Herman Koch: Pääosassa Sophia

Kauniista nuorista naisista ei  koskaan tule rumia. Tämä olisi voinut olla sellainen kirjan aloitus, joka muistetaan. Se on kuitenkin mukana Herman Kochin uusimassa suomennetussa teoksessa kohdassa, jossa elokuvaohjaaja Stanley Forbes kuuntelee vanhenevan, mutta vielä kauniin  näyttelijättären puhetta vanhenemisesta. Monet ehkä tietävät, että kauniin naisen on vaikeampi vanhentua kuin tavallisemman näköisen. "Tietäisin mitä tekisin, jos en olisi naimisissa", sanoin. "Ah, Stanley, en minä lankea, katsoin aamulla peiliin, tiedän kyllä, miten asia on." Minun ei edes tarvinnut näytellä. Olin oikeasti sitä mieltä. Minusta vanhemmat näyttelijättäret ovat kiehtovia...Annan heidän huomata, että ihailen paitsi heidän lahjakkuuttaan näyttelijöinä myös heidän vartaloaan. Se on nimittäin vanhempien naisten yleinen valituksen aihe: ettei kukaan enää kosketa heitä.

Herman Kochin uusin suomennettu teos Pääosassa Sophia (Een film met Sophia, Siltala 2022, suomennos Mari Janatuinen) todistaa jälleen väitteeni, että Koch ei toista itseään. Olen lukenut hänen suomennoksistaan kaikki paitsi en Suomen päivät. Halusin hänet hollantilaisena omana itsenään ja aina erilaisena ja eksoottisena kaikessa hellyydessään ja hulluudessaan. Kevyesti muisteltuna Illallinen ei jätä minua rauhaan, Lääkäri vei ystävääni, minun on ehkä luettava se uudelleen ja Pormestari saa minut ja mieheni vieläkin nauramaan vaikka siinä päähenkilön isä teki jotain kauheaa. Sanoinko väärin? Koch muka ikinä hellä? On hän tässä Stanleyna hellä näyttelijättärilleen. Ainakin. Toisaalta teksti riisuu hänet myös alastomaksi suhteessa ystävänsä alaikäiseen tyttäreen. Onko Sophia ehkä hieman naiivi vai vain hemmoteltu isän tyttö? Minusta hän melkein koko ajan osasi pitää välimatkaa, kunnes...

Elokuvaohjaaja Stanley Forbes kutsutaan moniin juhliin. Hän taitaa olla sekä introvertti, että tottunut saamaan ihmisistä kyllikseen. Mutta ellet vastaa kutsuun, syytä kysytään ja voi alkaa vaikka mikä alamäki. Stanley elää omassa kuplassaan, mutta ei aio paljastua. Sen edestä hän pohtii sitäkin enemmän kirjailijoita, joiden kirjoista hän tekee käsikirjoituksia, eivätkä nämä hänen ajatuksensa ole kovinkaan kilttejä. Kirjailijat ovat hänen mielestään aina korostamassa omaa egoaan ja yliherkkiä eli sama mitä sanoi Saksan kirjallisuuspaavi Marcel Reich-Ranicki kirjassaan Eurooppalainen (Mein Leben) ja vielä tämä:

On kirjailijoita jotka kirjoittavat leveyttä, kirjahyllyn leveyttä, senttimetrejä, jotka heidän teoksensa pian kirjakaupan hyllystä vie (tekstinkäsittelyohjelmien tultua, kun jokaista uutta versiota ei enää tarvitsekaan kirjoittaa koneella alusta uudelleen, kirjoista on tullut yhä paksuimpia.)

Olenhan kertonut, että ihan kuin Koch kirjoittaisi suoraan minulle. Nyt hän kirjoittaa julki uniani! Samaa mieltä hänen kanssaan. Ongelma kirjailijoiden kanssa on kuitenkin hänen, sillä hän on ajatellut filmata ystävänsä Karl Hermansin tunnetuimman kirjan, Taivasrakkauden. Suunnitelmaan liittyy vain pieni ongelma, sillä hän haluaa naispääosaan Karlin alaikäisen tyttären Sophian. Nuoren naisen, vielä tytön, jonka on tavannut jo ihan vauvana, Aikaa kuluu ja Stanley saa Sophian filminsä naispääosaan. Hänen ajatuksensa on olla isällinen hahmo Karlin tyttärelle, mutta joku piru mato kaivautuu häneen. Hän alkaa viedä Sophiaa illallisille ja saa paheksuvia katseita sekä henkilökunnalta että muilta asiakkailta. Kukapa pitäisi vanhasta miehestä kuusitoistavuotiaan tytön kanssa iltaa viettämässä. Miten kehtaa flirttailla tytön kanssa, jonka isä voisi olla?!!

Voisi ajatella, että kuuluisa ja iäkäs Stanley Forbes olisi nyt voittaja, mutta  mies pääosaan tuleekin Michael Bender, jolla on elokuvaohjaajaan melko sekainen suhde. He ovat ystävät, mutta Bender on vieläkin järkyttävän hyvän näköinen, mutta Stanley on pääsemättömissä: Hänen on palkattava itseään komeampi ikämies elokuvaansa. Hän antaa julmia ohjeita kuvaajille ja leikkaajille. Alkaa niin tragikoominen meno, ilman meteliä, joka huutaa vain Stanleyn pään sisällä. Vastustaja on paha, mutta hän osaa maksaa takaisin. Bender tekee filmauksissa jotain odottamatonta. Nyt Stanleyn selvän ajattelun raja ylittyy ja hän on valmis mihin vain. Kaikkein huumaavinta on, että kukaan ei halua nähdä muuta kuin Sophian. Sophia on niin kaunis, että koko filmiryhmä kuin sekoaa hänestä. Stanley on sekoamassa ja miksi? Kaksi vanhaa kukkoa miettii yhtä ja samaa kaiken aikaa.

Bender oli huippunäyttelijä, ja jos hän ajatteli esittävänsä toimintamiestä parhaiten työntämällä leukaansa eteen, keitä me olemme häntä kieltämään?

Kyse on enintään parista millimetristä, Stanley. Mistä sinä oikein puhut? Keskivertokatselija ei edes huomaa sitä. Oletko oikeasti kutsunut minut tänne Michael Benderin leuan takia?

Koch on vahvoilla, mutta ehkä hänkin on alkanut miettiä, miltä hän alastomana näyttää. Hän ei halua katsoa enää itseään peilistä. Hän ei voi enää olla kauniin nuoren naisen himoitsema. Hän ei ole mitään.

Kirja koskettaa takuulla ikämiehiä. Ehkä toisia lohduttaakin...Melankolian kukat nousevat routaisesta maasta ja...

Siinä on minun junani. Kun se tulee hiljaa vierelleni ja lopulta pysähtyy, huomaan, että se on aivan tyhjä.

      Nousen kyytiin.

*****

Herman Koch/Maarten Kools/ Siltala