maanantai 10. lokakuuta 2022

Aleksis Kivi, surun poika, torpan poika, mutta ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ammattikirjailija!

Lokakuun kymmenentenä päivänä 1834 syntyi Nurmijärven Palojoen kyläräätäli Eerik Juhana Stenvallin ja hänen vaimonsa Annastiinan perheeseen neljäs poika, joka sai nimen Aleksis. Jo kahdeksanvuotiaana Aleksis runoili:

Minä neljäs veljistä
Synnyin juuri köyhäll vuodella
Isäni suuttui
Ja vähän muotokin muuttui
Sanoi poikia tulee kuin nallikoi,
Jumala noit' nyt hallikkoon -

Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ammattikirjailija. Tämä on huomionarvoista ja tärkeää suomenmieliselle ja -kieliselle identiteetille. Ruotsi oli meidän Suomessamme ylhäisön kieli ja vain rahvas puhui suomea, mutta monet kulttuurivaikuttajat Kiven jälkeen vaihtoivat suomen kieleen. Tällöin myös oman isäni isä muutti perheensä nimen suomenkieliseksi. Hän ei ollut ylhäisöä, mutta ei alhaisoakaan. Isäni kotitalo oli aikaan nähden komea ja sen omistaa nyt isän paras lapsuudenystävä. Saimme kutsun vierailla siellä ja kaikki oli niin kaunista ja jotenkin mummoni Amandan henki asui talossa edelleen. Kiitän siitä Leoa ja vaimoaan♥ Sen sijaan mummoni oli lähtöjään köyhää väkeä ja tyttönimeltään Sten eli Kivi! Mieheni on innostunut sukututkimuksesta ja pyysin häntä, nyt kun oman sukunsa kirja on valmis, lähtemään minun rakkaan Amanda -mummoni jäljille. Rakas mieheni tuntee ikäväni Amandaan, sillä olin vasta vähän yli kymmenen kun hän kuoli. En ollut osannut kysyä tärkeitä kysymyksiä...

Oma kieli on valtaa. Oma kieli on ihmisen identiteetti. Sitä ei sovi vähätellä ja silti voi lukea myös muita kieliä saaden itse valita kielet, joita haluaa opiskella. Mikään kieli ei voi olla pakkokieli! Pakkokielellä pidetään yllä vallan huoneita ja korotetaan omia saavutuksia toisia alentaen. Kielen pitää olla vapaaehtoisuudesta syntynyt, omaksi tunnettu. Kun olin muutama vuosi sitten sairaalassa operoitavana, samaan huoneeseen osui suomalaiset juuret omaava Anna, joka oli jäänyt rajan tuolle puolen. Hän kertoi, miten jo yhdestä suomen sanasta rangaistiin. Kansan oma kieli pelottaa hallitsijoita ja vähemmällä älyllä varustettuja. Tyhmempikin pääsee eteenpäin 'hienommalla' kielellä. Niin monet ovat kuin sadusta Keisarin uudet vaatteet vaikka juuret olisivat ties mistä.


Olen herkistynyt Kiven elämälle luettuani Markus Similän kirjan Pienet suuret suomalaiset. Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva 2009) Samaisesta kirjasta on myös yllä oleva Aleksis Kiven runo. Aleksiksen kova ja nälän riuduttama koulutie herkistää minut kyyneliin. Aleksishan jäi kaksi kertaa luokalleen, mutta syynä eivät todellakaan olleet tyhmyys tai laiskuus vaan nälkä! Kaikesta huolimatta Aleksis kirjoitti ylioppilaaksi ja hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä loi perustan suomenkieliselle taideproosalle, näytelmäkirjallisuudelle ja runoudelle. Hänestä tuli myös kansalliskirjailija, jonka syntymäpäivä 10.10. on suomalaisen kirjallisuuden päivä ja virallinen liputuspäivä.

Tähän pieni kevennys, että saan kyynelvirtani loppumaan, sillä mietin liikaa kaikkia muita, jotka eivät jaksaneet nälän takia...Mieheni on siis uponnut syvälle sukututkimukseen ja Similän kirjan kannessa vasemmalla ylhäällä on eräs mieheni sukulainen. Kaiken huipuksi Reima on saksalaisilta juuriltaan von xx ja Michael Monroen serkku. Nyt hänet on kutsuttu kahdeksi vuodeksi tutkijaksi erääseen terveysalan keksintöön, mutta toivon aikaa minunkin juurilleni. No, joitakin vuosia sitten sain kuulla olevani juuriltani Sihvo mammani kautta, verisukulainen, ei avioliiton kautta. Olinhan Mannerheimin ohella lukenut paljonkin Aarne Sihvosta. Nyt Sihvon sukukirja on täynnä välimerkkejä eli kiinnostusta riittää. Miehelläni on niin paljon tunnettuja suomalaisia sukulaisia, että päädyimme mainitsemaan vain Monroen. Minä taas haluan löytää jotain Amandasta minuun♥ Tosin en ole ihan vaatimaton luonne, sillä koska mieheni on von ja kaikkea en saa edes kertoa, minä haluan olla ainakin verisukulainen ja serkku keisarinna Sissille vaikka rakkaudesta Itävaltaan ja en olisi niin pahoillani, vaikka olisin serkku Ville Valolle!


Toinen kirja, josta ammennan suomalaisten kirjailijoiden ja myös Aleksis Kiven elämästä on 
Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013). Tekijät Anne Helttunen, Annemari Saure ja kuvat Jari Suominen.

"Minua painaa hirveä ikävyys, mielensynkeys, se ehkä viimein perin hävittää minun sieluni."

Kirjeessä Kaarlo Bergholmille loppuvuonna 1870.


Liputuksen ansainnut kirjailijamme vietti viimeiset kuukautensa tässä mökissä Tuusulan Rantatien varrella.  Hän on Aleksis Kivi (1834-1872), jonka lapsuus Palojoella oli suhteellisen hyvä ja Aleksis pääsikin opintielle. Kouluaika Helsingissä olikin jo tiukkaa ja Aleksis näki aika-ajoin nälkää ja terveys oli heikko. Kaikesta huolimatta ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä syntyi Charlotta Lönnqvistin Fanjunkarsissa, jossa Kivellä oli parhaat oltavat.  Siellä syntyivät myös Nummisuutarit ja Kihlaus. Kiven valo kuitenkin sammui professori August Ahlqvistin ruotsinkieliseen lehteen 1870 laatimaan murska-arvosteluun Seitsemästä veljeksestä. Kivi vietti elämänsä viimeiset kahdeksan kuukautta veljensä Albertin ja tämän vaimon Karoliinan perheessä. Väsynyt surun poika asusteli mökin takakammarissa ja pysytteli lopun aikaa omissa oloissaan kunnes nukkui pois joulukuun viimeisen päivän aamuyönä 1872 kuvan huoneessa. (LL Haltiakuusen alla kirjasta)


Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

Aleksis Kivi♥

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, ja mielenkiintoista oli hieman lukea myös isovanhemmistasi, ja varmaan R saa sukututkimuksrn kautta paljon uutta tietoa sinulle.
    Kuten tiedät, kotona minulla oli kielinä sekä suomi että ruotsi, ja Suomi on kaksikielinen maa, mutta tosiaankin sen toisen kielen opiskelun pitäisi olla vapaaehtoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin ihmeellisiä yhteyksiä löytyy. Koska olen länsirannikolta, oli monia kaksikielisiä ystäviä. Merillä olisi nyt varmaan vahva espanja ellei olisi täytynyt ottaa ruotsia. Virkamiesruotsin suoritti yliopistoaikana. Mukavaa viikon jatkoa♥

      Poista
    2. PS. Minulle ruotsi oli helppoa ja silti saatoin opiskella saksaa ja englantia. Meriltä jäi ruotsin takia pois espanja ja latina. Saksa oli hänellekin helppoa, kun oli pienestä asti sitä matkoilla kuullut. Lapset ovat kielten suhteen kuin imupaperi♥

      Poista
  2. Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! 📚
    Tässä on kattava selvitys Ahlqvistin ristiretkestä Aleksis Kiveä vastaan: https://www.nurmijarvi.fi/aleksis-kivi/artikkelit/august-ahlqvist/ Uskomatonta, että SKS keskeytti Seitsemän veljeksen myynnin arvostelun säikäyttämänä. Siinä meni viimeinen mahdollisuus elantoon. Kivi oli aikaansa edellä ja kuoleman jälkeen nousi suosioon, mutta itse hän ei ollut enää sitä näkemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle♥ Tuo mies on vienyt muitakin suomenkielisiä lamaan. Eipä ihme, että kirjailijalla ongelmia...Juuri niin. Arvostan♥

      Poista
  3. Seitsemää veljestä en ole vieläkään lukenut kouluajan pätkiä lukuunottamatta, mutta hänen runokieleensä ole tykästynyt. Myös Lea-näytelmän olen lukenut. Hieno kirjoitus kansalliskirjailijastamme, joka sai liian tylyt arvostelut aikanaan. Tuo tunnettujen lapsuus -teos kiinnostaisi. Sukututkimus on kiehtovaa. Itselläni on valokuva, jossa on minun ymmärtääkseni Kyösti Kallio ja mietin, miten hän liittyy kyseessäolevaan sukuhaaraan, vai sattumako on tuonut kuvaan. Paljon on vielä tutkimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiehtova kirja. Koita jos saisi vielä Adlibrikselta, Antikasta tai kysy suoraan Minervalta. Olet takuulla sukua Kalliolle. Minä olen tähän mennessä kirjailijoista sukua vaain Frans Emil Sillanpäälle. Mukavaa viikkoa♥

      Poista
  4. Kävin tänään pyöräilemässä Aleksis Kiven haudalla ja kuolinmökillä.

    Täällähän on hirveesti postauksia! Mun piti kommentoida tuohon ihanaan syyskuun tuoksuja omena-postaukseen, mutta se jäi. (Kaikki tuntuu jäävän tälllä hetkellä...) Ja nyt kun tulin käväisemään, täällähän oli lukuisia juttuja tämän ja omenakuun välissä! :)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, muistaminen on tärkeää. No ei kai. Olen ollut kiireinen kun vain pakkaan ja puran ja nyt laitamme puutarhaan kaurissuojuksia seuraavaa lähtöä ajatellen. Kiitos♥♥

      Poista