Heikki Willamon Pihasta metsään kirjan (Otava, 2006) pelkkä ulkoasu jo houkuttaa ostamaan kirjan: Kannessa on kuvattu kaksi vanhan liiterin suojista kurkkivaa ketunpoikasta. Kirjan teksti ja kuvat ovat Heikki Willamon, graafinen suunnittelu ja taitto Anders Carpelan. Kirja on jaoteltu neljään vuodenaikaan ja syksy aloittaa. Ensin on valkohäntäpeuraa, sisiliskon lämmönhakua ja sitten hirvisonnin esiin houkuttelua. Willamo kertoo elävästi, kuinka hän kutsuu hirvisonnia esiin kuvausta varten päästäen nenäsointista öhkäisyä, pitkää venytystä ja lopuksi pari lyhyttä öhkäisyä. Ja kutsu kuullaan ja vastaus tulee: uah, uah, uah. Sonni on langennut kuvitellun naaraan ansaan ja ryntää esille risut paukkuen. Koittaa kuvaajan tähtihetki ja komeannäköinen, hyväkuntoinen metsän sarvipää on ikuistettu ja on kaikkien nähtävillä kirjan sivulla 16.
Vuodenaikojen lisäksi seurataan eläinten ja muun luonnon elämää kuukausittain. Haapa on saanut kunnian valloittaa koko kirjan aukeaman lokakuussa eikä syyttä, sillä haavan kyljestä kamera tavoittaa mm. liito-oravan ja varpuspöllön. Närhen syyskiireet ovat saaneet oman lukunsa. Joulukuussa kuvataan luonnon valonäytelmää, pohjantulia, sekä upealla kertojaäänellä että kameralla. Ketut, kuukkelit, lintujen keväiset pesimäpuuhat, siilin puuhastelut pihalla, toukokuun maahisten aika, ruskakorennot...toukokuuun koko aukeaman kuva kaakkurista on yksi kirjan vaikuttavimmista. Kirja alkaa tyylikkäästi vehkakasveihin kuuuluvalla kallan kuvalla ja päättyy hauskasti hepokattiin.
Kirja sopii erinomaisesti lahjakirjaksi luonnon ystävälle ja itselle suureksi innoittajaksi. Ainakin minut ja mieheni se sai kyhjöttämään iltaisin pimeällä pihalla seuraamassa, mitä siellä oikein tapahtuu ja tapahtuihan siellä. Kohtasimme lepakoista pöllöihin ja siileistä lumikkoihin. Saimme vihdoinkin tietää, kuka asustaa pihamme kallion koloa: lumikkohan se siellä. Kuka voi koskaan kyllästyä vuodenaikojen ja luonnon tarjoamiin elämyksiin!
Vuodenaikojen lisäksi seurataan eläinten ja muun luonnon elämää kuukausittain. Haapa on saanut kunnian valloittaa koko kirjan aukeaman lokakuussa eikä syyttä, sillä haavan kyljestä kamera tavoittaa mm. liito-oravan ja varpuspöllön. Närhen syyskiireet ovat saaneet oman lukunsa. Joulukuussa kuvataan luonnon valonäytelmää, pohjantulia, sekä upealla kertojaäänellä että kameralla. Ketut, kuukkelit, lintujen keväiset pesimäpuuhat, siilin puuhastelut pihalla, toukokuun maahisten aika, ruskakorennot...toukokuuun koko aukeaman kuva kaakkurista on yksi kirjan vaikuttavimmista. Kirja alkaa tyylikkäästi vehkakasveihin kuuuluvalla kallan kuvalla ja päättyy hauskasti hepokattiin.
Kirja sopii erinomaisesti lahjakirjaksi luonnon ystävälle ja itselle suureksi innoittajaksi. Ainakin minut ja mieheni se sai kyhjöttämään iltaisin pimeällä pihalla seuraamassa, mitä siellä oikein tapahtuu ja tapahtuihan siellä. Kohtasimme lepakoista pöllöihin ja siileistä lumikkoihin. Saimme vihdoinkin tietää, kuka asustaa pihamme kallion koloa: lumikkohan se siellä. Kuka voi koskaan kyllästyä vuodenaikojen ja luonnon tarjoamiin elämyksiin!
Ihana blogi!
VastaaPoistaHeikki Willamon luontokuvauksiin olen ihastunut hänen lehtijutuissaan. Ihmettelen aina, miten joku onnistuu liikkumaan luonnossa niin osana sitä, että pääsee näkemään ja kuulemaan niin paljon.
Luen itsekin yötä päivää. Kirjoja on huojuva pino yöpöydällä, lisää lattialla, toisella yöpöydällä ja lipaston päällä. Ja aina monta kirjaa kesken yhtäaikaa.
Arvaa vaan, onko ihanaa tavata toinen, jolle kirjat ovat kuin osa sisustusta: kuulin kerran kirjahullusta, jonka kodissa oli vain kapeat käytävät kulkemista varten ja käytävien seinämät olivat tietysti kirjapinoja;-)
VastaaPoistaParin viikon sisällä laitan ainakin yhden Heikki Willamon lisää.