torstai 8. lokakuuta 2015

Syysmatka Saksan, Tsekin, Puolan ja Slovakian kautta Itävaltaan


Syysmatkamme Itävaltaan alkaa samasta paikasta kuin kevätmatkamme Itävaltaan vuonna 2013. Paikka on Landhotel Heine ja se sijaitsee Pohjois-Saksassa Kyritzissä. Se upean upea magnolia, josta sain magnoliakuumeen näkyy nyt vasemmalla hieman leikattuna. Nyt on villiviinin aika. (Klikatkaa kuvia isommiksi.)

Hotellissa piipahdimme nyt vain nauttimassa viileät valkkarit ja Lumimies otti oluen. Tunnelma on hulppea ja ilma just mun makuun eli noin +20 astetta.

Ihana paikka, jonne on kiva palata vaikka muutamaksi päiväksi olemaan irti, irti...

Huoneistot ovat puutarhasiivessä, josta on mukava tulla ulos nauttimaan vaikka kesäkeittiön herkuista tai ihan vain hiljaisuuudesta. Niin olimme tunnelmissa, että kun jälleen kerran sanoimme omistajalle näkemiin ja katsoimme kaunista rakennusta

R. unohti kääntyä seuraavasta pikkutiestä vasemmalle, kuten teimme viimeksi kiertääksemme Berliinin. Siispä jouduimme yli kolmen tunnin ruhkaan (Stau) miljoonakaupunkiin ja koimme sitä toista Berliiniä, josta ovat Brandenburgin portti ja ostoskadut kaukana.Vakuutuimme jälleen kerran, että emme ole suurkaupunkilaistyyppiä. Kun siitä selvisimme illastimme hyvin uupuneina Ylä-Saksissa eräässä pienessä paikassa ja tutulullaa saapui jo ennen puoltayötä.

Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Saksan ja Tsekin rajaa. Görlitzin ja Zittaun välillä kuvasin vain yhdellä kadunpätkällä seuraavat rappioromantiikkakuvat lukuunottaen yllä olevan.

Kaunista on yritetty saada aikaan kadulla, jolla rappio kohtaa ihmisen jokapäiväisen elämän sen kaikessaan.

Punaista vahvaa lokakuun hehkua ja haalistunutta mennyttä suvea, mennyttä aikaa.

Talo, jonka rakentamisessa käytetty naulojen sijasta puutappeja ja siinä asutaan...

Ja se katui päättyi tähän suihkulähteelle, josta jatkoimme matkaamme kohti yllätystä, joita matkat aina tarjoavat. En odottanut paljoakaan Saksan ja Tsekin väliseltä rajalta, mutta kun saavuimme seuraavaan majapaikkaamme, Oybin yllätti meidät sataa!

Tunnelma oli kuin jossain alppikylässä, ruska oli upea ja paikkakunnalla oli yksi kauneimpia näkyjä tämä

vuoristo, jonka yllä vanhat luostarirauniot. Paikka on Burg&Kloster Oybin ja uskomattoman kaunis etenkin yövalaistuksessa. Kamerani ei tee oikeutta maisemalle eli toivon niin kunnon järkkäriä...Oli alppi-ilmaa, oli kosteutta, sillä vettä, vettä...ja

paljon hyvin hoidettuja puutarhoja eikä puutarhatonttuja, mutta sentään tämä hauska pariskunta kärryineen. Kaikki tervehtivät kaikkia (ihan kuin Sveitsissä...) ja oli mukava kävellä valaistuilla iltakaduilla ihaillen rauniolinnoituksen huikeaa valaistusta.

Nautimme kodikkaasti illallista täällä ja paikka oli todella sekä kodikas että tasokas. Saimme myös kuulla, että Oybin on paitsi patikoijien myös laskettelijoiden suosikki.

Tällaista miljöötä ruokasalissa...

Vähän myös kuin ripaus brittiläisyyttä. Ruoka hyvää ja riittävästi kuten Saksassa aina.

Näkemiin Oybin, me palaamme!!! Kuvan värikäs kasvi on Essigbaum eli etikkapuu tai -pensas. Se kasvaa noin 2-5 metriä korkeaksi ja on viralliselta nimeltään samettisumakki. Niitä on riittänyt ja miten ne loistavatkaan kuin syysnuotiot.

Tsekin puolella pysähdyimme jo puoliltapäivin ihmettelemään ja

nauttimaan matkamme ensimmäisen Apfelstrudelin. Herkullista oli teen kanssa. Ainoa mikä tuntui oudolta, oli runsas tupakointi ravintoloissa...Tässä rajapaikassa sai hyvin palvelua saksaksi, ei englanniksi. Hintaesimerkki: kaksi Apfelstrudelia ja kaksi teetä maksoi kolme euroa (raha muunnettu Tsekin valuutasta). Cappuccinon sai 1,50 eurolla etc.
Náchod oli seuraava yöpymispaikkamme. Kaupunki oli Lumimiehelle jo työmatkalta tuttu, joten hän tiesi, minkä hotellin tilata ja missä syödä etc. Tässä yksi kaupungin vanhoista rakennuksista ja näitä oli keskustassa paljon. Pikkukaupunki, jossa jotain vanhojen aikojen loistoa, historian kaikuja ainakin 1400 -luvulta saakka, mutta jossain kohtaa aika oli kuin pysähtynyt.

Kaduilla oli kukkia, torilla oli yksi myyntikoju, vaateliikkeissä kukaan ei puhunut englantia eikä saksaa, vaan kysyttiin, 'ettekö puhu puolaa?' Vaatetusliikeiden valikoimat eivät olleet yhtään makuuni, onneksi, mutta sitten keksimme poiketa yhden pikkuasian takia kemikaliomyymälään, jossa oli kaikkea mitä ikinä keksi tarvita. Ostimme tuttuja tuotteita vähintäin puolet edullisemmin kuin Suomessa niitä saa. Tulimme ulos kassi täynnä hyödyllistä tavaraa ja rahaa oli euroissa mennyt kymmenen. Kaiken päälle kassatyttö laittoi vielä kaupanpäälliseksi ilmaisen jättipurkin tuttua Dove -vartalovoidetta!

Yksinäinen Josef istuu torilla miettimässä nykyajan menoa. Takana kirkko. Hotellistamme näkyy tämä aukio, joka siis myös tori.

Kuvassa hotellimme, jossa pääsimme R:n ajoissa tehdystä pyynnöstä vanhalle puolelle. Alakerrassa ravintola, jossa nautimme eilen illallisen viineineen ja kera aperativien sekä jälkiruoan 40 eurolla. Vuorossa oleva miestarjoilija puhui hyvää englantia. Jos tänne tulette kannattaa vain pyytää sitä listaa englanniksi, kyllä se lopulta löytyy! Aluksi saimme tuhdin listan, joka vain tsekiksi. Hotellihuoneemme on ylin ikkuna oikealla eli kuin kyyhkysten pesäpaikka.

Tässä huoneemme, jossa ehdimme vietää viisi tuntia, sillä maantie kutsuu. Aikataulumme on varsin löysä eli emme käytä moottoriteitä, pysähtelemme matkalla pikkukyliin ja -kaupunkeihin, mutta tämä päivä on kiireinen ja pitkä sillä Krakova kutsuu ja olemme siellä vain yli yön, jonka jälkeen olemmekin jo Slovakiassa. Siellä ehdin ehkä päivittää Krakovan, jos saamme kohtuullisia kuvia, sillä ensimmäinen paikka on vain muuttolintujen levähdys


 ja sitten kohti itävaltalaista ystäväämme Helmuthia, joka asuu Nitrassa vetämässä perheensä yritystä. 'Das Photo wie ein Malerei...'

Kuulumisiin Náchodista! Matka jatkuu...

Miten tässä näin kävi: Menetin sydämeni Krakovalle!!! Palaan linjoille heti kun ehdin ja jos vain kone toimii seuraavassa hotellissamme Slovakian Popradissa, joka on eräällä tavalla välipäivämme ennen toista Slovakian päiväämme, jonka olemmekin jo Nitrassa ja tapaamme Helmutin.

Jäimme tähän Krakovan vanhan kaupungin aukiolle, jossa väki vain lisääntyi pimeyden pudotessa. Kauppahallin valot kutsuvat...

Sähkövalot sekä myös elävät tulet houkuttivat ihmisiä nauttimaan herkuista, viipyilemään ja juomaan athmosfääriä. Punaiset huovat sekä kaasulämmittimet saivat monet viihtymään ulkona.

Suihkulähteellä oli menossa morsiusparin kuvaus ja ilmassa lensivät valaistut minikopterit.

Kauppahalli kutsui ja niinpä siirryimme tavarataivaaseen eli pieni paussi tunnelmaan...tai sen nostatus!

En ole koruhullu, mutta eilen meni korukojuilla tunti ja vähän ylikin. Mukaan lähti jotain kaunista, mutta ne kääritään joulupakettiin, joten hys,hys.


Tässä kohtaa tuli nälkä, mutta jatkoimme aukiolta ulos ja löysimme

tämän uunin, joka sijaitsi ravintolassa, josta tiesimme heti, että 'tämä on meidän juttu'. Näimme nimittäin yläerran ravintolan puukaton kadulle, joten tiesimme kiivetä toiseen kerrokseen. Koska nyt haluan joulutorien lähetessä kertoa teille todella hyvän ravintolan Krakovan vanhasta kaupungista sekä antaa myös tiedon hotellistamme, joka on ihan lyhyen kävelymatkan päässä niin tässä ne: Ravintola on Wierzynek ja sinne kannattaa varata pöytä (sen hoitaa oma hotellikin). Oli tuuria, että pääsimme sisään ilman varausta tähän ravintolaan, jonka nimen perässä on vuosiluku 1364!


Hotellimme oli Hotel Fortuna Bis. Molempia voin suositella, mutta hotellien kohdalla jos haluaa rauhaa, kannattaa aina sanoa 'Wir hätten gern ein Zimmer nach hinten' eli haluamme huoneen pihan puolelta, ja vakuutan, että kannattaa. Tämäkin hotelli  on ihan unelmaa, mutta jos joutuu kadun puolelle kuuluvat ratikan äänet sisälle. Me olimme huoneessa, joka oli jälleen kuin kyyhkyjen pesä ja villiviini suikersi tiheänä ikkunamme ympärillä ja oli 'sehr ruhig'.


Palatkaamme ravintolaamme ja siihen, että totta totisesti oli huimaavaa. Tässä alkupala kera Chabliksen.

Lumimieskin suostui ottamaan valkoviiniä, kun se vaan oli niin laadukasta. Tässä vaiheessa, emme aavistaneet mitä seuraa, sillä päätimme vain, että nyt syömme todella hyvin eli hinnasta viis, mutta Puolassahan on edullista...

Siinä sitten nautimme talon antimista ja etenkin siitä, että olimme läytäneet Wierzynekin Nyt iski ajatus, että niin vähän kuin lentämisestä perustamme (ahtaus, hiilijalanjälki, ei voi pakata mukaan monia kenkiä, ei voi ostaa reissusta edes yhtä tuolia etc.), että tänne on palattava pitkäksi viikonlopuksi plus yksi päivä. Seuraava kohde on siis kiveen hakattu ja huolimatta siitä, mitä lopuksi tapahtui...Tässä ruokalajissa joku liha, kantarelleja, hunaja-valkoviinikastike ja taivaallisesti käsitelty piparjuuri tms. En muistanut nimiä enkuksi, kun olin kääntänyt kieleni saksaksi ja lista oli vain puolaksi ja englanniksi.

Otimme jälkiruoaksi tietenkin Apfelstrudelin, mutta halusimme sen kanssa kuohuviiniä, siis kuohuviiniä. Hyvin kohtelias tarjoilija kertoi, että vain oikeaa samppanjaa saa laseittain, emmekä tietenkään enää halunneet nauttia pullollista sektiä. Päätimme sitten, että nyt juhlistamme 30-vuotishääpäivämatkaamme 'oikealla samppanjalla', joten tilasimme sitten sitä. Saimme kuvassa olevan huikean tarjoilun ja tunsimme olevamme aika 'high'. Sitten koitti laskun aika. Lumimies hoiti sen silmää räpäyttämättä juomarahoineen enkä minä kysynyt summaa. Kadulla R. paljasti sen ja täytyy myöntää, että ikinä 30 reissuvuoden aikana ei ole tapahtunut, että mitkään kaksi juomaa olisivat maksaneet enemmän kuin koko illallismenu. Kuljimme pitkin katuja ja nauroimme kuin hullut puurossa... ei vaan: kuin hullut oikeassa samppanjassa!!!!


Kuvassa Krakovan hotellimme sisäpiha, jonne saimme myös automme. Hyvinkin voitte arvata, että kyyhkyslakkamme on vasemman kulman avoinna oleva ikkuna, jonne ei toisen puolen atumelu kuulunut. Huone oli numero 23!


Palaamme Krakovaan vähän toisissa tunnnelmissa eilisen jälkeen. Kävimme tänään entisessä juutalaiskaupunginosassa Kazimierzissä ja pienellä juutalaisella hautausmaalla. Kiinnostavassa miljöössä nautimme Kazimierzissä auringon paisteessa cappuccinot ja haikailimme yhtä vuorokautta lisää Krakovassa: Paljon olisi ollut vielä nähtävää. Nyt olemme jo Slovakiassa ja Hotel Sobotan illallinen odottaa. Etten vain unohda, laitan tämän nyt tähän: Ich hab noch einen Koffer in Kraków!
Krakovan aamupäivän vietimme juutalaiskaupunginosassa Kazimierzissä. R. sai päähänsä kipan ja pääsimme kurkistamaan pientä synagoogaa.

Synagoogan katto oli nin upea. Kauneuskaan ei kuitenkaan vienyt mielestä historian kaikuja....

joten mieleen tuli vain rukous, ettemme olisi tuomitut toistamaan menneisyyttämme.

Tästä ovesta pääsimme juutalaisten vanhemmalle hautausmaalle.

Rukous, joka ei katso uskontokuntaa...

Hautakiville oli tuotu kiviä: Vainajia ei ole unohdettu. Muistattehan elokuvan Schindlerin lista, sen vaikuttavan loppukohtauksen. Se on hyvä elokuva, mutta täällä tapahtunut tuli todeksi.

Kazimierzissä ehdimme nauttia cappuccinot auringonpaisteessa ennen kuin oli jatkettava matkaa.

Koska palaamme Krakovan vanhaan kaupunkiin, palaamme myös Kazimierziin ja sen moniin kauppoihin ja ravintoloihin...toivottavasti pian.

Popradissa Zakopanen likeisyydessä kartiovalkokuuset kasvoivat näin komeina. Tätä kuvaa ennen tapahtui, että ajoimme hyvin mutkaisia ja mäkisiä teitä Tatra-vuoristossa, joissa teillä ei ollut kaiteita noin 2 kilometrin korkeudessa, mutta emme voineet kuvata mitään, sillä sumu oli niin tiheä, että tuskin näimme paria metriä pidemmälle. Yhtäkkiä jouduimme jumiin, sillä liikenne seisoi: Paha onnettomuus. Kun vihdoin pääsimme siinä hernerokkasumussa liikkelle, oli vuorossa toinen onnettomuus...Tässä olivat siis käytännössä meidän alpit, sillä olimme jo etukäteen päättäneet Salzburgissa tehdä muuta kuin ajella ylös alpeille, joissa kuitenkin olisi voinut olla kelivaroitus, kuten oli toukokuussa 2013.

Nitrassa meitä odotti Chateau Appony

Meille tämä on sellainen kerran elämässä -juttu, mutta ei tämä ole Slovakiassa niin kallista kuin voisi luulla.

Ajatukset jossakin...

Tässä vielä 8 senttimetrin upeissa niittibuutseissani...ystäviämme ja illallista odottamassa.

Illasta tuli ihana, sillä saimme tavata myös Helmuthin viehättävän (sehr schön/very beautiful) slovakialaisitalialaisen Lucian!!! Lucia oli paitsi kaunis kuin Lucia-neito, myös auttoi aterian kanssa. Linnan listat olivat slovakiaksi ja englanniksi, mutta silti tuli epäselvyyttä. Lucia sitten ystävällisesti tulkkasi. Helmuthin olemme tunteneet jo 15 vuotta, kuten hänen Itävallassa asuvan perheensäkin. Koko poppoo on mm. vieraillut meillä Muuratsalossa.

Unohdimme kuvata keskustelun ja nauttimisen tuoksinassa pääruoat ja alkukeitot, joten tässä nyt Lucian ja Helmuthin jälkiruoka, josta minulla ei ole täyttä varmuutta mitä se on...ehkä jotain knöödeleitä tms.

R. ja minä nautimme suklaakakkua kera käsintehdyn kirsikkajäätelön. Super!

Kyyhkyläiset Lucia ja Helmuth...

Ja koko porukka. Minulle rankka kuva, sillä jouduin kesken illan vaihtamaan oikean polveni takia pinkit tennarit jalkaan. No, rankka ja rankka, pitää nyt vain alkaa uskoa, että vaihdan 8-10 senttimetrin korkoni johonkin about 4-5 senttimetrisiin. Vielen Danke liebe Lucia&Helmuth!

Nyt jatkamme Helmutin kanssa aurinkoisessa säässä kohti Wieniä...


Hotellimme Wienissä oli Hotel Bellevue, joka oli kuin jostain Agatha Christien kirjan filmatisoinnista. Sitä eivät olleet vain raskaat, pitkät verhot, lukuisat ala-aulan mukavat seurustelunurkkaukset, eivät vain upeat katot ja maalaukset seinillä, eivät vain narisevat lattiat, vaan kaikessa kohtasi entisten aikojen matkustajat, jotka tekivät matkaa viikkoja, kuukausia ja myös viipyivät kauan.

Onneksi Helmut tarttui automme rattiin ja ajoi Nitrasta Wieniin sekä etenkin Wienin läpi. Rikkaalla ja kuuluisalla kaupungilla on monet kasvot ja yhdet ovat lukuisat kerjäläiset, joista yksi yritti autoomme seistessämme ruuhkassa. Onneksi Helmuth oli lukinut ovat ja kehoitti myös meitä tekemään sen lähtiessämme seuraavana päivänä.


Wien pommitettiin käytännössä maan tasalle toisessa maailmansodassa, mutta suurin osa on rakennuttu uudestaan entisten aikojen mukaiseksi, siksi kaupungin yleisilme on viehättävän vanhahtava, mutta toki eloisa, jonka takaavat noin kaksi miljoonaa asukasta sekä lukuisat turistit.

Tässä Helmuthin puhelimella ottamassa kuvassa nautimme teetä ja Apfelstrudelia ennen lähtöä Belvedereen ja taiteen lumoihin.

Belvedere on Itävallan pääkaupungissa sijaitseva kahden barokkilinnan muodostama linna-alue, Ylä- (Oberes) ja Ala-Belvedere (Unteres Belvedere). Me kävimme kuvan Ala-Belvederessä sekä ihastelemassa Gustav Klimtin töitä sekä hämmästelemässä rakennuksen mahtavuutta. Maalauksia ei saanut kuvata,  mutta arkkitehtuuria kylläkin:

Ikkunoista näkee upean Ylä-Belvederen...

Aikamoista!

Lähdin Klimtin perään, mutta löysinkin Hans Makartin maalauksen Magdalena Plach, 1870 (kuva netistä). Tämä on livenä todella vaikuttava, kuten varmaan kaikki maalaukset.

Gustav Klimtin töitä oli esillä varsin vähän, mutta sitäkin enemmän oli tarjolla kaupassa Klimt -tuotteita. Ostin vaikuttavan pinon Klimtin maalauksista tehtyjä kortteja ja tietenkin myös Suudelman (Der Kuss). Klimt oli perusteellinen taiteilija: Malli saattoi joutua istumaan ateljeessa jopa 100-140 kertaa! Suudelmaa pidetään Klimtin töistä kuuluisimpana ja kuvassa Gustav tutkijoiden mukaan kuvaa salaista unelmaansa eli suhdetta kälyynsä Emilie Flögeen. Emilie Flögen kuvasta alkoi ihastukseni Klimtin taiteeseen ja loppua sille ei näy.

Kuvaan paljon ikkunoita sekä ovia. Tässä jo pimeys laskeutumassa öisen Wienin vaelluksemme ylle, mutta Wien oli apposen auki kaikkineen ja yöelämä vain vilkastui, mitä pimeämpää tuli.

Johannes Guttenbergia saamme kiittää kirjoista, sillä hän keksi painokoneen vuonna 1436.

Kahden herran seurassa en huomannut kuvata upeita näyteikkunoita ja tarjontaa, jolle sana huikea ei tunnu riittävän. Liikuimme sekä taksilla (taksi maksoi vain noin puolet Suomen hinnasta, joten suosittelen!) että kävellen, joten lyhyessä ajassa nautimme sekä wieniläisestä ateriasta että Wienistä by night. Saimme nähdä myös Edmund de Waalin juutalaisen suvun mahtitalon Ringestrassella. Veimme Helmutille tuliaisiksi mm. de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät - saksaksi (auf Deutsch). Ilman Wienin läheltä kotoisin olevaa ystäväämme  emme olisi saaneet päivässä irti niin paljon kuin saimme. Vielen Danke Helmuth!!!


Kyllä maistui uni kun pääsimme 1873 perustettuun hotelliimme takaisin...


Tänä aamuna automme starttasi Bellevuen sisäpihalta kohti Salzburgia, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. Bis bald!


Kotihotellimme Salzburgissa on ollut jo kauan Hotel Drei Kreuz Nyt hotellia oli remontoitu, mutta hyvin tyköottavasti ja lisätty sekä kodikkuutta että tilaa. Tässä R:n puoli ja kuten huomaatte hän lukee Tuomaisen Kaivosta

Minä vasta olen aloittamassa Mikkasen Voidaan kutsua ulkopuolelle lain...

Illalla kun vedämme verhot eteen, näyttää näin kodikkaalta. Varasimme vanhaan tapaan hotellimme jo hyvissä ajoin eli tänä vuonna heinäkuussa, joten se vaikuttaa hintaan. Mitä aikaisemmin, sen parempi! Sijaintimme on täydellinen, sillä vain kulman takana on suosikkiravintolamme Salzburgissa, jonne ehdimme jo eilen.

Ravintola avautuu vasta klo 17, joten tältä näytti aamupäivällä. Sisäpihalla kasvaa suuri puu ja tunnelma on kuin jostain vanhasta linnasta sekä osin hyvin vanhasta, suositusta ruokapaikasta, josta tieto kulkee puskaradion välitykselllä. Ravintola on todella liki, mutta keskustaankin on vain kivenheitto ja siellä tuli tänään käytyä, huomenna on isosti vuorossa vanha kaupunki.

Kuvitelkaa nyt: Täällä on jo joulu esillä!

Pöllöjä kuusenkoristeiksi?

Tonttuja jo liikkeellä...

Shoppailun välissä tietenkin Apfelstrudelia kera teen!

Taisimme tänään löytää Salzburgin parhaan kahvilan. Lumimiestä halusin kuvata ja hän poltti rassukka kielensä..., mutta on salaa niin tyytyväinen, sillä löysi aivan uuden värin paitaan ja neuleeseen (jotka siis eivät kuvassa vielä yllä). Kassit nököttävät siinä hänen vieressään ja on siellä mukana vähän joululahjojakin.

Tällaista tavaraa tietenkin löytyy paljon turistikaupungista...

...mutta näkee myös näitä hurmaavia 'ovivahteja'!

En ole ikinä lähtenyt Salzburgista laukkua ostamatta ja tarvetta oli nytkin, sillä Monten laukusta on sisävuori jo rikki. Se laukku jonka ostin viimeksi Salzburgista on edelleen iskussa, mutta toimii suvilaukkuna. Pitkästä aikaa halusin ruskeaa ja tällaisen jämäkän, joka ei kaatuile.

Oi elämisen sietämätön keveys!, taidanpa ottaa käteeni Brigitte Woman Das Magazin fur Frauen Uber 40 ja heittäytyä sänkyyn. Tai ehdinkö, sillä pitää lähteä kohta syömään. Päivän kohokohta oli se, kun erään liikkeen myyjä kehui saksaani ja minusta se on niin rapistunut...Helmutkin nauroi linnaillallisella, että vaihdoin kuulemma huomaamatta englannin saksaan ja äänsin tehokkaasti;) No, haluan vain niin kovasti puhua saksaa, että yritän koko ajan. Nyt tuli tunne, että suosikkikieleeni on alettava panostaa tosissaan. Bis später!

Edellisiltana kävimme tutussa italialaisessa ruokapaikassa ja odotellaan ruokaa. Minä kuvasin häntä ja
tätä Turandot-kuvaa.Turandot oli ensimmäinen oopperamme ja se tapahtui upeimmassa paikassa ikinä: Savonlinnan oopperajuhlilla!

Eilen kävelimme vanhan kaupungin puolella tunteja. Oli sateista, mutta ei pahasti ja minähän nautin sateesta.

 Päivän ovi.

Päivän näyteikkuna.

Päivän pakollinen patsas, josta en osaa kertoa teille muuta kuin upea. Siinä on useita suihkulähteitä ja mm. monia hevosenpäitä, joista suihkuaa vettä sekä suusta että sieraimista.

Tämä nyt vain halusi tulla kuvatuksi...

Samoin kuin tämä joulukaupan sisäänmeno. Olin tuolla noin tunnin, mutta koristeiden sijasta päädyimme ostamaan muutamia joululahjoja. Se kuusen pallo, josta minä pidin eniten maksoi 10 euroa, mutta eihän yhdellä tee mitään ja meillähän on ne 'Romanovin kävyt'. Mutta tässä vinkki, että hienoja koristeita löytyy!

Halloween lähestyy! Ehkäpä siksi näimme vanhan kaupungin Cafessa tyttäremme Merin kaksoisolennon (Doppelgänger mit Meroi). Yhdennäköisyys oli niin hämmentävä, että R. alkoi pohdiskella isänsä suvun puolen kadonneita juuria...;) Kerroin nuorelle kaunottarelle asiasta ja nyt olemme jo vaihtaneet kuvia etc. Liebe Grüsse Sally!



Salzburg vanhan kaupungin puolelta kuvattuna. Nuo puut ovat kastanjoita, jotka kukkivat vaaleanpunaisin kukin kevätmatkallamme 2013...

Eilen oli sitten aika ottaa kokeiluun uusi ravintola meille ja taitaa se muutenkin olla uusi. Avasimme oven Linzer Gassella paikkaan nimeltä La Cucina. Totisesti kannatti!

Pitkän kävelypäivän jälkeen olin unohtanut kameran pois matkasta, joten huikeasta ruokailusta on vain tämä Lumimiehen puhelimella ottama kuva. Himoitsimme jo risotttoa, sillä rakastamme riisiä, joten oli selvä valita risotto. Risotto frutti di mare (Black cuttlefish risotto with seafood). Ruoan kanssa nautimme järisyttävän erinomaista valkoviiniä, joka tulee Puglian alueelta Italian saappaankorosta: Verdeca 2013.

Tässä netistä poimittu kuva, jossa näkyy vain osa ravintolatilasta. Me istuimme tuolla kahden hengen pöydässä ikkunan edessä. Mitä hurmaavin tarjoilija (für Frauen nur: ihan kuin Monacon Carolinen edesmennyt aviomies!) sanoi meille saksaksi, että 'mitä pöytää rakastatte eniten, ottakaa se'. Kun lähdimme paikka oli jo täynnä ja ovella jonoa. Vahingosta viisastuneena osaamme jo joko lähteä ajoissa tai sitten tehdä pöytävarauksen illaksi.

Tänään (Heute) päivän ovi.


Sekä ikkuna, jonka takana sijaitsee ravintola jota kokeilemme seuraavalla kerralla. On iso paikka, sillä näitä ikkunoita oli oven kummallakin puolella. Silti: Haluan mennä uudellen ja uudelleen (wieder und wieder) La Cucina.

Päivän kaunis enkeli.

Ja paikka, joka on takuulla jo keväällä  varhain hurmaava herkkuttelun keidas.

Hotellimme ovivahti, pieni chihu, joka haukkuu vain ohikulkevat koiruudet, muut eivät kiinnosta.

Viimeinen Apfelstrudelimme Salzburgissa tältä erää, sillä huomenna matka jatkuu kohti Ambergia. Illalla vielä kulmaravintolaamme, joka on hyvin perinteinen itävaltalainen ruokapaikka.


Kuvasin ravintolaa jo kevätmatkalamme ja se on niin suosittu, että sinne ehdottomasti kannattaa joko mennä jo klo 18 tai varata pöytä. Me teimme nyt jälkimmäisen ja saimme 'oman pöytämme'.

Ich trinke niemals Bier!!!...ausser: Savonlinna ja muikut (ennen oopperaa), joskus Bratwurstin kanssa ja Tämä Yksi Paikka, jossa olemme käyneet jo kauan. Huomatkaa ilmeeni, vaikka 'poikien' tekemä olut ei ole ollenkaan huonoa.

No ok, tämä menettelee...Onneksi kohta on tulossa viiniä.

Tschüss!


Aamulla sitten hyvästit Salzburgille ja kotihotellille tuttuine ihmisineen. Saksan rajan ylitettyämme ajelimme pitkin pikkuteitä ja sitten muistin nähneeni koko matkan ulkona lehmiä, kuten viime reissullakin. Suomessa olen nähnyt lehmiä ulkona laiduntamassa ehkä joskus kymmenen vuotta sitten. Pyysin Lumimiestä pysäyttämään ja hän jäi autoon odottamaan. Kävelin jonkun matkaa, sitten tien yli ja lähdin painamaan lehmiä kohti. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin laitumen viereen kaivetun syvän ojan. Mutta en vain pystynyt antamaan periksi, joten aloin varovasti liukua alas jyrkkää ojanpenkkaa, kunnes tapasin pohjan, jossa onneksi ei ollut vettä. Kun aloin nousta kohti lehmiä, jotka jo tuijottivat minua pusikon läpi uteliaina, rinne pakeni altani ja tartuin ensimmäisiin oksiin, jotka käteni tapasivat. Ne olivat jotain piikkikasvia ja repivät käteni verille. Päätin vain pelastaa kamerani ja kuvata lehmät, en perääntyä. Löysin yhden puunrungon ja sen avulla heivasin itseni ylös. Nypin tikkuja käsistäni ja juttelin lehmille, joilla oli pienet, surulliset silmät. Ei sellaisia suuria kosteita kuin on suomalaisilla lehmillä. Joku suru niillä oli, mutta vakuutan, että olen nähnyt rinteillä upeita lehmälaumoja, lammaslaumoja paimenineen ja taas lehmiä ja sitten hevosia. Täällä eivät lehmät ole parressa suvet kiinni, vaan elävät lehmäelämäänsä ruohoa märehtien ulkona.

Saavuin sitten autolle pinkit tennarit mudassa, kädenselkämykset veressä ja pinkit farkkuni sekä mudassa että ruohon vihreässä. En tajua ollenkaan, miksi Lumimies sanoi minulle: "Mitä ihmettä minun pitäisi sun kanssas tehdä..." Muistutin häntä, että tänään on päivä, jolloin minua puhutellaan:"Kaiserin Lena..."  Hmmmm....ei sille mitään voi, että keisarinna Sissin elämä vaikuttaa Wienin ja Salzburgin jälkeen...


Nopea majoittuimen Ambergin hotelliimme, josta olimme nyt ymmärtäneet pyytää huoneen Vils-joen ja vanhan kaupungin puolelta. Tärkeä pointti, sillä muuten kuuluvat liikenteen äänet. Tuossa upeassa ikkunassa oli yöpöydän vieressä nappi, jota painamalla sai ulkopuolen ikkunaluukut avattua ja suljettua. Siis noiden puiden takana heti ovat vanhan kaupungin muurit.

Siis nämä. Amberg sijaitsee Baijerin osavaltiossa ja varhaisin maininta Ambergista löytyy jo vuodelta 1034!

Tästä muurissa olevasta aukosta sisään keskiaikaan, joka kuitenkin elää myös tässä päivässä.

Muotimainos, pinkki pyörä ja tarakalla omenoita.

Paljon kaunista ja vanhaa rakennuskantaa.

Satoi ja oli kylmä, joten kuva ei näytä yhtään samalta kuin kevätmatkalla 2013. Huomiseksi on luvattu lämpimämpää.

Tämä vanha silta vie Vils-joen ylitse.

Jo viime kerrasta pidin Ambergia kyyhkyjen kaupunkina...

tosin sorsiakin oli ja paljon, vaikka tässä kuvassa näkyy vain kaksi.

Jokimaisema oli kaunis ja kaupungissa ei oikein voi kulkea kohtaamatta koko ajan Vilsiä ylittäviä siltoja.

Eräs sisäpiha...

Ja päivän ovi.

Nälän yllättäessä poikkesimme tuttuun italialaiseen ravintolaan, Mamma Mariaan, josta saimme pöydän akvaarion vierestä.

Palvelu oli todella hyvää ja saimme tilata listan ulkopuolelta lohta herkkutateilla sekä runsaalla salaatilla. Suosittelen!

Kyyhkysillä oli jo menossa yöpaikkojen varaukset...Schönes Wochenende!


Lauantaina lähdimme kohti Bad Kissingeniä, jossa R. täytti 40 vuotta joskus vuonna koivu ja tähti. Matkalla poikkesimme tietysti teelle ja Apfelstrudelille. Nappasin tämän kuvan jostain siitä kahvilamme läheisyydestä.

Bad Kissingenissä majoituimme Kurvilla Am Park -hotelliin, josta kävelimme vartissa keskustaan.

Meitä odotti jättimäinen huone, jossa mitä romanttisin  vuode. On sohvapöytäryhmä sekä työpöytä ja vaatekaappi sekä meidän olkkarin kokonoinen kylppäri.

Tuolla vasemmassa nurkassa on sohva ja pöytä ja sitä vastapäätä muhkea nojatuoli lukuvaloineen. Ikkunasta näkymä puutarhaan.

Kylppärissä oli mm. komuutti, mutta se oli osa sisustusta eli löytyi mm. iso kylpyamme ja lavuaarit etc.etc.

Bad Kissingen Baijerin osavaltiossa palmuineen ja suihkulähteineen on aika mykistävä kokemus: Kuuluisa, vanha kylpyläkaupunki, joka vieläkin henkii menneen maailman loistoa.

Lähdimme hotelliltamme kaupunkiin syömään vaeltaen ohitse suihkulähteiden, palmujen, runsaiden kukkaistutusten sekä kartiovalkokuusien. Päädyimme Winstube Hofmanniin, joka on jo vuodelta 1889!

Vaikka olimme varhain liikkeellä yhtään pöytää ei ollut vapaana, mutta kaksi paikkaa löytyi vastapäätä bremeniläistä pariskuntaa Ullaa ja Lutzia. Meillä olikin niin hauskaa, että ruoka unohtui kuvata, mutta jotain kalaa me söimme, tällä kertaa ei lohta...Puhe luisti ja nauru raikui: Ulla&Lutz, es war schön euch kennen zu lernen!


Lutz nappasi meistä 30-vuotishääpäiväsuukon...

Hauskimmatkin illat päättyvät joskus ja niinpä kävelimme suihkulähteiden maisemissa lävitse iltaöisen Bad Kissingenin. Bad Kissigen by Night.


Gute Morgen aus Bad Kissingen!!! Parhaat aamut alkavat hyvällä teellä ja herkullisella aamiaisella. Saksalaiset aamiaiset ovat tunnettuja runsaudestaan ja niinpä teetä ja sämpylöitä eri päällyksillä, munakokkelia, erilaisia jogurtteja, juustoja, maksamakkaraa, hilloja, jopa paistettuja makkaroita on ollut tarjolla ja päälle vielä teetä croissantilla tai suklaapäällysteisellä suklaahippukakulla.

Tämä uskomattoman kaunis talo on täynnä historiaa, vaikka kaikki pinnat onkin pieteetillä uusittu ja olisin voinut ottaa jokaisen tapetin, sillä niin kauniita ne olivat. Puutarhakin on läsnä kaikkialla myös aamiaishuoneessa. Sitä on lyhtykoisoissa, yrttiruukuissa sekä ikkunasta näkyvässä maisemassa.

Tätä ihailin ja ihmettelin, sillä kuvassahan näkyy hana  ja allas, joka tosin nyt on täynnä kukka-ja kiviastelmia. Sitten näin pöydällä mustavalkoisen valokuvan ja tajusin, että

nykyinen aamiaishuone on toiminut noin sata vuotta sitten talvipuutarhana sekä ruukutushuoneena.

Tältä näytti kirjasto, jonne teki mieli aikamatkustaa divaanille lukemaan...menneeseen maailmaan. Matka kuitenkin jatkui ja seurasi Lumimiehen yllätys, joka ei ollut timanttisormus, vaan

hotelli eläimiä rakastavalle puolisolle! Nyt kuitenkin syömään hieman lannalta tuoksahtavana...

Olemme nyt siis paikassa Weisse Mühle Breitenworbs. Niin vähän kuin välitän eläintarhoista, pidän sen sijaan eläintiloista, joissa asukeilla on paljon tilaa ja vapautta sekä ne hoidetaan hyvin. Esittelen nyt tämän tilan asukkaat melkein kaikki eli tässä shetlannninponi, jolle kohta vien leipää.

Hänen kanssaan asustaa tämä muhkea pässi, jonka rodusta ei aavistustakaan, mutta villaa tulee paljon. Hänellä oli parinaan myös lammas.

Hänkin syö kohta kädestäni ja kiitän aamuherätyksestä. Onnellinen aasi maailmassa, jossa aasien kohtalot eivät useinkaan ole helpoimmasta päästä.

Tämän ponin siis näen nyt juuri ikkunastamme. Siellä hän seistä töröttää, mutta laidun on iso ja siellä on puita, rinteitä ja sadesuoja sekä vauhdin pitäjänä selvästi aasi.

Jöötä kolmikolle näyttää yrittävän pitää tämä komistus.

Vieressä on aitaus pupuille, joita oli todella paljon ja osa niistä juoksenteli pihalla vapaana. Hotellin emäntä sanoi heti, että heillä ei lemmikkejä syödä.

Parhaat kaverukset...


Nasulan allas, jossa onnelliset 'minivillisiat saavat tonkia ja röhkiä kätkeytyy näiden kasvien sekaan. Mutta pääsevät sinne muutkin eli saimme tavata hurmaavia possuja myös sisäkautta.

Tässä nasu otti Lumimiestä takin helmasta kiinni, mutta irrotti sitten nätisti, kun sitä rapsutti.

Possut olivat niin hellyydenkipeitä, että oijoi. Taikarapsutuksellani, jolla saan koiratkin nukahtamaan sain tämän possun sulkemaan silminsä ja ynisemään, että 'lisää, lisää, tätä lisää!'

Nasulan alueen sisäpoluilla kulkivat myös kaksi ankkaa sekä sorsa.

Kaikkein kivoimpia olvat nämä töpselinokat. Aloimme jo nähdä itsemme tällaisten omistajina...Niiden röhkinä on niin hauskaa ja olemus hellyttävä!

Weisse Mühlen etuterassia, jossa nyt oli jo liian kylmä istua.

Nousimme huoneeseemme toiseen kerrokseen ja matkalla näimme tämän ison Klimtin Suudelman...

ja käytävällämme tämän kauniin lipaston.

Maaseutuhotellin vuode oli kodikkaasti viistokaton alla. Tästä tänään hyvin heräsimme uuteen aamuun aasin toimiessa herätyskellona. Nyt aamiaiselle ja sitten kohti Celleä, jossa viivymme muutamia päiviä.

Tuttu hotellimme Cellessä Schifferkrug Hotel oli remontin vallassa osittain, joten 'jouduimme' kesäpuolelle ja saimme sviitin, jossa jättimäinen olkkari, kaksi makuuhuonetta, iso kylppäri kaikkine hienouksineen sekä tietysti oma terassiparveke näköalalla Fraun ihanaan puutarhaan. Jos haluat nähdä kevätkuvamme vuodelta 2013 samasta paikasta, löydät ne täältä  Huomatkaa, että kotihotellimme on vuodelta 1685!!!

Tässä toinen makuuhuoneistamme.

Frau on  minuakin hortensiahullumpi, joten niitä on tosi tosi paljon...

Väreissä löytyy vielä lokakuullakin.

Tuttu ystävämme Flora suukottelemassa Lumimiestä. Vilkas koiruus, jota oli vaikea saada nyt rauhoittumaan, sillä edellisestä tapaamisesta oli jo kaksi vuotta.

Huomenna illallinen pitkän kaavan mukaan, mutta sitä ennen paljon vaeltelua kauniissa Cellessä. Bis Morgen!


Aamukävely puiston läpi keskustaan.

Kaunista...ja vedessä sorsia, jotka tosin eivät näy kovin hyvin.

Näyteikkunoita, joista jotkut houkuttivat poikkeamaan sisällekin. Kirjakaupassa meni kuitenin jälleen aikaa eniten, vaikka lopulta emme ostaneetkaan sieltä kuin joulu- ja onnittelukortteja. Mikä tarjonta! Ja Mauri Kunnastakin oli saksaksi.

Ruska täälläkin...

Päivän ovi Cellestä.

Tutunniminen kauppakin Cellestä löytyi, tosin minulle ei selvinnyt, mitä historiallisia juttuja liike myi: Ikkunassa kuin vanhoja asiakirjoja, sekä vanhoja kirjoja, kellastuneet sivut...Mennyt maailma sopii Lumille.

Ja taas kahvilassa iltapäivän strudelilla...

kera Lumimiehen, jonka kanssa olemme nyt matkanneet yhdessä 30 vuotta ja tämän jutun matkaa pian kolme viikkoa. Uusi paita ja neule Salzburgista, mutta tuo väri on sellainen viininpunainen, joka on täällä nyt kaikessa: Ainakin R:n näytöllä väri on väärä. Tuota löytyy naisten ja miesten jalkineista, laukuista, kengistä, neuleista, mistä vain. Voisiko se olla joku Bourdeaux...no, Hahnin kuvastosta sen saa kohta lukea.
Tämä nainen ei kadu yhtäkään Apfelstrudelia eikä upeita illallisia, joista ehkä vaikuttavin koittaa tänään, sillä Frau loihtii meille jotain....Koko ravintola on loppuunmyyty, mutta meiltä kysyttiin tänään, minkä pöydän me kaikista haluamme valita!

Flora tuli vastaan kun tulimme kaupungilta ja sain suukon!

Tässä illallisemme, joka aivan suli suuhun ja nautimme kaiken!

Kun astuu tähän Cellen hotelliimme, näkee ensimmäisenä tämän lumisen kuvan. Tämän kera kiitän teitä matkaseurasta, sillä tänään aiomme vain herkutella ja nauttia. Kaikki takapenkkiläiset: Suurkiitos teille!!! Huomenna matkamme jatkuu Travemündeen ja sieltä sitten torstaiyönä Suomeen. Andreas, vielen Danke fur das Photo:


Käiser Reima, armaani, kiitos unohtumattomista kokemuksista, hulluttelusta ja naurusta, jonka vain sinä minussa sytytät. Hienosti lausuit Käiserin Lena, kun mutaisena kiipesin pois sieltä lehmälaitumen ojasta ja mitä meillä olikaan Krakowassa...You are so Unforgettable...always.

Liebe Grüsse
Leena Lumi

Always



Ich hab noch einen Koffer in Krakow...

128 kommenttia:

  1. Oihhh <3! Kiitos tästä postauksesta! Ja ihanaa oloa sinne... :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, ole hyvä ja pysy linjoila: Kuumempaa tulossa! Kiitos!

      Sydän...

      Poista
  2. Ihastuttava syysmatka. Kuulostaa hienolta edetä hiljalleen, moottoriteitä vältellen. Siinä näkee kaiken eri tavalla ja voi pysähtyä kun siltä tuntuu. Onnellista matkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, sielu pysyy mukana autonmatkalla ja kokee enemmän. Kiitos!

      Sydän...

      Poista
  3. Kaunista! Laitankin paikkoja muistiin itselleni, kiva.
    Krakovasta varmaan tykkaatte myos, olen sielta postailemassa juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, nyt tulossa onkin paikkoja, jotka kannatta muistaa ja myös tässä jo parikin.

      En paljasta vielä, mitä olen mieltä Krakovasta...;) Ihan tosi...

      Sydän...

      Poista
    2. Kuvauksesi mukaan alkaa harmittaa ettemme kayneet tuossa Krakovan vanhimmaassa ravintolassa. Next time...

      Poista
    3. Anu, ethän voinut tietä, en minäkään voinut tietää, että se vie sydämeni. Mutta olen vuodesta 2004 säilyttänyt matkajuttua Krakovasta, joten kai se siemen silloin kylvettiin. Ysätäväni, jonka mies on Israelista kertoi minulle ennen matkaa, että kokemuksesta tulee vaikuttava. Next time...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Irmastiina, vasta vajaa viikko ja vaikka mitä on tapahtunut kuten tänöään, josta ehdin krijoittaa vasta myöhemmin. kIITOS!

      Sydän...

      Poista
  5. Suurenmoisia kuvia, kiitos!
    Nautinnollista reissua ! <

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kannattaa klikata suuremmaksi. Jotain parempaa/koukuttavampaa tulossa, mutta minua koskettaa kovasti myös tämä rappion kauneus,. Ole hyvä!

      Sydän...

      Poista
  6. Kiva tapa matkustella on lukea matkakertomuksia.
    Tuota samaa reittiä (ainakin alku-ja loppupisteet ovat samoja) olemme ajelleet volkkarilla vuosia sitten, ja parhaiten on jäänyt mieleen mahtavan paksut , mutta kuohkeat ja kevyet peitot jossakin majoituspaikassa. Tyynyt myös valtavan kokoisia. Ystävällisiä ihmisiä matkan varrella. Olisiko ollut joskus kahdeksankymmentä luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, eikö vain. Tätä meidän perhe on harrastanut vuosikymmeniä, mutta nyt kahdestaan...vähän eri.

      Minulle tämä idän kautta ajaminen on uusi juttu, mutta tämän illan perusteella sanon, että totisesti kannatti!

      Ihanat tyynyt ja peitot!!! Me aloitimme 80-luvulla, mutta olin jo sitä ennen reissannut exän kanssa junalla pari kertaa Sveitsiin.

      Sydän...

      Poista
  7. Sinulla on ollut ihana matka. Rakastan tuollaisia taloja, joissa muratti tai villiviini on täyttänyt seinät. Tuo vanha puutalo näyttää myös upealta. Ennen on osattu käsintekemisen taito. Meilläkin oli lapsuudessa keinutuoli, jossa oli puunaulat, Harmittaa, että keinu sittemmin hajosi "elämän myrskyissä".
    Sinua varmaan kiinnostaa tieto, että minut löytää nyt kirja-ajatuksine uudesta osoitteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, onneksi se on vasta alussa;) Sama täällä, sain monta ideaa. Siitä puutaloa kun kosketti, sulki silmät ja kuunteli, koki menneet vuosisadat. Minulla on yksi huutokaupalöytö, jossa ei nauloja. Se öpitäisi viedä restaurointiin, mutta en raaski.

      Tottakia kiinnostaa!

      Sydän...

      Poista
  8. Wau! onpa unelmainen matka. Ihana fiilistellä kuviesi välityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, vasta matkan alku. Pysy linjoilla: Yritän tarjota parastani!

      Sydän...

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Elämän krestomatia: Vielen Danke! No takuulla, odotas, kun kuulet mitä tänään tapahtui,,,

      Sydän...

      Poista
  10. Mielenkiintoisia paikkoja ja tapahtumia. Mukana ollaan ja jatkoa odotellaan. Muista kuitenkin lomailla myös blogimaailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kiitos! Kiva kuulla ja aion myös lomailla, tietysti, Eilen oli vain kertynyt niin paljon kuvia, että en olisi kohta muistanut että mitä ja mistä.

      Sydän...

      Poista
  11. Aivan ihania kuvia, teillä on upea matka! ❤️ Turvallista ja nautinnollista matkan jatkoa teille, kyyhkyläiset! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! Sydän... Kiitos ja totta totisesti nautimme, yksi matkan huippu oli töänään, mutta paljon odottaa...Sydän...

      Poista
    2. Ooh, lisää ihania kuvia ja kuulumisia! ❤️ Puola on houkutellut minua jo kauan, eivätkä kuvasi ja kertomuksesi yhtään sitä kaipuuta vähennä, päinvastoin! Krakova näyttää kauniilta, ja itse asiassa näen siinä samaa charmia, johon esimerkiksi Riikan vanhassakaupungissa rakastuin. Oi että, tuonne on nyt pakko päästä! :)

      Ihanaa matkan jatkoa! ❤️

      Poista
    3. Sara, kiitos: Ilo on minun. NYt annoin hotellin ja ravintolan, joissa etenkin ravintola on täynnä menneen maailman tuulia. Riikassa en ole veilä käynyt, mutta kaikki vanha kiinnostaa. Vaikka en ole ollut Krakovassa keväällä, me teemme uusintaäynninkin loka-marraskuulla, sillä elävät tulet, hämärys ja sitten pimeä, valaistut suihkulähteet...kaikki se oli niin viehättävää. Suosittelen isosti etenkin sinulle ja Katjalle, jotka pidätte tällaisesta. Nyt vielä Wienissä hotellissa, joka on kuin jostain Agatha Christien elokuvasta aina henkilökuntaa myöten. Lattiat natisevat, maalauksia, pitkiä raskaita verhoja, nykyajan koneet integroitu piiloon ja ihania teenurkkauksia...Lähdössä kohti Salzburgia...Sydän...

      Kiitos! Sydän!

      Poista
  12. Kiitos kuulumisista. Tuli jotenkin levollinen olo itsellenikin, kuin olisi ollut hetken lomalla:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, ole hyvä. Kiva kuulla, minullakin tulee sellainen olo, etenkin kun luen tutuista paikoista ja/tai maista.

      Sydän...

      Poista
  13. Kuulostaa ihanalta matkalta ja ilmatkin näyttävät suosivan teitä'. Oikein hyvää' matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ihan täydellistä. Tänään Salzburg sai kovan kilpailijan...Kiitos!

      Sydän...

      Poista
  14. Jee mahtavia reissukuvia, nauttikaa ja täällä ollaan hengessä mukana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos! Pysy linjoilla, paras on vasta tulossa, mutta siihen voi mennä viikonlopun yli, en ole vielä varma...

      Sydän...

      Poista
  15. Oi, Leena <3 teitä onnellisia! Aivan ihanaa saada olla taas mukana matkallanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, myönnän: Tämä on onnea! Kiva kuulla, joten pysy linjoilla, jännää on tulossa.

      Sydän...

      Poista
  16. Leena, kiitos kun pääsin teidän takapenkille ja matkalle mukaan. Minne viet meidät seuraavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreätniityt, ole hyvä vain ja pysy mukana. Krakova ja sitten...

      Sydän...

      Poista
  17. Ja me ollaan talvitakki päällä Suomenmaassa. :-)
    Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, no ihan tosi...!

      Kiitos samoin!

      Sydän...

      Poista
  18. Ihana lukea tätä matkakertomusta. Ihanaa matkaa teille edelleenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, kiva kuulla. Kiitos!

      Sydän...edelleen;)

      Poista
  19. Leena, paljon olettekin jo ehtineet nähdä. Kuulostaa kiinnostavalta matkalta. Ajatteko molemmet vaiko vain miehesi?
    Krakovan kuulumisia ja näkemisiä odotellen ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ja vielä on yli kaksi viikkoa edessä! Kaikki on ollut kiinnostavaa, mutta se ei tarkoita upeaa..saatan paljastaa muutakin kuin tuon Tsekin tuakansavun kaikkialla. Onneksi meidän hotellissa oli kaksi ravintolasalia...Mieheni ei päästäisi minua täällä rattiin;) Hän saa kyllä levätä, sillä meillä on kaksi ja useampia öitä välillä. Salzburgissa olemme viisi päivää ja lopuksi Cellessä kaksi päivää etc.

      Kannattaakin odottaa;) Yritän illalla, jos voin. Netti ei kaikissa hotelleissa niin hyvä kuin täällä Krakovassa, vanhan kaupungin liepeillä.

      Sydän...

      Poista
  20. Mielenkiintoisia paikkoja ja upeita kokemuksia! Oikein hyvää matkaa edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, istahda takapenkille: Pääset mukaan! Kiitos!

      Sydän...

      Poista
    2. Mukana olen ja ihanaa, kun kaikki meni nappiin Krakovassa. Oikeasti käymättä on, mutta tuskin kauan. Onnellisia päiviä teille!

      Poista
    3. Marjatta, ole hyvä vain. Krakova on 'hot'. Siis tarkoitan vanhaa kaupunkia ja juutalaiskaupunginosaa nyt, voimat ei varmaan ikinä riitä koko Krakovaan eli tarkoitus on poimia rusinat pullasta. Lähtekää ihmeessä ja ainakin parhaan ruokapaikan saitte nyt meiltä: Lupaan ette ette pety. Hotelli hyvä, jos saatte huoneet kadun puolelta,

      Poista
  21. Ja minähän jo siellä takapenkillä istun. Saattaa tulla tungosta, ja palaamme bussilla. Ihanaa matkan jatkumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, tervetuloa joukkoon ja sopu tilaa antaa. Kiitos!

      Sydän---

      Poista
  22. Aivan mahtavalla reissulla olette! Jollain tapaa autolla matkustettaessa matkan tekemisessä on omanlaisensa seikkailun tuntua. Ihanaa jatkoa reissulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkisia hiutaleita, meillä on tähän 30 vuoden rutiini, tosin tämä on vasta kolmas AUTOmatka kahdestaan: aina ennen oli takapenkillä 1-3 lasta. Siinä on se, etenkin kun ajaa pikkuteitä, että sielu pysyy perässä ja pääsee tutustumaan paikallisiin. Monia tuttavbuuksia on syntynyt ja ukomattomia tapaamisia on ollut etenkin Sveitsissä. Rrrrrakastan seikkailua, mutta annan nyt periksi Krakovalle eli sinne seuraavalla kerralla lennämme;)

      Kiitos!

      Sydän....(Olen R:n koneella,joten en löydä merkkejä eikä tässä taida edes olla kaikki niitä mitä on omalla työkonneellani kotikirjastossa.)

      Poista
  23. Kiitos Leena hienosta matkasta, jota saamme tehdä teidän kanssanne, en usein tunne kateutta, mutta nyt on myönnettävä, että ihan pikkuriikkisen tunsin sellaista:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, olet tavallaan kuitenkin mukana...Kiitos! Ne ovat nämä syysreissut ihan oma lukunsa eli monta etua, joista vähäisin ei liene edullisemmat hinnat eli voi viipyä kauemmin. Meillä vielä kaksi viikkoa. Nyt yövymme linnassa: Helmutin idea, ja edessä on illallnínen, joka lienee sellainen kerran elämässä -juttu.

      Sydän!

      Poista
  24. Eikös kannatakin käydä myös ennestään tuntemattomissa paikoissa?;)

    Jatkukoon matkanne mainiosti!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, se riippuu siitä, miten on aikaa ja ehkä kai rahastakin. Syksyllä ei ole sesonkiaikojen hintoja, joten se mahdollisti tämän.

      Kiitos paljon ja ihanaa viikonloppua!

      Sydän!

      Poista
    2. P.S. Oli pakko tehdä apfelstrudelia tämän matkajuttusi innoittamana. Toivottavasti on kelvollisesti onnistunutta...
      Nautin muuten kommentistasi Ompun loistavaan Shields-kirjoitukseen.
      Niin ja pinkit tennarit tai ei, superhyvältä näytät!
      Matkanne jatkukoon edelleen iloisissa, huikeissa, onnistuneissa, hyvissä ja romanttisissa tunnelmissa!:)

      Poista
    3. Niin ja vielä: noi jälkkärit näyttää niiiin hyviltä, etten tiedä millaisiin kokkailuihin mun nyt täytyy ryhtyä...;)

      Poista
    4. Sanna, no miten upeaa, että osaat sitä valmistaa!!!!

      Piru m neni minuun, mutta Ompun teksti aiheuttaa minulle innoitusta;)

      Kuule, on pakko ostaa nyt vähän muutakin kuin tennarit, eivät ne aina käy....Valitettavasti. Kiva, että pidät: Minä rrrrakastan niitä. Kiitos!

      Nyt olen ihan ähkyssä Wienistä ja vähän haikea kun juuri hyvästelimme Helmutin. Kiitos.

      Mieti vähän: Käsintehtyä kiriskkajäätelöä ja se tarjoiltiin ohuessa suklaakuorikossa!

      Poista
    5. Ha ha, varmaan oikein kivat sun tennarit, mut en mää niitä tihrustellut, vaan SINUA katsoin, että hyvältä näytät.:)

      Poista
    6. Sanna, kiitos paljon. "Kehu nainen päivässä." Nuorruin just sanoistasi sikapaljon!!!!

      Arvaa vaan ajattelinko sinua Wienissä taiteen äärellä...

      Sydän!

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Hitsi, en saanut sydäntä tällä Reiman koneella...Joten siis_

      Sydän!

      Poista
  25. Oi miten ihana matkanne onkaan! Mukavaa loman jatkoa! <3

    VastaaPoista
  26. Ihanaa, että jatkat matkakertomusta tähän samaan! Luin nimittäin ensimmäisiä matkakuulumisianne jo torstaina ja tänään vasta ehdin kunnolla kotikoneelle ja huolehdin, etten ehtinyt kommentoida ns. ajoissa. Ehdinpäs! <3

    Kommentoivaa on: teillä on huikean oloinen matka. Rakastan Keski-Eurooppaa, jossa olen tosin käynyt vain Saksassa, Tsekeissä ja Itävallassa. Haluaisin Puolaankin ja uskon että, samoin kuin sinä, rakastuisin Krakovaan.

    Olette nähneet upeita paikkoja, päässeet melkoisiin herkkupöytiin, henkeäsalpaaviin ja liikuttaviin paikkoihin ja tavanneet kiinnostavia ystäviä. Nauttikaa matkan jatkostakin - odottelen lisää kuulumisia.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tästä taitaa nyt tulla tällainen pidempi matkajuttu. Hyvä sinä! Sydän...

      Sama täällä: Keski-Euroopassa on taikaa ja paljon vanhaa. Jos menisit Krakovan vanhaan kaupunkiin loka-joulukuulla, jäisit koukkuun ja muista tuo mun suosittelema ravintola. Miten olisi pitkä viikonloppu kahdestaan Krakovassa...

      Ihan uskomatonta kaikki tähän asti ja nyt olen ähkyssä Wienistä. Taidemuseossa, kävelyjä Helmut oppaana, ruokailemassa ja mikä parasta hotellimme on kuin jostain Agatha Christien filmistä. Menneen Maailman tuulia tyylillä. Kiitos. Nyt alkaa huomenna Salzburg-päivät, jolloin emme aio ajaa minnekään, mutta valloitamme paikkoja, joissa emme ole vielä käyneet - kävellen.

      Sydän!

      Poista
    2. Jatkoa odotellen: oi, Wien! Se on samalla kertaa korskea ja kopea ja kuitenkin niin kaunis ja pintansa alla sydämellinen kaupunki. Olen käynyt siellä vain kerran, J:n kanssa joulun alla vuonna 2008. Ihastuimme suuresti juuri Belvedereen, niin linnaan kuin sen puistoonkin. Salzburgiin aion ensi kesänä, jos Münchenin seudulle suuntaamme (juna kulkee... Tosin meillä on nyt neljä kovaa vaihtoehtoja: Alppialue, Dublinin rannikko uudelleen, ikirakas Lontoo tai Edinburgh).

      Hieno laukku!

      Hyvää matkan jatkoa! <3

      Poista
    3. Katja, hah-hah: Enpä ole varma, laitanko enää muuta kuin lopetuskuvan ja sitten kotona voin lisäillä, jos saamme muita hyviä kuvia. Meillä on viimeinen ilta tässä ihanassa paikassa, jossa Frau ja muu henkilökunta tuntee meidät. Harvinaista kun halataan hotelliin tullessa...Illaksi on luvassa Fraun ertiyismenu ja hän on tunnettu sekä puutarhailousta, että sisustamisesta kuin myös kehittelemistään resepteistä. Asumme nyt jättisviittiä, joka on tarkoitettu ilmeisesti kesäaikaan kokonaiselle perheelle, mutta täällä on lämmintä ja kiva sisustus.

      Wien on kaikkea tuota, mutta koska en ole suurkaupunkityyppiä, oli niin hyhvä, että Helmut tuli kanssamme. Sekin tilanne kun kerjäläinen juoksi ruuhkassa kiinni automme oveen...ja muutenkin. Jos ikinä enää menet Wienin, sun on koettava se menneen maailman hotelli. Henkilökuntakin oli kuin jostain Christien filmistä.

      Salzburg on minulle kohta yhtä tuttu kuin Jyväskylä. Tiedän jo liikkeet, ruokapaikat ja opettelen nyt katuja. Sinne pääsee tosiaankin hyvin lentämällä Mucheniin ja vaikka vuokraamalla lentokentältä auton. Mekin saatamme tehdä sen seuraavalla Salzburg -visiitillämme. Vinks, vinks, jo stilaaztte hotellin kuten me ajoissa Booking.comin kautta, se on tosiaankin vain se 50 euroa yö, mutta nyt ei aamiaisineen, vaan aamiaisesta maksoimme 5 euroa. Mutta KAIKKI liinavaatteet mm. vaihdettiin joka päivä etc.

      No, me taidamme lähteä Merin&co kanssa Krakovaan to-su, mutta ehkä emme ensi vuonna lähde mihinkään. Sitten alkaa suma tuosta Krakovasta ja R. miettii kumpaan haluaa synttäreillään Irlantiin vai Skotlantiin ja sitten...;)

      Valinta vei sekunnin. Siinä liikkeessä aina sama juttu ja R. osti hansikkaat.

      Kiitos paljon ja mahtavaa kirjamessuilua! <3

      Poista
  27. Voi kun kuulosti ihanalta matkalta. Varmasti roppakaupalla ihania kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, on tää aika ihanaa. Nyt on aika kerätä elämyksiä, joisa syntyy muistoja...

      Sydän...

      Poista
  28. Hei, ihanalta vaikuttaa reissunne tähän mennessä ja kiitos postauksesta - oli ihana päästä näin täältä kotisohvalta mukaan tunnelmiin. Vielä kun saisi tähän eteen tuollaisen suklaakakku+kirsikkajäätelö-annekson.. ;) Ei vaan, nauttikaa! :) -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, ole hyvä ja kiitos. Se oli aika super ja se home made kiriskkajäätelökin tarjottiin ohuenouhuesta suklaakuorikosta.

      Kiitos, sen teemme: Huomenna alkaa Salzburg-loma, jolloin emme aja minnekään. Kiitos!

      Sydän...

      Poista
  29. Jostain syystä en ole huomannut tätä postausta.Ihanaa nähdä kuvia matkastanne:) Niin monessa kauniissa paikassa olette käyneet ja syöneet herkkuja;matkakuvia on mukavaa katsella.Hyvää matkan jatkoa Leena &R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ehkä tässä on liian vähän kohteita;) Sinä jos kuka tiesit, minne aioimme ja milloin. Kiitos, kiva kuulla.

      Sydän!

      (Äänestin sinua...)

      Poista
    2. Kiitos Leena:;) Meillä oli muuten eilen kirjailijavieras Suomesta ja tulin miettineeksi että oletko koskaan tehnyt tänne Sinikka Nopolan jotain kirjaa?

      Poista
    3. Jael, ole hyvä! Nimi on vähän tuttu, mutta en muista lukeneeni häneltä mitään. Enhän voi ehtiä kaikkiin maailman kirjailijoihin....

      Kiitos! Tuossa on nyt just jotakin mitä nyt talvea vasten tarvitsen. Täältä en haluisi nyt ollenkaan pois, kuten muistat, mitä olen kertonut, mutta ei auta...Suomessa on nyt etenkin ikävä ilmapiiri, jota kavahdan.

      Poista
  30. Kiitos Leena ihastuttavasta matkakierroksesta. Ja matkanne jatkuu... Krakovassa en ole koskaan käynyt, sinne haluaisin mennä. Meillä oli jo suunnitteilla matka lentäen Gdanskiin ja sieltä junalla Krakovaan, mutta se peruuntui. Ja kun taas luin tätä postaustasi, niin ajatus nosti uudelleen päätään. Vaan herkullinen ja mielenkiintoinen on matkanne. Ja sellainenkin meille yhteinen piirre nousee esiin tästä matkakertomuksestasi , toinen maailmansota näyttelee aina omaa rooliaan, kun Keski-Euroopassa tulee käytyä. Hieno tuo rukous: Ettemme olisi tuomitut toistamaan samoja virheitä...
    Ps. Kun joskus sieltä Keski-Euroopasta palaat, niin kurkkaa uutta blogiani Tuula's life. Avajaisissa on arvontakin, joka saattaa kiinnostaa sinua. Ei kiirettä, arvonta suoritetaan vasta marraskuussa.
    Mielenkiintoista matkan jatkoa! Ja turvallisia kilometrejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, ole hyvä ja kiitos! Vielä pari viikkkoa...Krakova on must!!!! R. pitää kovasti myös Gdanskista. Olen hyvin kiinostunut historiasta...ja kaikesta vanhasta.Se on varmaan maailman tärkein rukous.

      Liityin jo lukijaksi;) Yritän ehtiä: Olemme just lähdössä Salburgin kaduille. Tämä on kuin toinen kotikaupunkimme ja aina samassa hotellissa eli kotihotellimme. Yritän illalla...tai ip.

      Kiitos!

      Sydän!

      Poista
  31. Mukavan näköistä, vähän kuin Mrs de Winter av Susan Hill, pari matkusteli tollai eri hotelleissa...

    (tšekkiläinen rakastajani nuoruudessa opetti minulle muutamia sanoja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos! Ihan hyvin voisin jäädä tänne eli nyt Salzburgissa ja lähdemme vasta loppuviikosta. Ennen matksutettiin kauan, mutta varakkailla oli palvelijat pakkaamassa ja purkamassa....

      (No, jösses;) Minulla vain sveitsiläinen ja saksalainen...;) Tänään yksi myyjä kehui saksaani ja menin ihan mykäksi. Tajusin, että saksa oli minulle aina se helpoin kieli, mutta nyt alan kertaamaan, aikamuodot hukassa, sanavarastoa on vaikka muille jakaa.

      Poista
    2. Ja: Sydän!

      (Operoin nyt R:n koneella ja en läydä täältä merkkejä.)

      Poista
    3. Ompas antoisa, hieno matka ja kuvat. Kauniita ikkunoita, rakennuksia ja ihana maalauskin. Katson tätä jo toista kertaa ja nyt perehdyin huolellisesti. Hienostomatkalta vaikuttaa:) Korkojasi jäin miettimään, aika korkeat ovat, itse käytän pelkästään kolmen - neljän sentin korkoja.

      Mukavaa matkaa ja terveisiä kullalle:)

      Poista
    4. Mustis, olen itsekin ihan pyörryksissä;) Rappion kauneutta sekä menneen maailman tuulia olen yritänyt kuvata. Hienostomatka, jossa yksikään yö ei ole maksanut yli 100 euroa.Suomessa tämä ei onnistuisi. Hienostoa oli linna, mutta jos googlaat, näet miten edullista se oli Slovakiassa. No, nyt sitten tätyy alkaa ostaa niitä matalampia. Tuon linnareissun jälkeen olen kulkenut vain pinkeissä tennareissa.

      Kiitos ja kiitos sanon!

      Sydän!

      Poista
    5. PS. Ja koska varasimme ja maksoimme Salzburgin hotellimme jo heinäkuussa, nämä yöt maksavat vain 50 euroa!

      Juu, hienostoa oli tosiaankin mukana nuo samppanjat eli on jotain mitä muistella ja nauraa...

      Poista
  32. Aivan mahtavia kuvia ja ihanaa kerrontaa. Upeaa, että osaatte ottaa kaiken hyvän irti matkastanne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos! Yrittänyttä ei laiteta;)

      Sydän!

      Poista
    2. Täytyy vielä lisätä, että matkakuume taas kasvaa kun uudestaan palasin katsomaan tätä reissukuvaustasi. Teillä on kertakaikkiaan mahtava reissu siellä.

      Mahdatko ehtiä laisinkaan kirjamessuille?

      Halit!

      Poista
    3. Birgitta, sama täällä, sama täällä...siis tämä jatkukoon! Upea <3

      Kulta, ei ole mahdollista: Olemme Hesassa aamulla aikaisin ja auto on pakattu täyteen tavaraa joululahjoista likaisiin vaatteiisin. Seuraavalla kerralla sitten kuoharia ja tapaamisemme >3

      Halit!

      Poista
    4. Ensikerralla sitten =)

      Mahtavaa, että olet jo hankkinut joululahjojakin. Minä tässä listasin kenelle, mutta vielä on pohtimatta ja tekemättä/hankkimatta mitä kenellekin... no onneksi on vielä aikaa. Marraskuussa kun olisin hoitanut kaikki kuntoon, niin olisin taas onnellinen nainen.

      Poista
    5. Bigitta, ensi kerralla!

      Mehän emme R:n kanssa anna toisilleme lahjoja jouluna, emme tavaraa, mutta kun nuoret saapuvat kuusen alus on niitä täynnä. Ja sitten ovat äiti ja sisko ja paras ystävä etc. Rakastan antaa lahjoja ja kääriä paketteja. Marraskuussa ehdit hyvin!

      Poista
  33. Ihana matkakertomus kuvineen ja herkkuineen.
    Yhdessäoloa ihanaa ja kaikkea kivaa siellä ♥
    Upeaa syksyä Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seija, kiitos. Kiitos ja upeaa lokakuuta sinulle! Sydän...

      Poista
  34. Onpa hienoa lukea tätä teidän matkakertomusta reissusta, joka näyttää tietysti sujuvan oikein hienosti. Olin itsekin Wienissä kesäkuussa, tosin työn merkeissä, mutta oli mulla sentään vähän vapaatakin, joten ehdin museoihin ja myös Bratislawaan. Sielläkin oli hyvää ruokaa ja myös halpaa!
    Lähden muuten tammikuussa juhlimaan porukalla yhden kaverin 60-vuotispäiviä Varsovaan. En olekaan siellä koskaan käynyt. Mutta sitä ennen pääsen Saksaan!
    Hyvää matkan jatkoa ja kotimatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kiitos! Muuten tosi hienosti, paitsi minulla oli yksi 'Durchfall', mutta se meni onneksi lääkkeillä ohi;) Helmut olisi esitellyt meille Bratislawan, mutta se olisi ollut Wienistä pois. Nytkin tuli jo aika pitkä päivä.

      Minäkään en ole käynyt Varsovassa, mutta lupasin jo Merillekin, että lähdetään porukalla Krakovaan, kun tästä on toivuttu. Krakova merkitsee minulle myös erästä kutsua, josta kieltäydyin joulutoriaikaan. Sain kuvan kauniista ikkunasta, joka oli kuvattu minulle jouluisessa Krakovassa ja kuvan tuosta ikkunasta torille. Minulla oli silloin vanha koira ja R. vielä liike-elämässä. Miten Krakovaan nyt tuntuu liittyvän niin paljon tunteita...

      Pidän muuten Salzburgista Wieniä enemmän. Selitys on tähän liian pitkä.

      Minäkin olen huomenna jo Saksassa!

      Arvaappas nyt, mihin ravintolaan me viimeisenä iltana menemme;) Ja munkin pitää sitten kuulemma ensin ottaa 'poikien' tekemää olutta...

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle! Sydän....

      Poista
    2. PS. Paitsi siis se Wienin hotelli oli kuin jostain vanhasta leffasta...ihan uskomatonta, että tuollaista vielä löytyy. Se oli uniikkia siellä!

      Poista
    3. Sieltä löytää uskomattomia mestoja, niin hotelleja kuin ravintoloita. Teitte kyllä oikean ratkaisun sen Bratilawan suhteen.

      Poista
    4. Helena, takuulla uskon!

      Miten minustakin tuntuu siltä...

      Poista
  35. Nyt tuli Krakovan ikävä! Kiitos matkakertomuksesta.
    http://amnellinlucia.blogspot.fi/search/label/Krakowa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, minullakin on se jo nyt;) Ole hyvä ja kiitos.

      Kiitos linkistä.

      Sydän....

      Poista
  36. Onnellinan hän ken saa tuolla asustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, voisin ihan hyvin asua Saksassa tai Itävallassa...

      Sydän!

      Poista
  37. Kiitos upeista kuvista ja matkakertomuksesta. Aivan kuin olisin tässä aamupäivän hetkessä tehnyt matkan itsekin. Jännittävin kohta oli lehmät ja oja - kyllä näyttivät pienisilmäisiltä.

    Maailmassa kyllä nähtävää riittäisi, niin paljon kauniita vanhoja rakennuksiakin on olemassa. Puhumattakaan kaikista ihanista ruoka-annoksista... Tämä oli niin hienoa, että tuli ihan sunnuntaiolo vaikka nythän on lauantai :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, ole hyvä ja kiitos! No olin tosi pulassa, sillä R. oli vilkasliikenteisen kadun toisella puolella ja vähän kauempana, hän ei nähnyt mitä minulle tapahtui. Huuto edes ei olisi kuulunut, joten pakko sieltä oli käytännössä kontata ylös, mutta lehmien puolelta;) Kävelin sitten laitmen reunaa pitkin taloon johtavalle tielle ja sieltä pääsin autotielle. Juu, påienent, surulliset silmät...

      Pidän niin kaikesta vanhasta. Valitettavasti myös hyvästä ruoasta. Superkiva kuulla, että sait sununtaiolon. Minullakin on nyt aika uikea olo, sillä saavuimme vuosisadan alussa rakennettuun taloon, jossa upea puutarha ja nyt kävelemme tästä Bad Kissingenin keskustaan. Kylppärikin on iso kuin olohuoneemme ja siellä on paitsi amme ja kukkia, myös vanhan ajan komuutti.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Sydän...

      Poista
  38. Ihania kuvia!
    Jotenkin voin kuvitella tuon lehmätapauksen...;) (By the way mä olen kyllä nähnyt joka kesä lehmiä ulkona Suomessa, ehkä vähemmän kuin ennen, mutta kyllä niitä näkyy, useammassakin paikassa.)
    Hei, R. on niin oikeissa väreissä "Turandot-ravintolassa"!;)
    Mulla on yksi ottamani kuva melkein samis tuon alimman kyyhkyskuvan kanssa. Voi olla että laitan sen sulle. Siis jos löydän ja muistan...
    Matkanne jatkukoon yhtä upeissa merkeissä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos.

      Juu, miten voitkaan, kun olen aina niin cool;) No, minä en ole ja ehkä eräät muutkan, sillä Animalia on parsinavettoja vastaan ja Jenni Haukio on kirjoittanut lehmien oikeudesta laiduntaa eikä olla vuodet ympäriinsä kurkusta kiinni navetassa. Tuo on ns. tehomaatalouden maitotalouspuolta. Kuten sekin, että vasikka erotetaan emostaan ja kumpöikin huutaa toistaan ja kauan. Täällä olen nähnyt rinteillä lehmiä jopa vasikoineen. Mitenkään väittämättä, että kaikki olisi täällä ok, mutta jotkus asiat ovat.

      Eikö vain olekin. Hän ei väreistä huoimatta sulatunut tapettiin/seinään;)

      Pidän kyyhkysistä...ja kaikista linnuista.

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  39. Kiitos Leena, matka, näin virtuaalisesti kanssanne, on ollut upea, ja kerronta ja kuvaus.....KIITOS.

    VastaaPoista
  40. Kiitos Leena ihanista kuvista ja matkakertomuksesta! Jospa joskus itsekin pääsisimme miehen kanssa vastaavanlaiselle matkalle, osaksikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, ole hyvä ja kiitos. Suosittelen kuumasti!

      Sydän...

      Poista
  41. Oi mikä matka♥ Ihanaa matkan loppupuolta Leena ja R♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, älä muuta sano! Täänään illallisella tapasimme saksalaisen pariskunnan, joiden firma takaa, että pääsemme Salzburgiin tai Bad Kissingeniin tai minne ikinä keksimme haluta helpommalla - sitten kun aika on. Elämä on ihmeellistä!

      Kiitos ja kiitos samoin teille <3 <3

      Poista
  42. Ihan tuo kuvapari hotellin aamisahuone/talvipuutarha!
    Ja hauskan hotelliyllätyksen R. keksi.:)
    Tuosta ylläolevan lehmäasian vierestä (jos kiinnostaa):
    http://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti-elainvastainen-hallitus-valittaa-tuottajan-lompakosta-enemman-kuin-elainten-karsimyksesta-6058743#.ViSI_8j0SbM.twitter

    Vitsit miten ihanan iso apfelstrudel kahvilassa!!

    Mainiota loppumatkaa ja takapenkkiläisen kiitos matkakertomuksesta! sydän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, eikö vain! Niitä kuvia oli noin 10, mutta valitsin tietysti talvipuutarhan ja kirjaston.

      Juu, timantit ovat jotain niin tavallista, mutta eläimet eivät! Oih, olen tietystä syystä yrittänyt välttää Suomen uutisointia, mutta eläinasiat kiinnostavat. Moni ei tiedä, ketkä nuoret MIEHET, nyt vallassa olevat, ovat turkistarhauksen puolesta, annan nimikirjaimet: P. O. ja S. W. Euipä olisi uskonut, mutta otin selvää! Kiitos linkistä! Olen jo niin haluton syömään sikaa, että...nyt nämä naudat...

      Ja niitä oli monta. Kaikkia ei voinut kuvata, ettei totuus meistä paljastuisi...Jos towsi sanotaan ihmetelen aina tuo Sahne intoilua, mutta hyvin ymmärrän mit Vanille Eis ja/tai mit Vainille Sauce. Ich bin jetzt 5 kilos mehr...:)

      Ole hyvä ja kiitos! Sydän....

      Poista
  43. Upea matka upeissa maisemissa <3

    VastaaPoista
  44. Upeaakin upeampia kuvia maisemista, ruuasta, tapahtumista ja siis Juhlamatkastanne: Onnea vuosipäivänne johdosta!
    Ihan on ollut huippuresissu! Kiitos kaikista kuvista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiitos♥ ja kiitos♥ Ehdottomasti juhlamatka, sillä siitä on aikaa kun olemme olleet Keski-Euroopassa kolme viikkoa ja muualla emme oikein käykään...no, Irlannissa on käyty ja mielessä siintelee Skotlanti, mutta nyt aletaan elää arkea. Arkikin voi olla prasta, kun on saanut vähän ensin mennä.

      Miten muistaisin, että sinua kiinnostavat samat seudut...Minä niin aina luen mieluusti juttuja just Keski-Euroopasta. Ole hyvä♥ Niitä lipsahti vähän paljon;)

      Poista
  45. Voi, teillä on ollut ihana matka juuri niihin maisemiin, joita kaipaan, oi kuinka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, ymmärrän sinua niin hyvin: Minä voisin muuttaa ihan hyvin Saksaan tai Itävaltaan. Olen ajatellut sinua paljon. Ajattelin myös Baijerissa. Kirjoita minulle oikein pitkä viesti kun ehdit♥

      Poista
  46. Ai vitsit mitä herkkuja, apfelstrudelia ja käsintehtyä kirsikkajäätelöä! Mahtava reissu ollut teillä :-)
    Paljon tuli vinkkejä ja ideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, niin...olen hyvin pitkälti merkinnyt reittimme herkkujen ja maisemien mukaan;) Matkasta tuli monipuolisempi kuin uskoimmekaan: Jäi pitkä ja vahva jälkimaku.

      <3

      Poista
  47. On teillä ollut ihanan mielenkiintoinen matka. Kiitos matkakertomuksesta ja vinkeistä.

    VastaaPoista