjäveden kirkon akustiikka on erinomainen ja Jussi
Makkonen kertoi musiikin välissä hauskasti Sibeliusten häämatkasta. Aikuinen
Sibelius-fani varmaan muistaa sellisti Jussi Makkosen vaikka CD-levyltä Yö
meren rannalla, jossa hän säesti sopraano Johanna Rusanen-Kartanoa yhdessä
pianisti Rait Karmin kanssa. Jussi Makkonen sitten lopulta Soivan metsän
minulle toimittikin, sillä kaikki suomenkieliset kirjat oli myyty loppuun ennen
kuin täpötäysi kirkko oli saanut väkensä ulos.
Soiva metsä on kaunis ja kutsuu kaikellaan Ainolaan, Sibeliusten elämään ja Jannen musiikkiin. Puut soivat satakielistä, kansalliskukkamme kielot tuoksuvat, Aino mummi touhuaa puutarhassa ja sitten trumpettien törähdykset:
Suomen kansallislinnut joutsenet, Sibeliuksen linnut!
Jos haluat tietää enemmän Jean Sibeliuksen lapsuudesta, lue
Pienet suuret suomalaiset – Millaisia he olivat lapsina ja nuorina?
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin
Maria/Sinisen linnan kirjasto ja Sininen keskitie
*****
Hieno! Tämähän on hyvä lahjaidea ulkomaalaisille.
VastaaPoistaHelena, eikö vain! Ehdottomasti, mutta en nyt löytänyt sopivaa kohdetta, sillä Itävallan ystävämme ei harrasta klassista musiikka...Aikanaan ostin Kunnaksen Joulupukkia englanniksi ja oliko sitä myös saksaksi, silloin oli sopivat kohteet. Oli niistä kasoista myyty hyvin englanninkielisiä, ei tainnut olla kuin yksi jäljellä enää ja siitä katsoin, millaiset kuvat kirjassa on. Kauheinta, että just tänään tajusin, että minulla on Britanniassa tuttu konserttipianisti, jonka Britanniassa asuvan sisaren lapsille tämä olisi ollut 'hot' juttu...
Poista(Me taidetaan kumpikin odottaa lokakuuta;)
♥♥♥
Tämä on niin kaunis kirja! Meilläkin on piipahdeltu Soivan metsän ihanissa tunnelmissa <3 Ja onpa ihanaa sekin, että tätä saa myös ulkomaan kielillä :)
VastaaPoistaKatja, tämä on, tämä on! Oletko blogannut? Yritin etsiä sinua...Hyvä idea tehdä useammilla kielillä. ilahdun tasokkaissa ruokakirjoissakin, jos ne tehdään vaikka kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi. Saksannoksia näkee yllättäävn vähän, kun ottaa huomioon, miten paljon Suomessa viettää lomiaan saksalais-suomalaisia perheitä lapsineen sekä isovanhempia, jotka voisivat ostaa kirjan lapsenlapsilleen. Mutta englanti taitaa nyt jyrätä kaikki muut paitsi ranskan;) Laita minulle linkki, jos olet kirjoittanut tästä, niin minä saan sitten ilon linkittää sinuakin <3
PoistaEn ole blogannut tästä ainakaan vielä, mutta saattaa olla että sen vielä teen - kyllä tämä kaunokainen kirjoituksen ansaitsisi <3
PoistaKatja, teeppä se, sillä meillä kaikilla on kuitenkin myös eri lukijoita, joten sana leviäisi. Vinkkaa sitten mulle, kiitos <3
Poista(Eevasi sai mut miettimään yhtä Tikan runoa: "Kirjoitan sinulle täältä kakaa/ tietääkseni että elän vielä,/ toivoit sitä tai et./ Kuin naava..."
Eikö ole upea kuvituskin? Hengästyttävän hieno kirja :). Sibeliusta on tarkoitus itsellänikin mennä kuuntelemaan, klassisen musiikin konsertit ovat ihania, kun pääsee flow-tilaan mukaan!
VastaaPoistaBleue, no olen kuvafriikki, joten katsoin kyllä kuvat jo siellä kirkon eteisessä;) Olen kerännyt Sibeliusta monen muun ohella, mutta kyllä live-konsertti on aina live-konsertti! Kyynelehdin aina kun soi Finlandia ja/tai Valse Triste...
Poista<3
Minusta tämän kirjan nimikin on niin ihana! (En siis kuitenkaan vielä ole lukenut tätä, mutta aikomuksissa on.)
VastaaPoistaSanna, eikä vain olekin ja saatat ihastua kuviin <3
PoistaIhana kirja näin Sibeliuksen juhlavuonna!
VastaaPoistaMinttuli, juuri niin!<3
PoistaTämän kirjan määki haluan saada käsiini. Kirjan kansiki oikein kutsuu luokseen! <3
VastaaPoistaKatarooma, suosittelen <3
PoistaUpea kirja!
VastaaPoistaSibeliuksen juhlavuotta vietetään koko maassa monin eri tavoin. Olimme elokuun alussa Lieksassa Paaterin kirkossa konsertissa, jossa esiintyivät Jussi Makkonen ja Nazig Azezian. Upea kokemus sekin!
Järvenpään taidemuseossa on näyttely, joka keskittyy Aino Sibeliukseen. Suosittelen. Arvatenkin täällä Sibeliuksen syntymäkaupungissa Hämeenlinnassa on vielä monta konserttia ja tapahtumaa syksyn aikana.
Mitä elämä olisikaan ilman kirjoja ja musiikkia!
Marjatta, tämä on.
PoistaNäin on. Varmasti upeaa, missä tahansa he siintyvätkään, Makkonen ja Azezian.
Kiitos vinkistä! Toivottavasti koko Suomi soi Sibeliusta koko vuoden ja sen jälkeenkin.
Kirjat, musiikki, kukat, rakkaat, reissut, herkut...taivan tähdet <3
Aivan ihana kuvitus! Tätä voisi harkita pojillemme. He ovat kovin kiinnostuneita lasten kirjoissa vastaan tulleista Tove Janssonista, Sibeliuksesta jne.
VastaaPoistaValkoisiahiutaleita, eikö vain! Kiva kuulla! Nyt vain sitten joulupaketin käärintään;) Minä paketoin jo ensimmäisen...
Poista<3
Kait tätä kirjaa vielä kuitenkin saa!
VastaaPoistaAivan ehdottomasti tuo on nyt saatava ja haluan lukea sitä lapsenlapsilleni.
Upeita tilaisuuksia nyt järjestetään Sibeliuksen juhlavuonna ympäri Suomea.
Irene, uusi kirja, joten pitää saada. Oli vain loppu siellä Petäjäveden tilaisuudessa, koska eivät ehkä ennakoineet suosiota: konsertin ja kirjan. Kirkko oli tupaten täynnä ja lähdössä kun olin kirjapöydän kohdalla, ei ollut yhtään suomenkielistä enää, ja enkuksi ja ruotsiksikin oli mennyt hyvin. Laita ostoslistalle vaan;)
PoistaIhana vuosi ja mieluisa juhlinnan aihe: Sibelius! <3
Wow mikä mielenkiintoinen teos. Meillä on tänä syksynä Sibeliusta ja Olli Mustonen Philharmoniassa. Ja mietin tässä lähtisinkö kuulemaan Jyrki Anttilaa ja Soivaksi kirjoitettua Helsinkiin lokakuussa.
VastaaPoistaAllu, eikö vain! Jyrki Anttila on aina niin vievä, mukaansa tempaava esiintyjä. Hyvä idea: Ikvävä vain, että en voi tulla sinua silloin tapaamaan Helsinkiin, sillä olen lokakuussa Itävallassa.
Poista