Tiedätkö - hiljaa hiipien
jätän joukon meluisan,
kun yllä tammien
näen kalpeiden tähtien
kukkivan.
Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa.
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.
Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy: "Sanot sen niin..."
On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan
voi olla vapisematta.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn
Onpa aivan ihana ja kaunis runo, kiitos tästä! ❤
VastaaPoistaKirjarikas elämäni, eikö vain♥ Kiitos♥
PoistaVau, mikä tunnelma <3 Ihanaa, että jaat postauksissasi otteita kirjarikkaasta elämästäsi <3
VastaaPoistaTarja K, kiitos♥ Jaksan vielä...kolmastoista vuosi menossa.
Poista♥♥
Kaunis runo, ja Even käännös niin hyvä.
VastaaPoistaJael, niin kaunis, niin kaunis...Julkaisin tämän 28.12.2010, kun Eve oli lähtenyt tähtipoluille. Hän oli yksi kirkkaimmista liekeistä♥♥
Poistaonpa hieno rouva tammien alla... miä pojan luota usein oikaisen metsä läpi kotiin, kaunista nyt
VastaaPoistaHannele, hän on mun bambina...Tämä vuodenaika on parasta syyskesän lisäksi, jos puutarha saa taivaalta vettä. Mukavaa viikonloppua♥
PoistaSurun herkistämä runo.
VastaaPoistaRipranie, mitä suurimmassa määrin. Silloin lähti ystävä, yksi harvoista kirkkaista liekeistä. He aine ensin...
Poista♥♥
Tämä on niin kaunis runo ♥
VastaaPoistaBirgitta, erityisen♥ Eve♥
Poista♥♥
Oi, mikä runo <3
VastaaPoistaKiitos, kun tarjoilit sen luettavaksemme!
Erikoiset Asiantuntijat, yksi Rilken parhaista ja miten Eve onkaan antanut sille jotain itsestään...
PoistaOle hyvä ja kiitos♥♥