Kun kuulaat iltapäivät
Pudottelivat syksyllä
Rapistuneita minuutteja
Nyt, nyt, nyt
Ja lopulta kun puu
Oli aivan alaston
Pelkkää ääriviivaa -
Niin minun sanani, hellät huokaukseni
Varisivat sinun syliisi
Punaisina ja keltaisina lehtinä
Ja olin luonasi, yön sammalissa
Kun kaikki minuutit olivat menneet
- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
Kaunis runo <3
VastaaPoistaTarja K, kiitos♥
PoistaHieno runo! En ollut ennen lukenutkaan. Syksy on tosiaan tuulesta ja rännän ropinasta päätellen saapunut. 🍂💨
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita!
Joululainen, itsekin löysin Simonsuurin vasta blogiaikanani. Kiitos samoin sinulle♥
Poista