Väärin!: Kiinnostus on kova, mutta menee päähän yhtä vähän kuin aikanaan lukion matikat. Olen matemaattisesti ja teknisesti täysin lahjaton, mutta osaani tyytynyt. Mitä nyt välillä suututtaa..., mutta silloin saapuukin joku Nero jo paikalle;-)
Täällä myös matemaattisesti täysin lahjaton ihminen! Tekniikkakin on pelottavaa, sen kimppuun pitää uskaltaa käydä. Ja kun uskaltaa ja sattuu vielä onnistumaankin,niin sepäs se vasta tyydytystä tuottaakin!
Sinä et pelästy,että kaikki tekstit ja kuvat katoavat. Pohjoisen naiset ovat rohkeita.Länsrannikolla ollaan ylpeitä, mutta pelätään että meri vie kaiken, kaiken.
Ja minä haluan sukunimeksi Lumi! Päämies sanoi, että sitten taivutus menee niin, että kun minä tulen, sanotaan: Nyt tuli Lunta tupaan!;-) Pelottelee!
Minä olen varsin arktinen nainen ja pidän mm. Polar -juuston mainoksista..., enkä pidä kovasta helteestä, vaikka onkin sielussani Afrikka, mutta siellä varmaan sitten meren rannalla.
Toiseen: Täysin samaa mieltä! Minä menen ihan lukkoon, kun mulle hermostutaan, kun en ymmärrä. Opin vain äärimmäisellä myötäsukaisuudella ja siihen riittää vain harvan kärsivällisyys. Minulle sattui lukioon matikan opettaja, jonka olisi pitänyt ryhtyä tutkijaksi. Hän teki semmoisen matikka lukon päähäni, ettei ikinä aukea.
Matikkalukko... (me pohjoisen naisethan ei pelätä, ei pakkasta eikä matematiikkaa)
Minun matematiikanopettajani sanoi parhaan ystäväni sisarelle, että naispuoliset eivät voi opiskella eikä osata matematiikkaa - varsinaista kannustusta. Emme ymmärtäneet pyytää perusteluja, eikä se siihen aikaan ollut koulumaailmassa tapanakaan.
Arvatkaapa vaan, lähdinkö opiskelemaan matematiikkaa. Niin lähti ystäväni sisarkin.
Anonyymi, tämä oli hienoa kuulla, että uskaltauduit matematiikkaan.
Luin ihan pari päivää sitten jostain lehtijutusta haastattelua, jossa tyttö pyörytili ja voi pahoin aina ennen matikan tuntia, mutta siitäkin huolimatta kuin uhmalla, hän päätti kirjoittaa lyheyen matikan ja selvisi siitä. Se oli hänelle iso voitto.
Minulle se ei olisi tullut kyseeseen...Olen oppinut 4-vuotiaana lukemaan ja kirjaimet ja niistä muodostuvt sanat ovat siitä alkaen olleet kaikkeni. Mutta menin ihan lukkoon, kun näin matikan kirjan, jossa matemaattinen tehtävä esitettiin kirjaimin. Algebra melkein tappoi minut ja olin myös lukiossa matikan opettajani ilkeilyn kohde, mutta äidinkielen opettajan tähtioppilas.
Kaikista ei vain ole siihen ja varmaan kiinnostskin jotain ratkaisee, sillä jos kaikki kiinnostus on lukea yhden kylän kirjasta muutamassa vuodessa läpi, ei siitä matikalle enää riittänyt. Ihailen matemaattisia ihmisiä suurella hämmästyksellä;-)
Kiinnostuksesta se on kiinni,
VastaaPoistamummutkin voivat oppia.
Väärin!: Kiinnostus on kova, mutta menee päähän yhtä vähän kuin aikanaan lukion matikat. Olen matemaattisesti ja teknisesti täysin lahjaton, mutta osaani tyytynyt. Mitä nyt välillä suututtaa..., mutta silloin saapuukin joku Nero jo paikalle;-)
VastaaPoistaTäällä myös matemaattisesti täysin lahjaton ihminen! Tekniikkakin on pelottavaa, sen kimppuun pitää uskaltaa käydä. Ja kun uskaltaa ja sattuu vielä onnistumaankin,niin sepäs se vasta tyydytystä tuottaakin!
VastaaPoistaSinä et pelästy,että kaikki tekstit ja kuvat katoavat. Pohjoisen naiset ovat rohkeita.Länsrannikolla ollaan ylpeitä, mutta pelätään että meri vie kaiken, kaiken.
VastaaPoistaMe pohjoisen naiset ei pelätä edes pakkasta, vaikka se tappaa kaiken elävän! ;O
VastaaPoistaPari kertaa olen oikeasti paniikissa ollut kun koko blogi katosi hetkeksi, ei löytynyt edes googlettamalla. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa.
Ja minä haluan sukunimeksi Lumi! Päämies sanoi, että sitten taivutus menee niin, että kun minä tulen, sanotaan: Nyt tuli Lunta tupaan!;-) Pelottelee!
VastaaPoistaMinä olen varsin arktinen nainen ja pidän mm. Polar -juuston mainoksista..., enkä pidä kovasta helteestä, vaikka onkin sielussani Afrikka, mutta siellä varmaan sitten meren rannalla.
Ja minä täysin epämusikaallinen, silti laulan :)
VastaaPoistaMaailma on täynnä huonoja opettajia.
Hannele, ensimmäiseen: Niin minäkin!
VastaaPoistaToiseen: Täysin samaa mieltä! Minä menen ihan lukkoon, kun mulle hermostutaan, kun en ymmärrä. Opin vain äärimmäisellä myötäsukaisuudella ja siihen riittää vain harvan kärsivällisyys. Minulle sattui lukioon matikan opettaja, jonka olisi pitänyt ryhtyä tutkijaksi. Hän teki semmoisen matikka lukon päähäni, ettei ikinä aukea.
Matikkalukko... (me pohjoisen naisethan ei pelätä, ei pakkasta eikä matematiikkaa)
VastaaPoistaMinun matematiikanopettajani sanoi parhaan ystäväni sisarelle, että naispuoliset eivät voi opiskella eikä osata matematiikkaa - varsinaista kannustusta. Emme ymmärtäneet pyytää perusteluja, eikä se siihen aikaan ollut koulumaailmassa tapanakaan.
Arvatkaapa vaan, lähdinkö opiskelemaan matematiikkaa. Niin lähti ystäväni sisarkin.
Anonyymi, tämä oli hienoa kuulla, että uskaltauduit matematiikkaan.
VastaaPoistaLuin ihan pari päivää sitten jostain lehtijutusta haastattelua, jossa tyttö pyörytili ja voi pahoin aina ennen matikan tuntia, mutta siitäkin huolimatta kuin uhmalla, hän päätti kirjoittaa lyheyen matikan ja selvisi siitä. Se oli hänelle iso voitto.
Minulle se ei olisi tullut kyseeseen...Olen oppinut 4-vuotiaana lukemaan ja kirjaimet ja niistä muodostuvt sanat ovat siitä alkaen olleet kaikkeni. Mutta menin ihan lukkoon, kun näin matikan kirjan, jossa matemaattinen tehtävä esitettiin kirjaimin. Algebra melkein tappoi minut ja olin myös lukiossa matikan opettajani ilkeilyn kohde, mutta äidinkielen opettajan tähtioppilas.
Kaikista ei vain ole siihen ja varmaan kiinnostskin jotain ratkaisee, sillä jos kaikki kiinnostus on lukea yhden kylän kirjasta muutamassa vuodessa läpi, ei siitä matikalle enää riittänyt. Ihailen matemaattisia ihmisiä suurella hämmästyksellä;-)