Aloitin blogin pitämisen Ystävänpäivänä eli kaksi viikkoa sitten. Nyt on kiinnostuneita kävijöitä ollut jo satoja! Kiitos teille lukijani! Lupaan jatkossakin tarjota teille kirjaelämyksiä, mutta höysteenä kaikkea mahdollista puutarhasta islanninhevosiin ja kaikkea siltä väliltä. Ohessa lempikukkiani, sinisiä iiriksiä (Iris Sibirica) teille rakkaat lukijani kera Aila Meriluodon runon:
Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!
Siniset iirikset ovat niin sinua! Olen nauttinut blogistasi, hienoja tekstejä jotka sanovat paljon. Löydän niistä sinut ja joskus hippusen itseänikin :)
VastaaPoistaToki, toki sinua on siellä,mssä on minua...iiriksissä, issikikoissa, koiruuksissa, kirjoissa, hetkeen heittäytymisessä...yhteisessä naurussa...Ranskalaisten korkojen pöydässä numero 3...
VastaaPoista