sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

L.M.Montgomery: Yrttitarha



Rakastan työtäni! Rakastan tarinoiden kutomista, rakastan istuskelua huoneeni ikkunalla jotain keijukaisten taikaa runoksi rustaten. Olen pärjännyt hyvin tänä kesänä ja lisännyt monia uusia lehtiä listaani. Valikoima on kirjava, ja jokaisen erilaista makua on ruokittava.

L.M.Montgomeryn Yrttitarhassa (The Garden of Spices, Minerva 2018, suomennos Saana Rusi) siteerataan Montgomeryn Alppipolkua, jossa pastori Ewan McDonaldin vaimo innostuneena tuo julki rakkautensa saada tehdä omaa työtään eli kirjoittaa tarinoita eri lehtiin alkaen vuodesta 1896 jatkuen vuoteen 1921. Vaikka oli jo kuuluisa ja julkaissut kirjailija, Maud seurasi miestään papin vaimona tämän mukana ja taakse jäi Prinssi Edwardin saari ja tummana päilyvä aallokko. Tarinansa hän kuitenkin sijoitti kotisaarelleen ja kuljetti rakasta, tuttua seutua, sekä sen omaperäisiä henkilöitä aina sydämessään sekä novelleissaan. Maud oli monenlaisia lukijoita kiehtova, tuottelias novelisti, sillä hän julkaisi yli 500 novellia tai jatkokertomusta.

Näinä aikoina Montgomery piti itseään humoristina ehkä katsoen vuodattaneensa suuret tragediat niihin tyttökirjoihin, joiden henkeen meistä moni vietti omat tyttöaikansa. Hengitimme Vihervaaran Annan ja Uuden kuun Emilian tahtiin ja varmaan osin samaistuimme heihin, itse ainakin Annaan vähän liikaakin, mutta oliko mitään muuta vastaavaa niihin aikoihin kuin oli Montgomeryn kirjojen lumo!

Yrttitarha on kokoelma L.M.Montgomeryn ennen suomentamattomia kertomuksia, joiden myötä pääsemme takaisin kaivatulle Prinssi Edwardin saarelle. Suomentaja Saana Rusin mukaan:

Tämä antologia pyrkii tarjoamaan lukijoille mahdollisimman kattavan katsauksen Montgomeryn novellistiikkaan ja esittelemään tuntemattomiksi jääneitä puolia tutusta kirjailijasta. Mukana on niin rakkaustarinoita ja jännitystä kuin kertomuksia vahvoista epäsovinnaisista naisista.

Mielestäni Yrttitarhan tarinoissa peilataan naisen yhteiskunnallista kuvaa aikakauden odotuksiin ja halutaan särkeä perinteinen naisnormi kaikkine siihen liittyvine odotuksineen. Ehkä humoristisimmin tämä tulee esiin Putneyn naisten lakossa (The Strike at Putney), johon naiset tuntevat olevansa pakotettuja, kun yhteisön miehet aikovat kieltää heidän tilaamansa kuuluisan  puhujan esiintymästä kirkossa. Eihän nyt nainen voinut nousta saarnastuoliin! Neuvokkaat, toimeliaat naiset näyttävät miehille, millaista heillä olisi ilman naisten työpanosta ja niinpä...

Novellissa Häävieraat (How We Went to the Wedding) on Philippan ja Katen rohkea matka ponivaunuilla Mary Taylorin häihin hinnalla millä hyvänsä. Matka on pitkä ja tiet runsaista sateista lietteiset. Kuin itsensä haastaen tytöt lähtevät Jennie-tädin vastusteluista huolimatta matkalle, jolla koetaan kaikkea mahdollista iilimadoista juuttuneisiin kärryihin ja luotetuksi turvamieheksi laitetun intiaanin katoamiseen. Aisan katkeaminen olisi takuulla pysäyttänyt hurjat tyttömme, mutta onneksi Kate muisti kouluvuosiltaan Reginassa ystävänsä Hannah Brewsterin, jonka kodin suojiin tytöt lähtivät yöpymään. Tässä tarinassa nykyajan lukijan huomion vie preeriaintiaanien asuminen reservaateissa ja yleensäkin suhtautuminen alueen alkuperäisväestöön. Asenteet ovat muuttumassa, mutta vielä on pitkä matka opituista peloista tähän päivään.

Oma suosikkini novelleista on Niin oli käydäkseen (In Spite of Myself), jossa omahyväinen ja omanarvontuntoinen herra Carlslake, saa pyynnön tulla auttamaan Lucy-tätiä tilan hoidossa tämän aviomiehen matkan ajaksi. Mies joka on tottunut säyseän morsiamensa sävyisyyteen ja palvontaan kohtaa tilalla järkytyksen itsetietoisen, suorastaan haastavan ’Gussie-neidin’ hahmossa. Ei sitä asiaa löydy, jossa Gussie alistuisi herra Carlslaken ylemmyyteen, vaikka mies pistää parastaan. Niin pisteliään räväkkää Maudia että...ja millä seurauksilla!

Saana Rusin suomentama Yrttitarha asettuu ansiokkaasti Montgomeryn tuotannon jatkumoon, jolla meitä on suorastaan hemmolteltu yhä uusilla suomennoksilla kiitos etenkin Suvi Aholan, Satu Koskimiehen sekä Sisko Ylimartimon. Kerta kerran jälkeen pääsemme palaamaan Prinssi Edwardin saarelle sekä samalla aikamatkalle omiin tyttövuosiimme.

*****


20 kommenttia:

  1. Mukavaa, että kaikki nämä on suomennettu, kiitos loistavasta arviosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, älä muuta virka. Päiväkirjat kun vielä saisimme...Kiitos<3

      Poista
  2. Ah! Tämä kirja minun on saatava...

    VastaaPoista
  3. Tämä vaikuttaa kivalta, pitää nuuskia heti kun menen kirjastoon, käyn pari kertaa viikossa leikkifeikki hommissa ja se on ollut mulle tosi antoisaa aikaa, yli vuoden olen löytöjä tehnyt niin etten enää kirpparikamojen ohella muuta ehdi. Ihanat on nuo rakkaat tyttökirjakannet tuossa yhteiskuvassa. Kotikunnaan Rilla Annantyttö sytytti minut enemmän kuin äitinsä aikoinaan ja se pätee edelleenkin. Itselläni on just se kirja ilman muuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irja, vuosikymmenestä toiseen nämä meitä vievät. Ihanaa saada olla töissä kirjastossa! Muistan hyvin Kotikunnaan Rillan. Minulla on kaikki Annat kahteen kertaan:)

      Poista
  4. Ah, tämä! Taas yksi kirja lisää hankittavien joukkoon. Jotenkin pakahduttavaa lukea Montgomerya, kun tietää hänen elämänsä kulun (ja lopun). ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä♥ Niinpä..."Hän astui varjoon, tai kenties päivänpaisteeseen" 24.4.1942, pojantytär kertoi todellisen kuolinsyyn vasta 2008. Pat - Vanhan kartanon valtiatar on minulle avainkirja Maudin piemään, vaikka sitä ei heti siitä huomaakaan, mutta se on.

      Poista
  5. ONpa ihanaa että tämä on suomennettu, ihana Lucy Maud M ja hänen kirjallinen tuotantonsa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos Minervan, olemme saaneet näitä ennen suomentamattomia kiitettävästi!

      Poista
  6. Montgomeryn aikuisille suunnattuun tekstiin olisi kyllä mitä mielenkiintoisinta tutustua! Jotenkin miellän hänet niin vahvasti juuri lapsuus- ja nuoruusvuosien kirjailijaksi, että tämä puoli hänessä on jäänyt vallan huomaamatta. Kiitos Leena tästä ja mukavaa viikonalkua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sitten ehdottomasti myös Sininen linna...Ole hyvä ja kiitos samoin!<3

      Poista
  7. Leena, minulla on tämä luvussa, mutta en ole ehtinyt vielä loppuun! Kerron sitten suosikkini. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ok, kiva kuulla. Vinkkaa kun olet postannut, sillä otin huomaamatta miniloman somesta. Haluan kuulla:)

      Poista
  8. Ahmin parhaillani yrttitarhaa.Putneyn Naisten lakko nauratti ja ilahdutti.Novelleissa on mystiikkaaa ja naisasiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, Montgomery kätki paljon sisimmästään novelleihinsa, niin elämänsä ilot kuin pettymykset.

      ♥♥

      Poista