keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä


Vuoden ensimmäinen päivä alkoi kireän pakkassään merkeissä. Kahdeksankymmentä diplomaattikunnan jäsentä oli kutsuttu ylellliselle vastaanotolle Tsarskoje Seloon Katariinan palatsin tanssiaissaliin.

Junalta seurue jatkoi matkaansa turkistaljoin vuoratuilla reikivaljokaoilla. Puiston puut kimaltelivat huurteessa, lumi pöllysi ja aisakellot kilkattivat. ”Aivan silmiemme edessä lepäsi tämä lumoava talven ihmemaa”, kirjoitti ranskalaisdiplomaatti Charles de Chambrun. Muiden diplomaattien tavoin hän kuitenkin ihmetteli: ”Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut, mitä ihmiset puhuvat ja mitä edelleen on kehitteillä, miten asioihin suhtautuu juhliemme isäntä, mies, joka elää kaiken tämän loiston keskellä?”

Viimein heitä saapui tervehtimään Nikolai II, joka oli pukeutunut yksinkertaiseen kasakan univormuun, tšerkeskaan. Hän seurusteli koko kaksituntisen vastaanoton ajan ystävällisesti vieraittensa kanssa, hymyili ja kätteli heidät, ja käytti keskusteluissaan virheetöntä englantia tai ranskaa.

Francis kirjoitti myöhemmin muistelmissaan: ”Emme olisi voineet arvata päässeemme juuri todistamaan mahtavan Romanovin dynastian viimeisen hallitsijan viimeistä julkista esiintymistä."

Helen Rappaportin teos Pietari 1917 Ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä (Caught in the Revolution. Petrograd 1917, Minerva 2017, suomennos Sirpa Saari) kertoo ulkomaisen eliitin näkemyksen  Romanovien valtakauden päättymisestä ja Pietarin ajautumisesta vallankumouksen kautta 1917 kaaokseen. Kertojat ovat sikäli erittäin kiinnostavia, että monet heistä olivat olleet Venjällä jo kauan, toiset heistä olivat tsaarinvallan kannattajia ja toisen sen vastustajia. Tässä kirjassa kuitenkin kokeneimmat toimittajat ja lähestystövirkailijat yrittävät olla tuomatta julkisesti esiin omia poliittisia kantojaan, mutta heidän ajatuksensa kerrotaan kirjeissä ja koodiviesteissä kotimaihin. Monet pitivät myös tarkkoja päiväkirjoja ja tuolta ajalta on säilynyt runsaasti materiaalia, johon Rappaportin teos nojaa.

Kaiken keskiössä on Pietari, kaupunki, johon niin moni kirjan henkilöistä oli ehtinyt jo kiintyä. Pietari eli aina: Oli paljon kutsuja, upeita illallisia, sadat ikkunat loistivat taloissa, samppanja virtasi, timantit loistivat, teatterit täyttyivät katsojista ilta illan jälkeen, Pietarin yli kahdeksansataa viinikellaria olivat omaisuus, sillä yhdessä kellarissa saattoi olla jopa yli miljoona pulloa. Talvipalatsin kellarit kätkivät samppanjapulloja, jotka olivat saaneet olla rauhassa jopa yli kolmesataa vuotta...Talvi 1916-1917 oli kuitenkin poikkeuksellisen kylmä ja sekä ruoka- että polttoainetoimituksissa oli vaikeuksia. Köyhä väki alkoi liikehtiä ja kaduilla alkoi kuulua rytmikäs vaatimus hleba! (leipää). Kasakat, nuo keisarivallan tulisieluiset ja hurjat sotilaat, hajottivat vielä kokoontumiset, mutta ei mennyt aikaakaan, kun kaduilla väkijoukot lisääntyivät, punaliput liehuivat ja tuli se hetki, jolloin kasakat asettuivat kansan puolelle. Tämä oli ensimäinen kerta Venäjän historiassa, kun kasakat kieltäytyivät tottelemasta hallitsijan määräyksiä: Keisarivallaan ylin tuki ja turva oli pettänyt!

Nyt Pietari kääntää kasvonsa,jolloin myös etuoikeutettu lähetystö ja muut ulkomalaiset saavat kokea puutetta, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin kansa kaduilla, mutta nälkäisenä joutui monikin lähettiläs perheineen menemään iltaisin vuoteeseen ja päivisin seurana alkoi olla uhka ja pelko siitä, kauanko diplomaattien suoja pitää. Monet vanhan koulukunnan kokeneista diplomaateista halusivat kuitenkin jäädä viimeiseen hetkeen kuin velvollisuutena kotimaansa muille Venäjällä oleville kansalaisille. Heistä arvostetuin ja sitkein lienee ollut Sir George Buchanan perheineen. Sir George oli kantoi Pietarin diplomaattiikunnan vanhimman arvonimeä ja hän oli kunnioitettu yli kansallisuusrajojen. Niinpä hän perheineen oli yksi monista todistajista Venäjän vallankumoukselle ja Pietarin uusille kasvoille, joita olivat jatkuvat mielenosoitukset, järkyttävät ruokajonot kovissa pakkasissa, helmikuun vallankumous ja sitä seurannut hellekesä, jolloin Pietarin puhdistamattomat viemärit löyhkäsivät, punatauti ja kolera levisivät  ruokapulan vain pahetessa. Franklin Gaylord, joka oli asunut Pietarissa kahdeksantoista vuotta, kuvaili kaupunkia synkästi:

Pietari on Euroopan kurjin, turmeltunein ja löyhkäävin kaupunki. Kadut ovat huonossa kunnossa, työvoima on toivotonta, viemäröinnistä ei ole tietoakaan, emme voi juoda vettä, emme saa ruokaa, asunnot ovat pullollaan luteita, emme näe aurinkoa koko talvena, on kylmä ja pimeä eikä ilmakaan ole terveellistä hengittää.

Tätä ennen tiistaiaamuna 1. päivänä elokuuta Nikolai II, Venäjän kansan entinen tsaari, kuljetettiin perheensä kera pois Tsarskoje Selosta Länsi-Siperiaan. Syksy lähestyy ja osa ulkomaalaisista alkaa jo varustautua lähtemään, jos saavat enää maastapoistumislupaa. Kaikkihan oli jo alkanut. Lokakuun vallankumouksen juna oli lähtenyt liikkeelle, silmittömät murhat alkoivat olla arkea, upeat palatsit ryvetettiin, haluttiin bolševikkivaltaa ja kansalle leipää, mutta olivatko uudet hallitsijat sen parempia murhatessaan ihmisiä vain siksi, että nämä eivät kyenneet riittävän nopeasti luovuttamaan kelloa kädestään, kukkaroa taskustaan. Uuden vallan nimissä vankiloista oli vapautettu raakoihin rikoksiin syytettyjä roistoja, jotka nyt juhlivat keisarien peilisaleissa tuhoten kaiken sen, mitä eivät irti saaneet.

Bolševikkivallankumous uusine lakeineen toi Pietarin kaduille pelon. Meriel Buchanan muisteli:

Kadulla kulkiessa ei nähnyt koskaan hymyileviä kasvoja, mistään ei kuulunut naurua tai musiikkia, ei edes kirkonkellojen kilkatusta.

Donald Thompson taas totesi:

Näen Venäjän vajoavan helvetinsyövereihin, ja syvemmälle kuin mikään muu maa koskaan aikaisemmin.

Ranskalaisella rantakadulla asuva Paulinen Crosley sytyttää yhteen huoneeseensa takkatulen, enempään eivät puut riitä. Hän kirjoittaa muistikirjaansa:

Venäjä on hieno maa, täynnä valoa ja varjoja, tosin juuri tällä hetkellä varjoja näyttäisi olevan enemmän. On sääli, että maailma joutuu menettämään kaiken sen kauniin, mitä Venäjällä olisi ollut tarjottavanaan. Ja mitä siitä saatiin vastineeksi? Jotakin, mikä ei ole minkään arvoista.

Pietari 1917 on hyvin kiinnostava tietoteos, jossa ääneen pääsevät eri maiden diplomaatit, heidän perheenjäsenensä, toimittajat, valokuvaajat ja monen sortin muut ihmiset, jotka Venäjä oli houkuttanut maaperälleen. Kirjassa on myös valokuvia sekä huomattava lähdetiedosto. Olen aikaisemmin lukenut Helen Rappaportilta Jekaterinburg Romanovien viimeiset päivät, josta sain yksityiskohtaista tietoa tsaariperheen oloista ennen heidän julmaa murhaansa. Eräs diplomaateista tunsi ikänsä syyllisyyttä, että ei pystynyt evakuoimaan tsaariperhettä Iso-Britanniaan yrityksistään huolimatta. Sir Georgen tytär Meriel kirjoitti useita kirjoja perheen Venäjän ajoista. Kirjassaan Dissolution of an Empire, 1938, hän yritti puhdistaa isänsä mainetta vääriä syytöksiä vastaan.

Lähtiessään Venäjältä joulukuun 26. päivänä vuonna 1917 kokenut diplomaatti Sir George Buchanan oli sairas, henkisesti täysin loppuunpalanut ja kantoi perheineen ikänsä kuvaa Pietarin verisistä kaduista, samoista kaduista, joita he olivat niin rakastaneet kaupunkiin saapuessaan kauan sitten...


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirja vieköön!

*****

16 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta esittelystä Leena, varsin kiinnostava kirja. Kunhan kaiken ehtisi. 1900-luku kuohui ympäri maailman, kaikkialla - eivätkä kuohunnat tai taistelut ole mihinkään kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, ole hyvö ja kiitos<3 Kunpa...Olen lukenut paljon Venäjän vallankumouksesta, mutta en tästä näkökulmasta. Kiinnostavaa.

      Kaikkialla kuohuu. Kaikkialla soditaan.

      Poista
  2. Tässä on niin kiehtova aihe,joka kiinnostaa minua,ja sinua erityisesti,sen tiedän:) Kiitos esittelystä Leena:)

    VastaaPoista
  3. Voi, miten mielenkiintoinen aihe! Viime kesänä käytiin upeassa Pietarissa ja sen historia on niin mieletön. Vallankumous - silloin historia kirjoitettiin uusiksi. Onpa kiinnostavia raportteja ja päiväkirjoja; näin diplomaatit näkivät tapahtumat.
    Kiinnostaa kovasti.
    Kiitos hyvästä esittelystä, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, eikö vain! Pietarin historia on uskomaton.Sekin on uskomatonta, että oma isöäitini on lähtenyt isänsä kanssa lapsena käymään asioilla Pietarissa kerran jos toisenkin eli hän on voinut ylittää Ahmatovan tai jopa jonkun tsaariperheen askeleet. Ja kaiken huipuksi, hänen sukulaisensa oli taloudenhoitajana likellä hovia. Kun tämä nainen sitten tuli mammalaan, hän käsitteli ruoka-astioita aina valkoisissa käsineissä, jotka tietty sitten pestiin ja niitä roikkui naruilla monet. Tämä on äitini kertomaa, minä en tätä ehtnyt nähdä. Kirja sisältää monenlaista mielipidettä, mutta lopulta moni sääli Venjän kansaa ja kauniin Pietarin tuhoa.

      Ole hyvä ja kiitos, Tuula!<3

      Poista
  4. Historiallisia käännekohtia. Sinun kiinnostuksesi Romanoveihin on hyvin kiehtovaa: vaikkei kaikkea tule luettua itse, pääsen sinun bloggaustesi myötä syvemmälle kaikkia näitä tapahtumia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, no, minulla on kolmas valtakunta ja Romanovit, mutta sitten kolmantena on aika paljon, vaikka sitä ei blogissa näykään, USAn politiikka, mikä tällä hetkellä on syvää kärsimystä kiitos Trumpin!

      Jos olisit lukenut vaikka Nikolain ja Alixin kirjeenvaihdon, olisit myyty. Muistathan,että keisarinna oli Victorian tyttärentytär ja hänen kasvattamansa!

      Poista
  5. Leena, taas siis must-luettava. Varsinkin Jekaterinburgissa käyntini jälkeen Rappaportin raportit kiinnostavat. Onhan tuota aikaa taas jonkin verran nyt painossa olevassa kirjassanikin. Tämäkin olisi ollut hyvä lukea jo aiemmin, mutta hyvä näinkin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, tässä se on! Mistä se kirja tulee, lähetä se sitten minulle.

      Tämä on kiehtova, sillä väistämättä ulkomainen eliitti katsoi eri silmin kuin oma väki. Enhän voinut kertoa kirjaa tässä kokonaan: On monta kiinnostavaa asiaa, joista en ollut tiennytkään.

      <3

      Poista
  6. Kiehtova kirja! Minuakin kiinnostaa kovasti Romanovit ja Venäjän historia. Tässä kirjassa on aika mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Tämä täytyy ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tweety Blue, kiinnostavaa saada löytää lukijoista hengenheimolaisia! Klikkaa auki tuo linkki Lumin Romanov -kirjoihin, sieltä löytyy ja syksyllä on tulossa lisää.

      <3

      Poista
  7. Voi, tämähän on ihan pakko etsiä luettavaksi, sillä historia kiinnostaa minua aina vaan enemmän. Kiitos upeasta tekstistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, hirveän kiinnostava: Suosittelen!

      Ole hyvä ja kiitos!<3

      Poista
  8. Kiitos linkityksestä Leena <3 Tämä oli mahtava kirja. En jotenkin aiemmin ajatellutkaan että Pietarissa oli noin paljon mm. ulkomaisia yrityksiä. Kaamea vuosi asukkaille, eikä se kaameus siihen loppunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, ole hyvä<3 Ja se on minulle luontaista, jos vain huomaan. Etenkin nämä historiajutut...Pietari oli mielettömän kansainvälinen. Sen pikkuserkku Viipuri oli tavallaan myös, sillä siellä kaduilla kuuli, suomen lisäksi venäjää, saksaa, ranskaa, ruotsia, englantia...

      Kaikki vain meni pahemmaksi, olen lukenut näistä paljon.

      <3

      Poista