keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Annika Kaarnalehto: Rinnat - Kaikki mitä niistä tulee tietää

Mikä pyörittää niin naisten kuin miesten mieltä vuosikymmenestä toiseen? Mitä vauvat tarvitsevat? Mitä käytetään mainostamaan mitä tahansa autoista kodinkoneisiin tai ruohonleikkuriin? Mikä saa teinitytöt joko iloisiksi, surullisiksi tai vertaileviksi? Mistä monet filmitähdet muistetaan? Mikä kulkee mukanamme teini-iästä hautaan ellei vakava sairaus tule väliin? Minkä ympärystää toiset mittailevat toivoen sen olevan suurempi, kun taas toiset ahdistuvat suurista? Mitkä elimet tekevät naisesta lehmän, jos ne ovat ylen isot, mutta kakkosnelosen, jos ne ovat liian pienet? Mitä ovat ne kaksi patalappua, jotka roikkuvat naisten etumustassa imetysten jälkeen? Mitä jotkut miehet katsovat iltapukuisessa naisessa keskustellessakin, kun eivät katso silmiin? Mikä on niin ilon kuin joskus murheenkin lähde vuosikymmenestä ja kulttuurista toiseen? Mitä joskus tarjotaan ja toisinaan kätketään? Mikä niissä on niin vaarallista, että jos niiden keskus eli nänni vilahtaa, siiitä voi saada rikostuomion jossain Yhdysvaltojen osavaltioissa?

Terveydenhoitaja, seksuaalineuvoja Annika Kaarnalehdon tietokirja Rinnat – Kaikki mitä niistä tulee tietää (Minerva 2014) on monipuolisen kattava teos kaikesta mikä koskee naisten rintoja. Siis juuri niitä, joita varhaisteineinä toivoimme vähän isommiksi ja sitten joskus vuosikymmeniä myöhemmin änkeämme itsemme sovituskoppiin sovittaen tuttua kokoa 85B, kunnes kerran koittaa se järkyttävä päivä, että tuttu myyjä kantaa koppiin liivejä koossa 80D, eikä ollenkaan ymmärrä, miksi asiakas itkee – kauhusta! Tarina on tosi ja se kertoo siitä, että rintojen koko kertoo aikansa kulttuurista, siitä, jossa on vapauttavaa olla enimmäkseen ilman rintaliivejä ja vetää silti ylle pintaa nuoleva t-paita, sillä mikään ei roiku, koska ne ovat niin pienet. Joku toinen taas menee rintojen suurenusleikkaukseen varsin suurista riskeistä huolimatta. Nainen ei ole vapaa omien rintojensa kanssa, vaan peilaa niitä miesten silmien kautta:

Taina Kinnusen Lihaan leikattu kauneus –kirjan (2008) mukaan tytöt oppivat teini-iästä lähtien reagoimaan miesten arvioihin rinnoistaan, ja nuoret naiset pyrkivät rintojen suurennuksella varmistamaan, että heidän kehonsa kelpaa.

Kuulostaa rankalta! Mahtavatkohan miehet mittailla peniksiään ja hakeutua niiden suurennus- tai pienennysleikkauksiin, jos niiden koko tai muoto ei naisia miellytä. Tuskinpa. Rinnat ovat olleet ’kuuma peruna’ maailmassa aina esihistoriasta meidän päiviimme ja saimme vain hetken helpotuksen ’60 ja ’70 –luvuilla, jolloin naiset halusivat rinnoistaan heidän omansa ilman seksuaalista viestiä. Tällöin Jane Fonda ja monet muut polttivat rintaliivinsä vastalauseena miehille, jotka esineellistivät rinnat. Tuo aikakausi oli myös se, jolloin muuallakin kuin Ranskassa puhalsivat raikkaat tuulet ja naiset kulkivat yleisillä uimarannoilla pelkissä bikinin alaosissa. Kuka on nähnyt miehiä rannoilla ja uimassa yläosa peitettynä? Varmaan tosi harva, sillä olen itse törmännyt yläosattomissa kulkeviin uroksiin jopa harjukaupungin kaduilla. Vapaa vuosikymmen oli ja meni ja jälleen rinnat ovat lapsia varten eli imetys ja miehille eli huvitus. Tavat ja kulttuurit palaavat usein samaan mistä lähtivät, mutta muutakin on koettu:

Rinnat on totuttu yhdistämään toisaalta säädylliseen (hetero)seksuaalisuuteen ja äityteen, toisaalta ”väärässä” kontekstissa tai ”vääränlaisina” halpa-arvoisuuteen. Seksuaalinen viehätysvoima on liitetty välillä pieniin ja välillä isoihin rintoihin. Rintojen koko ja muoto ovat symboloineet rotua, sivistyneisyyttä, yhteiskuntaluokkaa, kansallisuutta ja poliittisia päämääriä. Esimerkiksi 1930-luvulla pienet rinnat yhdistettiin moderniin, yläluokkaiseen, valkoiseen naiseuteen, kun taas isot rinnat primitiivisyyteen ja alempiin sosiaaliluokkiin. Pienet rinnat merkitsivät tuolloin eroottisuutta ja vapautta toimia naissukupuolelle asetetun ”lisääntymisroolin” ulkopuolella. (Kinnunen, 2008)

Kaarnalehdon kirja on jokanaisen ja mieluusti myös miehen kirja, sillä avartumista tarvitaan puolin ja toisin. Lapset tiettävästi saadaan niin, että mies hedelmöittää naisen ja kun nainen on synnyttänyt, hän ravitsee yhteistä lasta. Tämä on kaikkien asia. Ei ole yhdentekevää, miten suhtaudumme rintoihin ja minkä mallin annamme omille lapsillemme. Pariskunta siis kummatkin tietäköön näistä mystisistä pallukoista mahdollisimman paljon koskien niin rintoja ja seksuaalisuutta, kuin rintoja ja raskautta sekä imetystä, rintojen esteettistä kirurgiaa koskien sekä suurentamista että pienentämistä, sekä etenkin rintasyöpää, josta kirja tarjoaa lyhyen, mutta tehokkaan oppimäärän. Miten sitten hoitaa omia rintojaan, voi olla vaikka se naisen oma juttu, kuten pitäisi olla senkin, jos hän haluaa pienennyttää rintansa jatkuvien niska-, selkä- hartiakipujen vaivaamana. Siinä ei miehen vikinän pidä vaikuttaa mitään ja näin sen toteaa Kaarnalehto:

Ellei koko paketti kelpaa sellaisena kuin se on, kumppanille pitää potkaista korkokengän kuva takamukseen ja toivottaa tervemenoa.

Naisen rinnat ovat aina kauniit. Ne ovat osa naisen kokonaisuutta, osa luontoa, osa siinä missä sydän tai vaginaalit. Kun nainen sairastuu vaikka rintasyöpään, on miehen tuki silloin todella tarpeen, sillä voi mennä kauan ennen kuin uusi implantti on tyydyttävä. Tärkeintähän lienee kuitenkin naisen henki, kun on kyse rintasyövästä, johon David Khayatin kirjan Syötkö Riskiruokaa? mukaan, kuolee esimerkiksi Ranskassa nainen joka tunti ja johon menehtyy eurooppalaisista joka kolmas. Kaarnalehdon kirjassa on paljon myös rintojen esteettisestä kirurgiasta:

Anna Kontula kirjoittaa kirjassaan Tästä äiti varoitti (2009), miten hyväkuntoinen ja viehättävä olemus on nykyakana lähestulkoon edellytys uralla etenemiselle ja taloudellisesti ja sosiaalisesti vakaalle asemalle. Hyvä ulkonäkö on myös eliitin kastimerkki, sillä taistelu ikää ja kiloja vastaan edellyttää kuntosalikorttia, kampaajia, vaatteita, meikkejä, kauneushoitoloiden palveluita sekä runsaasti aikaa ja rahaa tehdä näitä asioita. Tavallisen työssäkäyvän perheenäidin resurssit riittävät harvoin tähän kaikkeen. Kauneus tuo kuitenkin etuoikeuksia. Kuten Kontula kirjoittaa: ”Ei korkokenkiä käytetä niiden mukavuuden takia, vaan koska niistä seuraavat sosiaaliset palkinnot ovat toisinaan arvokkaampia kuin niistä johtuvat haitat.” Rintojen kirurgisen muokkauksen yleistyminen kertoo, että tämä pitää paikkansa.

Tunnen heitä, jotka ovat pienentäneet rintansa, sillä raskaat rinnat aiheuttavat niska- ja selkävaivoja ja isot rinnat myös painonsa takia roikkuvat, sillä paino tietenkin vetää rintoja alaspäin. Nyt tekee mieli sanoa, että jos joku varhaisteini tätä lukee ja suree olemattomia rintojensa alkuja, että ole vain tyytyväinen, sillä kun olet 40+ tai vanhempi, tiedät, miksi niiden ei kannata olla niin suuret. Sinua odottaa iloinen yllätys, usko pois!

Rinnat -kirja tarjoaa paljos sellaista, joka todellakin kannattaa tietää. Kuvia on runsaasti ja kiitos siitä kaikille rohkeille naisille! Jokaista kuvattua naista kohti Kaarnalehto lahjoittaa viisi euroa kirjan tuotosta ennaltaehkäisevään rintasyöpätyöhön.

Sinulla on rinnassasi haava.
Sinun rintasi on käynyt monta sotaa
ja voittanut ne kaikki.
Harvalla nännillä
on yhtä paljon syytä
seistä pää pystyssä.

- Tommy Tabermann -
Alaston (Gummerus 2003)

*****

25 kommenttia:

  1. Olen lukenut saksalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan joka toinen nainen käyttää liian pieniä rintaliivejä ja se saattaa johtaa päänsärkyyn tai selkäkipuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, se on niin totta. Tässä kirjassa on pitkä ja asiantunteva luku rintaliivien valinnasta. Ja myös yleisimmistä virheistä, mitä siinä tehdään, Multa meinasi eilen palaa käämit, kun on oli pakko saada nopeasti uudet ja nyt olkaimettomat. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sain vielä samaa sarjaa kauniit pikkaritkin;)

      Poista
  2. Mun piti varata kirjastosta nuo molemmat kirjat, Kinnusen ja Kaarnalehdon. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Ite opin lapsena, kiitos lähisuvun, häpeämään rintojani ja kroppaani. Sain tehä kovan työn, että olen nyt tässä ja rakastan joka ikistä senttiä itsessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, molemmat tärkeitä. Sepä onkin tärkeää, miten perhe ja muut lähimmäiset suhtautuvat kasvavaan nuoreen ja tämän ulkomuotoon ja yleensäkin. Onneksi on haavoja, jotka paranevat ja sinä itse olet oman itsesi paras teholaastari!

      Poista
    2. Teholaastari, ihana ajatus...

      Poista
    3. Nyt mulla on nämä kirjat, eilen hain kirjastosta. Mielenkiinnolla odotan, millainen lukukokemus nämä ovat... Kiitos sinulle! <3

      Poista
    4. Katarooma, toivottavasti lukukokemus on kohottava ja itsetuntoa vahvistava;)

      Ole hyvä♥

      Poista
  3. Leena, muistatko, kun Satu Hassi jatkoi pienehkö rintasyöpäleikkauksensa jälkeen töitään sädetyksen ohessa ja totesi toimittajille, että eihän hän tissillä töitä tee. Sitä sitten moralisoitiin, kun suhtautui noin "rienaavasti" vakavaan asiaan.

    Suomen valokuvataiteen museossa on kiinnostava näyttely Monokini, jossa on kuvattu rinnanpoistoleikkauksen läpikäyneitä naisia esittelemässä upeita heille vartavasten suunniteltuja umapukuja. Aion käydä lähiaiakoina katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, muistan. Jos ei valita kauheasti ja näyttää liian iloista naamaa, saa heposti karsastusta ympäristöltä. Tunnen itse naisen, joka sairastui rintasyöpään, eikä ollut päivääkään poissa töistä.

      Tässäkin kirjassa on paljon selitetty noita rintaliivejä rinnan poiston jälkeen ja kyllä niitäkin on moneen lähtöön. Uimapuvuistakin olisi ollut kiva saada kuvia kirjaan, mutta kun tämä teos keskittyy rintoihin niin monelta kantilta ja kuvia laidasta laitaan.On pienennettyäjä, suurennettuja, iäkkäitä, nuoria, keski-ikäisiä, leikattuja etc.

      Minä taidan lähteä Kuokkalan kartanoon teelle ja leivokselle ja nauttimaan taiteesta...

      Poista
  4. Voim, tämä on niin tärkeä kirja! Soisi otettavan myös kouluihin luettavaksi.

    On hyvin ihmeellistä, että miehet voivat kulkea paidatta kaupungilla (kuinka suurilla 'man boobseilla' tahansa), mutta paidaton nainen kaupungilla on kauhistus ja provokaatio!! Ja auta armias, sieltä paidan altakin saattaa näkyä jotakin häiritsevää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, juuti niin. Tämä sopisi yläasteelle.

      Taitaisi tulla sakkoa, jos kävelisi rinnat paljaina kaupungilla. Ja ilmoittaja olisi mies! Texasin imetysjutussakin, jossa nänni vilahti, viranomaisille ilmoituksen teki mies.

      Oijoi, harjukaupungin kaduilla näkee monenlaista kokoa yläosattomissa, mutta ei naisia.

      Tässä kirjassa onkin kiinnostavaa kirjoitusta myös siitä,miten rinnat voisivat olla luonnollisempi osa elämää eli eivät niin kauheasti mielikuvilla padotut.

      Poista
  5. Mielenkiintoista luettavaaa meille rinnnakkaille;D
    Joidenkin afrikkalaisten ,kansojen naisethan kulkevat rinnat paljaana,kuten himbat.Ja kun menin ensimmäistä kertaa Venezuelaan,niin melkein heti huomasi että melkein kaikki naiset esittelivät hyvin auliisti rintojaan,joko tiukoilla vaatteilla tai hyvin avoimilla kaula-aukoilla ja joka paikassa oli plastiikkakirurgien mainoksia.Minulle sanottiin että kun kerran on uudet rinnat hankittu niin niiden pitää sitten näkyäkin.
    Rinnoilla on myös negatiivinen merkitys minulle;liian monta rintasyöpään sairastunutta sukulaista,kuten vaikka edesmennyt siskoni-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ehdottomasti.

      Tiedän ja minusta kirjassakin mainittiin, että jos meillä olisi niin, kukaan ei pitäisi rintoja mitenkään erikoisina/paineita täyteen ladattuina/siveettöminä etc.

      Venezuelassa rinnat ovat kuitenkin ulkonäköön ja erotiikkaan liittyvä asia. Siellä kuten Brasiliassakin kauneusleikkaukset ovat kuin maan tapa, kenellä vain niihin on varaa.

      Omakin vuositsekkaus on joka vuosi rankka. Sain tämän kirjan luettua just samana päivänä, kun kuulin, että ei nyt mitään erikoista...huolta. Siis ei vielä...Toivotaan, toivotaan...tiedät kyllä mitä.

      Poista
  6. Olisi terveystiedon tunnille tärkeää materiaalia sekä tytöille että pojille. Ja toki meille aikuisemmillekin.

    Olen siitä onnellinen, että olen pitänyt omistani. Olkoon rinnat välillä isommat tai pienemmät (muokkautuvat aina painoni mukana, vaikka vaihtelu olisi vain 4 kg). Sukulaisnaiseni ovat olleet terveitä, eikä rintasyöpää ole ollut, mutta se ei vie mielestä sitä etteikö omia rintoja tulisi tarkistaa säännöllisesti.

    Viimevuosina syöpä on vienyt useamman ja onneksi tosi moni rintasyövästä toipunut on hyvässä kunnossa. Joten mielessä tämä asia taitaa pysyä aina.

    Mutta rinnat, ne on ja olkoon ne =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, juuri niin.

      Sama täällä;) Meidänkään suvussa ei rintasyöpää, mutta se ei ole välttämättä huomisen ennuste.

      Nykyään kuulee onnistuneista hoidoista enemmän kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten.

      Skål på dem!

      Poista
  7. Vakavaa ja tärkeetä, minun iässä taitaa kuvauksiin kutsu loppu... Miestenkin pitäisi käydä kuvassa, siitä keskustellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannale, sitten voi käydä vaikka yksityisesti ultrassa, joka näkee senkin, mitä mammografia ei. Tänään mm. Hesarissa liite miesten terveydestä.

      Poista
  8. Nyt olen vuoden elänyt rinnattomana. Ristiriitainen olo joskus. Ehkä vasta nyt tänä keväänä olen sallinut itselleni haikeuden. D-kupista rinnattomaksi. Korjaavaa leikkausta ei tehdä etäpesäkkeiden vuoksi. Proteeseja en ole hakenut,vielä ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, mutta selvisit! Olen ajatellut tätä asiaa paljon, kukapa nainen ei olisi. Rinnat ovat alunperin lapsen ruokkimista varten ja sitten eri aikakausina niitä on muista syistä joko korostettu tai jopa latistettu näkymättömiin. En osaa ajatella mikä muu nyt sinulle olisi niin tärkeää kuin olla elossa ja tosiaankin antaa haikeuden hiipiä ja siitä kasvaa ajatukseen, miten haluat jatkossa olla: Rinnaton vai käyttää proteeseja, jos haluaa, kukaan ei voi siihen painostaa. Tässä kirjassa on jonkin verran puhetta myös proteeseista ja erilaisista rintaliiveistä yms. juuri niitä varten.

      Miten minusta tuntuu, että rinnattomuudesta voi vielä tulla hyvinkin yleinen ja asia, jota ei hätkähdetä, Jos nainen on jo kestänyt rintasyövän, hyvästellyt rintansa ja kestänyt hoidot ja sen tunteen kun on aika mennä tarkastukseen - taas, eikö hänen kuulu saada jo sitten olla just siten kuin hänestä itsestän tuntuu parhaalta.

      Saanko kysyä, söitkö hormoneja, estrogeenia? Minä syön ja aina jostain kautta tulee sitä pelottelua, että saan vielä rintasyövänkin. Melanooma jo oli, mutta siitä selvisin leikkauksella.

      Kun luin kirjan Syötkö riskiruokaa? alkoi tuntua, että kaikki syövät johtuvat jostain mikä on ruoassa ja juomassa, jota nautimme, emmekä voi sille mitään. Toisaalta tiedän, että rintasyöpä voi olla hormoniperäinen ja siihen voi olla geenialttiutta. Tiedän oikein rintasyöpäperheen tai pitää kai puhua suvusta.

      Minulle muuten on aivan uutta,vaikka kaikenlaista luenkin, että korjaavaa leikkausta ei tehdä etäpesäkkiden pelossa. Eikö ultra sitten riittäisi riittävän ajoissa huomaamaan jos näin käy. Toisaalta on kuuluisia näyttelijöitä, jotka ovat poistattaneet rintansa varmuuden vuoksi: Mahtavatko he sitten olla rinnattomuuden pioneereja vai ovatko he kuitenkin teettäneet 'uudet' rinnat. Tai käyttävätkö proteeseja. Mahtaako näitä tietää kukaan.

      Olen iloinen, että selvisit ja kestit hoidot. Nyt sinä voit päättää aika monesta koskien jatkoa. Ja kiitos kommentistasi: On kiva kun tänne tulee kommentointia asian läpikäyneiltä. Toivotan sinulle vahvaa elämää, Ihana Nainen ♥

      Poista
  9. Kiitos kauniista sanoistasi. Leena! Selviämisen ihme on varmaan vienyt minua läpi viime vuoden ja nyt alkaa puskea tunteisiin kaikenlaista. Olen todella onnekas monin tavoin. Korjausleikkausta ei tehdä sen pelossa,että etäpesäkkeet leviäisivät. Toisaalta se oli helpotus, ei tarvitse itse päättää haluanki niin vaikeaan leikkaukseen taas.
    En syönyt hormoneja. Hormonaalinen.lubulaarinen rintasyöpä tämä oli,on?Käyn kontrolleissa neljän kuukauden välein. Huolta pidetään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, ole hyvä♥ Elämä on kuitenkin seikkailu ja sinne mahtuu myös ihania ihmeitä. Näin sellaisen kun äitini sairastui vaikeaan lymfoomaan 80 vuotiaana. Sanottiin, että syövästä hän voi vielä selvitä, mutta ehkä ei hoidoista korkean ikänsä takia. Nyt hän myllää puutarhassa, kävelee kiloetrejä päivässä, lukee kaikki lehdet ja kirjat, katsoo televisiosta yhtä kanavaa ja nauhoitta toista...;) Heikoimmillan hän painoi 35 kiloa, joten ihme todellakin tapahtui.

      Tiedän, että käyt aika usein kontrolleissa, Niin oli etenkin tuntemassani 'rintasyöpäperheessä'. Äidilläni myös kontrollit, mutta nyt on mennyt viisi vuotta ja hän sai terveen paperit. Tiedän silti, että hän miettii asiaa heti jos tulee vaikka mikä pienikin juttu, mutta onneksi hän osaa myös unohtaa ja nautti näistä uusista hetkistä.

      Et syönyt hormoneja, tarkoittaa nyt minulle, että en vieläkään edes tiedä yhtään naista, joka olisi saanut rintasyövän ja syönyt hormoneja ja tunnen heitä sentään aika monta. No, jos salama iskee, sitten se iskee. En aio alistua elämään pelossa.

      Tiina, tekee mieli todellakin sanoa, että tee kaikki, ihan kaikki niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Hyvä mieli on kova vastus sairaudelle!

      Kiitos, että kerroit.

      ♥♥♥

      Poista
    2. Tiina, ole hyvä. Varmaan tunteet nousevat nyt pintaan, mutta toivottavasti myös hyvä mieli, joka on kovin vastus sairauden uusimiselle. Elämä on seikkailu, jossa tapahtuu ihania ihmeitä. Äitini sairastui vaikeaan lymfoomaan 80-vuotiaana ja oli hyvin epävarmaa, että hän sillä iällä enää kestäisi hoitoja, mutta hän selvisi. Nyt sai terveen paperit ja myllää puutarhassa kuin viimeistä päivää;)

      Koska et syönyt hormoneja, olen edelleenkin henkilö, jonka kaikki rintasyöpään sairastuneet tutut ja ystävät ovat saaneet sairaiuden muista syistä. Perinnöllisyys on ollut monessa tapauksessa vahva tekijä. No, jos salama iskee kahdesti samaan paikkaan eli minuun, sille ei sitten mitään voi. En aio alistua elämään pelossa.

      Äiti kävi kontrolleissa viisi vuotta ja tämän jälkeen on kai edelleenkin kerran vuodessa joku pieni tsekkaus, mutta käytännössä sairaus on nyt ohitettu.

      Keskity kaikkeen, mistä nautit, niin mielesi pitää sinut erossa sairaudesta. Tämä ei ole minun viisauttani, vaan minua paljon vahvemman ystäväni, joka myös sairastui syöpään.

      Kiitos, että kerroit!

      ♥♥♥

      Poista
  10. Tuli rinnattomalle varhaisteinillekkin pohdittavaa..........olen tyytyväinen itseeni kuitenkin, olenhan hoikka ja pieni. Eihän silloin voi kunnon tykkejä odottaakkaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, miten tämän nyt sanoisin....Minä olin ihan lauta, mutta osaisin iloita siitä jo varhain ja nyt hyvin aikusena vieläkin enemmän. Mietihän nyt miksi;)

      Tykit painavat, ne roikkuvat, aina pitää olla liivit...ne ovat tiellä, haittaavat kunnon liikuntaa etc.

      Ole tyytytäinen vain!

      Poista