Timo Naarala: Iltaan on vielä päivän matka

Harvoin, jos koskaan runo kysyy lupaa tulla. Se on villilintu, tekee pesänsä minne huvittaa. Valvottaa sudenhetkellä ja on pakko viedä uniusvan läpi tullut säkeistö pieneen vihkoon yöpöydällä. Toisinaan sitä tapaa ihmisiä, likeisesti tai kauempaa, joissa näkee runon. Mies kuin runo sanoisin Timo Naaralasta, joka on koonnut elämänsä hetkiä runoiksi. Annan (melkein) täyden puheenvuoron Timolle ja hänen runoilleen kokoelmassa Iltaan on vielä päivän matka.

Runon syntymistä ei voi ennustaa. Se ei katso kellonaikaa, ei vuorokautta, ei viikonpäivää. Se voi  syntyä valveilla tai unessa. Nopeasti tai pikkuhiljaa työstämättä. Kaikki on sattumanvaraista TN

On mahdollista, että runoja voi putkahtaa monta päivässä,  tai sitten ei mitään viikkoihin, kuukausiin. Mieltymys runoihin syntyi nuorena, Rakkaus, ikävä, kaikkinainen elämän tuska ja toiveet. Kaikki tuo antoi sysäyksen kirjoittamiseen ja maalaamiseen.TN

Olen liikaa kiinni maassa

sen juurevassa mullassa, ruohossa

varvikkoisissa mättäissä

sammalten humussa.

Voisinpa halata puuta

pyytää häpeämättömästi tanssiin,

tuntea pihkan parfyymin

kietoutua oksien helmoihin.

Tahtoisin nousta ja lentää kuin unessa

nähdä valon pirstoutuvan usvan läpi,

lopettaa tämä odotus.

Nousta seuraavaan junaan

matkalla mantereen halki

löytää sen, jonka luulin iäksi kadonneen.

Jotakin alkoi syntyä. Nuoren elämän toiveet ja tuskat päätyivät paperille ja joitakin lähetin lehteen ujosti anonyymisti. Oman tekstin näkeminen  painettuna tuotti mielihyvää. Ajatus siitä, että joskus voisi saada tekstit kirjaksi, jäi vielä haaveeksi. Toive toteutui viisikymmentä vuotta myöhemmin. Kun kirja sitten valmistui, alkoi kaduttaa, miten tätä voi näyttää, mitä olen tehnyt? On kuin olisi laittanut lapsensa maailmalle ja murehtinut, miten se siellä pärjää? Minulle runo on henkilökohtainen, voiko siihen toinen samaistua, ymmärtää? TN

Rakkaani, oletko huomannut

sanat eivät kulu puhumalla.

Tiedäthän,

sana        

          katse 

                      hymy

riittävät elämän pintaremontiksi,

tapeteiksi elämän huoneisiin.

Olen todennut, että runoni ovat useimmiten hetkellisen näkymän, tai ajatuksen omaisia välähdyksiä. Luonto on ehtymätön voimavara ja minulle tärkeä. Runolla on oltava sydän, sana, lause tai pari. Lukijalle pitäisi jäädä jotain mihin tarttua tai samaistua, ei se aina ole niin helppoa lukijallekaan. TN

Timo, mies kuin runo, kyllä vain täällä on tartuttu ja samaistuttu. Maistuttu metsämansikalta ja levätty kalliolla kaikkien tähtien suudeltavana alasti ja odottaen. LL

Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni,

valloitat sen kättesi hyväilyillä.

Suutelet maatani

sen jokaista poimua, suonteni virtoja.

Pidät minusta kiinni kuin shamppanjalasista

jonka kohotat huulillesi,

minä saan siivet ja nousen kotkana taivaalle..

Kaartelen laaksosi yllä

Ilta-auringon lämmössä

ja tarkkailen jokaista askelta matkallasi.

Timo, mies kuin runo, lähestyi minua kriitikkona. Sitä en ole. Runo on vain intohimo ja toisiin niistä jää kiinni. Timon kirja on jaettu lukuihin. Ensimmäinen on Murusia housun taskussa, jossa lapsuuden muistoja kuin seepianvärisiä valokuvia. Sitten Tänä yönä uneton,  Matkalla tässä, neljäs Tarvitsen tämän hetken, viides Mennyt kesä lauseina paperilla, Äänettömyys, Odotusta, Maa imee valoa. Yleensä nousen kaikkiin juniin, myös niihin, jotka eivät lähde, mutta tänään nousin junaan, joka lähti: Matkalla tässä. Nämä runot ikkunan ohi kiitävässä maisemassa piirsivät itseään minuun jaksosta Matkalla tässä. Ihoni muistutti mistä olin tulossa: selässäni ikiroudan selkääni piirtämät kuviot, joiden väleissä tähtien suudelmat. Runot aina mukana, missä olenkaan. LL

Kuun sinessä siitetty

auringon valossa valettu, 

nukkuva nainen.

Nuo hiukset, rannan heinää

kultaista kortta

kasvot, valkean simpukan kuorta

vedestä aallon nostamaa

kosketusta vailla.

Illan himmeän harson laskeutuessa

Sinä

kuin veteen laskettu paperilyhty,

unien virran vietäväksi, 

käteni ulottumattomiin.

Mielestäni jokainen runo, kirjoittajasta riippumatta on sen hetkensä lapsi, joka syntyy ja jää eloon tai unohdetaan. Ei ole hyviä tai huonoja runoja, joku runo voi vain olla toista parempi. Luovuus ja liike on tärkeää. TN

Mottoni: Mitä en pysty kynällä kirjoittamaan, tartu siveltimeen.

Mitä et voi maalata, tartu kynään.TN

Odottavan yö on pitkä

rakastuneiden liian lyhyt,

pimeässä ei näe elämänviivaa

valo antaa vielä odottaa itseään.

Kosketan pimeässä,

käsi näkee

tuntee

säpsähdän. Oliko se vain unta.

Unenvartija on lähtenyt

jättänyt oven auki hämärän juosta.

Nousemme viivytellen aamuun

lähde, että palaisit

tule, että jäisit.

Timo, mies kuin runo, on kirjoittanut myös runon Tänä iltana. Se on blogini oikeassa palkissa, jossa kaksi nuorta hiekkarannalla, Ilman sitä runoa, tätä juttua ei olisi. Ensirakkauttaan ei unohda ikinä. Jos se on ollut hyvä ja hellä. Elämä antoi ehkä liikaa, kun antoi unohtumattoman ensirakkauden ja sitten puolison, jonka kanssa liekit leimahtavat täältä ikuisuuteen. Pari viikkoa sitten olimme yhdessä, neljästään viikonlopun heillä. Ei surtu, sillä olimme saumattomasti yhtä ja samaa. Kiitän, että sain hyvästellä, mutta uskon ihmeisiin. 

Timo, mies kuin runo on jälleen osoitus yhdestä ihmeestä. Kaikki eivät kirjoita näin valmista ja vahvaa, mutta heitäkin on, Toivottavasti löytävät lukijansa. En haluaisi verrata Timoa kehenkään, mutta jos niin tekisin, hän olisi Yrjö Kaijärvi. Sain Kaijärven Keuruun mammaltani nahkaselkäisenä. Yrjö Kaijärven Kauneimmat rakkausrunot (Otava 1956). Timo kirjoittaa luontoeroottisesti kuten Kaijärvikin.

Timolle, miehelle kuin runo haluan sanoa; ota kynä tai sivellin, olet runo, maalaus ja tähtihuimaus!

*****

Runokirjat Leena Lumissa

*****

Runokirjaa Iltaan on vielä päivän matka voi tilata sähköpostitse:  timo.naarala@gmail.com,

hinta on 15 euroa.

Syyshortensia Wims Red minulle hortensioista suloisin♥

Tämä suloinen Wims Red syyshortensia on pala sydäntäni. Kaksi kertaa suvessa annan rodolannoitetta ja siinä se. Kaiken antaa mitä on luvattu. On 16.10.2023.

Sama päivämäärä. Ensimmäinen valkoinen väri on jossain kaukana....

Lokakuun 10. päivänä. Mitkään ötökät eivät koske, eivät vieläkään edes rusakot. Viikko tai pari, niin nämä verkotetaan. On kaksi, mutta kolmas tuulee ensi vuonna. Atsaleat on jo suojattu eläimiltä.

Lokakuun toisena 2023

Syyskuun 29. päivänä 2023 Pisin värijakso on juuri tämä tumma, joka kamerassani näyttää vielä tummemmalta.

Vaaleanpunainen taisi mennä nopeasti tai sitten olimme poissa kotoa. Otin tähän kuvan viime vuoden heinäkuun lopulta. 2022

Tämä kuva Wimsin hempeästä väristä on vuodelta 2021. 

Ensimmäinen väri on valkoinen, josta pensas kuin salaa alkaa kääntyä vaaleanpunaiseen jossain heinäkuun hetkenä. Tämä kuva 2022

Tämä hurmaava kuvakaappaus Hankkijan sivulta kantaa totuutta eli näin Wim's  Red todellakin käyttäytyy. 

Täältä lisää juttua ja kuvia vuodelta 2021.

Ette ikinä usko, paras voi olla vasta tulossa!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Tyttöilta serkun kanssa

Pitkästä aikaa päätimme Anne-serkun kanssa lähteä cityyn rentoutumaan. Nyt valintamme osui Kissanviiksiin. En ollut aikoihin syönyt poroa, joten halusin sitä ja Annelle lista kävi hyvin. Muutoksiin ravintola vanhan kokemuksemme perusteella suostui. Se on myös hyvä myyntivaltti, että asiakas saa juuri mieleisensä annoksen.

Anne iloisena on niin kiva nähdä. Päätimme olla puhumatta maailman palosta. Kaikki hauska erittäinkin tärkeää. Anne saa minut nauramaan. Puhumme samaa kieltä ja meillä on oma salainen aiheemme, jota en paljasta.

Nyt Anne sai tahtonsa läpi. Olen härkä kuten hänkin, meillä on eroa vain kaksi päivissä, vuosista emme puhu. Kesä kuin suhahti ja olen ollut kauan vakiasiakas Pöllöwaarissa ja Kissanviiksissä. Mitä sitä hyvää vaihtamaan:)  No, nyt ei mentykään jatkoille Hemppariin vaan Tyylikkääseen Harmooniin. Mieletön mesta, koska hipaisu keskieurooppalaisuutta pöydissä, tiiliseinissä yms. Lumimies ei tiedäkään, minne menemme ensi vuoden tapaamispäivänä, jolloin tulee 40 vuotta kun katseet kohtasivat seuraavan vuoden hääpäivästä puhumattakaan!

Minähän rakastan tiiltä, kiveä ja hyvää ruokaa, mutta nyt tulimme vain muutamalle drinkille. Eikä mitään melua vaan vanhaa jazzia♥♥ Sellaista jazzia jota Reiman kanssa taisimme livenä kuulla viimeksi Irlannin Galwayssa.

Tuo tyylikäs keltainen drinkki on Aperol Spritz, jota nautitaan sekä alkoholittomana että alkoholilla terästettynä. En ollut tiennytkään, että Sukat makkaralla saa myös laseina!

Kiitos serkku piristävästä illasta ja luvataan oppia olemaan rentoja ja vähemmän vaativia itseämme kohtaan ja muistetaan se tärkeä asia eli uni.

Rakkaasti ystävyydellä Leena -serkku♥♥

Talvitakki kun maailma palaa

Maailma on tulessa ja minä ostin talvitakin. Sellaista en ollut ostanutkaan naismuistiin. Yhden urheilupuvun takin vain. Muita vaatteita on ostettu kokoni vuoden 2016 jälkeen muuttuessa. En edes pyri pääsemään samaan, mutta jos puoleen väliin. Olen epätoivossani tehnyt etsintää niin netistä kuin liikkeistä. 'Paras' oli eilinen tavaratalo, jossa nyt kuumin muotihitti. Vedin takin ylleni. Se oli Marilynin pinkkiä. Toppatakki, joka oli melkein maahan asti. Ei huppua eikä rannesuojia. Olin se ylläni kuin kuningaspingviini. Olin jo kaikesta hakemisesta niin uupunut ja ystäväni Israelista viesti järkyttäviä asioita. Halusin vain kotiin, kunnes muistin yhden liikkeen, joka on vähän kuin Porin Ratsula eli saattaa olla perheyritys, jossa tuotteet poikkeavat siitä, mitä kadulla näkee eli vähän erilaista. Heti kun astuin sisään, näin sen. Nopeasti koko ja Reima sanoi, että, 'kuin sinulle tehty'. Sitten tuli myyjä, joka hoki samaa. Sitten tuli tunne, että kerrankin jossain joku on ajatellut minua♥ Tämä untuvatakki on lyhyempi kuin ne Grönlantiin viittaavat. Edellinen untuvatakki on vihreä ja yli 20 vuotta vanha. Se toimii kylmillä pihahommissa ja terden kylminä iltoina ulkoruokinnassa. Uudessa voi lenkkeillä tai lähteä cityyn. Tässä on huppu ja rannesuojat. Myös vetoketju, jonka voi avata alhaalta ylöspäin kun istuu vaikka autoon. Ja lopultakin tämä väri on jotain minua. Maailma ei pelastu, jos jätän takin kauppaan. Päinvastoin kauppa vilkastuu ja pelastaa näin työpaikkoja. Olemme mieheni kanssa aika ekoilijoita, vaikka tilattu on kahden puun kaato ensi viikolle ja muutama naapuri samoin. Istutamme tilalle vaikka kymmenen uutta. Kastanjoita, tuurenpihlajaa, tammia ja hedelmäpuita viimeksi sekä kahta eri sorttia lehtikuusta. Vaatteet kulutamme loppuun. Nyt on juuri se vaihe, jossa käytän parsittuja neuleita pihahommissa ja niiden päällä tuulen ja sateen pitäviä takkeja. Sitten kun niiden aika on, ne lähtevät vielä, toiset niistä erilaisiksi siivousräteiksi vaikka puutarhakalusteille. Meiltä ei tule myöskään ruokahävikkiä. Biokompostori sekä kolme avokompostia sekä biokompostorin ympärivuotinen kähjäys, takaavat tuloksen: madot syövät talvellakin. Niiden kierto on oma juttunsa. joten jätetään toiseen kertaan. Valmistunut tavara on vahvaa lannoitetta, joten siksi se kiertää avokompostit puutarhajätteen kera. Kiitos Tanska tästä takista♥♥

Ystävän kanssa lähdössä ulos syömään. Ehkä syömme tätä, joka on saanut elää vapaan elämän eli poroa. Punainen liha on elämässämme puolitettu ja poroa nautin kahdesti vuodessa, joten en aio syyllistyä. Näitä hetkiä on viime vuosina ollut harvoin. Sen sijaan saatamme Reiman kanssa useinkin syödä lounaan kaupungilla, sillä ne päivät kun täältä saarelta lähtee voi tulla vasta pimeällä kotiin yrittäessämme toimittaa samoilla bensoilla monta asiaa.

Kaunista ruskaviikkoa kaikille♥♥ Ja maailmaan tulkoon rauha♥♥ Ensi viikolla .luettava yksi lainaston kirja, mutta ruskakasveja voi tulla ja kaiken jälkeen vihdoinkin tartun Sofin teokseen. Pidän Sofista henkilönä ja nyt on aihe sitä, mitä olen odottanut. En silti kiirehdi. Haluan pysyä pystyssä tässä hulluudessa, jossa ihmiselämälle ei anneta mitään arvoa.

Leena Lumi

Luvassa myös runoutta seuraavan kahden tai kolmen viikon aikana. Puutarhan laittaminen talviteloille ei ole ihan pieni juttu: kaikki kasvit verkotetaan, yksi magnolia jopa harsotetaan, loputtomasti haravoitavaa, mutta se on hyötyliikuntaa. Oravien ja lintujen talviruoat ja etenkin ne pähkinäkookoskakut. Haluan lukea hitaasti, ulkoilla enemmän ja huomata hetken ennen kuin se on jo kulkenut ohi. Voikaa hyvin mutta hitaasti ilman stressiä. Maailman tilanne on jo itsessään kova stressi.

Leena

Tanssi kun maailma palaa

Tanssi, kun maailma palaa.
Tanssi ruohossa, joka leimuaa tuulessa.

Tanssi hautojen reunoilla ja hirsipuun varjossa.

Tanssi, kun taivaalta sataa tuhkaa,

kirsikkapuut syttyvät tuleen ja kyyhkyt katoavat kuumuuteen.

Tanssi, kun liekit polttavat temppelit, tammet ja synagogat.

Tanssi, kun vastaasi lyö palavien ruumiiden haju.

Tanssi, kun jalkasi hiiltyvät karrelle ja hiustesi latvat leimahtavat tuleen.

Tanssi valkoinen yönmustaksi ja tulenpunainen valkeaksi.

Tanssi Varsovan gheton muureilla, junien kiskoilla ja Berliinin kaduilla.

Tanssi, kunnes loputon marssimme päättyy

ja leirien porteilta sinua katsovat kadonneen ihmisen kasvot.

Tanssi, kun vanginpaitani painautuu rintaasi vasten.

Tanssi kanssani Prahan kattojen yllä ja sytytä siellä menoran liekit.

Ne valaiskoon yötä kuin seitsemän tähteä,

seitsemän hevosta, seitsemän vapauden airutta.

Ainoa tuli, joka täällä palaa, on nyt meidän tulemme.

- Timo Suutarinen -

Kirsikankukkien kaupunki (2020)

Titta Kuisma, Laila Nevakivi: Lapsen oma pöllökirja

 Kukapa uskoisi, että sitä voi olla ihastunut pöllöihin. Etenkin Wrendalen rakastuneet pöllöt mukeissa ja kirjanmerkeissä on meillä kovasti esillä. Olen ihastunut myös lasten tietokirjoihin. Löydän niistä usein jotain kiinnostavaa, josta en ole kuullut aikaisemmin ja nyt viisastun sadunomaisten hahmojen viedessä minut tutustumaan eri pöllölajeihin.Näin lapsi saadaan kiinnostumaan aiheesta, ehkä myös aikuinen, joka ei ole niin kovasti luontoihminen.

Titta Kuisman ja Laila Nevakiven Lapsen oma pöllökirja (Minerva 2023) on taitajien tekoa. Titta on hartolalainen lastenkirjailija, tietokirjailija ja ympäristökasvattaja. Hän on kirjoittanut Lapsen oman pöllökirjan tekstin. Laila Nevakivi on helsinkiläinen kuvittaja, joka on kuvittanut jo yli 20 lastenkirjaa. Heidän lasten tietokirjansa esittelee kaikki kymmenen Suomen pöllölajia sekä muutaman satunnaisen vierailijan

Menninkäiset Mielo ja Mini seikkailevat vähän tavallista kauemmas kotoaan. Ensimmäiseksi heitä tervehtii Pikkuherra Varpuspöllö, joka haluaa esitellä kotiaan. Matkalle he kohtaavat oudon olennon, joka kantaa mukanaan pöllönsulkaa. Olento on nälissään. Menninkäiset ottavat poloisen mukaansa ja vievät hänet kotiinsa menninkäismamman luokse. Nuotiotulilla oli metsäneuvoston kokous, jossa outo olento sai nimekseen Hyypi. 

Pöllöt ovat kautta aikain kiinnostaneet ihmisiä. Useimmat pöllöistä ovat yöeläimiä ja saalistavat vaikkapa hiiriä. Pöllöt näyttävät suurilta, mutta todellisuudessa koko johtuu vain erittäin pöyheästä höyhen peitteestä.

Ihmisten mielestä pöllöjen huvittavuus johtuu ilmeisesti  linnun tavasta käännellä päätään liikuttamatta ollenkaan vartaloaan. Pöllöt ovat paikkauskollisia ja saattavat viettää koko elämänsä samalla paikalla. Niiden haluamia metsiä ovat etenkin haavikot. Haapapuun merkitys koko eliöstölle on uskomaton. Kun itse jouduimme kaadattamaan tyvilahon takia 

erittäin vanhan haavan, siitä levisi lehtoon huima määrä tulevien haapojen urpuja. Nyt on jo haavikko, mutta se on aivan eri kuin lahopuu, jonne pöllökin voi jo tehdä pesänsä. Onneksi toinen vanhoista haapapuistamme jäi lehtoon. Nyt sitä asuttavat tikat.

Minervan pöllö (Athene Noctua) on saanut nimensä vanha tarun ja viisauden jumalattaren Minervan mukaan. Kuvassa mukana muinainen kreikkalainen kolikko.

Pöllö on viisauden symboli. Se osaa katsoa vastaan niin, että toinen luulee sen tietävän aina enemmän. Tälle asialle ei Janten lakikaan voi mitään! 

Hellanluutelis sentään, miten suloisia pöllön poikaset ovatkaan! Näitä on kirjassa sitten enemmänkin. Minä taidan olla kuvassa vasemmalla ylhäällä, sillä niin usein olen sanonut, että 'olen tunturipöllö ellei tämä tai tuo asia toteudu.' Lehtopöllön poikanenkin on kyllä suloinen....Nyt meille selvisi, mikä naukuu lehdossamme, sillä lehtopöllöä (Strix aluco) kutsutaan myös kissapöllöksi, sen naukuvan soidinhuilun takia. 

Varpuspöllö on Suomen pöllöjen kääpiö. Se on lintulaudalle sattuessaan vain punatulkun kokoinen.

Helmipöllö (Aegolius funereus) on pieni pöllö, jonka keltamustissa silmissä on hauska hämmästynyt ilme. Palokärki tekee usein pesän haapaan. Kun palokärki on muuttanut pois tilalle asettuu helmipöllö, joka mieluusti jää sitten alueelle.

Mikä mahtaakaan olla Suomen ja Euroopan suurin pöllö? Kuinka vanhaksi se voi elää? Minkä pöllön siipien väli voi olla melkein kaksi metriä? Minkä linnun sulkaa Hyypi kantaa mukanaan?  Mitkä eläimet ovat pöllön saaliseläimiä? Vastaus löytyy tästä tietokirjasta, jonka anti on mahtava. Kuvat ovat tuttua Laila Nevakivi -laatua.

Ja tässä tunturipöllö eli minun alter egoni. Ärheeltä näyttää. Oksat kuvassa ovat vaivaiskoivua (Betula nana). Nana? Sehän minä olen Casper Julianille.

Tundran tunturipöllö on kiehtonut myös mieltäni, mutta se pesii enää harvoin Suomen Lapissa. Tunturipöllön kansanomaisia nimiä o vat lumipöllö, ukuli, valkiakotka ja vuoripöllö. Onpas upeita nimiä....

Mitä kuuluu Mielolle ja Minille? Tai Hyypille? Mikä on kivikon salaisuus? Entä mikä on maaninkaisten maa? 

Suuri seikkailu jatkuu pöllöihin tutustumisen myötä. Olen tunturipöllö ellei tämä kirja löydy useammankin perheen kuusen alta jouluaattona! Tietysti myös aikuiselle pöllöfanille tämän voi kääräistä pakettiin. Ihanaa lukemista jo nyt matkalla kohti lumen valkeaa!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Olen hyvin kiinnostunut pöllöistä ja näistä nautitaan klo viiden tee tai lämmin kaakao iltaunien tulla....

Kun kuulaat iltapäivät...

 Kun kuulaat iltapäivät

Pudottelivat syksyllä

Rapistuneita minuutteja

Nyt, nyt, nyt

Ja lopulta kun puu

Oli aivan alaston

Pelkkää ääriviivaa -

Niin minun sanani, hellät huokaukseni

Varisivat sinun syliisi

Punaisina ja keltaisina lehtinä

Ja olin luonasi, yön sammalissa

Kun kaikki minuutit olivat menneet

- Kirsti Simonsuuri -

Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)

Syyshortensia Wims Red eli japaninhortensia nyt

Wims Red tänä vuonna syyskuussa ennen huiskeloiden poistamista. Lähtövärihän tällä todella viehättävällä pensaalla on valkokukkainen, sitten tulee vaaleanpunainen ja lopuksi tämä kauimmin kestävä viininpunainen. Tosin minun koneellani tämä ei ole kovin vahva väri vielä, mutta vastahan päättyi syyskuu.

Syyskuun 14 pnä 2023 Pitäisi aina olla päivämäärät, että voimme yhdessä seurata myös muutoksia vuosien aikana. Kukinta ajaksi ilmoitetaan elo-syyskuu, mutta on se hyvin kukkinut vielä lokakuullakin. Vyöhyke on I-IV 

Tässä kuva elokuun puolivälistä eli vaaleanpunainen. Kasvukorkeus 1,5-2 metriä. Lokakuun 02. pnä 2023. Huomatkaa miten ihanan tiheä pensas on ja kaunismuotoinen. Kuvaan tätä edelleen kun olen palannut pieneltä rannikkokierrokselta.

Meillä on toinen pohjoisrinteessä ja sekin kukkii hyvin Paniculata Grandi Flora on syyshortensioiden kuningatar, mutta tämä on perintöprinsessa. Pakko saada vielä yksi lisää eli menee nyt sitten ensi kevääseen. Isossa puutarhassa näyttää hyvältä, että pientä puuta, vaikkapa helmiorapihlajaa tms. on joitakin eikä vain yksi. Kolme on minusta tähän nyt sopiva määrä. Nytkin toki voi istuttaa ellei tule kovin kylmiä öitä. Olen tehnyt parhaat istutukseni syksyllä! Helle ei rökitä ja taivaalta tulee vettä.

Jos haluat heti tietää tästä suloisesta syyshortensiasta jotain enemmän, mene tänne

Tämä on varhaisempi kuin monet muut, mutta upea vielä lokakuussakin. 

Palataan!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Hetkessä kaikki oli toisin

Minulle tulee muutama aikakausilehti. Yksi näistä on Kotiliesi. Tulin puutarhahommista ja ajattelin vilkaista kiinnostavien ruokaohjeiden odotuksessa juuri Kotiliettä. Kohtasin vahvoilla väreillä maalatut kuvat. En ollut enää Suomessa, ehkä en itsessänikään, sillä kun aloin lukea juttua Hetkessä kaikki oli toisin pakahduin tarinaan kuin se olisi omani tai omamme, sillä kyseessä on toimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kera miehensä Rainer Virtasen. Touhuamme omia juttujamme kuin ne olisivat kaikkeus ja sitten tuleekin sattumakortti, joka pysäyttää ajan. Anna-Liisan tarina on monen muunkin, mutta vaikka en ollut edes katsonut tekijöitä tiesin hyvinkin pian kenestä oli kyse. Anna-Liisasta ja hänen puolisostaan Rainer Virtasesta. Vahvat värit voimistivat tekstin voimaa luoden tunnelman uhan alla olemisesta, mutta myös toivosta selviytyä sen alta. Kaikki oli mahdollista. Myös toivo ja tähtihuimaus!

Tämän viikon Kotiliedestä no 20, löydät tarinan, joka voi olla kenen tahansa meistä. Minulle tuli tähtihuimaus juuri, kun sattumakortin varjo oli kadonnut aamu-usvaan. Kiitos Anna-Liisa avautumisesta: Tämä voi tuoda monille toivoa Vahva suositus

Leena Lumi

maalaus Rainer Virtanen

teosten valokuvaus Jonne Räsänen

Minne aamut menevät...

Vihreä aamu lankeaa alas puista,
puiden lehtien läpi.
linnut pudottavat laulunsa

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat:; pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vuodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunuilla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

- Eeva-Liisa Manner -

Niin vaihtuivat vuoden ajat (Tammi, 1964)

Onko kirjallinen makusi muuttunut lukemisen myötä? Mitä on jäänyt pois ja mitä on tullut tilalle?

Tapio Nykyri esitti Facebookin Kirjallisuuden ystävissä aina ajankohtaisen kysymyksen: Onko kirjallinen makusi muuttunut lukemisen myötä? Mitä on jäänyt pois ja mitä on tullut tilalle? Minun jos kenen on tähän ihan pysähdyttävä, sillä helmikuussa olin lukenut 14 vuotta ja postannut lukemistani. Aamutuntien lukemiset ja aamupäivien lenkkien vaihtuminen kirjoittamiseen pakotti hidastamaan tahtia. No, vastasin tietysti Nykyrille, mutta vastasinko vähän vältellen yrittäen olla leimaamatta, mitä en enää jaksaisi lukea....:

Paljonkin! 14.2.2023 olin pitänyt kirjablogia 14 vuotta. Kävijöitä oli ollut 4,5 miljoonaa. Aloitin seuraavaa kirjaa ja kun lopetin, en muistanut kirjasta mitään. Olin lukenut usein aamutunneille ja kirjoittanut aamupäivät. Missä oli entinen puutarhuri, entinen kokkikokeilija, missä oli nauruni ja pitkät vaellukset saaremme vuorilla? Olin hyvin väsynyt ja takana myös rankka sairaus. Aloin tehdä matkaa takaisin entiseen itseeni. Hetken mietittyäni en jaksanut enää olla kirjabloggaaja, jonka oletettiin lukevan paljon ja kirjoittavan hyvin. Aloin kaivata kirjoja, kuten Riitta Jalosen Kirkkaus, Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa ja Venla Hiidensalon Suruttomat, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme...Aloin lukea kerran luettuja uudestaan, pakotin itseni hidastamaan...Muistin miten Lauri Viita oli jossain todennut, että 300 sivussa on kerrottu kaikki oleellinen. Katsoin muutamaa tuhatsivuista lukematonta. Olin eri. Siinä missä meni Richard Powersin Muistin kaiku tai Paul Austerin 4321, oli nyt tyhjää. Itseänikin jännittää, mikä on se kirja, jonka seuraavaksi tuon blogiini. Usein pääsen käsittämättömistä syistä lukemaan hyvin myöhään, joten aion olla entistä tarkempi, mitä kirjoja luen. Lukeminen on jäänyt minuun 4-vuotiaasta, samoin kirjoittaminen, joten ehkä vain etsin uusia makuja. 

Kaipaan sekä harmoniaa ja hidastamista yhtä paljon kuin isoa häikäistymistä tyyliin Ann-Marie MacDonaldin Armon yö tai Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti. On niin paljon upeita kirjailijoita, että pelkään lukeneeni parhaimmat tai haluan vain palata niihin kuumotuksiin, johon Joyce Carol Oates minut vei taikka niin monet suomalaiset kirjailijat yhtä hyvin. En kiellä että kotimaani on maailmankirjallisuus, mutta sinne suomalaisistakin niin monet kuuluvat. Ehkä missään ei ole enää lukematonta timanttia. Arvelen, että entiset intohimoni eli dekkarit jäävät vähemmälle elleivät ne palaa juurilleen tyyliin Patricia Highsmith yhtä hyvin kuin tiedän, että historialliset romaanit jäävät lukemistooni. Onhan meillä Ranskan lahja maailmalle Pierre Lemaitre, joka kirjoittaa uutta historiallista trilogiaa ja on päättänyt jättää dekkarit. Liekeissä ja nauttien luin ensimmäisen osan Loistavat vuodet, jossa kerrankin en jäänyt 10 sivun sääntööni vaan luin sivulle 50. Se olikin sitten siinä ja paluuta ei ole. Pikkulintuset laulelivat, että saamme jatkoa jo keväällä...

En ole ikinä pitänyt hömpästä, mutta olen muutaman kerran osunut hyvinkin hauskoihin romaaneihin. Liian hömppä, liian siirappinen ja myöskin oikein ahtamalla samoihin kansiin ängetyt kolmen teoksen matskut, ottavat vastaan. Uutta on se, että sattuneesta syystä lastenkirjat ovat alkaneet kiinnostaa. Hyvät kustantajat, laittakaa vain edelleen paperisia katalogeja tulemaan. On ihana plärätä niitä huovan alla ja kaakao kupissa, kun ulkona viima piiskaa luontoa. Muistakaa aloittaa lintujen talviruokinta!

Matkalla itseeni toiveissa kirjallinen häikäisy! 

Lukemisiin

Leena Lumi

Vaihtotaloutta naapurien kesken

Kun on asunut saman yhteisön kanssa vuosikymmeniä, siinä vähitellen kehittyy kaikkia pieniä kivoja juttuja. Jouluisin kortti tai jopa muu pikkumuistaminen. Kahvitteluja kera omenapiirakan tai Ruthin konditorian Mustikkapiiraan. Salatut syntymäpäivät tiedetään ja muistamiset 'siedetään'. Joskus kutsutaan muuten vain vaikka lämminsavulohisalaatille. Ja jälkiruokana maistetaan, joko joulun aikaan muhimaan laitettu kirsikkalikööri on valmista tähtipulloihin laitettavaksi. Siellä ne vielä purkeissaan kellarissa muhivat hiukan eri mausteissa kuin viime vuonna. Ja lehtiä vaihdetaan. Meillä on aina kasvanut kolme suurta mongolianvaahteraa etupihalla. Meri kutsui niitä sademetsän puiksi ja hyvin oksat kestivät lasten kiipeilyt. Kun olemme kotoa poissa, naapurin Eeva hollaa talon, pihan ja oravat. Viimeksi sai kaksi jo aika kivankokoista mongolianvaahteran alkua. Me olimme jo aikaisemmin saaneet häneltä kohtalaisen kokoisen kastanjan. Kiitos Eeva♥ Merkkaamme uusien mongolianvaahteran alkuja, että saavat jatkaa kasvua melkein missä vain, kunnes seuraava huolii.Tänään naapurin Tuula toi meille kantarelleja, metsän kultaa. Kiitos paljon Tuula♥ Hän sai kaksi mongolianvaahteraa, jotka olivat kasvaneet etupihan kahdessa atsaleassa kuin kiinni. Mietin juuristoa. No, Tuula otti ne mielellään. Muutama kunnon alku on jo odottamassa Lohjalle pääsyä. Esikkoja on monina vuosina tullut niin, että on kasvilaatikoissa kannettu naapuriin. Syyskuun yltäkylläisyyttä teille kaikille toivotamme♥♥

luontoterveisin Leena Lumi

Sama menu kuin viime viikonloppuna, koska se vain oli niin herkullista ja tiistaina...

Hyvä kun muistimme tämän herkun, kantarelli-pinaattifrittatan pitkästä aikaa valmistaa. Olipa niin hyvää, että lauantaina jälleen ja riittää sunnuntaillekin. Kokeilkaa ihmeessä! Tämä on aikanaan napattu Anna -lehdestä. Innostuin heti niin, että ostin tälle herkulle oman kasarin! Laitan tämän ohjeen vielä tähän, mutta löytyy myös Ruokareseptit Leena Lumissa

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia

4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen (reilusti!)

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkullista ja monin tavoin muunneltavaa

Guten Appetit!

Syyskuussa on monenlaista taikaa. Ruska vasta on alkamassa, mutta tämä on hyvä hetki kertoa, että luen edelleen, tietenkin!, mutta olen lukenut vanhempia kirjoja uudestaan. Haluan tonkia puutarhassa, noutaa lisää sipulikukkia, istuttaa niitä ja oravat ympärilläni, koska joku outo olento oli laittanut pähkinöitä puutarhajakkuni taskuihin. Tiistaina olin onkologillani ja sain kuulla, että se mikä alkoi 2016 on nyt ohi. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa. Oli ollut niin paljon mahdottomia tilanteita, sellaistakin, jota en ole vielä valmis kertomaan. Nyt yritän alkaa uskoa, että elämä on avannut uuden luvun minussa tehdä jotakin tai olla tekemättä. Aika näyttää. "Haluaisin saada juhlia loppuun asti."

Nainen juoksee aamuvarhain paljain jaloin terdellä monta oravaa jaloissaan. Hirveä meteli  eli todella pitkäkestoinen ja ääntä pitävä tietyömaa kuin sisällä kauhat hakkaisivat kalliota ja pommit paukkuisivat. Se ei oravia tunnu pelottavan, kun heti aamusta on ruoka vaatimus yksi. Miten helppoa onkaan alkaa tehdä kookospähkinäkakkuja, kun ne kestävät kauan. Vielä siihen liian lämmintä. Huomiselta toivon löytäväni kantarelleja ja vähän muutakin tarpeellista. Lounastamme cityssä. Kaikille ruskaisaa loppuviikkoa ♥♥

Leena Lumi

Tuo vuodenaika jonka näet minussa kuin....

Tuo vuodenaika jonka näet minussa

kun keltaisia lehtiä, ei ainutta tai muutama,

riippuu oksilta jotka vapisevat kylmän tullessa,

kuorin paljaat rauniot, joissa linnut vasta lauloivat.

Minussa näet tuon päivän iltahämärän.

Auringon laskettua hohde hiipuu länteen

ja musta yö vie sen pian mukanaan,

kuoleman veli, joka solmii kaiken lepoon.

Minussa näet tuon tulen hehkuvan.

Se lepää nuoruutensa tuhkan päällä,

kuolinvuoteella jolle viimein sammuu,

kun aika joka ruokki, söi sen loppuun.

       Tämän näet. Se rakkautesi vahvistaa,

        rakastat sitä mistä pitää kohta luopua.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit Nautintojen ajan aarre (Suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri, Gaudeamus)

kuva Gustav Klimt

Tämä on sen naisen syyskuu joka....

Tämä on sen naisen syyskuu joka
elää vahvimmin syksyisin,
hänen jolle on mieluisinta
takkatuli ja lehdetön puu.
Saakoon hän tämän kuun ja
seuraavankin, vaikka
koko vuoteni kuuluisi hänelle
jonka vuoksi jo nyt
ovat päiväni monesti vaikeita,
hämmentyneitä,
monet muut, useammat, hyvin 
onnellisia.
Hänelle joka jätti jälkeensä tuoksun
ja seinille esiin
varjonsa tanssiin, hänelle joka
kietoi hiuksensa elämäni vesiin
ja roskitti Lontoon muistojen suudelmilla. 

- Louis MacNeice -

suomennos Pirkko Biström

kuva Nea Siemann