Mongolianvaahteramme eivät ole vielä ruskassa, mutta niiden suloiset siemenkodat ovat. Lapsuuden vaahteranenät.
Tässä kohtaa piti olla monipolvinen postaus sitä sun tätä, mutta olen mennyt liian lujaa, joten päätin nyt, että hennosti vain vinkkaan tulossa olevan kahden kuukauden lukijasuosikkikirjat, miniarvonnan, mustatorvisieniä, 'outo lintu puussa' ja puutarhahulluille pääsy kurkistamaan Kirstin puutarhaan eilen kuvattuna. Mitä muuta: Huippudekkareita ja Kochia!
Nyt on viimeisetkin Syrjäisen maan jaksot katsottu ja huomenna siirrymme Dicten maailmaan. Puutarhailua eli pitkästä aikaa syyslannoitusta ja haravointia, joka on suorastaan rauhoittavaa. Nyt ei grillattua lohta vaan tätä parasta ikinä lohilaatikkoa sunnuntaina, huomenna kaalikääryleitä lounaaksi, illalla 'vain' maailman terveellisintä salaattia kera punaviinilasillisen, kokeilkaa, sopii hyvin ja ihan ilman leipää, jos farkun vyötärö puristaa. Makeannälkään tosin tein tänään Lumimiehen toivomuksesta tiikerikakun ja jemma nimisessa paikassa on kaksi Magnum Classicia eli plus miinus nolla.
Mongolianvaahtera, 'Acir ginnala', on suuri pensas, mutta sen voi kasvattaa myös pikkupuuna vaikka puutarhan japanilaiseen osaan. Kun ostimme tämän kotimme etupihalla oli kolme mongolianvaahteraa ja niiden ruskavärit olivat/ovat hyvin valitut, sillä yhdestä tulee viininpunainen, toisesta keltainen ja kolmannesta oranssi. Oksat ovat upean kiemuraiset ja yhteen kohtaan on muodostunut suorastaan kutsuva istuin. Jotain satumaista näissä pensaissa on, sillä Meri kavereineen kiipeili niissä ja sanoivat kolmen suuren pensaan ryhmää satumetsäksi. Nyt kahta pitkin kasvaa sininen alppikärhö, joka kukkii ennen kuin pensaat ovat täydessä lehdessä. Myös roikkuvat niistä kuin liaanit.
Mikä parasta, nyt pensaat ovat onnistuneet leviämään niin, että voin valita, missä ne saavat jatkaa kasvuaan isoiksi. Pitää vain suojata talvella jänisverkoilla, sillä tuoreet pensaat maistuvat ainakin jäniksille.
Toivotan kaikille tasapuolisesti rauhaisaa viikonloppua tämän illalla kuvatun 'nenäryppään' kera♥
Kirja käteen ja rauhoittumaan nyt Leena! Ehkä sinäkin...
Love
Leena Lumi
Cry Me A River
Vanhat jännittävät oksat ja uutta versoa.
Tämä kuva on jo monen vuoden takaa. Näyttää jotenkin dramaattiselta! Pääoksat entisestään vahvistuneet, mutta viime talven kaksi märän lumen päivää veivät aivan vanhimmista oksia, näitä siis kolme vanhaa. Mutta nyt kasvaa uutta senkin edestä...Pitäisi vain muistaa kuvata. Monta uutta alkua ovat siementäneet ja verkotamme nekin, sillä osa jää ja aivan muuallekin kuin etupihalle tai ainakin sen toiselle puolelle ja 1-2 lähtee Merille.
Aivan ihanat punanenät ;-) Mukavaa ja rentoa viikonloppua!
VastaaPoistaSaila, niin minustakin:) Kiitos samoin sinulle!<3
PoistaVoi että miten paljon odotan ensimmäisen oman mongolialaiseni syysväriä. Juuri nyt se noin 80 cm:n mitassaan näyttää erittäin epämääräiseltä, mutta toiveet on kovat ja usko vahva. Sen kaverina pönöttää Pallesorvarinpensas, molemmilta olisi lupa odotella syysvärejä. Yhtään en painetta kavereille pistä, sen sijaan pistän tanakat talvisuojaukset päälle. Eivätkös ne ole ristihuulisten herkkulistalla aika korkealla?
VastaaPoistaHirnakka, kyllä ne maistuvat ristihuulisille ainakin nuorina. Minulla meni viime talvena noista, joita olin ajatellut jättää kasvamaan isoksi, kun niitä on nyt ympäriinsä, kaikista pienistä osa. Nyt on hankittu jänisverkkoa oikein urakalla:) Samaa epämääräisyyttä kokee, kun istuttaa vaikka syyshortensian Grandifloran, sillä se on alussa niin vaatimaton, nyt on korkeutta jo 3,5 metriä kahdella vanhimmalla. Kyllä se siitä. Minulla ei pallesorvaripensasta, vaan Amber Jubileeta, jota sain äidiltä. Siinä vaihtuvat värit oranssista ihan tummaan viininpunaiseen. Lykkyä tykö!
PoistaHeippa,
VastaaPoistaNuo Mongolian vaahterat ovat tosi ihania. Meilläkin on nyt jo 7 niitä. Yksi aiemmin istutettu on jo talonkorkuinen. Ovat tuuheita pensaita ja kuitenkin niin suuria, että suojaavat näkyvyyttä tielle. Nyt odotan, että tänä vuonna eteen istutetut kasvaisivat nopeasti. Yhdessä pienessä on jo punaiset lehdet. Meillä on käynyt tuuri, kun rusakot ja jänikset eivät ole syöneet niitä yhtään. Meillä ei ole ollut verkkoja (en tiennyt, että ovat herkkuja ja pitkäkorvia kyllä löytyy pihastamme. Mukavaa viikonloppua!!
Lämpöisin terveisin, sisko
Hei!
PoistaNe ovat, ne ovat. Meillä on 3, jotka ovat jo 33 vuotta vanhoja, joten huomaat, miten viehttäviä niistä tulee vuosikymmenten myötä.Näissä Meri ja ystävänsä kiipeilivät jo kauan sitten. Nyt on monta pientä uutta tulossa. Meillä on kaksikerroksinen talo, mutta yltävät yli katonharjan. Me aiomme nyt suojata uudet, pienet, jotka ovat näistä suurista lisääntyneet. Ovat takuulla herkkua, mutta kaiken huippu oli, että vielä tammestakin veivät ylimmän oksan. Pienestä tammesta. Kiitos samoin!
♥♥
Meilläkään eivät mongolialaiset ole ruskassa, pian kuitenkin. Tosiaan, niiden juurelle voisi istuttaa alppikärhöt kiipeilemään.
VastaaPoistaFarkkujen uumaa kiristi, mutta siirryin pehmeisiin kuminauhallisiin leggareihin, ei kiristä enää ja syy: ihanat ruokakirjat ja ohjeet Sinulta - voi Sinua ihanuutta...ei ylipainoa kovin mutta mukavuudenhalua ja ihania herkkuja...ja pian voimme taas laskeutua jouluunkin!!!
Dikte on meidänkin suosikki, pian alkaa!
Iloa, valoa ja kaikkea hyvää sinne teille! Toivottavasti vointisi on erinomainen!
Saila, ei ole ollut riittävän kylmiä öitä, mulla on kesäkukkia vielä ruukussa ulkona. Oikein hyvin voi, sillä siinä ei voi tapahtua sitä, mitä kävi jalosyreenin kanssa. Syreeni nousee yläterassin tasalle ja oli niin kiva, kun siinä jo kesäkuun alussa roikkui sinisiä kärhöjä. Kerran katsoin, että miten orava voi nukkua, kölliä siinä syreenin päällä. No, ne kärhöt olivat kasvaneet sen ison upean syreenin ihan umpeen ja olivat tavallaan estämässä sekä pensaan kasvua että seuraavan vuoden kukka-aiheita. No, kärhöt saivat jäädä, mutta nyt rokotan niitä rajusti yläoksista aina kukinnan jälkeen, että pensaskin voi elää. Rytmi löytyi ja järjestys:) Mongolianvaahteroilla, ainakaan isoilla, ei ole tätä huolta.
PoistaSaila, minä olen niin herkuille perso, tai siis en karkeille muuta kuin suklaalle, mutta kaikki hyvä ruoka, tuossa lohilaatikossakin käytän aina kuohukermaa ja oikeaa voita:) Farkut puristavat nyt todellakin. Tänään päätin, että ostan uudet, kerran en ohennu. Mutta kun ostin uuden kotelomekon, sanoin Marimekon tytöille, että 'tätä kokoa isompaa, ette sitten minulle myy!' Raja on saavutettu. Ihana, ihana joulu ja kaikki sen herkut<3
Me tallennetaan ja katsotaan kaikki la iltana herkkujen kera - tietysti. Huomenna sitten Dicten uudet jaksot.
Kiitos samoin teille!<3 (Nyt menossa m:n vuositarkastus...)Kiitos<3
Ihanat punaiset nenät. Olisi kiva tietää vieläkö lapset jatkavat nököneniään vaahteran siivekkäillä siemenillä.
VastaaPoistaHyvää ja rentouttavaa viikonloppua. :-)
Unelma, ihan kuin satua:) Ainakin vielä Meri ja kaverinsa ja toki muistavat jatkaa tätä perinnettä.
PoistaKiitos samoin teille!♥
Ihania kuvia <3 Mukavaa viikonloppua Leena <3
VastaaPoistaTiia, kiitos ja kiitos samoin<3
PoistaLapsuuden vaahteranenät? Alkoi kiinnostamaan mikä tämä on, sillä en ole ennen kuullut :) Siis onko lapsuudessa ollut tapana laittaa näitä jollain tavoin nenän päälle? Ymmärsin tämän tuosta Unelman kommentista :)
VastaaPoistaJa kirja olisi tarkoitus ottaa tänäänkin käteen, sillä aloitin juuri S.K. Tremaynen "Jääkaksoset" joka on ollut lukulistallani jo piiitkäääään... :)
Marihantee, no, otappa ison vaahteran tällainen 'nenä', avaa se auki, se toinen 'siipi' katkaisematta sitä ja kiinnitä sitten nenänselkääsi: Siinä se on! Nämä pienet sopivat lapsille, mutta ovat heikompia pysymään.
PoistaSain eilen loppuun kylmäävän hyvän dekkarin, nyt vedän henkeä ja sitten Kochia. Jääkaksoset sekä Tremaynen uusin eli Tulilapsi ovat olleet vahvoja lukijasuosikkeja.
Mukavaa viikonloppua<3
Meilläkin on yksi mongolianvaahtera ja yksi tataarivaahtera. Tavallisenkin voisin istuttaa metsänreunaan syysväriä tuomaan. Ja haaveena on tietysti japaninvaahtera! Vaikka ensi kesän kesäkukaksi;)
VastaaPoistaAnu, meillä viisi isoa, joista kaksi lehdossa ja kolme etupihalla, poikasia on kasvamassa joitakin. Mongolian vaahteraahan pidetään tataarivaahterasta jalostettuna, mutta en tiedä asian perää. Kasvaahan mongolianvaahteraa villinä luonnossakin, mutta ei Suomessa kuin puutarhakarkulaisena. Meillä on reunoilla korallikanukkoja ja tuurenpihlajia. Japaninvaahtera olisi ihana, mutta sen hallanarkuus...
Poista<3