Teemakirjastot Leena Lumissa

Tämän Edouard Vuillardin kuvan alta löydätte jatkossa oikeasta palkistani eri aihealueiden kirjat. Pidän koosteista ja on kiva, jos ja kun löytää haluamansa helposti. Kun nyt aikani järjestelen blogiani, ehkä tämä järjestelyvimma siirtyy siitä sitten omaan kirjastooni ja toivottavasti myös vaatekomeroihin...

Elämäkerrat Leena Lumissa

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Ruokakirjat Leena Lumissa

Terveys- ja hyvinvointikirjat Leena Lumissa

Dekkarit Leena Lumissa

Runokirjat Leena Lumissa

Romanovit Leena Lumissa

Vainojen kirjoja Leena Lumissa

Sisustuskirjat Leena Lumissa

Lastenkirjat Leena Lumissa

Sinttu -kirjat Leena Lumissa

Tyttökirjat Leena Lumissa

Anna Ahmatova Leena Lumissa

Taidekirjat Leena Lumissa

"Uskon, että hauskimmat ja suloisimmat päivät eivät ole niitä, jolloin tapahtuu jotain erikoisen ihanaa tai jännittävä. Ne ovat niitä, jotka tuovat mukanaan yksinkertaisia, pieniä iloja seuraten toisiaan kevyesti kuin helmet helminauhassa." 

- L.M.Mongomery - 

Love
Leena Lumi

Ian McEwan Leena Lumissa

Miten nautinkaan tuoda esiin ikisuosikkini Ian McEwanin kirjoja. Kuka muu osaa kirjoittaa rakkauden ja ihmismielen pimeiden sokkeloiden hämäysvalssin niin pyörryttäväksi, että lukija alkaa uskoa: kenelle vain voivan tapahtua ihan mitä vain kohtalon pienen pienen hipaisun seurauksena. Jaksan ihmetellä aivan yhtä paljon sitä, miksi Philip Rothille ei ole myönnetty kirjallisuuden Nobelia kuin ihmettelen, miksi sitä ei ole myönnetty brittikirjailija Ian McEwanille! Viime mainitun tiimoilta olen kokenut hauskan sattumuksen, sillä Suomen Juristiliitto (tai yhdistys...) otti minuun yhteyttä noin pari vuotta sitten ja kysyi lupaa linkittää ja käyttää arviotani McEwanin Lauantaista omassa järjestölehdessään tms. Syy on se, että kirjan päähenkiön neurokirurgi Henry Berownen vaimo Rosalind on juristi!

Ian McEwan: Sovitus (Atonement, Otava 2002, suomennos Juhani Lindholm)

Ian McEwan: Lauantai (Saturday, Otava 2005, suomennos Juhani Lindholm)

Tästä se alkaa, pitkä prosessi, jonka kuluessa, ihminen vähitellen muuttuu oman lapsensa lapseksi. Lopulta saa sitten kuulla, että isä kuule, nyt lakkaat itkemästä tai lähdetään kotiin.

Ian McEwan: Rannalla (On Chesil Beach, Otava 2007, suomennos Juhani Lindholm)

Florence oli tyytyväinen kun muisti punakantisen käsikirjan neuvon, että morsiamen oli täysin hyväksyttävää ’ohjata mies sisään’.

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Enduring Love, Otava 2008, suomennos Juhani Lindholm)

Hyväksyn sen tosiasian, että Parry on hullu tavalla, jota en ikinä olisi osannut arvata. Käsitän siitä huolimatta, miten hän on saattanut saada sen vaikutelman, että sinä yllytit häntä. Hän nosti sinusta esiin jonkin piirteen.

Ian McEwan: Sementtipuutarha (The Cement Garden, Otava 2009, suomennos Eva Siikarla)

Ian McEwan: Amsterdam (Amsterdam, Otava 2000, suomennos Juhani Lindholm)

Ystävät jotka täällä kohtasivat ja syleilivät ovat menneet, kukin omien virheittensä pariin.

Ian McEwan:Vieraan turva (The Comfort of Strangers, Otava 2010, Maria Alopaeus)

Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet – ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme.

Ian McEwan: Polte (Solar, Otava 2010, suomennos Juhani Lindholm)

Kuka on mies, jolta kysytään: ”Uskotteko ihan tosissanne, että sitä, mistä ette tiedä mitään ei ole olemassa?”

Ian McEwan: Makeannälkä (Sweet Tooth, Otava 2012, suomennos Juhani Lindholm)

Edmund toi mieleeni Maxin, ja Jeremyn. Ja kaikkein eniten Tonyn. Nuo älykkäät, amoraaliset, kekseliäät, turmiolliset miehet, määrätietoiset, itsekkäät, tunnesuhteissaan viileät, viileän viehättävät. Luulen, että he vetivät minua puoleensa enemmän kuin rakkaus Jeesukseen.

Ian McEwan: Ajan lapsi (The Child in Time, Otava 1989, suomennos Leevi Lehto)

Nyt he eivät enää voineet lohduttaa toinen toisiaan, koskettaa, rakastaa. Heidän aikaisempi läheisyytensä oli kuollut; he eivät enää entiseen tapaan voineet ajatella pitävänsä itsestään selvästi yhtä. Kumpikin kyhjötti oman yksityisen menetyksensä äärellä, ja heidän välilleen kertyi yhä enemmän lausumatonta kaunaa.

Ian McEwan: Lapsen oikeus (The Children Act, Otava 2015, suomennos Juhani Lindholm)

Parasta olisi ollut, kun ei olisi ollut ruumista ollenkaan, vaan olisi voinut leijua vapaana kaikista fyysisistä rajoituksista.

Ian McEwan: Pähkinänkuori (Nutshell, Otava 2017, suomennos Juhani Lindholm)

...hylätä nyt runoilija - kuka tahansa runoilija - jonkun Clauden takia!

Tulkoon kipu, Jumala sanoi. Ja niin syntyi runous. Viime kädessä

Blogilegenda kertoo, että olisin muka kieltänyt arvostelemasta Ian McEwania Lumissa...Eihän se voisi olla totta, eihän;)

Love
Leena Lumi

Bye Bye Blackbird

Carol Shields Leena Lumissa

Aivan selvä, että kun rakentelen kirjailijakirjastoani, siellä on oma osasto kanadalaiselle Carol Shieldsille (2.6.1935-16.7.2003). Olen aina ollut kiitollinen siitä, että aloitin Carolin lukemisen juuri Kivipäiväkirjoista, sillä siinä on jotain huimaa syvyyttä, joka sai minut jatkamaan Shieldsin lukemista. Kivipäiväkirjat luin jo ennen blogia, mutta sitten uudelleen blogia varten.

Carol Shields: Kivipäiväkirjat (The Stone Diaries, Otava 2000, suomennos Hanna Tarkka)

Olen huomannut, ettei viisikymmentä ole puoliksikaan niin paha ikä kuin väitetään – vanhassa naamataulussa on ehkä vähän pusseja ja pikku ryppyjä, mutta ”kaikki millä on jotain väliä” toimii edelleen hyvin eikä hitto vie…

Lähitalojen päälle satoi lunta, ja heti saivat talot ja niiden pienet aidatut pihat pehmeän, valkoisen karvapeitteen, jota siihen aikaan sanottiin myös lumisorbetiksi. Hän kahmaisi sitä kourallisen huoneensa ikkunalaudalta ja piti sitä otsallaan niin pitkän kuin sielu sieti. Se oli koe. Rohkeuskoe. Kuutamo oli kylmä ja kirkas.

Carol Shields: Ellei (Unless, Otava 2003, suomennos Hanna Tarkka)

Alicia ei ollut niin onnellinen kuin hän olisi ansainnut.

Carol Shields: Rakkauden tasavalta (The Rebublic of Love, Otava 2002, suomennos Hanna Tarkka)
On kylmä kevätaamu ja pitkäperjantai: Fay McLeod, kolmekymmentäviisivuotias nainen, makaa sängyssä vierellään mies, jota hän ei rakasta.

Carol Shields: Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, Otava 2011, suomennos Hanna Tarkka)

Carol Shields: Ruohonvihreää (The Box Garden, Otava 2012, suomennos Hanna Tarkka)

Minne perhoset pakenevat sateella? Minne päätyvät vanhenevat hipit? He muuttuvat nuhjuisemmiksi, karkeammiksi, totisemmiksi, tai naurettavimmiksi niin kuin Savaget, he näyttävät entistä hupsummilta helyissään ja pitkissä kutreissaan, he puhuvat epätoivoisen kunnioittavasti asiastaan, esiintyvät lähes kimeä-äänisen suvaitsevaisina ja oikeamielisinä…

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann (Swann, Otava 2010, suomennos Hanna Tarkka)

Piti lukea tämä kirja, Kaiken keskellä Mary Swann, että sain tuntea selvästiShields-melankolian. On sitä ollut ennenkin, mutta nyt tajusin, miten usein hän kätkee sitä sivuhenkilöihinsä. Tai hiuksiin, jotka eivät ole hyvin. Tai pelkoon menetyksestä, jota ei ole vielä tapahtunutkaan. Tai Rose Himranchin kätkettyyn suruun elämästä, joka on jäänyt elämättä.

Larryn juhlat on luettu pitkänä Zürich -viikonloppuna, mutta ei ole blogattu, joten aion lukea uudestaan eli nyt löytyy!

Seuraavina viikkoina he matkustaisivat katsomaan Luzernin peilisokkeloa. Salaperäiset skandinaaviset sokkelot odottivat nekin vielä vuoroaan: pelkästään Suomessa oli yli sata sokkelolatomusta eli jatulintarhaa. Seuraavan vuoden keväällä he pääsisivät Japanin uusiin, kiehtoviin, puusta rakennettuihin sokkeloihin, ja Japanista he jatkaisivat...(suom. Hanna Tarkka)

Carol told me once that if she didn't write she would become neurotic. I think this is true of most writers; Freud may have merely put a new spin on an old truth. Certainly writing is a search that may, like psychoanalysis, lead us into secret labyrinths where thoughts we had never suspected are discovered, where ancient and forgotten fears thrust themselves, like stalagmites, into consciousness, where we catch glimpses of desires so evanescent that they scatter like cockroaches before the light. And always, the compulsion, the need, to know more.

Ystävysten Carol Shieldsin ja Blanche Howardin kirjeenvaihtoon perustuva teos odottaa vielä suomentamista..., mutta se on täällä nyt:

Carol Shields&Blanche Howard: Kuiva kausi (A Celibate Season, Otava 2015, suomennos Hanna Tarkka)

Miten vaikea on etsiä itseään kadottamatta toista.

Love
Leena Lumi

Virginia Woolf Leena Lumissa

Tarkoitus on kerätä omaan tiedostoonsa lukemani Virginia Woolfin tai häneen liittyvät teokset ja niitähän en ole kaikia vielä edes lukenut, mutta tänne niitä on sitten hyvä lisätä. Kiitän Savukeidasta siitä hienosta työstä, jota he ovat tehneet kääntäessään Woolfin vähemmän tunnettua tuotantoa. Vaikutuin jo Woolfin ensimmäisestä kirjasta Menomatka, mutta Virginian viimeinen teos Vuodet jäi ikisuosikikseni.

Virginia Woolf: Menomatka (The Voyage Out, Savukeidas 2012, suomennos Ville-Juhani Sutinen)

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (Mrs. Dalloway, SEVEN 2003, suomennos Kyllikki Hämäläinen)

Nigel Nicolson: Virginia Woolf (Virginia Woolf, Ajatus Kirjat 2007, suomennos Ruth Jakobson) Lahja blogiystävältä: Kiitos Sara♥

Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva (Portrait of a Marriage, WSOY 1991, suomennos Riitta kallas)

Virginia Woolf: Vuodet (The Years, Savukeidas 2013, suomennos Ville-Juhani Sutinen)

Susan Sellers: Vanessa&Virginia (Vanessa and Virginia, into 2013, suomennos Soili Takkala)

”Kyyhkyset kujersivat!, Sara jatkoi. ”Kaksi kujerrusta kuuluu. Kaksi kujerrusta kai…Ja sitten siipi pimensi kaiken ja Kitty astui sisään tähtiin pukeutuneena…”

Love
Leena Lumi

“I have a deeply hidden and inarticulate desire for something beyond the daily life.” 

Virginia Woolf

kuva Pinterest