perjantai 18. lokakuuta 2013

Istun tässä, ihmettelen kuinka...

Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Iines

28 kommenttia:

  1. Ihana, tuli ihan tippa linssiin. Varsinkin tuo loppu....mukavaa viikonloppua ystäväiseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, niinpä...Minusta tämä kuva-runopari on aika koskettava.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Upea makro ja r u n o:))
    Kiitos Leena-IhaNainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, Iineksen huimaa taitoa ja minusta tämä kuva ja runo ovat kuin syntyneet toisilleen.

      Ole hyvä ja kiitos, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  3. Tuohan oli melkein kuin meikäläisen elämästä... ;0)

    VastaaPoista
  4. Tämä Niemisen runon haikeus ajan virrasta kiertää sydäntä syvältä. Ja kuva, se on kaunis.

    Meillä tuiskuttaa paraikaa lunta! Täältä valkeudesta vilkutan ja toivotan tunnelmallista viikonloppua. Voi hyvin Kuningatar♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, eikö vain. Ja kuin Iines olisi alitajunnassaan tiennyt, että tämä runo 'huutaa' just tätä kuvaa.

      Meillä on nyt just se keli, jota en melkein kestä eli loskaa. Kuiva puuterilumi on täysin eri asia. Ja täällä minä suljen silmäni ja vilkutan sinulle sormenpäissäni tähdet. Kiitos samoin Liekkisydän♥

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Seija, ja toinen sytyttää toisen...Kiitos.

      Poista
  6. Hyvä saate viikonloppuun. Mikä taituruus saada muutamaan riviin kokonainen elämäntarina ja koskettava tunnelma. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos. Runun tiivistys ylistää sanomisen lahjaa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Kiitos Leena, kosketti minua. Paitsi että lunta ja Puhelinlankoja vasta odotellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inna, kiva kuulla. No...minä aina odotan lunta, puuterilunta, mutta saimmekin loskaa. "Tomorrow is another day."

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Pidän molemmista, upea kuva ja runo täydentävät toisiaan!
    Hyvää viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, niin minäkin.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  9. Hassua. Juuri eilen fiilistelin tällä runolla. Pidän!
    Nyt innostuin niin postauksestasi, että kirja lähti varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko. tämä on niin itse elämää. Totta.

      Tulet pitämään.

      Poista
  10. Oli positiivisen leppoisa runo. Kaikki tuntui menevän sopivasti ja se yksi ja tärkein on kaikkein kallis, oma kumppani uskollisena rinnalla aina loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, sellaistakin välillä tarvitaan. Niin...tuo runon loppu tuo monenlaista mieleen. Vaikka sen, että kunpa saisi lähteä ensin.

      Poista
  11. Olipas vahva runon ja kuvan liito. Ihana! Kuvasi on kertakaikkisen huikea taidekuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiva, että koit kuten minä;) Siis kuva on Iinekseltä, jolla on kuvablogi. Klikkaa auki tuosta Iines-nimem kohdalta, niin näet ihmeitä.

      Poista
  12. Tuossa sitä onkin ihmettelemistä. Ihana runo kerrassaan.

    VastaaPoista
  13. Totta, mutta niin haikean kauniisti ilmaistuna! Myös syksyn punaamassa lehdessä samaa haikeaa/huikeaa kauneutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, niinpä...Tätä ei voi miettiä joka hetki, sillä ne hetket pitää elää sataa.Iines osaa!

      Poista