Leena Lumin luetut 2018

Aika aloittaa kirjaamaan ylös 2018 luettuja, joista sitten vuoden lopulla näkee yhdestä jutusta, mihin on tultu. Tämän alkuvuoden yllätys on dekkarien lukuisuus, mutta niitä on myös tarjottu pyytämättä kiitettävästi. Ei sitä aina katalogeja selaava lukija tiedä, mikä kiinnostaisi ja mikä ei, etenkin jos tekijä on lukijalle ennestään tuntematon. Kiitän siis lämpimästi kustantajia siitä dekkariyllätyksestä joulukuulla, jolloin olin toipumassa alkukuun leikkauksestani: Dekkarit ovat lääkettä! Ja mikä ilo olikaan löytää Elly Griffithsin arkeologiaan liittyvät trillerit. Toisaalta jo tässä alla on muutakin ilahdutusta, mutta en halua pilata yllätyksiä, joten ssshhhh....

1.  Fiona Barton: Leski (The Widow, Bazar 2018, suomennos Pirkko Biström)

2.  Elly Griffiths: Risteyskohdat (The Crossing Places, Tammi 2017, suomennos Anna Lönnroth)

3.  Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (Gummerus 2018)

4.  Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun (Säg att du är min, Like 2018, suomennos Ida Takala ja Sirje Niitepöld)

5.  Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Storia di chi fugge e di chi resta, WSOY 2018, suomennos Helinä Kangas)

6.  Elly Griffiths: Januksen kivi (The Janus Stone, Tammi 2017, suomennos Anna Lönnroth)

7.  Raili Mikkanen&Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja (Minerva 2018)

8.  Lina Bengtsdotter: Annabelle (Annabelle, Otava 2018, suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom)

9.  Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (A Manual for Cleaning Women, Aula&Co 2017, suomennos Kristiina Drews)

10.  Clare Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, Gummerus 2018, suomennos Päivi Pouttu-Deliére)

11.  Pirkko Soininen: Ellen (WSOY 2018)

12.  A.J.Finn: Nainen ikkunassa (The Woman in the Window, Otava 2018, suomennos Jaakko Kankaanpää)

13.  Katri Vala, Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia (Minerva 2018)

14.  Leena Kellosalo: Hevosenpääsumussa (ntamo 2018)

15.  Peter James: Täydellisyyden hinta (Perfect People, Minerva 2018, suomennos Maikki Soro)

16.  L.M.Montgomery: Yrttitarha (The Garden of Spices, Minerva 2018, suomennos Saana Rusi)

17.  Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran (Det var vi, Otava 2018, suomennos Jaana Nikula)

18.  Anne Svärd: Vera (Vera, Otava 2017, suomennos Jaana Nikula)

19.  Minna Lindgren: Vihainen leski (Teos 2018)

20.  Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (My Name Is Lucy Barton, Tammi 2018, suomennos Kristiina Rikman)

21.  Marjo Vilkko: Vilpitön sydän (Kustantamo S&S 2018)

22.  Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat (Hitlers Children. Sons and Daughters of Third Reich Leaders, Minerva 2018, suomennos Niko Jääskeläinen)

23.  Heinrich Thies: Marlene Dietrich ja salattu sisar Fasismin varjo tähtikultin yllä (Fesche Lola, brave Liesel. Marlene Dietrich und ihre verleugnete Schwester, Minerva 2018, suomennos Maikki Soro)

24.  Pierre Lemaitre: Verihäät (Robe de marié, Minerva Crime 2018, suomennos Kaila Holma)

25.  Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman reunalla Tarinoita Irlannin länsirannikolta (Reuna 2018)

26.  Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa (Levande och döda i Winsford, Tammi 2018, suomennos Aleksi Milonoff)

27.  Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit (Avain 2018)

28.  Anne Holt: Tomussa ja tuhkassa (I støv og aske, Gummerus 2018, Outi Menna)

29.  Aura Koivisto&Sirkku Linnea: Lapsen oma pandakirja Pyry ja Lumi saavat uuden kodin (Minerva 2018)

30.  Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa (Flickan med snö i håret, Tammi 2017, suomennos Maija Kauhanen)

31.  Luke Allnutt: Taivas on meidän (We Own The Sky, Otava 2018, suomennos Irmeli Ruuska)

32.  Agnés Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Les gens heureux lisent et boivent du café, Bazar 2018, suomennos Kirsi Tanner)

33.  Max Manner: Kadotettujen kahvila (Arktinen Banaani 2018)

34.  Camilla Grebe: Lemmikki (Husdjuret, Gummerus 2018, suomennos Sari Kumpulainen)

35.  Ninni Schulman: Poika joka ei itke (Pojken som slutade gråta, Tammi 2018, suomennos Terhi Vartia)

36.  Kristina Ohlsson: Sairaat sielut (Sjuka själar, WSOY 2018, suomennos Outi Menna)

37.  Immo Pekkarinen: Kuolleen meren kristallit (IamBooks 2018)

38.  Harlan Coben: Älä päästä irti (Don't Let Go, MinervaCrime 2018, suomennos Saana Rusi)

39.  Tapani Heinonen: Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla (Minerva 2018)

40.  Peter James: Kuolema sanelee ehdot (Dead if You Don't, MinervaCrime 2018, suomennos Maikki Soro)

41.  Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali (American Pastoral, WSOY 1997 ja 2018, suomennos Kristiina Rikman)

42.  Karen Cleveland: Koko totuus (Need to Know, Gummerus 2018, suomennos Maija Kauhanen)

43.  Taina Latvala: Venetsialaiset (Otava 2018)

44.  Tara Westover: Opintiellä (Educated, Tammi 2018, suomennos Tero Valkonen)

45.  Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus 2018)

46.  Pierre Lemaitre: Tulen varjot (Coulueurs de l´incendie, Minerva 2018, suomennosSusanna Hirvikorpi)

47.  Ilona Pietiläinen: Tervetuloa jouluun! Säteilevät kodit, satumaiset ideat ja lempeät tarinat (Docendo 2018)

48.  Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (Storia della bambina perduta, WSOY 2018, suomennos Helinä Kangas)

49.  Krista Launonen: Ofelian suru (Avain 2018)

50.  Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla Siivoojan käsikirja 2 (A Manual for Cleaning Women: Selected Stories by Lucia Berlin, Aula&co, suomennos Kristiina Drews)

51.  Kate Quinn: Koodinimi Alice (The Alice Network, HarperCollins, suomennos Päivi Paju)

52.  Peter Ames Carlin: Paul Simon Elämäkerta (Homeward Bound: The life of Paul Simon, Minerva 2018, suomennos Jere Saarainen)

53.  Noora Vallinkoski: Perno Mega City (Atena 2018)

54.  Hjorth&Rosenfedlt: Korkeampi oikeus (En högre rättvisa, Otava 2018, suomennos Taina Rönkkö)

55.  Jeannette Walls: Lasilinna (The Glass Castle, Bazar 2014, suomennos Raija Rintamäki)

56.  Michelle Obama: Minun tarinani (Becoming, Otava 2018, suomennos Ilkka Rekiaro)

Kerro se tarina, kokoa tapahtumat yhteen, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä. Muuten kudos rispaantuu langoiksi, jotka linnut poimivat pesäntekotarpeiksi. Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat puulattialle.

Ann-Marie MacDonald Linnuntietä  (suom. Kaijamari Sivill)

intohimolla kirjoista
Leena Lumi

Kynttilöitä, kukkia, ihana takka...Oi keltainen kuu...maaliskuu!

Keski-Suomessa ihana talvi jatkuu, joten vielä ei käy toteen 'maaliskuu maata näyttää.' Sen sijaan kynttilät vaihtuvat keltaisiin, oransseihin ja jopa limeen ja kukkakaupoissa käydään ahkeraan. Muratteja ja ihmepensaita vielä kuukausi sitten parhaan ystävän kanssa, mutta nyt on keltainen huonevehka kova sana.

Bessun kanssa vietettiin tyttöpäivää ja sovittiin, että illalla kumpikin kuvaa vehkansa viis stailauksesta. Bessulla keltaista rulettaa tyyny, matto, kynttilä ja huonevehka. Sininen tapetti rakastaa keltaista!

Onneksi meidän sininen Suomi -soffa ei olekaan vielä vaihtunut suuren kulmasohvaan, sillä sinisen ja keltaisen liitto on 'match made in heaven.' Pentikin Omenankukka -kuosia vain rakastan niin, että jäi Amaryllis-tyynyt ottamatta jouluna esille:)

Vehkan alla pöytä, jonka löysimme osissa äidin roskalavalta ja sitten tehtiin vähän hommia: Nyt siitä voi peilata itsensä (kolmas kuva). Venetsia -maalaus tukee vanhaa sohvaa.

Ystäväni oli löytänyt tällaisia kivannäköisiä pallokynttilöitä Multialta ja minä heti illalla googlaamaan...

Kuvakaappaus on paikasta, josta löytyy upeita kynttilöitä eli Kalevantuli Tuotantotilat ja myymälä löytyvät Multialta. Kuvassa pitsikoristeisia pääsiäiskynttilöitä väreissä valkoinen, keltainen ja lime.

Puttipajasta vuonna Koivu ja tähti ostetut Pajunkissakynttilät, joita raaskin polttaa joka vuosi vain hitusen. Muita keltaisia kyllä sytytetään niidenkin edestä.

Vähän aikaa sitten olimme takkatulilla ja taas tänään. Talvi jatkuu vielä...Mitenkään en malta olla esittelemättä tätä netistä kaappaamani kuvaa, jossa takan edessä on tuo matala, taottu 'aita'. Sellainen laitetaan tilaukseen♥

Nyt on keltainen kuu...mikset sä jo tuu? Maaliskuu on tässä ja nyt. Tartutaan hetkeen. Hengähdetään syvään ja nautitaan kukin tavoillamme. Kaikille tasapuolisesti omannäköistään viikonloppua♥

Love
Leena Lumi

Naisen kuva

Hänen on kyettävä miellyttämään.
Hänen on muututtava, jotta mikään ei muuttuisi.
Se on helppoa, mahdotonta, vaikeaa, yrittämisen arvoista.
Hänen silmänsä ovat, tarpeen vaatiessa, joskus siniset, joskus harmaat,
mustat, iloiset, syyttä täynnä kyyneleitä.
Hän makaa miehen kanssa, kuin olisi kuka muu tahansa,
ainut maailmassa.
Hän synnyttää miehelle neljä lasta, ei yhtään lasta,
yhden lapsen.
Naiivi, mutta pärjää parhaiten.
Heikko, kantaen harteillaan kaiken.
Hänen päänsä ei ole terävä kuin partaveitsi,
siksi hän säilyttää sen.
Hän lukee Jaspersia ja naistenlehtiä.
Hän ei tiedä, mikä on ruuvien käyttötarkoitus ja rakentaa sillan.
Nuori, aina nuori, yhä vielä nuori.
Hän pitää kädessään siipeen haavoittunutta kyyhkystä,
kaukomatkaan säästämiään rahoja,
lihaveistä, käärettä ja votkalasia.
Minne hän kiiruhtaa, eikö hän ole väsynyt.
Ei toki, vain hieman, hyvin väsynyt, ei se haittaa.
Joko hän rakastaa miestä, tai sitten hän on itsepäinen.
Myötä, vastamäessä, luoja paratkoon.

- Wislawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)

Peter James: Täydellisyyden hinta

Teemmekö me oikein?

Tätä hän pohtinut tuhat kertaa. Ja joutuu pohtimaan vielä vuosikaudet. Nyt hän ei enää voi muuta kuin vakuutta Naomille ja itselleen, että he tekevät oikein. Sen pituinen se. He tekevät oikein.

Ehdottomasti

Peter Jamesin trilleri Täydellisyyden hinta (Perfect People, Minerva 2018, suomennos Maikki Soro) kertoo ruotsalaissyntyisestä  yliopistontutkija John Klaessonista sekä hänen brittiläisestä vaimostaan Naomista, joille suuri rakkaus lyö pöytään korteista mustimman: Lasten saamista ajatellen he olivat maailmassa juuri ne muutamat, jotka eivät olisi saaneet mennä yhteen ja lisääntyä. Kumpikin kantoi tietämättään harvinaista Dreyens-Schlemmerin geenivirhettä, joka johti heidän Halley poikansa kuolemaan jo neljävuotiaana. Tragedia vei pariskunnan terapiaan ja ajoi lopulta ottamaan yhteyttä tohtoriin, jonka laiva pysytteli Yhdysvaltojen vesialueen ulkopuolella syystä, että tohtori Leo Dettoren oli lakia rikkoen erikoistunut karsimaan jo hedelmöitysvaiheessa pois vialliset alkiot. Hän siis saattoi estää tiettyjen perinnöllisten sairauksien ja jopa muiden geneettisen sairauksien siirtymisen toivottuun lapseen. Mihin muuhun hän kykeni, sitä eivät kaivanneet Halleyn menettäneet vanhemmat, mutta se muu olikin tohtori Dettoren intohimo eli häntä kiinnosti eugeniikka. Pariskuntamme ei halunnut mitään rodunjalostusta vaikka heille sitä esiteltiin kuin huippumyymälän parhaita tuotteita, he halusivat vain terveen pojan. Kelluvalla klinikalla aloiteaan viikkojen hoidot, jotka tarkoittavat etenkin Naomille yli toistakymmentä ruisketta päivässä ja heidän taloudelleen 400 000 dollarin menoerää. Viime mainitusta he selviävät vain pankkilainan ja perheen avustamina.

Mikään ei tietenkään mene, kuten oli unelmoitu. Jossain kohdin näiden kahden tavallisen ihmisen putoamista tulevaan, koin jopa lukevani Ian McEwania, jolla on maaginen kyky tuoda kauhu heille, joilla oli vain haave jostain normaalista, jostain sallitusta, jostain, joka antaisi arkionnen säilyä ja kantaa. Näin ei tietenkään käynyt ja unelmasta kehkeytyy rankka vyyhti, jossa vanhemmat ovat hetki hetkeltä vaarallisemmassa tilanteessa kuin koskaan elämässään. Naomi, joka on päivät kotona lasten kanssa alkaa olla kiitos tohtori Dettoren omavaltaisuuden, kotona tosi lujilla, joten hän viis veisaa:

”Tee minullekin drinkki”, Naomi sanoi. ”Oikein tuhti.”

John katsoi häntä ihmeissään. ”Siinä kirjassa alkoholista ja imetyksestä sanotaan kyllä, että sitä menee maitoon...”

Naomin kiivas vastaus pelästytti Johnin. Naomi sieppasi toiseen käteensä Absolut Vodkan ja toiseen vermuttipullon ja heristi niitä kuin mailoja, päästäen kaiken tukahduttamansa raivon valloilleen: 

”Minä en piittaa paskan vertaa. En välitä kärpäsen paskan vertaa, mitä niissä kirjoissa ja niillä nettisivuilla käsketään tehdä, että lapsesta tulee fiksumpi. Hanki elämä, senkin säälittävä mies ja samalla voisit hankkia jonkinlaisen elämän vaimollesikin.”

Naomi olisi varmasti välittänyt paljonkin enemmän, jos olisi nähnyt tulevaisuuteen, mutta toisinaan hän herää nähden unia Halleysta leikkimässä pihalla jonain täydellisenä päivänä, vaikkakin tietäen, että heidän pojallaan oli alle vuosi elinaikaa. Hän olisi vähät välittänyt hiipivistä kasvorypyistään, vuosien painosta sekä kuvitelmasta, jossa

Luke ja Phoebe työntävät sinua rullatuolissa merenrannalla. Ja sinä istut viltti polvilla, valkoinen tukka hapsottaen ja...

Tämä Peter James –trilleri ei ole Roy Grace -sarjaa, vaan itsenäinen jännitysromaani. Aihe  on todellakin kiinnostava ja pelottava, sillä tämähän vie meidät Kolmannen valtakunnan rodunjalostukseen. Mikäli aihe kiinnostaa, lue ihmeessä Tapio Tammisen tietokirja Kansankodin pimeämpi puoli. Göringin kerrotaan jopa tuoneen eugeniikan matkatuliaisina Hitlerille...Niin tai näin, Ruotsin eugeniikka avaa tietä Täydellisyyden hinnan fiktiviselle tarinallekin. Minua kiinnostaa! Haluan myös kertoa, että Naomin ja Johnin tapaus ei ole vailla todellisuuspohjaa eli tämä on mahdollista tapahtua. Tiedän pariskunnan, joille oli sanottu heidän olevan maailmassa juuri niiden sadan joukossa, jotka eivät olisi koskaan saaneet kohdata toisiaan (lue:lisääntyä yhdessä). Sairaus tosin oli eri kuin tässä tarinassa, mutta yhtä harvinainen.

Peter James on valtavan tuottelias kirjailija, käsikirjoittaja ja yksi maailman arvostetuimmista dekkaristeista. Häntä on myyty ja käännetty suunnattomasti. Minulle Peter on parhaimmillaan kun hän vähentää poliisioperointia ja tuo mukaan psykologista syvyyttä. Näitä kaikkia olen hänen myötään kokenut.  Täydellisyyden hinnassa James on kuin kotikentällään eli tällainen inhimillisestä tarpeesta karannut kauhunäytelmä on niin häntä. Psyloginen syvyyskin notkahtaa vain eräässä actionissa, jossa kovia kärsineen pariskunnan tunteiden olisi pitänyt loistaa ylinnä:

Naomin päiväkirja

Tänään toivoin monta kertaa, että kuolisin. Tältä samalta tuntui, kun Halleyn voimat alkoivat hiipua. Silloin olisin mielelläni vain nostanut ankkurin ja lipunut kuolemaan hänen kanssaan.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin

****'

Dekkarit Leena Lumissa

Leena Kellosalo: Hevosenpääsumussa

...isoäidin nauru helisi/ hän vastaili lintujen huutoihin/lauloi sylissä lepääville pilville..../ ja nyrkissä silvottu perhonen

sille

jolta salattiin auringonnousu

sille joka liversi lentäessään hämärään

Leena Kellosalon toinen runoteos Hevosenpääsumussa (ntamo 2018) vaeltaa tähtipoluilla, sairaalan käytävillä, puutarhan mullanhajuissa, horjahtaa Vihnuksen rotkoon, nousee mustalaisleirin kanssa taivaaseen, kiitää Tammelan luistinradalla Metro-tyttöjen tahtiin juuri kun äiti lukee Simone de Beauvoiria, Lux –saippua on tukkinut putket ja isoisä kiroaa: Hanat kiinni perkele!

Kellosalo kirjoittaa hevosenpääsumuun, hän kirjoittaa tähtiin. Varmaan paljon omaelettyä kerää tapahtumat Kassiopeiaan, Bereniken hiuksiin, Harppiin ja Universumin etuvartioon. Bereniken hiukset, ei edes Harpin himmeä tähdistö, estä proosaa, sillä Viita vaeltaa sekavana ja surullisena joukossa ja viinaakin meni. Kaimani kirjoittaa tähtiin samalla kun hän muistelee:

Jonain juhannuksena löysin hänet sammuneena sotilasreppu selässä vodkapullon tyhjennettyään. Hän ei koskaan päässyt eroon sodasta. Suuri osa olisi tarvinnut terapiaa. Kahta lukuunottamatta katumme veteraanit olivat särkyneitä perhosia, kuten Lauri Viita, äidin ystävä, joka herkkänä runoilijana oli täydellisen järkkynyt sodasta. Tuskin skitsofrenia olisi puhjennutkaan ilman sotaa. Viita kävi ystävänsä Tauno Kaarnan luona kadullamme. Aina, kun äiti oli pihassa, hän jäi tuntikausiksi keskustelemaan kirjallisuudesta. Kuuntelin pikkutyttönä heidän puheitaan joskus sivusta. Äiti pystyi iloisena ja myönteisenä karjalaisena auttamaan Viitaa. (LK)

Äiti oli himolukija, hän luki pestessään pikkupyykkiä, tiskatessaan ja syödessään. Joka paikka oli täynnä kirjoja, jopa ruoka- ja astiakaappien ylimmät hyllyt. Hän kirjoitteli kirjailijoille kommentteja kirjoista ja sai pitkiä vastauksia esim. Tito Collianderilta. Hän lähetti ihailemalleen Albert Schweitzerille tekemänsä lumisen grafiikan meidän keittiön ikkunasta. Shweitzerin sihteeri vastasi saksaksi (äiti ehti Viipurissa opiskella pari vuotta saksaa), että Albert kuuman väsyneen työpäivän jälkeen virkistyy äidin kuvasta, jossa lunta. A oli pyytänyt, että kuva ripustetaan ruokailuhuoneeseen häntä vastapäätä. (LK)

Rintamamiestalot sijaitsivat Vihnusvuorella, jossa kaikki kasvoivat kuin yhtenä perheenä, lapsia oli paljon. Ajan henki oli rakentaa ja unohtaa, mutta vain harvat pystyivät unohtamaan ja yksi heistä oli kaimani isä, jolle sodassa tapahtui...

Rintamiestalon piirongin oikeassa ylälaatikossa

on puolueen jäsenkirja, sotilaspassi

lasten ensimmäisiä kiharoita

ja nalli pahan päivän varalle...

Kerran vuodessa tulevat puolueen miehet ja

salamyhkäiset jäsenmaksut

isoisä hakee kukkaron mustan takin povitaskusta ja pioni lemuaa aaltomaljakossa...

Isoisä päättää että tämä on viimeinen jäsenmaksu.

Leena Kellosalon esikoisrunoteos Leonardo sai siivet oli minulle nerudan kieltä, sitä omaa hengitystäni, jota hönkäilen vielä tähdistäkin. Leenan Hevosenpääsumussa on tiivistynyttä ja koettua elämää, isoisän ja isoäidin kokemuksia, muidenkin, myös omien vanhempieni. Karjalaisjuurinen äiti, kuin uni arjen keskellä, kaikki tuli hoidettua ja ruokottua: lapset, työ, puutarha, vahingoittuneet perhoset, kirjat, kirjeet, sukulaiset ja lapsikin monta kuukautta sairaalassa ja toinen otettiin pois:

Äiti piirtää kaukoputkella veljelle tähtitaivaan kartan

avaruuden ja ikuisuuden

kylmän maailman

jolle lapsensa luovuttaa

ja harppi kaivaa syvän reiän taivaan kämmenelle

Äiti puhaltaa kaukoputken linssin umpeen

Harppi?! Juu, se on sekin jolla piirretään ympyröitä ja mitataan säteitä, mutta se on myös himmeä tähdistö. Leena Kellosalo on taiteellinen monilahjakkuus: näyttelijä, FM, kirjallisuuskriitikko, kirjoittajakouluttaja sekä palkittu äänikirjojen lukija. Minulle hän on runoilija ja kaima, jotka molemmat kannamme hiusjuurissamme karjalaisuutta, kaikkea sitä ylitsevirtaavaa, josta Leenan tämäkin kokoelma on syntynyt. Leena Kellosalon juuret myös Tampereella ja Nokialla, siksi tänään luin kokoelman ääneen Nokialta kotoisin olevalle Lumimiehelle ja hän kovasti innostui paikannimistä ja varmaan myös siitä kun Porin juna vihelsi, kuun kulma oikea ja Vihnusjärvi laskostuu kauniisti.

Upea, upea teos täynnä tähtitomua. Jossain musta aukko, meripihkakuut ja korallit ja taivaalla isoäiti lentämässä kuumailmapallolla Viipurista Tampereelle valkoisen pitsihuivin liehuessa kuin Isadora Duncanilla...

sano minulle milloin juna lähti

unesta päivää päin

Puhalsihan isoäiti perhoset ehyiksi?

*****

Hevosenpääsumussa kansi on niin upea, että...Tässä Juha Tammenpään Taikamatto kokonaisuudessaan.

*****

Runokirjat Leena Lumissa