INGRID/ INGRID BERGMANIN ELÄMÄ

Charlotte Chandlerin Ingrid/ Ingrid Bergmanin elämä (WSOY, 2009) on äärettömän monitasoinen kirja, jossa ollaan kuin koko ajan rupattelemassa kahvipöydässä Ingridin kanssa, mutta seurustelun ohella saadaan täydellistä kronologista tietoa tämän maailman luonnollisimmaksi näyttelijäksi sanotun naisen elämästä. Ingrid ei ollut vaitelias nainen, vaan puhelias, vilkas ja kujeilunhaluinen. Hän oli luonnonkaunis ja esiintyi mielellään ilman meikkiä. Ingrid tunsi olonsa mukavaksi vain näytellessään, sillä hän sanoi: ”Tunnen olevani enemmän oma itseni, kun olen joku toinen.”

Ingrid Bergmanin elokuvat olivat niin suosittuja ja hän sai mm. kolme Oscaria, joten kirjan hänestä kertomat asiat ovat suurimmalle osalle tuttuja, mutta kirjassa kertojina toimivat hänen kuuluisat ohjaajansa, entiset aviomiehensä sekä mm, tyttärensä Isabella Rosselini. Chandlerin kirjan täydellinen yllätys ovat jokaisesta Bergmanin elokuvasta tehdyt referaatit. Jokaisesta! Tämä tekee teoksesta elokuvahullun toiveunen.

Kirjan johdannossa törmäsin yllättäen juuri siihen elokuvaan, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen Ingridin filmeistä: Kaasuvaloon (Gaslight). Siinä Ingridin vastanäyttelijänä oli Charles Boyer, jonka kanssa hän työskenteli vain kolme kertaa huolimatta siitä, että he pitivät kovasti toisistaan ja olivat yhteydessä elämänsä loppuun asti. Elokuvan ohjasi Geroge Cukor ja hän on yksi kirjassa usein siteerattu ohjaaja. Toinen on Alfred Hitchcock, jolle Ingrid oli mieluisin ohjattava.

Hitchiä ja Ingridiä yhdisti rakkaus kujeisiin, toistensa arvostaminen ja intohimo hyvään ruokaan ja herkkuihin yleensä. Ingridillä oli aika-ajoin työtä pitääkseen painonsa kurissa, mutta siitä huolimatta koko kuvausryhmä tiesi tähdellä olevan kuvauspaikalla aina mukana piilossa murokeksipakettinsa. Ja oli päiviä, jolloin Ingrid halusi syödä neljä jäätelöannosta, mutta kehtasi tilata yhdessä paikassa vain kaksi, joten oli vaihdettava uuteen kahvilaan.

Chandlerin kirja on täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka liittyvät tähden yksityiselämään tai jonkun elokuvan tekoon. Esimerkiksi Hitchcockin ohjauksessa tehty Kauriin merkeissä (Under Capricorn, 1949) sisälsi niin vaikeasti toteutettavan kohtauksen, että Hitch itse sanoi: "Jos Under Capricornin kuvaamisesta olisi tehty elokuva, arvelen, että siitä olisi tullut paljon menestyksekkäämpi kuin itse Under Capricornista.”

Mutta mistä kaikki muistavat Ingrid Bergmanin? Mistä hän tuli kuuluisaksi?:

Huhtikuussa 1942 Ingridille ilmoitettiin Selznickin järjestäneen, että hän on mukana Warner Brothersin Casablancassa. Ingrid ei ollut hyvillään.

”En ollut kovinkaan lahjakas valitsemaan itselleni parhaat tai menestyvimmät elokuvat. Elokuva, jota en missään nimessä olisi valinnut, oli Casablanca, ja kuitenkin se on filmeistäni rakastetuin ja muistetuin.”

Ingrid Bergmanin elämä on helppo nähdä lohkoina, joita määrittävät maat ja miehet. Ensin oli Ingrid ja Ruotsi ja ruotsalainen aviomies. Sitten Ingrid ja Hollywood, jonne lääkärimies häntä seuraa. Ja näinhän se olisi sitten jatkunut ellei Ingrid olisi eräänä iltapäivänä mennyt miehensä kanssa katsomaan erästä italialaista elokuvaa.

”Poistuin elokuvateatterista toisena ihmisenä kuin se, jona olin sinne mennyt. En halunnut elokuvan päättyvän. Halusin mennä siihen sisään.

Kun elokuva päättyi, katsoin uudestaan tekijäluetteloa. Yksi nimi nousi muiden yläpuolelle: Roberto Rosselini, elokuvan ohjaaja, Hän oli myös tehnyt käsikirjoituksen ja tuottanut filmin. Hän oli nero.”

Ja sitten seuraa Ingrid ja Italia ja avioliitto Roberto Rosselinin kanssa. Rakastumisestaan Ingrid sai maksaa korkean hinnan, sillä etenkin entinen kotimaa Ruotsi, mutta vielä kovemmin Yhdysvallat tuomitsi naisen, joka jättää miehensä ja pienen tyttärensä intohimon takia. Vuosia Ingrid sai herjauskirjeitä, joissa uhattiin tappaa sekä hänet että hänen pieni poikansa, jonka hän oli saanut Roberton kanssa. Hänet uhattiin myös polttaa noitana roviolla!

Mutta Italia joka palvoi Rosselinia otti Ingridin vastaan kuin maanpäälle laskeutuneen Neitsyt Marian. Ohjaaja Feredico Fellini kertoo: ”Sitä yritti olla tuijottamatta Ingridiä, mutta hänen uskomatonta ihoaan ei voinut olla huomaamatta. Hänellä ei ollut lainkaan ihohuokosia.” Vain Rosselinin filmien entinen päätähti ja seitsemän vuoden seuralainen, temperamenttinen Anna Magnani oli vähemmän innoissaan ja näytti mielipiteensä Rosselinille kumoten ravintolassa ison spaghettiannoksen Roberton päälle!

Charlotte Chandler tuntuu tunteneen monet näyttelijät ja ohjaajat hyvinkin henkilökohtaisesti, sillä hän saa paljon ensimmäisen käden tietoa ja tapaa haastateltaviaan usein. Yksi on Ingridin tytär Isabella Rosselini, jolta ovat myös useimmat kirjan mustavalkokuvat, jotka ovat hyvin viehättäviä sisältäen sekä perhekuvia että kuvia kuuluisista filmeistä. Kirjan lopussa on vielä täydellinen filmografia sekä nimihakemisto.

Meille suomalaisille on varmasti muistissa hyvin Ingmar Bergmanin ohjaus Syyssonaatti (Hössonaten, 1978), jossa pääosissa olivat Liv Ullman ja Ingrid Bergman. Liv oli esiintynyt jo Kahdessatoista Ingmarin elokuvassa ja heillä oli ainutlaatuinen ammatillinen ja henkilökohtainen suhde. Ingrid näytteli Syyssomaatissa maailmankuulua konserttipianistia Charlottea, joka saapuu monien vuosien kuluttua vierailulle tyttärensä Evan (Liv Ullman) luo. Tapaaminen on hyvin pingoittunut, siinä on pitkä monologi Evalta, jossa syytetään kaikesta äitiä ja loppu ei ole onnelllinen. Ingridin ja Igmarin kemiat menivät niin ristiin, että Liv kertoo ensimmäisen kuvauspäivän iltana Ingmarin itkeneen, että 'tätä työtä hän ei saa vietyä loppuun'. Kuuluisaa ohjaajaa ärsytti suunnattomasti Ingridin tapa koko ajan kysellä, ehdottaa muutoksia kohtauksiin ja kyseenalaistaa kaikki. No, filmi saatiin synnytettyä ja naistähdet, Liv ja Ingrid löysivät toisissaan ymmärtäjät.

Viimeinen valokuva kirjassa on television minisarjasta A Woman Called Golda (1982), josta tuli Ingridin joutsenlaulurooli. Hänellä oli laajalle levinnyt syöpä, mutta hän oli päättänyt saada roolin vietyä läpi kunnialla ja valittamatta. Roolissa Ingrid ei käyttänyt ollenkaan meikkiä, vaan ainoastaan harmaata peruukkia. Ingrid oli päättänyt tuoda esille Goldan sisimmät tunnot ja jättää ulkoisen jäljittelyn vähemmälle. Ingrid kuoli Lontoon kodissaan neljä kuukautta Golda Meiristä kertovan sarjan kuvausten päätyttyä 67 –vuotissyntymäpäivänsä iltana.

Kirja on rehellinen kuvaus naisesta, äidistä, näyttelijästä, joka halusi olla vahingoittamatta muita, tarjota ja järjestää iloa läheisilleen, mutta myös kertomus naisesta, joka oli ylpeä, vahva, tinkimätön ja tiesi työssään mitä halusi. Lopun lähestyessä hänestä tuli myös nainen, jolla ei ollut aikaa olla vain ihmisten mieliksi. Romantikoille kirja tarjoaa rakkaustarinan vailla vertaa, kun Ingrid lähettää Italiaan täysin hänelle tuntemattomalle Roberto Rosselinille kirjeen ja osaa italiaa vain kaksi sanaa: ”Ti amo.” Rakastan sinua.