Nuorten kirjoitustaidottomuudesta, Westendiä, omenoita ja never say never!

Monet äidinkielen opettajat eivät saa unta, kun miettivät ylioppilaskirjoituksia. Syy on se, että osa oppilaista ei osaa kirjoittaa oikein. Yhdyssanat ovat miten ovat, possessiivisuffiksia ei käytetä ja jutut kuiskuttavat täydellisestä kaunokirjallisuuden lukemattomuudesta. Opettajia pelottaa ja he valvovat yön tunteina, miten ihmeessä saada nuoret innostuneiksi kirjallisuudesta. Pakottamalla se ei onnistu. Eikö heitä kiinnostavia kirjoja kustanneta ja miksi etenkään pojat eivät lue kaunokirjallisuutta? Monet tytöt lukevat. He löytävät kirjallisuuden polut, mikä sitten näkyy ylioppilasaineissakin. Myöhemmin se näkyy siinä, miten hyviä kirjailijoita syntyy nyt kuin sieniä sateella. Tyttösieniä! 

Kun päästään aikuisuuteen vain prosentti miehistä lukee enimmäkseen naisten luomaa kirjallisuutta, minkä tuloksena usein kirjat ovat vähemmän kiinnostavia monille. Naiset lukevat varsin tasaisesti ja kirjoittajan sukupuolesta välittämättä.  Olemmekin saaneet nauttia huikeita ulostuloja kotimaisten naiskirjailijoiden suhteen. Itse luin jo lapsena romanttiset Montgomeryt, jotka ovat valloittaneet maailmaa ja tekevät sitä edelleen. Sitten varhaisteininä hurjan jännittävän trilogian Topeliuksen Välskärin kertomuksia sekä Dumasin Monte-Criston kreivin, joka on historiallinen seikkailuromaani. Luin öisin peiton alla taskulampun valossa, sillä seuraava päivä oli usein koulupäivä ja äiti vahti ettei huoneeni oven alta tullut valoa. Ei mitään kukaan olisi voinut, kun löysin Mika Waltarin teokset. Se oli menoa ja sillä tiellä ollaan. Kaikki  jota asia koskettaa, voisivat alkaa todella miettiä, mitkä kirjat olevat ja tulevat, voisivat valaista pojille polun lukemisen autuuteen!

Vaikka olen hidastanut lukutahtiani saadakseni päivä- ja unirytmini kohdilleen, se ei tarkoita ettenkö lue. Monta kirjaa on yhtä aikaa menossa, mikä kertoo, että joku ei nappaa. Olin antanut aikanaan, kirjan luettuani, Merille Suvi Vaarlan Westendin. Nyt kun viimeksi olimme Lohjalla, pyysin kirjaa lainaksi. Joku juttu siinä oli, mikä oli jäänyt vaivaamaan tai sitten pelottaa, että se, mistä kirjassa kerrotaan , eli 90-luvun lama, koemme kaiken uudestaan. Tyttäreni ikäiset säästyivät monet siltä, mitä Elina koki. Olen kysellyt heiltä eikä kuulemma olleet huomanneet mitään. Siksi tämä teos onkin mitä tärkein nytkin. Takakansitekstissä on isolla: "Sukupolviromaani suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta, hajoavasta perheestä ja ystävyydestä." Suositus♥

Nyt saa kantarelleja, joten viikonlopun brunssiksi tai pääruoaksikin sopii herkullinen kantarelli-pinaattifrittata Babypinaatti on niin hyvää ja antaa uutta aromia sienille, kuitenkaan ylittämättä metsän kultaisen herkun omaa makua.

Omenasoseen tekoon on jo hyvä aika ryhtyä. Tässä syntyy kanelista ja vaniljaista omenasosetta Siitä on hyvä ottaa moneen lähtöön.

Helppo ja herkullinen omenapiirakka syntyy tuosta vain. Sitä nautitaan vaikka vaniljakastikkeen kera tai lämmitetään piirakkaa hiukan ja vaniljajäätelöä päälle.

Never say never. Kymmeniä vuosia joka syksy ostin ison krysanteemin. Sitten alkoi olla vaivaksi, kun tarvitsin isot ruukut terassihortensioille ja vieläkin vaikeampaa, kun terassihortensiat kukkivat parhauttaan pakkasyön jälkeen. Tuli pitkä paussi. Nyt kuitenkin löysin tämän värisen ja suuren. Istutin suoraan maahan. Katsotaan miten kauan menee. Terassihortensiat nyt kukkivat upeina. Sitten muka jo callunoita...En tiedä mikä tämä väri on. Luonnossa sama kuin jutussa eli olisiko se hämykoralli?! Huomatkaa krysanteemin takana oleva vihreä kasvi. Se on parin vuoden takainen terassihortensia, joka on kerran jo viime vuonna kukkinut, Nyt se ei ehdi enää tehdä kuin lehdet....

Lankoni Pekka Mäkisen kuva tilhistä nauttimassa omenasta.

Lumoavaa syyskuun jatkoa hyvää viikonloppua kaikille♥♥

Leena Lumi

Syyshortensia Wim's Red 7.9.2023. Ihan tarkoituksella nyt ei vielä leikata noita huiskeloita eli ylipitkiksi kasvaneita oksia. Seurataan vähän.

Syyshortensia Wim's Red 11.9.2023

Wim's Red 14.9.2023 ja huiskelot on leikattu pois. Kylmenevät yöt tummentavat kukkia....♥♥

Tänä iltana

                   Tänä iltana

      menneiden vuosien muistot

       palaavat ystävinä ystäville

        mansikkaheinien tuoksut

kuutamouinnit ja rannan lämmin hiekka

         tanssit läpi valkeitten öiden

               Toiveet ja unelmat

hauraina lauseina kellastuneella kirjepaperilla

      varovasti on avattava sivut menneeseen

                    muistatko vielä tämän

                   haalistuneen valokuvan

                 raitapaidat ja leveät lahkeet

                      rock rauha ja rakkaus

                                  Tänään

                    pidämme maljapuheita

                 ja huuhdomme sanat viinillä

                elämän verot kasvojen uurteissa

                         ja vierasvarat vyötäröllä

                               tätä lyhyttä elämää

        yritämme elää pitkän kaavan mukaan

           Joitakin vuosia ei muista tai halua

                ne ovat elämän tyhjäkäyntiä

        kuitenkin kuin yhdestä suusta toteamme

       muistot lämmittävät kuin vanha villapaita

                                   tiedän

                             tämän illan jälkeen

                                 uni ei tule heti

- Timo Naarala -

Jos metsään haluat mennä nyt...

Reippaasti vajaa kaksivuotias Casper Julian lenkittää äitiään metsän siimeksessä. On niin jännää saada mennä edellä. Hyvä Casper Julian♥♥Se on kuin seikkailu tämä vihreys, jossa ei vielä ruskaa näy, Kädet heiluvat niin tomerasti, että tästä mallia meille, jotka istumme liikaa. Toki laiskana ei ole oltu, mutta en tiedä mille kirjalle nyt antaisin aikani. Sitten muistin jo lukemani Suvi Vaarlan kirjan Westend. Haluan lukea sen uudelleen. 

Vaarla kertoo Elinan perheestä, joka on onnellinen, kuten Elinakin on onnellinen lapsi, vaikka hänellä ei olekaan kavereita. Kun hän täyttää 7 vuotta kukaan kutsutuista ei tule hänen syntymäpäivilleen. Eletään aikaa 1984-1988 ja ilmassa on jotakin outoa, kuin savun ja ilokaasun sekoitusta...Sitten Elinan perhe muuttaa Westendiin, jossa on omat norminsa eikä muutto mitenkään sosiaalista Elinaa, mutta tapahtuu jotain muuta: Ollaan saavuttu vuosiin, jolloin verkostoitumisesta tulee pyhä toimitus ja Elinan vanhemmat lähtevät mukaan. Pekka-isä hakee pankista ison lainan ja aloittaa yritystoiminnan, jonka suunnitelma vain kasvaa kasvamistaan ja lopulta se on lomakylä Levillä!

Kirja kertoo talousromahduksesta 1990-luvun alussa. Nyt päälle kolmikymppiset eivät ehkä huomanneet mitään ja ainakin kyselemällä olen saanut tiedon, että he eivät kuin olleet huomanneet mitään. Tämä kirja sopii tähän aikaan. 

Illat hämärtyvät nopeasti ja pidän siitä. Voi olla vaikka niin hurmiossa, että alkaa lukea kirjaa jo kun muut ovat uutisilla. Olen korjannut unirytmiäni, vaikka haluaisin olla yökukkuja. Ainakin tunnilla olen jo parantanut nukkumaan menoaikaa. Ja kuten Casper Julian, kohta tuolla ekalla kuvalla, otan hänestä kopin ja palaan metsäpoluille. Kiitos Casper♥ Mun personal trainer♥

Koska eräs jännittävä kirja meni jossain arvonnassa, varasimme sen juuri kirjastosta Lumimiehelle. Hän haluaa lukea Kate Quinnin Metsästäjättären. Jännittävämpää saa hakea. Suomi parhautta: Kirjastot. 

Hesari esitteli tänään parhauttaan. Kulttuurissa on käsikirjoittaja ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaasta Susanna Laarin juttu Sössijöiden puolustaja.  Sai nauraa makeasti, kun Vuoksenmaa kertoo miten hänen luokseen muutti mies kahden kissan kera. Huonekalut on ollut pakko päällystää sadetakkikankaalla. 

Keittiöaltaan ympärille on viritelty verkko, koska bengalikissat Joisivat mielellään suoraan hanasta ja myös pissaisivat suoraan lavuaariin.

"Kissat ovat toistaiseksi tämän parisuhteen ainoa ongelma. En varmasti ole ainoa, joka sietää epämukavuutta sen takia, että jokin asia on toiselle niin tärkeä."

Juttu oli tosi hyvä ja käsitteli myös vaihdevuosia. Johanna jatkaa:

"Jos ajatellaan vain evolutionaarisesti, vaihdevuodet ohittaneet saisivat mennä. Siis kuolla, koska he eivät enää voi lisääntyä."

Ja sitten tullaankin vaihdevuosien korvaushoitoihin. Vuoksenmaan Hormonit -sarja Pe 1.9. Yle Areenassa ja su 3.9. TV1:llä. Aiomme katsoa Areenalta heti kun sopii. 

Sunnuntain Hesarissa eli 9.9. on hyvä kirjoitus tv-sarjasta Hormonit! Oli muuten hyvä♥♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

L.M.Montgomery

Niin samaa mieltä♥♥ Syyskuu ei odota mitään. Se virkistää oloa ja eloa, mutta antaa myös olla tekemättä mitään piristysvaikutusta.

Syyskuun raikkautta ja rakkautta teille kaikille♥♥

Leena Lumi

metsäkuvat Meri

Sitsusatsaata ja sinne sun tänne!

Äiti ja tytär kaunistautumassa. Ollaan vaan vähän lähdössä Hesaan syömään etc.

Kirjabloggaaja rentoutuu.

Casper Julianille kaikki on ihmeellistä ja kiinnostavaa♥

Kalakin kiinnostui taaperosta.

Nanan suosikit. Akvaario olisi kiva, mutta aika työläs juttu...

Sitten käytiin syömässä intialaisessa ja nana aivan hurmaantui mausteista, vaikka ei ollutkaan sahramia:) Sitten hän oli niin innostunut, että unohti kuvata aterian...

Monet hiekkakakkujuhlat pidettiin. Nanakin leipoi hienoja kukkakakkuja.

Lisätään vähän hiekkaa kuormurin lavalle, sillä kohta kaikki kakut on jo syöty.

Terassin varjon puoli kuin lehtimaja. Tässä nyt grilli ja ulkohuonekaluja. 

Taika ihmettelee kun aurinkopuolella ei ole ketään....Allas häntä ei kiinnosta, mutta ikälady Dina voisi hypätä sinne, jos kansi olisi auki. Selvästi lämmitetään. Koiruuksille on tästä päädystä pääsy aidatulle pihalle.

Taaperon isä ja äiti, Meri ja Sami lähdössä vähän tuulettumaan venetsialaisiin. Ei huolta: Meille lapset ja koiruudet ovat tuttu juttu. Pitäkää hauskaa♥

Korallinpunaisen gladioluksen myötä kiitämme ja toivomme, että Casper Julian, lapsenlapsemme pian ilmestyy virtuaalitapaamiseen. Nyt ei ole taaskaan kuvaa meistä kolmesta, mutta tilaan ajan kuvausstudioon, niin saadaan oikein perhepotretti!

Rakkaasti terveisin Lohjalle toivottavat nana&ukki♥♥

Juu, mitäpä ei tekisi ulkonäön eteen!

Välähdyksiä puutarhastamme!

Huitaisen nyt tähän puutarhan sekalaisia tuulia, joista kuitenkin löytyy polku syistä ja seurauksista, jos ne kiinnostavat. Olen aina ollut hurmaantunut hortensioihin ja se onkin kyllä näkynyt blogissani. Vaikka puutarhassamme on aina ollut niitä suuria kuunliljoja, joiden nimestä en ole edes varma, sinikuunliljoja?...niin en ole niihin ryhtynyt ennen kuin löysin pienen kuunliljan, jonka lehdet ovat melkein siniset. Se on Halcyon Hosta ja olen nimenomaan ihastunut sen lehtiin. Niin kaunismuotoiset...Se leviää ihanasti paikassa, jonka saa vallata. Kun avaa tuosta pienestä kaunottaresta sivun, kuulee syyn hurmioon, sillä pieniä, sinisiä sydämenmuotoisia lehtiä kehutaan ja mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan, miksi se on niin haluttu. On mennyt monta vuotta kasvien virrassa, mutta kun katsoin yhtenä päivänä ystävältäni saatuja kuunliljoja, joiden nimeä en edes tiennyt, huomasin, että

nämä kallion yläreunan koristajat olivat kuin harventuneet. No, enhän ollut muuta niille tehnyt kuin alussa kastellut. Niihin valuu kalliolta vettä koko kasvukauden. Nyt alkoi hermostuttaa, sillä olinkin salaa niihin tykästynyt. Vasta mahdollisuus menettää ne, toi kiintymyksen. Selvitin nimen ja se on Golden Tiara, otimme multaa ja nostimme nämä kaikki ylös erittäin tiivistyneestä maasta. Ne kiertävät myös yhtä syreeniä samassa kohdin, joten niillä oli kilpailijoita. Teimme kunnon kuopat, täytimme ne hyvällä mullalla ja kastelimme juurtumista odotellessa. Onneksi tulivat isot sateet. Nyt näyttävät niin hyviltä, että oli ihan pakko jatkaa. Kun tein naapurini Tuulan pihasta juttua, näin kuvia selatessa

nämä muutamat kauniit kukat. Kysyin Tuulalta, että mitä ovat nimeltään. Hänkään ei tiennyt. Sitten kysyin naapuriltani, jolta olin alun perin saanut ne Golden Tiarat ja sain sen verran vinkkiä, että jotain hämykuunliljoja. Mehän lähdimme seuraavana päivänä Taimipiha Hyytiäiselle, jossa selvisi kyseessä olevan todellakin hämykuunlilja ja tarkemmin Hosta Undulata, 'Erromena'. Niitä oli vain muutama, mutta ostin ne ja tilasin lisää. Ei ollut varma, että saako niitä enää. Eikö mitä, sain enemmän kuin uskalsin toivoa. Ensimmäiset istutin seinän viereen puolivarjoon, jossa leimut olivat lakanneet viihtymästä liian varjon takia ja niille tuleekin ihan oma, uusi paikka keskipihan aurinkoon ensi vuonna. Nämä siis ovat kuin puutarhani eli puolivarjon kuunliljoja. Kun sain lopun satsin, istutin ne

etupihalle puolikaareen vanhan mongolianvaahteran ympärille runsaalla mullalla. Niitä noin 40+ ikäisiä mongolianvaahteroita on etupihalla kolme. Nuo kuivat rihmat ovat elämää, sillä tätä etummaista puuta kiertävät myös siniset kärhöt, jotka ovat suloisia roikkuessaan puusta. Pitää vain olla tarkkana etteivät ne vallan valtaa puuta.

Tässä ne nyt sitten ovat vaalittuina ja ensi kesä toden näyttää. Ihan sattumaa, että toisella puolella on nuori kartiovalkokuusi ja toisella  vuosi sitten istutettu timanttituija.Meillä kuvaan tulee melkein aina kartiovalkokuusi, sillä niitä on isossa puutarhassamme yli kymmenen.

Myös kalliolle vievä kallionauhusrinne on kuin harvennut, kun katsoo vanhoja kuvia. Emme yleensä kaadata puita kuin pakon edessä, mutta talvella saa lähteä mänty joka varjostaa koko etupihaa ja sotkee mielettömästi.

Tässä toinen työmaa ensi suvelle. 

Tässä kuva viime vuodelta! 

Suuret kuunliljat kalliolla ja eläinten pieni juoma-allas. Takaosassa kalliota on suurempi, jossa isommatkin linnut käyvät pärskyttelemässä.

Ja sama kauempaa. Yksi vanhimmista kartiovalkokuusista oikealla.

Vasemmalle jäävät sisääntulossa kaksi helmiorapihlajaa, kolme mongolianvaahteraa, yksi ikivanha pihasyreeni, magnolia, nuori timanttituija, niitä hämykuunliljoja, nuorin kartiovalkokuusi ja syyshortensia Wim's Red, joka on vetänyt jo vähän vaaleanpunaiseksi...lupuksi tulee aivan tummanpunaiset kukat sekä revontuliatsalea Northern-Hi-Lights.

Jos menette atsaleasivustolleni, näette tämän runsaampana. Revontuliatsalea Northern Hi-Lights.

Polku kalliolle vasemmalle. Edellisen kuvan atsalea on jo lopettanut kukintansa, mutta kohta se saa upean ruskavärin. Useimmat kasvini valitsen sen mukaan, että niihin tulee myös syysväritys-

Sisääntulo oikealla sisältää kaksi ikivanhaa syyshortensiaa Grandi Floran, pienen syyshortensian Bombshellin, kaksi Amber Jubileeta, joista äiti halusi eroon. Ne ovat tosi janoisia...ja yhden helmiorapihlajan, yhden kartiovalkokuusen, syreenin Moskovan kaunotar, muutamia alppikärhöjä ja näkyvät nousevan tyttäreltä saadut gladiolukset sekä lyhtykoisot.

Ulos mennessä on kuin hortensiatunnelissa.

 

Yhtenä syksynä syyshortensiamme saivat tällaisen värin. Samana syksynä köynnöshortensiamme muuttuivat keltaisen sijasta limenvihreiksi.

Etupihaa parin vuoden takaa. Tähän tähtäämme!

puutarhaterveisin Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Syyshortensia Wim's Red   29.8.2023

Mila Teräs&Nora Surojegin: Myyrä joka katsoi kuuta

 Olen hurmioitunut lastenkirjoista. Olen ollut aina, mutta nyt niiden uudet tekijät tuovat mukaan kuvituksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Myös lapsille sopiva ikä on ilmoitettu. Toisia voi lukea jo varhemmin vanhempien kanssa ja sitten vähän ajan kuluttua yksin. Nämä uutuudet eivät mitenkään vie meiltä vanhoja klassikkoja, vaan tuossa hyllyssä Eemeli Vaahteramäeltä ja Jasonit sekä H.C.Andersenin tarinat odottavat oikeaa aikaansa. Kuvitus on muuttunut paljon, mutta tarinat kuljettavat lasta erilaisten seikkailujen myötä uusille poluille.

Mila Teräksen ja Nora Surojeginin Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023) on suloista suloisin tarina niistä suurenmoisen kauniista hetkistä, jotka löytää vain pysähtymällä ja antamalla itsemme avautua tarinalle...

Milli myyrällä on siivouspäivä kotikolossaan. Nyt hänellä on oudon levoton olo. Talvi tekee tuloaan ja Milli pohtii, onko ehtinyt varastoida riittävästi pitkän kylmän kauden ajalle. Hän päättää lähteä noutamaan lisää syötävää. Matkalla hän törmää aina ahkeriin muurahaisiin, jotka eivät ehdi alkaa rupatella.

Matkalla oli monenmoista kulkijaa. Essi Etana eteni vaivalloisesti ja Milli auttoi Essiä työntämällä häntä mäkeä ylöspäin, sinne missä vietettiin kuun katsomisjuhlaa. Upea täysikuu valaisi koko metsän ja sen asukkaat.

Kuun mystinen kirkkaus sai katsojat pienimmästä suurimpaan hurmoksiin.

- Joka päivä on juhlapäivä, tuumi Lulu Lauri Leimu, yksi kesän myöhäisistä kukkijoista.

Tässä kohtaa kuva on niin maaginen, että melkein söin sen! Katsokaa sinisen sävyjä, innoittukaa Noran kuvista ja Milan teksteistä. Tämähän on kuin maalaus. Taivaalle syttyy uusia tähtiä ja ne antavat juhlaan luovuuden tarvetta aina Essi Etanasta Kalevi Kukon myötä

Valde Vaahteraan, 

joka havisi haikunsa heti Essi Etanan jälkeen:

kurotan oksat

kirjoitan valon viivat

yksin sinulle

Kun yleisö taputti, Valde Vaahtera rusotti mielihyvästä. 

Sitten se päästi tuuleen joukon väkevän värisiä lehtiään.

Milli Myyrä tuntee kuin hän olisi ikänsä ollut paitsi jotakin kaunista ja ihmeellistä. Hän ottaa saksensa esiin ja alkaa leikata huikeaa yötaivasta itselleen verhoiksi. Tähtitaivaalla on kuitenkin salaisuutensa.  Sen tähtitomu sammui leikattuna.

Milli Myyrällä on tämänkin jälkeen jännitystä matkassa, mutta lukijan täytyy itse löytää se  säde, joka kertoo

kuinka ihmeellistä olikaan nähdä,

hengittää

ja olla olemassa.

*****

Sen verran muistutan, että aikaisemmin olen tuonut blogiini Pikkupöllön  sekä Untu ja sydäntalven salaisuus, jotka ovat Nora Surojeginin ja hänen äitinsä Pirkko-Liisa Surojeginin vaikuttavaa yhteistyötä. 

Vahva suositus sekä uudelle kirjalle, jossa Nora onkin nyt kuvittajana ja Mila Teräs kertojana

kuin myös varhemmille teoksille.

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

*****

4800. teksti Leena Lumissa