Sisustustyylit tulevat ja menevät. Ne ovat kuin tuuli, joka tulleessaan tuo moniin koteihin paljon samaa: Yhtäkkiä kaikkien kodit olivat vain valkoista, jokaisesta kodista löytyi vähintäin yksi madonna ja verhoissa sekä tyynyissä oli kirjoitusta. Siellä täällä lampaantaljaa ja rohkein väri taisi olla harmaa tai sitten vihreä. Hyvästä syystä en ole sisustusbloggaaja eikä minusta sellaista tule, mutta harva tietää, miten vaalin 'kodin henkeä' ja sillehän ei mitään voi, että osa sitä on juuri sisustus! Kotini on linnani ja siitä ei tehdä huonekaluhallia, joten meillä on paljon huutokaupoista huutamiani huonekaluja, osa yli satavuotiaita, kirjahylly on Lundia 4-ever, rakastan rottinkia ja ryijyjä, rouheaa kiveä ja värikkäitä tyynyjä ja pyyhkeitä, myös murrettuja sävyjä ja pellavaa, mutta
en koskaan ajattele, että meillä pitäisi olla jonkin tyylistä, tai muuttaa koko sisustus, vaan olen tyytyväinen siihen country&cosy tunnelmaan, jossa painotus varmaan kodikkuudessa. Kodin on oltava asujiensa näköinen. Sellainen, että kun sinne menee, huomaa heti kodin hyvän 'hengen'. Ja sen ripauksen rohkeutta poiketa ajan tuulista, että kokee persoonallisuutta, jota voi aidosti ihailla. Josta nauttia.
Anna Örnbergin kirja Rouhea maalaistyyli - Ideoi ja sisusta (Modernt lantliv, Mäkelä 2015, suomennos Mari Hyypiä) osuu minuun monessa kohdin, vaikka ryijyjä ei seinillä vieläkään näy. Kirjan kuvat ovat Tommy Durathin ja aivan mahtavat! Teoksessa on paljon tee-se-itse -juttuja, joista etenkin maalaaminen on ihan satavarmasti minun juttuni, mutta sitten on paljon muutakin, joista moniin voi hurahtaa. En nyt aio ihan perusteellisesti näihin askarteluihin ryhtyä, vaan kerron kevyesti miten pienellä voi muuttaa kotinsa tyyliä, vaikka säilytämmekin suloisen maalaistyylin edelleenkin.
Kerron teille nyt tämän kirjan avainsanat, jotta yllä olevan kuvan kaltaiset eivät säikäytä teitä:
kontrastit, persoonallisuus, tehdasmaisuus ja toimivuus, mieluummin vanhaa kuin uutta, kierrätys, ruoste, metalli, pinnoittamaton puu, murretut pastellit, patinoituneet, kuluneet pinnat, tiili, musta, harmaa, ruskea, betoni, ripaus romantiikkaa, vanhat käyttöesineet, rustiikki, teollinen henki, boheemius ja taiteellisuus, huumori ja yllättävät yhdistelmät!
Örnberg lähtee siitä, että kaiken ei tarvitse olla juuri ostettua, trendien mukaista, vaan päinvastoin:
Pitää vain uskaltaa kokeilla. Yksinkertaisinta ja halvinta on muokata sitä mitä kodista jo löytyy. Välillä kokonaisuus ei mene ihan nappiin, mutta jos pelkää epäonnistumista eikä uskalla kokeilla, ei voi myöskään onnistua!
Kuva ylempänä on toteutettu mäntyvanerisesta seinäkaapista ja varastohyllystä. Hylly sai grafiitinharmaan metallivärin. Kaappi ja uudet puiset hyllytasot maalattiin
vaaleanharmaalla sävyllä ja...tuloksena oli viehättävä pikkutavarahylly, joka on vanhanaikaista romantiikkaa sekä modernia tehdastyyliä. Takuulla uniikki, persoonallinen huonekalu, matkahullun penninvenyttäjän unelma.
Mukavaa kodikuutta tässä isossa huoneessa, josta näette tässä vain osan. Valitan, että oli vaikea kuvata niin, että olisi saatu näkyviin takka ja...,mutta tässä kirjassa näitä koko aukeaman kuvia riittää. Tässä on
boheemiutta, rustiikkia ja maalaistyyliä. Nahkasohva on kulunut, mutta mitä sitten!
Kattoparrut ovat ihanasti näkyvillä ja kirjoja luetaan. Tässä huoneessa viihdytään!
Tässä kohtaamme
haalistunutta eleganssia ripauksella Karen Blixeniä. Olen omistanut tällaisen kultaisen kalustuksen, mutta se ei ollut ominta minua. Kyse on
uusrokokoosta ja oikeasti tuo peilipöydän pinta olisi marmoria, mutta tässä se on vaihdettu tarkoituksella vähemmän hinostelevaan tasoon. Huomatkaa valkoiset ylipitkät verhot:
Karen Blixen tyyliä, jossa verhot valuvat maahan.
Jos jossain ehdottomasti haluan itse säilyttää valkoisen, se on noissa pitkissä, ohuissa verhoissa.
Muistattehan ne puupintaiset maalaiskeittiökaapistot, joita kaikilla oli, minullakin liian kauan. Niille mäntypuun näköisille oville voi tehdä mitä vain! Tämän kuvan vastasivulla näkyy kuva 'ennen' ja iso muutos on tapahtunut melkein muutamalla kumpillä! Yllä olevan kuvan väri ei ole kirjassa näin sininen, vaan harmaa, joka on se väri, jonka sävyt kestävät aikaa ja sopivat kaikkeen.
Tässä on maalilla uusiksi käsitelty pöytä, joka kyllä minuun teki suurimman vaikutuksen (ymmärrätte kun näette kuvan 'ennen')
ja sama linja eli kahden värin käyttö tulee esiin kirjassa muuallakin. Ruskeahan on niin hyvä pari monelle värille. Tuttu muotialan ihminen totesi minulle kerran, että
sinisen ja ruskean liitto on solmittu taivaassa ja tässä pöydässä se nyt näkyy kuin myös kirjan maalatussa vanhassa sängyssä. Se miten uusittiin keittiön kaapit liittyy kuultolakkaukseen ja tapetointiin ja valmiista keittiöstä löytyy myös enemmänkin kuvia. Tapetti kaapistoissa on
Midbecin valikoimista ja kontrasti tulee pöydän romanttisesta maalaishenkisyydestä sekä kaapistojen tehdasmaisuudesta.
Vanhat matkalaukut sisustusesineinä on jo tuttu juttu ja niihinhän on hyvä säilyttää tavaraa, jota ei useinkaan tarvita. Kuva on romanttinen ja kiehtova, mutta entäs sitten kun pitäisi saada alimmasta laatikosta nopeasti jotain ulos. Ratkaisu löytyy seuraavalta aukeamalta...
Laukullinen kasveja, olkaa hyvä! Tämän voi toteuttaa kuka vain.
Tässä monenmoista askartelua vanhoilla valokuvilla.
Jos huomasitte, niin kirjan kauniissa kannessa on tämä pöytä. Kansi on ulkoilman puraisema vanha kaapelikela ja jalka on saatu vanhasta työtuolista. Mitään ei ehkä kannata heittää pois...Kirjasta löytyvät tarkat ohjeet tähän toteutukseen, jota voidaan soveltaa myös
kirjakaruselliin! Tämä on ihan unelmaa ja voi olla, että hyvällä tuurilla ei maksa mitään.
Menneen maailman ovia! Vain kaksi vanhaa ovea ja siinä se melkein jo on: Uusi keittiösaareke! Kaikki ohjeet löytyvät kirjasta.
Olen niin Annan kannalla monessa ja myös väreissä:
Vihreä on vilpoista, sininen on suloista, vaaleanpunainen on...no, söpöä? Keltainen ja liila tuntuvat väreinä vieraammilta, mutta kolme ensin mainittua ovat suosittuja maalaistyyppisiä pastellivärejä. Liialta sokerisuudelta välttyy, kun valitsee vanhan tuntuisia, kalpeita ja hieman murrettuja, kuluneen näköisiä sävyjä. Tulos on aikuismaisempi, sofistikoidumpi.
Kun maalasimme ikivanhat tuolimme ruokapöytien lisätuoleiksi, niille alkoi uusi elämä. Onneksi, onneksi, en ottanut ensin aikomaani ja monen sisustuslehden tyrkyttämää sävyä, joka oli liian vaaleanpunainen, vaan luotin vaistooni ja
valitsin vaaleanpunaisen, jossa on ripaus vanhaa roosaa. Nyt sitten tietty maalaisin sillä vaikka mitä, mutta perheen Järki....Meillä on roskalavalta neljässä osassa löytynyt kahvipöytä, jonka lakkasin niin, että siitä voi vaikka peilata, vanhojen kirjojen hylly, joka löytyi hylättynä yhdestä varastosta, ikivanha perintövuode, sukuryijy, monta kuolinpesistä huudettua huonekalua, joista jugenpiironki rakkain, mutta...kaikki on ennen kaikkea meidän koti!
Kontrastit ovat hyvä lähtökohta. Yhdistä vanhaa ja patinoitunutta uuteen. Yhdistele niin, että lähes romukunnossa olevat tavarat näyttävät charmikkailta sen sijaan että ne tuntuvat huutavan: korjaa minut heti!
Kaikkein tärkeintä on muistaa, että kotia sisustetaan itseä varten. Sen pitää olla toimiva ja viihtyisä. Kotia ei sisusteta trendin tai näyttämisen vuoksi, eikä se saa olla statussymboli.
*****
Sisustuskirjat Leena Lumissa
