Kerron sinulle rakkaudesta (Minerva, 2008) on parasta Sinikka Svärdiä, mitä olen lukenut. Nyt tuntuu kuin hän olisi elänyt Suuressa Murroksessa ja silloinhan syntyvät myös parhaat 'jutut'. Kirjan kansi on järisyttävän herkkä, kaunis Sinikka Hautamäen akvarelli. Koko kirjan muukin kuvitus soittaa samaa romanttisen sivelen sävelmää. Ja runot!
Ilo sinusta korvaa kaiken menneen surun.
hellyytesi herättää minut uudestaan eloon,
taikoo unelmat esiin, ostaa kalliilla hinnalla
halvimmatkin haaveet.
Ilo sinusta on todellisempaa kuin kipu,
joka alati kalvaa,
kuin tuska, joka on asettunut taloksi.
Kun ilta hämärtyy sytytän lyhdyn
ja kuljen pimeässä puutarhassa paljain jaloin
silkkisateen kastelemalla nurmella
etsien askeltesi jälkiä.
Huhuilen esiin niiden hiljaista laulua
äänettömyyden ääristä.
Samassa seisot edessäni kalpeana kuin aave,
silmät suurina säikähdyksestä,
yhtäkkiä ymmärtäneenä
kaiken tämän aran kauneuden.
Sen miten helposti tämä voidaan särkeä
ja ottaa meiltä pois
ennen kuin ehdimme edes
nähdä untamme loppuun.
Kun otat minut syliisi
tuuditat
tyynnytät
puhallat pahan pois.
Kun huulesi hapuilevat minua
kuin hädissään
ja kätesi ottavat haltuunsa
sen minkä ne jo tietävät
omakseen.
Kun koko huone keinahtelee
silmittömästä halusta,
tiedän mitä tämä on.
Rakkautta riidan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti