http://www.plan.fitorstai 11. kesäkuuta 2009
SUOMI ON ELÄINSUOJELUN TAKAPAJULA
Kuulin juuri yhdeltä blogiystävältä, että Ruotsissa koira ei saa olla yksin 6 tuntia pidempää aikaa! Siis edelleen olemme takamaa jossain Siperiassa...Suomessa on aivan tavallista, että koirat ovat kotona yksin 9-12 tuntia ilman mitään mahdollisuutta päästä tarpeilleen! Toivon, että tällaiset koiran omistajat joutuvat syömään omaa soppaansa eli olemaan ilman vessaa 12 tuntia!
Olen ihmetellyt muutamille tutuille, kun heidän koirat ovat kotona aamusta iltamyöhään, kun työpäivää vielä jatketaan ruoka- sekä muotiostoksilla, että 'miksi ihmeessä hankit koiran, kun sinulla ei ole aikaa sille?' Vastaus: Kun lapset halusivat! Vastaus ei kelpaa, sillä aikuinen on aina vastuussa eläimestä ja lapset, jotka kovasti toivovat koiria muuttavat Suomessa hyvin usein pois kotoa 18 vuotiaina ILMAN koiraansa.
Toinen kauhistus ovat yötä päivää ulkona häkissä ulvovat ns. metsästyskoirat, jotka eivät pääse häkistään pois kuin syksyllä. Naapurit eivät välttämättä häiriinny meluhaitasta vaan yleensä eläimen kärsimyksestä. Tiedoksi, että koira on laumaeläin ja kaipaa laumaansa eli perhettä. Toisekseen, oikaisen nyt sen harhakäsityksen, että ajokoiraa saisi pitää häkissä ympäri vuorokauden ympäri vuoden. EI SAA! Sitä ei saa tehdä, vaikka olisi tuhat sähkölämmitintä, sillä ajokoira kuuluu jo luonteensakin puolesta perheen pariin ja sen metsästysominaisudet eivät tästä kärsi. Paras jäniskoira, jonka tiedän, jakaa vuoteen isäntänsä kanssa!
Kolmanneksi, suvi on tullut ja mikä voi olla kirotumpaa kuin nähdä kurkustaan kiinni olevaa koiraa vedettävän pyörällä keskellä kuuminta päivää. Ensinnäkin koiraa ei saa viedä pyörällä ellei siihen ole asianmukaisia välineitä, jolloin suojataan mm. koira mahdollisilta niskavammoilta, toisekseen, valitkaa nyt ihmeessä se vuorokauden aika paremmin ja nostakaa laiska itsenne ylös pedistä aamuvarhain ja kolmanneksi, eikö se liikunta tekisi hyvää vetelälle koiran omistajallekin! Toivon, että tällainen koiraa kurkusta kuumana päivänä pyörällä pakkojuoksuttava rääkkääjä kokeilee itse, miltä tuntuu olla koiran paikalla!
En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miksi elävän koiran ottavat laiskanpulskeat, hyvin vähän liikkuvat ihmiset. Koira ei myöskään kuulu tiukkapipoille, sillä koiran kanssa pitää olla pilkettä silmässä ja sielussa. Kaupassa myydään lelukoiria, tyytykää niihin! On äärimmäisen itsekästä ottaa koira omaksi huviksi ellei pysty täyttämään tämän vaativan lemmikin tarpeita.
Ja kaikki huom!: Laittakaa puhelimeenne valmiiksi oman alueenne eläinsuojeluvalvojan puhelinnumero hätätilanteiden varalta. Esimerkiksi koiran pahoipitelyyn pitää puuttua heti!
Koira on niin älykäs eläin, että ansaitsee arvoisensa omistajan! Ja minä en lepää ennen kuin Suomen laki muuttuu vähintäinkin Ruotsin tasolle!
EMILY DICKINSON (1830-1886)
Edessäni on kanadalaiselta ystävältäni saatu The Complete Poems of Emily Dickinson. Kirja on ikuinen haasteeni, sillä 1) Emilyn tyyli oli uraauurtava 2) hän käytti osin muinaisenglantia 3) hän oli täysin omanlaisensa myös välimerkkien ja isojen kirjainten suhteen 4) häntä ei ole käännetty suomeksi kuin osin 5) numeroituja runoja on 1775 6) hän ei päästä minua irti!
Olen varma, että palaan Emily Dickinsoniin myöhemmin ja monasti. Seuraavaksi vaikkapa Golgatan kuningattaren kera, jossa Merja Virolaisen käännöksiä Emilyn runoista.
Heitän nyt kustantajille haasteen: Tehkää kootut käännökset Emily Dickinsonin runoista!
Emily Dickinson opiskeli kirjallisuutta ja englannin kieltä Armherstin akatemiassa. Hän kuuluu kirjallisuuden yleissivistykseen ja meillä suomalaisilla on vain käännöksiä siellä sun täällä runoillijoiden omien kokoelmien lopussa lukuunottamatta Golgatan Kuningatarta, joka kattaa vain murto-osan Emilyn runsaasta ja uskomattoman omaperäisestä tuotannosta.
Jään kiinnostuneena odottamaan!
TO LOSE THEE - SWEETER THAN TO GAIN...
To lose thee - sweeter than to gain
All others hearts I knew.
'This true the drought is destitute,
But then, I had the dew!
The Caspian has its realms of sand,
Its other real of sea.
Without the sterile perquisite,
No Caspian could be.
On ihanampaa sinut menettää kuin saada
muu kaikki minkä haluan.
Jään, totta, janoon näännyttävään,
vaan kastetta sain sentään pisaran!
Kaspianmeren ympärillä pelkkää hiekkaa,
ja meri merta on silti.
Ei ilman kuolleita rantojaan
Kaspianmerta olisi.
- Emily Dickinson -
All others hearts I knew.
'This true the drought is destitute,
But then, I had the dew!
The Caspian has its realms of sand,
Its other real of sea.
Without the sterile perquisite,
No Caspian could be.
On ihanampaa sinut menettää kuin saada
muu kaikki minkä haluan.
Jään, totta, janoon näännyttävään,
vaan kastetta sain sentään pisaran!
Kaspianmeren ympärillä pelkkää hiekkaa,
ja meri merta on silti.
Ei ilman kuolleita rantojaan
Kaspianmerta olisi.
- Emily Dickinson -
BIND ME - I STILL CAN SING...
Bind me - I still can sing -
Banish - my mandolin
Strikes true within -
Slay - and my Soul shall rise
Chanting to paradise -
Still Thine.
Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.
Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistystä huulillain,
yhäti sinun vain.
- Emily Dickinson -
Banish - my mandolin
Strikes true within -
Slay - and my Soul shall rise
Chanting to paradise -
Still Thine.
Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.
Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistystä huulillain,
yhäti sinun vain.
- Emily Dickinson -
WITH THEE, IN THE DESERT...
With thee, in the Desert -
With thee in the thirst -
With thee in the Tamarind wood -
Leopard breathes - at last
Sinun kanssasi autiomaassa/
sinun kanssasi janoisena/
sinun kanssasi tamarindi metsikössä/
leopardi hengähtää
- viimeinkin!
- Emily Dickinson -
With thee in the thirst -
With thee in the Tamarind wood -
Leopard breathes - at last
Sinun kanssasi autiomaassa/
sinun kanssasi janoisena/
sinun kanssasi tamarindi metsikössä/
leopardi hengähtää
- viimeinkin!
- Emily Dickinson -
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
LOS VERSOS DEL CAPITAN
Koeta ymmärtää. Kaikki tietävät millainen minä olen, mutta silti olen sinua varten luotu.
SUVEN LUKUVINKIT
Katsoin kalenteria ja sain melkein sydärin, sillä suvi lähti jo ja tunnen jääneeni asemalle. Selityksissä löytyy, sillä tämä vuodenaika on erityisen kiireistä monista syistä johtuen plaaplaaplaaa....Luen teille heinäkuulla jotain kevyttä, ellen ehdi, lukekaa vaikka näitä:
Muistojen huoneet (The lighted Rooms, Gummerus, 2008)/ Richard Mason
Suden hetki (The Dead Hour, LIKE, 2009)/Denise Mina
Juoksija (Gummerus, 2009)/ Jussi Siirilä
Eroottiset runot (Gummerus, 2009)/ Tommy Tabermann
Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008)/ Siri Hustvedt
Kadonnut on vain unta (Det svunde er en drøm, Gummerus, 1961)/ Aksel Sandemose
Revolutionary Road (Otava, 2008)/ Richard Yates
Kissa joka ei kuollut (Katten som inte dog, LIKE, 2009), Inger Frimansson
K18 (Minerva, 2009)/ Max Manner
Leski vuoden verran (A Widow for One Year, Tammi, 1998)/ John Irving
Kapteenin laulut (Los versos del Capitán, Dark Oy, 2008)/ Pablo Neruda
Samarkand (Samarcande, Gummerus,2009)/ Amin Maalouf
Laulut joita lauloimme (The Time of Our Singing, Gummerus, 2008)/ Richard Powers
Veden lumo (The water's lovely, Gummerus, 2008)/ Ruth Rendell
Tiimalasi (The Hourglass, Tammi, 2008)/ Julie Parsons
Pirunkettu (Fox Evil, WSOY, 2004)/ Minette Walters
Portobellon noita (A bruxa de Portobello, Bazar, 2007)/Paulo Coelho
25 ASIAA MINUSTA
1) Luen monet yöt.
2) Toiset yöt sukellan suviseen järveen.
3) Pidän meristä järviä enemmän.
4) Tyttäreni on Meri.
5) Olen eläinten oikeuksien puolesta.
6) Elämä ilman koiraa olisi outoa.
7) Issikat ovat ryövänneet sydämeni.
8) Vietän yhden elämäni jouluista Salzburgissa.
9) Olen tunteellinen ja romantikko.
10) Haluan matkustaa parhaan ystäväni kanssa Ghanaan, koska meillä on siellä kummilapsi Mary, 7 vee.
11) Pidän ilosta, en inttäjistä!
12) Minusta tulee osa-aikairlantilainen ja vähän -brittikin
13) Teen kaiken intohimolla.
14) En koskaan kyllästy kuuntelemaan Billy Idolsin Sweet Sixteeniä.
15) Paheeni on Geisha -suklaa.
16) Teen kirja-arvosteluja omaan blogiini nauttien joka hetkestä.
17) Minulla on julkinen puutarha, joka on kuitenkin myös Salainen Puutarha.
18) Pidän fadosta, akustisesta kitarasta, vanhasta jazzista.
19) Pidän lauseesta: "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat taivaan tähtiä."/"We all are standing in a gutter, but some of us are watching the stars of heaven."
20) Olen Kaikkien Aistien Juhlien Vaalija.
21) Mieheni on elämäni loistavin kumppani seikkailuun.
22) Pablo Neruda tuo mieleen muistoja.
23) Minua ei pysäytä muu kuin terveyden menetys.
24) Kirjoitan paljon.
25) Mottoni on: "Ainoa todellisuus on uni. Ainoa velvollisuus on kauneus. Ainoa voima on rakkaus."
tiistai 9. kesäkuuta 2009
LUKIJA
Omistan tämän arvostelun Hyvin Kirjalliselle Ystävälleni - muistojen tähden.
Michael Berg kirjoittaa tarinan Hannasta, päästäkseen eroon Hannasta ja Hannan muistosta. Hänen on syytäkin se tehdä, sillä Hannan jälkeen, kukaan nainen ei ole mitään, tuoksuu ja maistuu erilaiselta kuin Hanna, tuntuu väärältä. Michaelin avioliitto kariutuu, uudet naissuhteet eivät kestä ja ainoa kumppani on tutkijan työ. Michaelista tulee ensimmäisen rakkaussuhteensa seurauksena elämän erakko.
Tästä tarinasta syntyy Bernhard Schlinkin kirja Lukija (Der Vorleser, WSOY, 2009), jonka varmaan useimmat tuntevat Stephen Daldryn ohjaamana elokuvana, jota minä en ole vielä nähnyt. Mutta tiedän päätähdet, Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin ja siitä osaan jo sanoa, että tämän kirjan piti tulla filmatuksi, koska rooliosat oli annettu niille ainoille, joita osaan näihin rooleihin kuvitella. Kate Hanna Schmitzinä, 36 vee ja Ralph Michael Berginä, 15 vee. Uskon, että filmissä nuorta Michaelia näytteli joku muu kuin Fiennes;-) Tuntien Winsletin kyvyn sukeltaa roolinsa, elää se, ei näytellä ja muistaen taas Ralph Fiennesin unohtumattomat roolityöt, katson, että nyt elokuva ylistää kirjaa!
Tämän kertomuksen piti tulla filmiksi myös sen takia, että Schlink on joko tietoisesti tai tiedostamattaan kirjoittanut tarinan elokuvaksi. Kirjassa myös mainitaan muutama kuuluisa juutalaisten joukkotuhoa kuvaava filmi, kuten Sophien valinta ja Schindlerin lista sekä TV-sarja Polttouhrit.
Kirja on hyvin visuaalinen. Jos olisin nähnyt filmin, olisin jäävi tämän sanomaan, mutta kun en ole. Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, miltä jokin pieni asia näyttää: eteisen peili, naulakko, kello, ruohon vihreys, nutturasta karkaava hiustupsu, munakoisonvärinen silkkinen yöpaita etc.
Tarina on hyvin rauhallisesti ja toteavasti kerrottu ja itse asiassa varsin selkeä, mistä kiitosta, mutta ainakin minulle kirja oli liian ennalta-arvattava. Jos joku Lukijasta kiinnostunut haluaa tämän kirjan lukea, jätän muutaman tärkeän asian kertomatta, että jännitettä riittää. Kirja siis kannattaa lukea, minä nyt vain olen lukenut kirjoja ihan liikaa, joten juoni oli minulle jo aiemmin koettu, mutta annan arvon selkeälle tyylille ja visuaalisuudelle, joka kuljetti tarinaa kuin filmiä.
Michael Berg on 15 -vuotias lukiolainen, joka rakastuu 36 -vuotiaaseen Hannaan, raitiovaununrahastajaan. Rakkaussuhde on muilta salattu. Se on kuuma, mutta ehdottomasti hyvin fyysinen. Tapaamiset ovat kellolleen sovittuja ja kestävät noin 1,5 tuntia, joiden kaava on kylpy, toisen kylvetys, lukeminen ja rakastelu. Michael lukee Hannalle kirjan toisensa jälkeen ääneen.
Yhtäkkiä Hanna muuttaa toiselle paikkakunnalle ja Michael lähtee lukemaan oikeustieteitä. Opintojen yhteydessä on mahdollisuus osallistua seminaariin, jossa seurataan Auschwitzin vanginvartijoita vastaan kohdistettuja syytteitä. Pääsyytettynä istuu Michaelin entinen rakastettu Hanna. Pääsyyte kohdistuu Saksan häviämisen vuoteen, hetkeen ennen marssia ja pakoa länteen. Vartijat olivat sulkeneet naisvangit kylän kirkkoon ja odotettiin pommitusten yötä. Yksi pommeista osuu kirkon tapuliin aiheuttaen tulipalon. Vartijoista kukaan ei avannut kirkon ovia ja vangit paloivat elävältä kahta lukuun ottamatta. Muut vartijat kampeavat syytettä Hannan päälle ja niin Hanna myöntää syyllisyytensä pää ylpeästi pystyssä ja silmät tyhjinä. Vain kerran hän vilkaisee Michaeliin.
Hanna saa 28 vuoden vankeustuomion ja Michael jatkaa opintojaan, avioituu tulevan juristin Gertdurin kanssa, saa lapsen, eroaa. Tuntee ulkopuolisuutta ja alkaa pohtia Hannan saamaa tuomiota, sen oikeutusta ja saksalaisten ikuista kysymystä koko kansan syyllisyydestä juutalaisten joukkotuhoon. Hän matkustaa Struthofin keskitysleirille kokeakseen jotain juutalaisten todellisuudesta, mutta: ”Tunsin sisälläni suuren tyhjyyden, ikään kuin en olisikaan etsinyt havaintoja ja elämyksiä leiristä vaan omasta sisimmästäni ja joutunut toteamaan ettei sisälläni ollut yhtään mitään.”
Lopulta Michael alkaa jälleen lukea kirjoja ääneen kasetille ja lähettää niitä Hannalle vankilaan. Vihdoin Hanna vapautetaan 18 vuoden vankeuden jälkeen ja Michael käy kerran tapaamassa Hannaa, josta hän ei löydä enää mitään nuoruutensa rakastetusta. He sopivat, että Michael käy noutamassa Hannan viikon päästä ja vie hänet asuntoon, jonka on saanut Hannalle järjestettyä. Ja niin sitten tapahtuu. Tai ei tapahdu. Tai tapahtuu eri.
Olen ihan käytännössä törmännyt Saksassa tähän saksalaisten kollektiiviseen syyllisyyden tunteeseen samoin kuin aivan vastakkaiseen ajatteluun. Kummatkin asiat ovat kirjan mielenkiintoisinta antia hänelle, jota kiinnostaa kansallissosialistinen historia. Viime mainittuun Michael törmää matkustaessaan taxilla Struthofin leirille ja siitä antaa kovan näytteen taxikuski. Ensi mainittua pohdiskelee Michael näin: ”Aloin ihmetellä, miten minun sukupolveni, meidän jälkeen tulevien sukupolven, olisi pitänyt ja pitäisi suhtautua saatuamme tietää juutalaisten tuhon hirveyksistä? Meidän ei pidä luulla käsittävämme sellaista mitä ei voi verrata, emme saa tutkia emmekä kysellä, sillä vaikka kyselijä ei asettaisikaan hirmutekoja kyseenalaisiksi, hän kuitenkin tekee hirmuteoista kommunikaation kohteen eikä suhtaudu niihin kuin sellaiseen seikkaan, jonka edessä hän voi vain vaieta kauhuissaan, häveten ja syyllisyytensä tunnustaen. Mutta että muutamat harvat tuomittaisiin ja me, jälkeen tulevien sukupolvi, sitten vain vaikenisimme häveten ja syyllisyytemme tunnustaen – siinäkö olikin kaikki?”
Tästä tarinasta syntyy Bernhard Schlinkin kirja Lukija (Der Vorleser, WSOY, 2009), jonka varmaan useimmat tuntevat Stephen Daldryn ohjaamana elokuvana, jota minä en ole vielä nähnyt. Mutta tiedän päätähdet, Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin ja siitä osaan jo sanoa, että tämän kirjan piti tulla filmatuksi, koska rooliosat oli annettu niille ainoille, joita osaan näihin rooleihin kuvitella. Kate Hanna Schmitzinä, 36 vee ja Ralph Michael Berginä, 15 vee. Uskon, että filmissä nuorta Michaelia näytteli joku muu kuin Fiennes;-) Tuntien Winsletin kyvyn sukeltaa roolinsa, elää se, ei näytellä ja muistaen taas Ralph Fiennesin unohtumattomat roolityöt, katson, että nyt elokuva ylistää kirjaa!
Tämän kertomuksen piti tulla filmiksi myös sen takia, että Schlink on joko tietoisesti tai tiedostamattaan kirjoittanut tarinan elokuvaksi. Kirjassa myös mainitaan muutama kuuluisa juutalaisten joukkotuhoa kuvaava filmi, kuten Sophien valinta ja Schindlerin lista sekä TV-sarja Polttouhrit.
Kirja on hyvin visuaalinen. Jos olisin nähnyt filmin, olisin jäävi tämän sanomaan, mutta kun en ole. Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, miltä jokin pieni asia näyttää: eteisen peili, naulakko, kello, ruohon vihreys, nutturasta karkaava hiustupsu, munakoisonvärinen silkkinen yöpaita etc.
Tarina on hyvin rauhallisesti ja toteavasti kerrottu ja itse asiassa varsin selkeä, mistä kiitosta, mutta ainakin minulle kirja oli liian ennalta-arvattava. Jos joku Lukijasta kiinnostunut haluaa tämän kirjan lukea, jätän muutaman tärkeän asian kertomatta, että jännitettä riittää. Kirja siis kannattaa lukea, minä nyt vain olen lukenut kirjoja ihan liikaa, joten juoni oli minulle jo aiemmin koettu, mutta annan arvon selkeälle tyylille ja visuaalisuudelle, joka kuljetti tarinaa kuin filmiä.
Michael Berg on 15 -vuotias lukiolainen, joka rakastuu 36 -vuotiaaseen Hannaan, raitiovaununrahastajaan. Rakkaussuhde on muilta salattu. Se on kuuma, mutta ehdottomasti hyvin fyysinen. Tapaamiset ovat kellolleen sovittuja ja kestävät noin 1,5 tuntia, joiden kaava on kylpy, toisen kylvetys, lukeminen ja rakastelu. Michael lukee Hannalle kirjan toisensa jälkeen ääneen.
Yhtäkkiä Hanna muuttaa toiselle paikkakunnalle ja Michael lähtee lukemaan oikeustieteitä. Opintojen yhteydessä on mahdollisuus osallistua seminaariin, jossa seurataan Auschwitzin vanginvartijoita vastaan kohdistettuja syytteitä. Pääsyytettynä istuu Michaelin entinen rakastettu Hanna. Pääsyyte kohdistuu Saksan häviämisen vuoteen, hetkeen ennen marssia ja pakoa länteen. Vartijat olivat sulkeneet naisvangit kylän kirkkoon ja odotettiin pommitusten yötä. Yksi pommeista osuu kirkon tapuliin aiheuttaen tulipalon. Vartijoista kukaan ei avannut kirkon ovia ja vangit paloivat elävältä kahta lukuun ottamatta. Muut vartijat kampeavat syytettä Hannan päälle ja niin Hanna myöntää syyllisyytensä pää ylpeästi pystyssä ja silmät tyhjinä. Vain kerran hän vilkaisee Michaeliin.
Hanna saa 28 vuoden vankeustuomion ja Michael jatkaa opintojaan, avioituu tulevan juristin Gertdurin kanssa, saa lapsen, eroaa. Tuntee ulkopuolisuutta ja alkaa pohtia Hannan saamaa tuomiota, sen oikeutusta ja saksalaisten ikuista kysymystä koko kansan syyllisyydestä juutalaisten joukkotuhoon. Hän matkustaa Struthofin keskitysleirille kokeakseen jotain juutalaisten todellisuudesta, mutta: ”Tunsin sisälläni suuren tyhjyyden, ikään kuin en olisikaan etsinyt havaintoja ja elämyksiä leiristä vaan omasta sisimmästäni ja joutunut toteamaan ettei sisälläni ollut yhtään mitään.”
Lopulta Michael alkaa jälleen lukea kirjoja ääneen kasetille ja lähettää niitä Hannalle vankilaan. Vihdoin Hanna vapautetaan 18 vuoden vankeuden jälkeen ja Michael käy kerran tapaamassa Hannaa, josta hän ei löydä enää mitään nuoruutensa rakastetusta. He sopivat, että Michael käy noutamassa Hannan viikon päästä ja vie hänet asuntoon, jonka on saanut Hannalle järjestettyä. Ja niin sitten tapahtuu. Tai ei tapahdu. Tai tapahtuu eri.
Olen ihan käytännössä törmännyt Saksassa tähän saksalaisten kollektiiviseen syyllisyyden tunteeseen samoin kuin aivan vastakkaiseen ajatteluun. Kummatkin asiat ovat kirjan mielenkiintoisinta antia hänelle, jota kiinnostaa kansallissosialistinen historia. Viime mainittuun Michael törmää matkustaessaan taxilla Struthofin leirille ja siitä antaa kovan näytteen taxikuski. Ensi mainittua pohdiskelee Michael näin: ”Aloin ihmetellä, miten minun sukupolveni, meidän jälkeen tulevien sukupolven, olisi pitänyt ja pitäisi suhtautua saatuamme tietää juutalaisten tuhon hirveyksistä? Meidän ei pidä luulla käsittävämme sellaista mitä ei voi verrata, emme saa tutkia emmekä kysellä, sillä vaikka kyselijä ei asettaisikaan hirmutekoja kyseenalaisiksi, hän kuitenkin tekee hirmuteoista kommunikaation kohteen eikä suhtaudu niihin kuin sellaiseen seikkaan, jonka edessä hän voi vain vaieta kauhuissaan, häveten ja syyllisyytensä tunnustaen. Mutta että muutamat harvat tuomittaisiin ja me, jälkeen tulevien sukupolvi, sitten vain vaikenisimme häveten ja syyllisyytemme tunnustaen – siinäkö olikin kaikki?”
Ei siinä ei todellakaan ollut kaikki! Kaikki on siinä, että jokainen kirja, joka kertoo juutalaisten joukkotuhosta kantaa totuuden viestiä eteenpäin, sillä liian paljon on noussut ääniä, jotka yrittävät kieltää lähihistoriamme totuuden. Siinäkin mielessä Schlinkin kirja puoltaa paikkaansa ja lunastaa arvonsa kuin myös siitä tehty, varmasti kiinnostava elokuva!
HERRA J.P.PULKKINEN
En tarvinnut edes pitkää psykologiaani, kun tajusin, mistä sinulla kiikastaa Neferneferneferisi kanssa! Katsot kuuluvasi puhdassydämisiin idealisteihin, joiden pitäisi saada suojelureservaatti minulta, joka lojun lootuksen kukkien keskellä lammessa samalla kun sinä riudut altaani reunalla. Sinä katsot kuuluvasi hyväuskoisiin huijattuihin, joihin kauneuteni ja lupaukseni eivät olisi saaneet vaikuttaa. Mutta sinähän olet ERITTÄIN vaikuttunut! Sinä kirjoitit minusta kokonaisen kolumnin ja jokaikisen rivin välistä vuoti syvä kaipaus kohdata oma Nefernefernefer. Et ole kuitenkaan seikkailija. Et lähde vuodeksi Saharaan vain loihtiaksesi Neferneferneferin edes kangastukseksi aavikolle. Ei, sinä kätkeydyt ylemmyydentuntoisen paheksunnan taakse verratessasi minua mustan elokuvan Barbara Stanwyckiin. Mihin sinä unohdit elokuvan Postimies soittaa aina kahdesti? Elokuvan, joka pitää sisällään elokuvahistorian ehkä parhaimmaksi arvostetun rakastelukohtauksen. Siinä saavat limput kyytiä, kun Nicholsson teutaroi kiihkoissaan loistavan Jessica Langen kanssa. Siis Jessican, yhden aikamme Neferneferneferin.
J.P. sinä tihkut pyhää katkeruutta. Sinä menetit oman Neferneferneferisi toiselle, etkä toivu koskaan. Ennen helvetti jäätyy kuin sinä toivut minusta, sillä minä olen kaikkialla. Katsos, J.P., sinä et ollut riittävän kiinnostava. Sinuun sopii loistavasti Mika Waltarin sitaatti hänen laajasta tuotannostaan: "Lopulta, kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kalllistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin."
Minä olen kaikkialla J.P. Minä olen Pablo Nerudan Turkoosi, Tove Janssonin Tuittu, Postimiehen Jessica ja sinun ikuisesti ikävöimä Nefernfernefer. Minä olen voittoisa ja sinä olet minusta pääsemättömissä. Minulla on varaa olla armollinen ja siksi vastasin sinulle kätkeytymättä huntuni suojiin. Sinä sen sijaan pidät esivaattestasi kiinni kuin peläten, että repäisen sen pois!
Sinuhe kirjoitti juuri minulle kirjeen: "Dear Nefernefernefer, kärpässieni poltti ruumistani ja noidankukan mehu nytkäytteli jäseniäni kaislaneitojen kahlatessa alastomina kuun paisteessa, tummassa vedessä nuorin, notkein vartaloin." Mitä ilmeisimmin hän haluaa tavata minut...
Nefernefernefer
Jade-lehti 2008/8
J.P. sinä tihkut pyhää katkeruutta. Sinä menetit oman Neferneferneferisi toiselle, etkä toivu koskaan. Ennen helvetti jäätyy kuin sinä toivut minusta, sillä minä olen kaikkialla. Katsos, J.P., sinä et ollut riittävän kiinnostava. Sinuun sopii loistavasti Mika Waltarin sitaatti hänen laajasta tuotannostaan: "Lopulta, kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kalllistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin."
Minä olen kaikkialla J.P. Minä olen Pablo Nerudan Turkoosi, Tove Janssonin Tuittu, Postimiehen Jessica ja sinun ikuisesti ikävöimä Nefernfernefer. Minä olen voittoisa ja sinä olet minusta pääsemättömissä. Minulla on varaa olla armollinen ja siksi vastasin sinulle kätkeytymättä huntuni suojiin. Sinä sen sijaan pidät esivaattestasi kiinni kuin peläten, että repäisen sen pois!
Sinuhe kirjoitti juuri minulle kirjeen: "Dear Nefernefernefer, kärpässieni poltti ruumistani ja noidankukan mehu nytkäytteli jäseniäni kaislaneitojen kahlatessa alastomina kuun paisteessa, tummassa vedessä nuorin, notkein vartaloin." Mitä ilmeisimmin hän haluaa tavata minut...
Nefernefernefer
Jade-lehti 2008/8
NEFERNEFERNEFER
Hyvä neiti, en tule toimeen kanssasi. Olet vuoroin äkäinen, vuoroin hunajainen, vaadit huomiota mutta suhtaudut siihen välinpitämättömästi. Maallista hyvää, mitä tahansa kiiltävää ja arvokasta imet ympärillesi. Lupaat paljon, mutta mitä vakuuttavampi on lupauksesi, sitä varmempaa on petoksesi. Sinua sietämättömämpää ihmistä ei ole kuin se mies, joka konttaa perässäsi anelemassa.
Nimesi on Nefernefernefer, tästä lähtien pelkkä N. Sinulla on toisiakin nimiä, tunnen virkasiskosi Arsinoen, Giulian ja Finen. Yhteistä teille syöjättärille on se, että löydytte Mika Waltarin tuotannosta, jota olen tämän juhlavuoden aikana lukenut. Epätoivon ja autuuden hetkeni ovat vaihdelleet kuin Sinuhella ja Turmsilla.
Elämä on elämää ja kirjat kirjoja. Oikeat ihmiset ovat lihaa, verta ja hermosoluja ja jos elossapysyminen ei ole heille ongelma, he säntäilevät keksimiensä päämäärien perässä. Kirjojen hahmot ovat ihmisen tekoa, niinpä heillä, toisin kuin oikeilla ihmisillä, on olemassaololleen jokin tarkoitus, niin kuin moottorin osalla. Se on luettavissa kirjasta. Jos ei ole, niin kirjailija on epäonnistunut. Mika Waltari oli sen luokan ammattilainen, että hän ei turhia hahmoja kirjoittanut. Hän oli, niin kuin eräs kirjailijakollega totesi, "tilauksiin vastaava kone".
HYVÄ N., OLEN MIETTINYT mihin tarpeeseen Waltari sinut ja hirviösiskosi loi. Mitä tarkoitusta te palvelette? Pitääkö teitä ylipäätään ajatella naisina, jos teidän toimenkuvanne on vain saada kirjan moottori toimimaan tietyllä teholla? Tarvitsiko Waltari vain sopivan houkutteen vetääkseen maton idealistisankareittensa jalkojen alta. Tiedän kyllä, että naisten käyttäminen tähän on kannattanut aina, siitä todistaa jo Raamattu.
En minä ahneutta ja ilkeyttä vastusta - tarinoissa. Kaltaisianne pirullisuuden ja ahneuden kuvajaisia löytyy erityisen paljon sellaisesta elokuvan tyylilajista kuin musta elokuva. Tämä jenkeistä toisen maailmansodan jälkeen maailmalle levinnyt rikoselokuvan suunta suosi kohtalokkaita naisia, joista tyypillisin esimerkki voisi olla Barbara Stanwyck elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa, kehotan sinua tutustumaan häneen. Leffan suomenkielinen nimi osuu asian ytimeen. Stanwyckin esittämä Phyllis Dietrichson tapattaa rikkaan ja ikävän aviomiehensä vakuutusmyyjällä teeskentelmällä intohimoa. Mutta tiedä se, neiti N., että kaikille käy kehnosti.
TÄLLAISTEN NAISTEN touhuja seuraan mielelläni ja kevyin mielin. Femme fatalet yhdistävät seksin ja älyn ja jallittavat miehiä ja systeemiä kunnolla. Miksikö tulen toimeen heidän kanssaan, mutta en sinun kanssasi? Siksi että heidän uhrinsa eivät ole puhdassydämisiä idealisteja kuten sinun ja kollegoittesi uhrit Waltarin romaaneissa. He ovat ikäväluonteisia ja ahneita hekin. Saavat mitä ansaitsevat.
Se sama sota, joka tuotti mustan elokuvan, oli myös se joka muutti Waltarin ja synnytti sinut. Sinuhe valmistui sodan loppumetreillä, Waltarin myöhemmät romaanijärkäleet toistavat sen kuviota. USA:ssa naiset tulivat sodan aikana työelämään, he muuttuivat täysivaltaisiksi, epäilyttäviksi, pelottaviksi. Waltarille sota oli viattomuuden ja ihanteellisuuden tuhoa. Kun hyvä ihminen lyödään maahan, se tuntuu kipeältä. Se jää vaivaamaan. Kuin sukulaiselle tai hyvälle tutulle olisi käynyt huonosti. Mitä se meidän Sinuhe nyt tuolla lailla? Tiedä siis, neiti N., että sinulla on syytä olla mahtavat sponsorit, sillä minun, lukijan myötätuntoa et saa.
kirjailija J.P. Pulkkinen Jade -lehti 2008/7
Nimesi on Nefernefernefer, tästä lähtien pelkkä N. Sinulla on toisiakin nimiä, tunnen virkasiskosi Arsinoen, Giulian ja Finen. Yhteistä teille syöjättärille on se, että löydytte Mika Waltarin tuotannosta, jota olen tämän juhlavuoden aikana lukenut. Epätoivon ja autuuden hetkeni ovat vaihdelleet kuin Sinuhella ja Turmsilla.
Elämä on elämää ja kirjat kirjoja. Oikeat ihmiset ovat lihaa, verta ja hermosoluja ja jos elossapysyminen ei ole heille ongelma, he säntäilevät keksimiensä päämäärien perässä. Kirjojen hahmot ovat ihmisen tekoa, niinpä heillä, toisin kuin oikeilla ihmisillä, on olemassaololleen jokin tarkoitus, niin kuin moottorin osalla. Se on luettavissa kirjasta. Jos ei ole, niin kirjailija on epäonnistunut. Mika Waltari oli sen luokan ammattilainen, että hän ei turhia hahmoja kirjoittanut. Hän oli, niin kuin eräs kirjailijakollega totesi, "tilauksiin vastaava kone".
HYVÄ N., OLEN MIETTINYT mihin tarpeeseen Waltari sinut ja hirviösiskosi loi. Mitä tarkoitusta te palvelette? Pitääkö teitä ylipäätään ajatella naisina, jos teidän toimenkuvanne on vain saada kirjan moottori toimimaan tietyllä teholla? Tarvitsiko Waltari vain sopivan houkutteen vetääkseen maton idealistisankareittensa jalkojen alta. Tiedän kyllä, että naisten käyttäminen tähän on kannattanut aina, siitä todistaa jo Raamattu.
En minä ahneutta ja ilkeyttä vastusta - tarinoissa. Kaltaisianne pirullisuuden ja ahneuden kuvajaisia löytyy erityisen paljon sellaisesta elokuvan tyylilajista kuin musta elokuva. Tämä jenkeistä toisen maailmansodan jälkeen maailmalle levinnyt rikoselokuvan suunta suosi kohtalokkaita naisia, joista tyypillisin esimerkki voisi olla Barbara Stanwyck elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa, kehotan sinua tutustumaan häneen. Leffan suomenkielinen nimi osuu asian ytimeen. Stanwyckin esittämä Phyllis Dietrichson tapattaa rikkaan ja ikävän aviomiehensä vakuutusmyyjällä teeskentelmällä intohimoa. Mutta tiedä se, neiti N., että kaikille käy kehnosti.
TÄLLAISTEN NAISTEN touhuja seuraan mielelläni ja kevyin mielin. Femme fatalet yhdistävät seksin ja älyn ja jallittavat miehiä ja systeemiä kunnolla. Miksikö tulen toimeen heidän kanssaan, mutta en sinun kanssasi? Siksi että heidän uhrinsa eivät ole puhdassydämisiä idealisteja kuten sinun ja kollegoittesi uhrit Waltarin romaaneissa. He ovat ikäväluonteisia ja ahneita hekin. Saavat mitä ansaitsevat.
Se sama sota, joka tuotti mustan elokuvan, oli myös se joka muutti Waltarin ja synnytti sinut. Sinuhe valmistui sodan loppumetreillä, Waltarin myöhemmät romaanijärkäleet toistavat sen kuviota. USA:ssa naiset tulivat sodan aikana työelämään, he muuttuivat täysivaltaisiksi, epäilyttäviksi, pelottaviksi. Waltarille sota oli viattomuuden ja ihanteellisuuden tuhoa. Kun hyvä ihminen lyödään maahan, se tuntuu kipeältä. Se jää vaivaamaan. Kuin sukulaiselle tai hyvälle tutulle olisi käynyt huonosti. Mitä se meidän Sinuhe nyt tuolla lailla? Tiedä siis, neiti N., että sinulla on syytä olla mahtavat sponsorit, sillä minun, lukijan myötätuntoa et saa.
kirjailija J.P. Pulkkinen Jade -lehti 2008/7
maanantai 8. kesäkuuta 2009
THE BIGGEST WOODEN CHURCH IN THE WORLD
The biggest wooden church in the whole world is in Kerimäki just some hundred meters from the beautiful Puruvesi lake.
KOTIMAAN MATKAVINKIT/SOME PLACES TO VISIT IN FINLAND
1) Petäjäveden vanha kirkko (Unescon suojelukohde)
2) Jurmo, tarujen saari ulkosaaristossa
Iurima iacet ultima versus australem plagam et proxima mari - Jurmo on kauimpana etelässä ja lähinnä merta.
3) Vanha Rauma (Unescon suojelukohde, jossa ihastuttava puutaloalue täynnä houkuttelevia putiikkeja, kuten vaikkapa sisustus Elviira, Kauppakatu 7)
4) Kerimäen kirkko, maailman suurin puukirkko
5) Yyterin hiekat/Yyteri beach (,jossa parasta on heinäkuun lopulla, kun suurin ryysis on ohitse, merivesikin lämmintä kuin linnunmaito ja samettiset illat hellivät romantikkoja)
6) Verlan ruukkikylä (Unescon suojelukohde)
7) Hvitträsk, arkkitehti Eliel Saarisen koti (,jossa on myös mahtava ravintola: olen syönyt siellä elämäni kuhalounaan)
Hvitträsk was built 1901-1903 by three architects, Herman Gesellius, Armas Lindgren and Eliel Saarinen. The main building, designed in National Romantic style, built of logs and natural stone, was both a common studio and a home for Eliel Saarinen and Armas Lindgren. Gesellius lived in the courtyard building. The Saarinen home is a museum today, and the courtyard building has a restaurant (super delicious meals, try the fish!) and a café. Hvitträsk and the garden in English style are surrounded by beautiful nature.
THE GODDES: 4-EVER YOUNG AND BEAUTIFUL
Marilyn Monroe olisi täyttänyt kesäkuun 1. päivänä 83 vuotta. Kuollessaan vain 36 vuotiaana, hän jäi ikuisesti nuoreksi ja palvotuksi. Salattujen ajatustemme Valtiattareksi.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
IHANAT KÄRHÖT
Ihanat kärhöt Yi 100 klematis-lajia (Minerva, 2009) on Andromeda Matzin ja Krister Cedergrenin humalluttava kirja kärhöistä. Ken on joutunut kärhökärpäsen pistämäksi lukee tätä kirjaa kuin jännittävää dekkaria. Humallus tulee kirjan aivan uskomattomista kuvista ja jännitys tulee kärhöjen salaisuuksien paljastumisista. Ja sitten tulee aivan kestämätön himo päästä istutuspuuhiin, sillä kirja paljastaa lajikkeita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mielikuvituksella ei myöskään ole mitään rajaa, kun kärhölle valitaan istutuspaikkaa.
Muutama fakta on kärhöihin ihastuneen kuitenkin syytä tietää ja niitä ovat esimerkiksi maaperän laatu, istutussyvyys, veden tarve ja ilmastollinen kestävyys. Monet miettivät, pitääkö kärhöjä leikata vai ei? Kärhöjen leikkaaminen ei ole välttämätöntä, sillä ne eivät lakkaa kasvamasta tai kukkimasta, vaikka niitä ei leikattaisi. Leikkaaminen voi kuitenkin olla hyödyksi, jos kasvi näyttää huonokuntoiselta tai on kasvanut vaikka liian suureksi.
Itse tein viime vuonna sellaisen ratkaisun, että istutin valkoisia ja sinisiä alppikärhöjä kiipeämään luumu- ja kirsikkapuita. Yksi luumupuista oli niin huonokuntoinen, puolikuiva, että mieheni oli sitä jo kaatamassa, mutta minä julistin kuolevan puunkin alppikärhöjen uudeksi ’kodiksi’. Istutin kärhöjä kiipeämään myös mongolianvaahteran oksia ja yksi ’Jackmanii’ viihtyy sitkeästi talomme seinän vieressä, vaikka olin varma, että Keski-Suomen pakkaset sen vievät. Ihanat kärhöt –kirja kertoo kärhöistä puita köynnöstämässä näin:
”Omenapuu, joka on täynnä punaisia omenoita, on kaunis jo sellaisenaan, mutta se voi tulla vieläkin koreammaksi, jos sen oksistossa kukkii suurikukkainen valkoinen tai tummanvioletti kärhö. Vai istuttaisitko punaisen tai valkoisen kärhön kiipeämään siniviolettien luumujen keskelle?
Puut, joiden juuristo on liian vahva kärhöille, ovat muun muassa koivu, saarni, vaahtera ja pyökki.
Kun kärhöjen halutaan kiipeävän puihin, ne saattavat tarvita apua yltääkseen alimmille oksille. Aseta bambukeppejä nojaamaan puunrunkoa vasten tai ripusta naruja/lankoja roikkumaan puun alimmista oksista ja kiinnitä ne pun juurelle.”
Kirja on täynnä mitä mielikuvituksellisimpia vinkkejä siitä, mihin kärhöjä voi istuttaa. Myös lajikerunsaus on niin kattava, että ainakin minun puutarhurini on ihmeessä tilausteni kanssa. Haluan säilyttää vanhat vänkyräiset puut, sillä ’puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle’, ja tässä asiassa kärhöt tulevat avuksi. Kirjasta sain myös uusia ideoita siihen, mihin uusiin paikkoihin kärhöjä voidaan laittaa kasvamaan saadakseni puutarhastani villimmän ja romanttisemman. Nyt minulta eivät lähde roskiin enää edes käyttökelvottomiksi kuluneet rottinkituolit! Myös puinen kaarisiltamme tulee saamaan köynnöstävän koreuden pystypalkkeihinsa.
Muutama fakta on kärhöihin ihastuneen kuitenkin syytä tietää ja niitä ovat esimerkiksi maaperän laatu, istutussyvyys, veden tarve ja ilmastollinen kestävyys. Monet miettivät, pitääkö kärhöjä leikata vai ei? Kärhöjen leikkaaminen ei ole välttämätöntä, sillä ne eivät lakkaa kasvamasta tai kukkimasta, vaikka niitä ei leikattaisi. Leikkaaminen voi kuitenkin olla hyödyksi, jos kasvi näyttää huonokuntoiselta tai on kasvanut vaikka liian suureksi.
Itse tein viime vuonna sellaisen ratkaisun, että istutin valkoisia ja sinisiä alppikärhöjä kiipeämään luumu- ja kirsikkapuita. Yksi luumupuista oli niin huonokuntoinen, puolikuiva, että mieheni oli sitä jo kaatamassa, mutta minä julistin kuolevan puunkin alppikärhöjen uudeksi ’kodiksi’. Istutin kärhöjä kiipeämään myös mongolianvaahteran oksia ja yksi ’Jackmanii’ viihtyy sitkeästi talomme seinän vieressä, vaikka olin varma, että Keski-Suomen pakkaset sen vievät. Ihanat kärhöt –kirja kertoo kärhöistä puita köynnöstämässä näin:
”Omenapuu, joka on täynnä punaisia omenoita, on kaunis jo sellaisenaan, mutta se voi tulla vieläkin koreammaksi, jos sen oksistossa kukkii suurikukkainen valkoinen tai tummanvioletti kärhö. Vai istuttaisitko punaisen tai valkoisen kärhön kiipeämään siniviolettien luumujen keskelle?
Puut, joiden juuristo on liian vahva kärhöille, ovat muun muassa koivu, saarni, vaahtera ja pyökki.
Kun kärhöjen halutaan kiipeävän puihin, ne saattavat tarvita apua yltääkseen alimmille oksille. Aseta bambukeppejä nojaamaan puunrunkoa vasten tai ripusta naruja/lankoja roikkumaan puun alimmista oksista ja kiinnitä ne pun juurelle.”
Kirja on täynnä mitä mielikuvituksellisimpia vinkkejä siitä, mihin kärhöjä voi istuttaa. Myös lajikerunsaus on niin kattava, että ainakin minun puutarhurini on ihmeessä tilausteni kanssa. Haluan säilyttää vanhat vänkyräiset puut, sillä ’puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle’, ja tässä asiassa kärhöt tulevat avuksi. Kirjasta sain myös uusia ideoita siihen, mihin uusiin paikkoihin kärhöjä voidaan laittaa kasvamaan saadakseni puutarhastani villimmän ja romanttisemman. Nyt minulta eivät lähde roskiin enää edes käyttökelvottomiksi kuluneet rottinkituolit! Myös puinen kaarisiltamme tulee saamaan köynnöstävän koreuden pystypalkkeihinsa.
Matzin, Cedergrenin ja Minervan yhteistyönä Ihanat kärhöt –kirjasta on tullut painoasultaan laadukas. Taitto on erinomainen taaten asiapuolen selkeyden, mutta säilyttäen upeiden kuvien lumouksen. Tästä kirjasta on sekä iloa, että hyötyä loputtomasti. Ainakin minun puutarhassani alkaa nyt kärhöjen vallankumous romanttisella lopputulemalla!
LET'S PARTY:10 000 VISITORS IN TWO MONTHS! THANKS TO YOU!
Where The Wild Roses Grow by Kylie Minogue & Nick Cave
TÄNÄ AAMUNA OLISI HYVÄ...
Tänä aamuna olisi hyvä
syntyä merenvaahdosta,
uida mustekalojen kanssa,
rintani kelluisivat kuin meduusat,
olisin tahraton ja kimaltava.
Poimisit meritähtiä, helmiä hiuksistani.
Nuolisit sylini suolan.
Mutta minä olen aallokko
sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja,
vieraita elämänmuotoja,
minä olen vesi
joka nousee yötä pitkin silmiisi.
- Heli Slunga -
TÄSSÄ HUONEESSA PITI NUSSIA...
Tässä huoneessa piti nussia
kuin huomista ei olisi,
ikkunan mennä huuruun,
sängyn hakata seinää, patjan parkua.
Miksi istun kädet sylissäni
päiväpeiton päällä
kun sinun olisi pitänyt tulla, meidän nussia,
ikkunan takana maantie
kaupunki mikälie
jossain Helsingin yläpuolella.
Hotellihuone haisee vierailta ihmisiltä.
-Heli Slunga -
ROAD MAP
Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
ELÄMÄ ON
Olen vielä hengissä. Olen hengissä silti, vaikka koneeni, joka vietiin viime viikolla kahdesti 'korjattavaksi' ei edelleenkään anna minun siirtää wordilta tekstejä hallintapaneeliin! Älkää edes kysykö, miten jatkan tästä eteenpäin, kun kuulemma 'tämmöistä vikaa ei ole ennen tullut vastaan kenenkään kohdalla'. No, ette halua tietää! Jatkan silti, polvet ruvella ja säkki täynnä elämyksiä teille. Minä tulen aina perille!
Tästä päivästä tuli kuitenkin Hyvä Päivä! Sain tekstiä blogiini 'mutkan kautta' eli Päämies avusti siinä oman kannettavansa kanssa. Kiitos siitä hänelle!
Sain myös Supportilta linkkejä lempibiiseihini, josta kiitos hänelle!
Ja sain liikuttavan kommentin Bessulta hänelle omistamaani kirja-arvioon, josta halit hänelle!
Huomaatteko: Kolme Täydellistä Ystävää! Mitä ihminen elämässä enempää voi tarvita!
Love
Leena Lumi
Tästä päivästä tuli kuitenkin Hyvä Päivä! Sain tekstiä blogiini 'mutkan kautta' eli Päämies avusti siinä oman kannettavansa kanssa. Kiitos siitä hänelle!
Sain myös Supportilta linkkejä lempibiiseihini, josta kiitos hänelle!
Ja sain liikuttavan kommentin Bessulta hänelle omistamaani kirja-arvioon, josta halit hänelle!
Huomaatteko: Kolme Täydellistä Ystävää! Mitä ihminen elämässä enempää voi tarvita!
Love
Leena Lumi
TAHTO TAHTOJEN
Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.
Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.
Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman, toivon sammumisen: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.
Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.
Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.
Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman, toivon sammumisen: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.
Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/
HI YOU! WITH MAMAS & PAPAS
http://www.dailymotion.com/video/x36091 the-mamas-and-the-papas-california music
Life is back!!!!My good friend rescued me and now my friends: The Mamas and The Papas and the excellent record Californian dreamin. Notice the unique video!
lauantai 6. kesäkuuta 2009
ELINIKÄENNUSTEENI ON 99,9 VUOTTA, MUTTA...
Elinikäennusteeni on 99,9 vuotta. Suvussamme on melkein aina jo nyt joku yli 100 vuotias. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minä delaan hyvin pian. Koneeni kävi viime viikolla kaksi kertaa huollossa eli en päässyt blogiini kahteen päivään tekemään mitään. Eilen sain koneen takaisin ja olin latautunut tarjoamaan teille tietyt kirjat, mutta nyt YLLÄTTÄEN koneeni ei liitä wordille kirjoittamiani tekstejä blogini hallintapaneeliin!!!
Pyydän ymmärrystä teiltä rakkaat lukijat ja teiltä ihanat kustantajat , joiden kirjoja saan arvostella!
Kunnes tämä vika taas selviää, en pysty laittamaan muuta kuin minkä nopeasti naputan hallintapaneeliin ja kuvia. Se on vähän se! Sydämeni vuotaa verta, koska juuri tänään piti laittaa uusintana Eve Rehnin, ystäväni ja Rainer Maria Rilken runojen kääntäjän kirja Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille.
Lähden nyt kauppaan ja iltapäivän valmistan teille ruokaa, jonka kuvaus toivottavasti onnistuu.
Elämä on.
Pyydän ymmärrystä teiltä rakkaat lukijat ja teiltä ihanat kustantajat , joiden kirjoja saan arvostella!
Kunnes tämä vika taas selviää, en pysty laittamaan muuta kuin minkä nopeasti naputan hallintapaneeliin ja kuvia. Se on vähän se! Sydämeni vuotaa verta, koska juuri tänään piti laittaa uusintana Eve Rehnin, ystäväni ja Rainer Maria Rilken runojen kääntäjän kirja Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille.
Lähden nyt kauppaan ja iltapäivän valmistan teille ruokaa, jonka kuvaus toivottavasti onnistuu.
Elämä on.
HEVOSEN HENKÄYS
Teija Sillgren Koskenpäältä järjestää Hevosmiestaitokursseja.
Kun kosketuksesi hevoseen on kuin henkäisy, se on vahvempi kuin mikään voimakeino. Annat vapauden hevoselle seurata sinua omasta tahdosta ja halun olla luonasi.
Sen tunteen haluan jakaa kanssasi.
- Teija Sillgren -
perjantai 5. kesäkuuta 2009
CARPE DIEM
Amor animi arbitrio sumitur, non ponitur. / Rakkauteen voi tarttua järjen päätöksellä mutta ei päästä irti.
Amori finem tempus, non animus, facit./ Rakkauden lopettaa aika, ei järki.
Bonis nocet qui malis parcit./ Joka säästää pahoja, vahingoittaa hyviä.
Carpe Diem./ Poimi päivä. (ts. tartu hetkeen)
Fortis est ut mors dilectio, dura sicut infernus aemulatio./ Raju kuin kuolema on rakkaus, julma kuin helvetti on mustasukkaisuus.
Nec tecum possum vivere nec sine te./ En pysty elämään sinun kanssasi enkä ilman sinua.
Nemo saltat sobrius./ Ei kukaan tanssi selvin päin.
Non est ad astra mollis e terris via./ Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo.
Nullum magnum ingeniae sine mixtura dementiae fuit./ Ei koskaan ole ollut surta neroutta ilman että siihen olisi sekoittunut hulluutta.
Misera est magni custodia census./ Suuren omaisuuden vahtiminen on kurjuutta.
Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura./ Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Per aspera ad astra./ Kärsimysten kautta tähtiin.
Pro captu lectoris habent sua fata libelli./ Kirjoilla on kohtalonsa - lukijan mielen mukainen. (ts. lukijan ymmrräyksestä on kiinni se, millaisen kohtalon kirja saa)
Surge, propera, amica mea, columba mea, formosa mea, et veni, iam enim hiems transiit./ Nouse, kiirehdi, rakkaani, kyyhkyseni, kaunottareni, ja tule, sillä talvi on jo mennyt.
Varium et mutabile sember femina./ Oikullinen ja muuttuvinen on nainen. (vrt. Verdin Rigoletto-oopperan ajatus italiaksi 'La donna e mobile')
Verae amicitiae sempiternae sunt./ Todellinen ystävyys on ikuista.
Tämä lupaamani lyhyen latinan kurssi;-) on Arto Kivimäen kirjasta Carpe Diem/ Hauskaa ja hyödllistä latinaa (Karisto, 2008).
Amori finem tempus, non animus, facit./ Rakkauden lopettaa aika, ei järki.
Bonis nocet qui malis parcit./ Joka säästää pahoja, vahingoittaa hyviä.
Carpe Diem./ Poimi päivä. (ts. tartu hetkeen)
Fortis est ut mors dilectio, dura sicut infernus aemulatio./ Raju kuin kuolema on rakkaus, julma kuin helvetti on mustasukkaisuus.
Nec tecum possum vivere nec sine te./ En pysty elämään sinun kanssasi enkä ilman sinua.
Nemo saltat sobrius./ Ei kukaan tanssi selvin päin.
Non est ad astra mollis e terris via./ Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo.
Nullum magnum ingeniae sine mixtura dementiae fuit./ Ei koskaan ole ollut surta neroutta ilman että siihen olisi sekoittunut hulluutta.
Misera est magni custodia census./ Suuren omaisuuden vahtiminen on kurjuutta.
Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura./ Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Per aspera ad astra./ Kärsimysten kautta tähtiin.
Pro captu lectoris habent sua fata libelli./ Kirjoilla on kohtalonsa - lukijan mielen mukainen. (ts. lukijan ymmrräyksestä on kiinni se, millaisen kohtalon kirja saa)
Surge, propera, amica mea, columba mea, formosa mea, et veni, iam enim hiems transiit./ Nouse, kiirehdi, rakkaani, kyyhkyseni, kaunottareni, ja tule, sillä talvi on jo mennyt.
Varium et mutabile sember femina./ Oikullinen ja muuttuvinen on nainen. (vrt. Verdin Rigoletto-oopperan ajatus italiaksi 'La donna e mobile')
Verae amicitiae sempiternae sunt./ Todellinen ystävyys on ikuista.
Tämä lupaamani lyhyen latinan kurssi;-) on Arto Kivimäen kirjasta Carpe Diem/ Hauskaa ja hyödllistä latinaa (Karisto, 2008).
NINA SUOMALAINEN AFRIKASSA
Äänestä eurovaaleissa Ninaa, numero 57: valinta on järjen ja sydämen liitto!
KERRON NINASTA
http://www.ninasuomalainen.fi/
Tehtävissään YK:ssa, Etyj:ssä ja Kirkon Ulkomaanavussa Nina Suomalainen on toiminut ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta. Nyt Suomalainen toimii Helsingin kaupungin valtuutettuna ja tahtoo, että EU:lta tulee järkipäätöksiä, jotka koskettavat ihmisten arkea.
Koulutukseltaan Nina on valtiotieteiden maisteri (politices magister).
Nina harrastaa koiran kanssa puuhastelua, sillä hänellä on 7 -vuotias novascotiannoutaja Tuulí. Nina on eläinrakas ja intohimoinen eläinsuojelija. Nina myös bloggaa, mökkeilee, laulaa jazzia, hoitaa puutarhaa ja laskettelee.
Nina on syntynyt Valkealassa 6.2.1966
Nina Suomalainen on minun ehdokkaani, koska hänen sydäntään lähellä ovat kehitysmaiden asiat. Minua koskettaa aina kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asema. Ilonani on kummityttö, Mary, 7 vee, Ghanasta.
Nina on myös eläinsuojelija, mikä on ehdoton edellytys minun ehdokkaalleni.
Kansan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikompia! Jos tämä on myös sinun sydämenasiasi, äänestä Nina Suomalaista, numero 57, eurovaaleissa!
Tehtävissään YK:ssa, Etyj:ssä ja Kirkon Ulkomaanavussa Nina Suomalainen on toiminut ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta. Nyt Suomalainen toimii Helsingin kaupungin valtuutettuna ja tahtoo, että EU:lta tulee järkipäätöksiä, jotka koskettavat ihmisten arkea.
Koulutukseltaan Nina on valtiotieteiden maisteri (politices magister).
Nina harrastaa koiran kanssa puuhastelua, sillä hänellä on 7 -vuotias novascotiannoutaja Tuulí. Nina on eläinrakas ja intohimoinen eläinsuojelija. Nina myös bloggaa, mökkeilee, laulaa jazzia, hoitaa puutarhaa ja laskettelee.
Nina on syntynyt Valkealassa 6.2.1966
Nina Suomalainen on minun ehdokkaani, koska hänen sydäntään lähellä ovat kehitysmaiden asiat. Minua koskettaa aina kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asema. Ilonani on kummityttö, Mary, 7 vee, Ghanasta.
Nina on myös eläinsuojelija, mikä on ehdoton edellytys minun ehdokkaalleni.
Kansan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikompia! Jos tämä on myös sinun sydämenasiasi, äänestä Nina Suomalaista, numero 57, eurovaaleissa!
MINUN EUROVAALIEHDOKKAANI ON NINA!
KOSKA EN VOI OLLA HEIKOMPIA VASTAAN, OLEN HEIDÄN PUOLESTAAN JA SIKSI ÄÄNESTÄN EUROVAALEISSA NINA SUOMALAISTA, NUMERO 57!
ONKO ESPANJA EUROOPPAA?
Ihan toistuvasti ja koko ikäni olen saanut kuulla Espanjasta eläinrintamalta vain todella masentavia uutisia. Olen alkanut pohtia, miksi Espanjaa ollenkaan huolittiin EU-maiden ryhmän, koska se ei jaa länsimaisia arvoja, joihin kuuluu mm. eläinsuojelu!
Millainen on espanjalainen ihmisrotu, joka saa nautintoa eläinten julkisista rääkkäyksistä ja miten me vain katsomme sivusta! Millainen on kansa, joka saa nautintonsa ja huvinsa heikompien tuskasta ja hitasta tuskallisesta kuolemasta.
Tässä tämän päivän Keskisuomalaisesta poimittua:
"Erikoisia eläinrääkkäysperinteitä
Härkätaistelun ohella Espanjassa kidutetaan ja tapetaan härkiä ja muita eläimiä perinteisten kyläjuhlien, fiestojen, yhteydessä.
Toro de Aguassa härät ajetaan veteen ja kiskotaan kuiville yhä uudestaan, kunnes ne hukkuvat tai uupuvat.
Toro de Fuegossa härän sarviin kiinnitetään palavaa materiaalia. Härkä kärsii usein palovammoista.
Toro de Coriassa osallistujat heittelevät härkää pienillä tikoilla.
Tunnetuin juhla lienee Pamplonan härkäjuoksu, jossa nuoret miehet juoksevat härkiä pakoon kaupungin kaduilla. Juoksu päättyy areenalle, jossa härät seuraavien päivien aikana tapetaan härkätaisteluissa."
Ja oletteko kuulleet, miten käy vinttikoirille, jotka eivät enää juokse omistajilleen rahaa? Nämä varsin nuoret koirat hirtetään hitaasti puun oksalle. Se tehdään niin hitaasti ja koirat ovat niin matalalla, että kenen koira kituu kauemmin, hän on voittaja. Näitä koiria kutsutaan pianonsoittajiksi, koska ne epätoivoissaan tapailevat tassuillaan maata jalkojensa alle saadakseen kiristävän köyden löystymään kurkussaan.
Minä en aio koskaan matkustaa Espanjaan, sillä maa joka saa huvinsa viattomien verestä, ei ole minun maani. Minulle Espanja ei ole edes Eurooppaa.
"Ken viattomain verta vuodattaa, hän itse siihen hukkua saa."
Millainen on espanjalainen ihmisrotu, joka saa nautintoa eläinten julkisista rääkkäyksistä ja miten me vain katsomme sivusta! Millainen on kansa, joka saa nautintonsa ja huvinsa heikompien tuskasta ja hitasta tuskallisesta kuolemasta.
Tässä tämän päivän Keskisuomalaisesta poimittua:
"Erikoisia eläinrääkkäysperinteitä
Härkätaistelun ohella Espanjassa kidutetaan ja tapetaan härkiä ja muita eläimiä perinteisten kyläjuhlien, fiestojen, yhteydessä.
Toro de Aguassa härät ajetaan veteen ja kiskotaan kuiville yhä uudestaan, kunnes ne hukkuvat tai uupuvat.
Toro de Fuegossa härän sarviin kiinnitetään palavaa materiaalia. Härkä kärsii usein palovammoista.
Toro de Coriassa osallistujat heittelevät härkää pienillä tikoilla.
Tunnetuin juhla lienee Pamplonan härkäjuoksu, jossa nuoret miehet juoksevat härkiä pakoon kaupungin kaduilla. Juoksu päättyy areenalle, jossa härät seuraavien päivien aikana tapetaan härkätaisteluissa."
Ja oletteko kuulleet, miten käy vinttikoirille, jotka eivät enää juokse omistajilleen rahaa? Nämä varsin nuoret koirat hirtetään hitaasti puun oksalle. Se tehdään niin hitaasti ja koirat ovat niin matalalla, että kenen koira kituu kauemmin, hän on voittaja. Näitä koiria kutsutaan pianonsoittajiksi, koska ne epätoivoissaan tapailevat tassuillaan maata jalkojensa alle saadakseen kiristävän köyden löystymään kurkussaan.
Minä en aio koskaan matkustaa Espanjaan, sillä maa joka saa huvinsa viattomien verestä, ei ole minun maani. Minulle Espanja ei ole edes Eurooppaa.
"Ken viattomain verta vuodattaa, hän itse siihen hukkua saa."
torstai 4. kesäkuuta 2009
MAMMA MIA: THE WINNER TAKES IT ALL
Omistan tämän kylmän sadepäivän yllätyksen Armaalleni, mutta ilon jakaminenhan vain lisää iloa, joten olkaa hyvät te kaikki lukijani:
Rakas, tässä, ole hyvä: Kreikka, meri, aurinko, tuuli, tunteita, Meryl Streep ja hieno Abba biisi!
LÄHEISYYTESI
Läheisyytesi. Ihmisen lämpö. Kosketuksesi. Voima joka oli väkevämpi minua. Väkevämpi hyvyyttä, kunniaa, ihmisten maailmaa. Oma voimattomuuteni sai minut nyyhkäisemään. Läheisytesi sai minut kouraisevasti nyyhkäisemään. Miten olisin voinut luopua sinusta. Kun kohtasimme, kun olimme kahden, kaikki oli taas niin yksinkertaista. Kaikki oli hyvin.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
LOPULTA KUN HÄN VERTASI...
Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin, haalea kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
KUUMA TULI LÄIKÄHTI...
Kuuma tuli läikähti taas sydämeeni ja unohdin kaiken muun pidellessäni häntä sylissäni ja hän oli kuin vaahtoa ja ruusuja sylissäni ja hänen ihmeelliset silmänsä olivat minulle portti paratiisin riemuun.
- Mika Walatari -
- Mika Walatari -
UNEKSIN HÄNESTÄ AIVAN HILJAA...
Uneksin hänestä aivan hiljaa, - viinissä on kirpeä mullan ja auringon maku, - saksofonin ääni liukuu varjoihin. Hän on juuri se tyyppi, josta jokainen mies kerran uneksii, jonka kylmyys on tulta ja kuolemaa, jonka saavuttamattomuus voi viedä maailman loppuun.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
NÄIN ON HYVÄ, KUN...
Näin on hyvä, kun olemme sylityksin, kun vavahtavana hetkenä ahmaisen omaan suuhuni hänen hehkuvan henkäisynsä nyyhkäisyn kaltaisena.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
KUUSITOISTAVUOTIAS
On tylsää ja ikävää.
On maanantai.
Kauniit sukkani repeytyivät
eilen tanssiaisissa.
Silmiäni painaa kolmiöinen unettomuus.
Sunnuntai on rukouspäivä.
Jotkut hymyilevät autuaasti,
sillä he ovat uskovaisia.
Mutta minä odotan kärsimättömästi jotakin,
sillä mustalaisnainen puhui syyskesän öistä.
En tahdo ajatella alakuloisuutta,
olen rakastunut!
Poika, jolla on leveälahkeiset housut, samettihousut
ja, joka kiroaa liian usein,
hän se on!
- Kuusitoistavuotias -
On maanantai.
Kauniit sukkani repeytyivät
eilen tanssiaisissa.
Silmiäni painaa kolmiöinen unettomuus.
Sunnuntai on rukouspäivä.
Jotkut hymyilevät autuaasti,
sillä he ovat uskovaisia.
Mutta minä odotan kärsimättömästi jotakin,
sillä mustalaisnainen puhui syyskesän öistä.
En tahdo ajatella alakuloisuutta,
olen rakastunut!
Poika, jolla on leveälahkeiset housut, samettihousut
ja, joka kiroaa liian usein,
hän se on!
- Kuusitoistavuotias -
Sininen yö
Himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,
kun kaikki minussa huutaa,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt:
Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa,
kameelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten,
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku,
ja minä tiedän, että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä,
ja että minua odottaa aurinko ja meri
siellä, missä en ole,
aina siellä, missä en ole.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003)
kuva Tuure
VARJOMADONNA
”Vain tämä on selvää: runoutta ei saa tuhlata savukkeensytyttimiin; siitä on tehtävä puukko.”
Vahvan pohjoisen runoilijan Heli Slungan Varjomadonna (Minerva, 2009) uusin kokoelma on kuin mora, joka leikkaa päätä, lihaa, sielua mitään, ketään säästämättä. Slungan runoissa soi arktinen soundi: täällä puhutaan näin, täällä tehdään näin, tämä on pohjoisen tapa, sanotaan suoraan ja karkeastikin, kaunistelematta:
”Kunnanlääkäri määrää avioeromasennukseen Viagraa, mutta mistä vanha ja varaton mies saisi uuden vitun. Tapa jolla pohjoisessa hoidetaan asiat, ja toinen, köysi ja kuusi.”
Heli Slungan runot toivat minulle mieleen hippivuodet ja tavan rikkoa kaunistelematta kaikkia mahdollisia normeja, tarpeen kaataa kaikki raja-aidat ja talloa nurmikoita, syöttää apinoita. Mutta myös niiden vuosien solidaarisuuden, jossa huomattiin kylmien asemahuoneiden miehet, tosin Slungan myötätunto kallistuu naisiin, mutta miehillä on heidän roolinsa, sillä miten nainen nyt ilman niitä…:
”Olet pannut lapun luukulle: enää ei tuoretta miehenlihaa, teräviä cumshotteja tarjoilla.
Kaivan ryttyisiä seteleitä taskuistani,
lupaan sammaltaen prinsessan ja puoli valtakuntaa
voi rakas minä pienennän itseni vaikka
avaimenreiän tai neulansilmän kokoiseksi,
sanon mitä haluat kuulla
silitän tukkaa niin kuin äiti,
jaksan imeä tuntikausia kuten tiedät
mutta ei on ei on ei.
EI!
Siteeraat minua ivallisesti sankarittareksi.
En kysy miksi tuolle sievälle blondille
yhä tarjoillaan.
Menen kotiin,
kasvatan hampaat pilluuni.”
Tässä se tuli! Tätä se on! Heli Slunga kertoi, mistä kana pissaa. Naiset ovat naisia ja ehdottomasti subjekteja. Naiset tulevat ja ottavat miehen, naiset tarvitsevat miehen karkeaa painoa ja ihanaa samettiterskaa ja kovaa kalua. Ja sitten joku uros kehtaa laittaa lapun luukulle ja pitää mennä kotiin ja kasvattaa hampaat pilluun. No ei tarvitse kuin tässä erinomaisessa runossa, sillä tuore miehenliha on uusiutuva luonnonvara!
Tästä runosta pidin eniten. Tämä on mun juttu! Siinä on enemmän, paljon enemmän kuin heti huomaakaan. Siinä on ikiaikainen tarina siitä, miten mies kuin mies odottaa palvontaa, palvontaa, palvontaa. Et saa, ellet palvo!
Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että Heli Slungasta on tullut naisten lyyrinen, mutta kova ääni. Slungan nainen nussii, panee, kiroilee, imee, polvistuu, ompelee, juopuu, nauraa, nauttii, himoaa, rakastuu kolmessa sekunnissa, ajattelee Afrikkaa ja ikävöi. Puukko satuttaa, mutta myös hyväilee kuin pehmeät huulet terskan silkillä.
Varjomadonna herättää iättömät hipit, ravistelee nuoria naisia, hiukan pelästyttää miehiä, jotka haluavat naisten puhuvan kuiskaten. Varjomadonna ilahduttaa niin saada kuin antaa myös kantensa puolesta, joka on Suvi Sievilän onnistunut ja hyvin kirjan lyriikkaa tukeva taideteos.
Minä antaisin tämän kirjan riemulla Elämäni Miehelle!
”Vain hullu olisi onneton punainen korkokenkä kaasupolkimella
rakastajia joka ilmansuunnassa sulaa tietä 140 km tunnissa.
Vain hullu olisi onneton kun on kevät ja on itse vielä kaunis,
ja lumen alta paljastuneissa kaupungeissa miehet kaduilla,
puolittainen erektio lahkeessa, lupaus ilosta.”
tiistai 2. kesäkuuta 2009
TEKNISET NEROT JA MIESORJUUS
Minusta naisen elämä on nykyään rankkaa, jos on innostunut tietokoneella tapahtuvista kiinnostavista asioista, mutta aivoista puuttuu täysin tekninen osaaminen. Aamulla varhain kone lähti IT-'pojille', nyt kone tuli, mutta lähtee taas varhain perjantaiaamuna...Saa jonkun lisäosan tms., jonka IT-'pojat' ovat nyt tilanneet...Ehkä minä tarvitsisin lisäaivot...
Minun rauhoittava aamuni: Robert'sin suklaakahvin tippuessa avaan Rakkaan Tietokoneeni, joka sanoo minulle hauskasti 'huomenta' auetessaan. Jo äänestä kuulen, onko kaikki hyvin. Sitten otan ison mukillisen kahvia ja päivän lehden, että Tekninen Linjani saa rauhassa herätä aamupäivän koviin koitoksiin...
Kaikki, ihan kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos: JOKAISELLA EPÄTEKNISELLÄ NAISELLA VOISI OLLA KOTONAAN TARVITTAESSA KÄYTTÖÖN OTETTAVA IT-SUPPORTTI!
No, kerran onnistuin painamaan jotain nappuloita ja kaikki minun elämäni aikana kirjoittamat lehti- ym.jutut katosivat vuorokaudeksi! Tein hidasta kuolemaa. Päämies totesi lakonisesti: Leena, vain SINÄ pystyt tähän suoritukseen. Eräänä synkkänä marraskuun päivänä mikään ei toiminut koneellani (computer) ja yhtäkkiä ainoa ajatus oli hakea vasara. Miksi vasara? Siksi, että sinä päivänä, kun palovaroitin alkoi soimaan ja koira meni pitkin seiniä, enkä saanut sitä vehjettä millään irti katosta ja hain vasaran, niin johan tokeentui! Vasara toimii muaallakin kuin brittidekkareissa;-)
Naiset ovat olleet alistetussa asemassa tuhansia vuosia, eikö nyt olisi takaisinmaksun aika! Eikä me 'tietokoneaddiktit' edes vaadittaisi täyttä miesorjuutta, sillä kohde olisivat ainoastaan TEKNISET NEROT!
EI täysissä ruumiin ja sielun voimissa
Leena Lumi
Minun rauhoittava aamuni: Robert'sin suklaakahvin tippuessa avaan Rakkaan Tietokoneeni, joka sanoo minulle hauskasti 'huomenta' auetessaan. Jo äänestä kuulen, onko kaikki hyvin. Sitten otan ison mukillisen kahvia ja päivän lehden, että Tekninen Linjani saa rauhassa herätä aamupäivän koviin koitoksiin...
Kaikki, ihan kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos: JOKAISELLA EPÄTEKNISELLÄ NAISELLA VOISI OLLA KOTONAAN TARVITTAESSA KÄYTTÖÖN OTETTAVA IT-SUPPORTTI!
No, kerran onnistuin painamaan jotain nappuloita ja kaikki minun elämäni aikana kirjoittamat lehti- ym.jutut katosivat vuorokaudeksi! Tein hidasta kuolemaa. Päämies totesi lakonisesti: Leena, vain SINÄ pystyt tähän suoritukseen. Eräänä synkkänä marraskuun päivänä mikään ei toiminut koneellani (computer) ja yhtäkkiä ainoa ajatus oli hakea vasara. Miksi vasara? Siksi, että sinä päivänä, kun palovaroitin alkoi soimaan ja koira meni pitkin seiniä, enkä saanut sitä vehjettä millään irti katosta ja hain vasaran, niin johan tokeentui! Vasara toimii muaallakin kuin brittidekkareissa;-)
Naiset ovat olleet alistetussa asemassa tuhansia vuosia, eikö nyt olisi takaisinmaksun aika! Eikä me 'tietokoneaddiktit' edes vaadittaisi täyttä miesorjuutta, sillä kohde olisivat ainoastaan TEKNISET NEROT!
EI täysissä ruumiin ja sielun voimissa
Leena Lumi
maanantai 1. kesäkuuta 2009
DIFFICILE EST LONGUM SUBITO DESINERE AMOREM
Nyt olen niin kuin hukassa...eksynyt...Minun 'life line' teihin kaikkiin ihaniin lukijoihini katkeaa, sillä kone lähtee huoltoon ja saamaan lisää levytilaa ja isontamaan muistiaan tms. teknistä...
Olo tuntuu sellaiselta kuin kaulaani nyherrettäisiin poikki tylsällä puukolla. Siis on addikti, on. Myönnän ja katson kirkkaaasti silmiin teitä kaikkia.
Olen kuitenkin selviytyjätyyppiä loppupeleissä, vaikka välillä kaikki tuntuu täydeltä kaaokselta, sillä ympärilläni kulkee kehä, jossa tapahtuu liikaa, vaikka en pikkusormeani liikauta ja vain istun täällä saarellani. Jos pysytte peesissä erosta huolimatta, tulette vähitellen kuulemaan, mitä on tapahtumarikas elämä...
En ole koskaan lukenut latinaa, mutta nyt edessäni on Arto Kivimäen Carpe Diem (Karisto, 2008) ja tämä on sitten kiinnostava kirja. Siinä kuvassa jossa laiskottelen (muka!) lukee lause Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepeltura. Ja se tarkoittaa: Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta. Olen täysin tätä mieltä!
Aloin nyt etsiä tulevaa eroamme varten, siis eroamme, sillä enhän voi tietää, miten kauan ne keksivät pitää osaa minun ruumistani siellä huollossa, ne IT-pojat, siis aloin etsiä sopivaa lausetta tähän eron hetkeen, mutta koska aikaa ei ole lukea koko kirjaa nyt (teen tämän teille tutuksi vähitellen), valitsen: Difficile est longum subito desinere amorem. Ja se on: Vaikeaa on päästä äkkiä irti pitkäaikaisesta rakkaudesta. No, nyt joku kyyninen sielu hymähtää sanalle pitkäaikainen, sillä aloitinhan blogini vasta tämän vuoden Ystävänpäivänä, mutta käsitteet ovat, miltä tuntuu.
Varmuudeksi lausun vielä: Dira necessitas! Julma välttämättömyys!
Ei hyvästi, vaan näkemiin - hellyydellä
teidän Leena Lumi
Olo tuntuu sellaiselta kuin kaulaani nyherrettäisiin poikki tylsällä puukolla. Siis on addikti, on. Myönnän ja katson kirkkaaasti silmiin teitä kaikkia.
Olen kuitenkin selviytyjätyyppiä loppupeleissä, vaikka välillä kaikki tuntuu täydeltä kaaokselta, sillä ympärilläni kulkee kehä, jossa tapahtuu liikaa, vaikka en pikkusormeani liikauta ja vain istun täällä saarellani. Jos pysytte peesissä erosta huolimatta, tulette vähitellen kuulemaan, mitä on tapahtumarikas elämä...
En ole koskaan lukenut latinaa, mutta nyt edessäni on Arto Kivimäen Carpe Diem (Karisto, 2008) ja tämä on sitten kiinnostava kirja. Siinä kuvassa jossa laiskottelen (muka!) lukee lause Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepeltura. Ja se tarkoittaa: Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta. Olen täysin tätä mieltä!
Aloin nyt etsiä tulevaa eroamme varten, siis eroamme, sillä enhän voi tietää, miten kauan ne keksivät pitää osaa minun ruumistani siellä huollossa, ne IT-pojat, siis aloin etsiä sopivaa lausetta tähän eron hetkeen, mutta koska aikaa ei ole lukea koko kirjaa nyt (teen tämän teille tutuksi vähitellen), valitsen: Difficile est longum subito desinere amorem. Ja se on: Vaikeaa on päästä äkkiä irti pitkäaikaisesta rakkaudesta. No, nyt joku kyyninen sielu hymähtää sanalle pitkäaikainen, sillä aloitinhan blogini vasta tämän vuoden Ystävänpäivänä, mutta käsitteet ovat, miltä tuntuu.
Varmuudeksi lausun vielä: Dira necessitas! Julma välttämättömyys!
Ei hyvästi, vaan näkemiin - hellyydellä
teidän Leena Lumi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)