Saran kirjoituskutsu ja blogisavuja kaivataan!

Tiedän ja arvaan bloggaajien joukossa olevan monia, joilla sanan säilä on hallussa ja vaikka ei niin olisikaan, niin tarttukaa ihmeessä Saran kirjoituskutsuun suomalaisten tyttökirjojen kokemuksista. Aika päättyy 28.2. Tämä tiedote löytyy myös oikeasta palkistani.

Blogisavuja kaipaa Regina McBriden kirja Ennen sarastusta, joka oli minulle ikimuoistoinen lukukokemus. Kaikkea tässä kirjassa vahvisti vielä se, että olen saanut viettää kaksi viikkoa juuri kirjan tapahtumapaikassa, Galwayssa. Suosittelen samalla kiinnostavaa matkakohdetta Atlantin valtameren rannalla ja siitä tekee helposti päivänmatkan junalla tai omalla autolla Dubliniin tai voi lähteä vaeltamaan Connemaran nummille, missä ponit...

Jos taiteet ja kuvanveisto kiinnostavat, lue Anne Delbéen kirja Camille Claudel - Kuvanveistäjän elämä. Kirja kertoo lahjakkaan Camillen elämästä suuren Rodinin rakastajana ja oppilaana, sekä lopulta kuvanveistäjänä, joka uhkasi mestarinsa lahjakkuutta. Lue jos haluat tietää, miksi maailmassa on niin paljon enemmän suurmiehiä kuin suurnaisia! Olen asettanut Camillen niin, että aina kun saavun kirjastooni, näen ensin hänen katseensa...

Laadukasta lukuromaania etsivälle suosittelen Richard Masonin kirjaa Muistojen huoneet. Tarina on äidin ja aikuisen tyttären, mutta myös kertomus äidin hapertuvasta muistista sekä vahvan tyttären oman tien etsinnästä. Viimeksi kirjasta on kirjoittanut Erja Hän luki kirjan minun suosituksestani ja minä taas luin tämän Erjan tekstin innoittamana:

Minulle Michael Cunninghamin Koti maailman laidalla oli kuin olisin tullut kotiin. Nyt tämä 'koti' on matkalla luokseni ihan omaksi kirjaksi.

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

”Älkää tehkö tätä hänelle! Hei! Älkää tehkö tätä hänelle!”

Hetken ajan hän tuntee läsnäoloni. Hetken verran olen tuulenhenkäys hänen selkäänsä vasten, kutina päänahassa, jotain mikä on nousta ajatuksiin. Äiti. Suojelusenkeli. Haamu.

Kaikki alkoi liikuntapäivän vahvasta, lämpimästä tuulesta.

Rosamund Luptonin uusin teos Mitä jäljelle jää (Afterwards, Gummerus 2013, suomennos Tero Valkonen) teki minulle lukijana aivan saman kuin hänen varhempi kirjansa Sisar: Olin niin lukukoukussa, että olisin vain lukenut ja lukenut. Yritin ottaa etäisyyttä, tavoitella viileyttä, sillä joku salainen sisälläni sanoo, että olen näin tunnelatautunutta tekstiä lukiessani vieraalla maalla juurissani liikaa, aivan liikaa tuonpuoleisuutta, mutta en voi itselleni mitään. Puolustaudun tiedolla, että Rosamund Lupton todellakin osaa kirjoittaa. Kaikki on kohdillaan. Virkerakenteet ovat täydellisiä, kirjan rakenne pysyy kasassa ja kuin myötää lukijaa jatkamaan aloitettua kiihkeää matkaa, yllätys seuraa toista ja hengitys melkein pysähtyy, sillä aika-ajoin lukijasta tulee kirjan Grace, äiti, joka on koulupalon jälkeen koomassa, mutta seuraa kaikkea kaikkialla ruumiistairtaantuneena. Samoin tekee onnettomuudessa mukana ollut tytär Jenny. Grace onnistuu tarkkailemaan miehensä sisarta Sarahia, poliisia, kuin myös miestään, kuuluisaa toimittajaa, vaeltamassa sairaalassa tehohoitohuoneesta toiseen, tyttärensä luota vaimonsa viereen:

Ennen tätä olet aina ollut niin onnellinen, helpolla ja miehekkäällä tavalla, joskus jopa raivostuttavan hyväntuulinen. ”Kaikki hyvin, ota ihan rauhallisesti!” tulee vielä hautakiveesi, olen tuhahdellut. Mutta tyytyväisyys, jota tunnet itseäsi ja maailmaa kohtaan on kyllä vetoavaa, sinä katsot luottavaisesti ulos etkä ahdistuneesti sisään.

Olet kärsinyt kamalia asioita jo tätä ennen, vaikkeivät arpesi näykään. ”Minulla oli Sarah, joten selvisin”, sanoit kun tunsimme toisemme paremmin. ”Inhimillinen versio Sveitsin armeijan linkkuveitsestä.”

Kaikki alkoi koulun liikuntapäivän tulipalosta, joka varsin pian todetaan tahallaan sytytetyksi. Syyllistä ja mahdollisia motiiveja etsittäessä Lupton jälleen liikkuu trillerin ja lukuromaanin kentällä niin taitavasti, että lukija kokee syviä tunteita, mutta myös saa pelätä tosissaan. Tunnevoimassaan tyylikeino on jo melkein Luptonin tavaramerkki, sillä vastaavaa en muista kuin kirjasta Alice Seboldin teoksesta Oma taivas. Lupton kastaa kynänsä vaistomusteeseen, sillä tätä jälkeä on vaarallista kirjoittaa vajoamatta imelyyteen. Jos olisin kyynikko, kokisin Mitä jäljelle jää heikoimmillaan siirappisena, mutta onnekseni en ole. Koen Luptonin heikoimmillaan hyvin suloisena ja herkkänä, mutta vahvimmillaan kirjoittajana, joka nostaa lukijansa koskettamaan taivaan tähtiä.

Tunnen itseni tirkistelijäksi. Olen myös viihtynyt, vaikka kirjassa on niin paljon kärsimystä ja myös vihaa. Toisaalta on läpikuultavaa rakkautta, sillä Grace ja Jenny kohtaavat toisensa henkinä, vain heidän ruumiinsa lepäävät sairaalan tehohoito-osastolla. Gracen peräänantamattomuus on silta näkymättömästä näkyvään, epäuskottavasta todellisuuteen. Jossain vaanii tuhopolttaja, joka ei ole saanut vietyä pahaa tahtoaan viimeiseen iskuun asti. Toisaalla vartioi äidin henki, joka ei salli tehdä hänen lapselleen enää pahaa.

Luptonin meriitiksi voidaan vielä todeta, että henkilömäärä pysyy kasassa ja takuulla kukaan ei aavista syyllistä, vaan kirjailija tarjoaa hänet vasta viimeisillä sivuilla. Tästä kirjasta olisi niin monella jännityskirjailijalla oppimista…

Sisaren kansi oli minusta ylimaallisen kaunis. Mitä jäljelle jää  kansi ei aukene täyteen huippuunsa ennen kuin suurennat kuvan ja katsot sitten. Tuonpuoleinen haluaa suojata itsensä ja kaikki eivät tavoita sitä koskaan.  Eivät edes leukoijan tuoksuessa…

Tunnen öisen leukoijan tuoksun ja olen Newnhamin puutarhassa, on myöhäinen kesäilta…olen sinun kanssasi.

Olen ohuen ohut valo, timantinterävä…Tulen uniisi ja puhun sinulle lempeästi, kun ajattelet minua.

Tämä ei ole meidän loppumme.

Taikakivi, taikakivi, anna minulle…

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Irene  Kirjasähkökäyrä  Tuulia/Lukutuulia  Laura  Jenni  Norkku  Katja/Lumiomena ja Annika K.

Saila Routio: Puutarha laatikoissa - viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit

Kasvun ihmeen seuraaminen on palkitsevaa ja siihen ehtii paneutua sitä paremmin, mitä pienempi viljelmä on. Elämän kohtuullistamisen ja kuluttamisen karsiminen liittyvät juuri taimien kasvattamiseen ja kasvien hoitamiseen. Siinä puuhassa on juurevasti kiinni elämän perusasioissa: kärsivällisyydessä vastusten edessä, sinnikkäässä tarpomisessa kohti päämäärää eli elämän säilyttämistä, vaikka tulisi kuivuus tai tulva. Tämä päämäärä vaatii kasvilta joustavuutta, voisi sanoa kekseliäisyyttäkin, mutta koska mikään muu ei ole niin tärkeää, onnistuu taimi lähes aina. Pienimmässäkin siemenessä on elämän ihme. Oman taimen vaaliminen on siksi niin palkitsevaa ja sitä pitäisi saada toteuttaa varhaisesta lapsuudesta elämän viimeisiin päiviin saakka.

Saila Roution kirja Puutarha laatikoissa – viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit (Minerva 2013) noudattaa varmaankin Roution kuuluttamaa kohtuullistamista, kärsivällisyyttä ja sinnikästä tarpomista ja saa myös haluamaan puutarhailun jatkuvan elämän viimeisiin päiviin saakka, mutta jos sanoisin kirjaa minimalismin ylistykseksi, se ei olisi totta. Puutarha laatikoissa tarjoaa muuta kuin perinteistä kasvimaaviljelyä niin monimuotoisesti, että jokaiselle löytyy jotakin. Kohtuuttoman laajojen puutarhojen omistajat löytävät kirjasta pelastuksen, miten kasvattaa ihan vaikka mitä ilman työlästä kasvimaata, johon tunkevat rikkaruohot, etanat ja myyrät.  Kaikkea käytännössä keittiöyrteistä puihin asti voi kasvattaa maasta erillään ja se on Roution kirjan teema. Käytännöllistä ja kauniimpaa kuin kasvimaa, vai mitä sanotte tästä:

Puutarha laatikoissa on kauniskantinen, siinä on todella paljon pieniä kuvia, joissa kuin kädestä pitäen opetetaan erilaisia tapoja viljellä parvekelaatikoissa, rautapadoissa, kasvihuoneissa, parvekelaatikoissa, viljelypedeissä sekä kohopenkeissä. Kirjan pääjaksot Löydä laatikkoviljely, Astiat paikoilleen, Keinot käyttöön, Innostavia ideoita ja Entäpä kasvihuone alkavat kokoavalla ingressillä, jota vastapäätä koko sivun puutarhallinen kuva. Pienten kuvien vastapainona suuret kuvat tasapainottavat ja rauhoittavat kuvituksen yleisilmettä. Kaikki kirjan kuvat ovat Saila Roution taidonnäytettä.

Kasvualustan nostaminen ylös maasta on suorastaan välttämätöntä, jos yrittää viljellä vaikka entistä merenpohjaa tai savipitoista maata. Olen tämän itse rannikolla kokenut karvaimman kautta, mutta ei silloin tullut laatikkoviljely mieleenkään.  Laatikoiden avulla voi itse valita maanlaadun! Bonuksena nämä säästyivät myyriltä:

Jos jollakin on nyt taakkana iso puutarha, sen voi antaa kauniisti villiintyä ja siirtyä ruukku- ja laatikkoviljelyyn. Ruukuissa viihtyvät basilika, rucola, sitruunamelissa, rosmariini ja laventeli. Mutta ruukussa viihtyy myös vaikka sitruunapuu, japaninvaahtera tai joku eksoottinen puukaunotar. Itse aion kokeilla jakarandaa! Talven tullen ruukut siirretään tilaan, jossa ihanne olisi noin kymmenen asteen lämpötila. Ruukkujen liikuttamiseksi olisi hyvä, että niiden alla olisi pyörillä olevat alustat, muuten homma käy liian raskaaksi. Roution neuvoilla saamme tämän kirjan unelmat todeksi.

Jos haluaa kohopenkit, niistä saa muutakin hyötyä kuin sen, että routa sulaa aikaisin. Tuuli on haitta, jonka voi kääntää eduksi: Kohopenkkeihin kasvitukia, jäsentäviä sermejä tai vaikka salkorivejä. Pienet seinäkkeet antavat tuulensuojaa ja parantavat pienilmastoa. Kyseessä siis vähän se, mitä suurten puutarhojen omistajat etsivät istuttaessaan etenkin puutarhan pohjoisreunalle kuusiaidanteen. Tarkoitus on estää tuuli, joka nostaa pakkasta huomattavasti.

Jos puutarha on monessa tasossa ja sisältää jyrkkiä, vaikeasti hoidettavia rinteitä, tulevat avuksi pengerrykset, joista Roution kirjassa on kiitettävästi. Ken on kokenut, tietää, miten vaikeaa on hoitaa rinteitä, sillä niiden kastelu ja kitkeminen on tuskaa ja kaiken huipuksi vesi virtaa hukkaan…

Mieheni kestovitsi kaikille, jotka jaksavat kuunnella, on hänen toivomuksensa, että istuttaisin kaikki kasvit kottikärryihin, joita sitten olisi paljon helpompi siirtää paikasta toiseen kuin taimien alituinen ylöskaivaminen ja uusi istutus. Sailan ratkaisu on kauniimpi, sillä ruukku rattaissa ovat suorastaan nostalgisromanttinen!

Kirja on kierrättävän puutarhaihmisen unelmaa, sillä kaikki on otettu viljelyn avuksi alkaen vanhoista kirjoituskoneista lapion varsiin ja vanhoihin seinähirsiin. Tässä käytöstä poistettu puistonpenkki palvelee kukkapenkkinä:

Muistakaa myös Ihanat kärhöt kirjan vinkki vanhalle rottinkituolille kärhöjen kotina.

Tässä jotain joka menee minulla kokeiluun, sillä niin jouluruusuhullu olen:

Roution kirjan mukaan jouluruusu kukkii valurautapadassa koko talven, jos se on lauha ja lumeton. Lauhaa en voi tänne Keski-Suomen saarelle luvata, mutta lumettomuus löytyy isosta ruukusta 'pergolastamme', jonka seininä ovat köynnöshortensiat ja kattona koko talon mittainen parvekkeemme. Yrittänyttä ei laiteta!

Minulle kirjan kiehtovin jakso oli Entäpä kasvihuone, sillä se mielessä, mistä puute. Routio tarjoilee monenlaisia kasvihuoneita, joista itse pidän eniten brittiläisistä talon yhteydessä olevista, mutta tulevaisuus on varmaankin erillään oleva tila, jossa voisi vähän myös oleskella.  Alakuvassa suuri Fota Gardensin tiiliseinäinen kasvihuone Irlannissa , jossa voi kasvattaa puitakin.

Tässä kaunis kasvihuone, jossa kohopenkit suovat enemmän viljelytilaa, kuin jos kaikki kasvatus olisi ruukuissa:

Puutarha laatikoissa tarjoaa monenlaista ideaa, herättää uusia puutarhatuulia, on hyödyllinen, sopii niin aloittelijalle kiitos pikkutarkkuutensa kuin pitkän linjan harrastajalle kiitos kasvien latinalaisten nimien ja monen uuden idean. Onneksi kirja on myös hurmaavan kaunis, kuten puutarhateokselle sopiikin!

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Sovinto

Joskus jostakin syystä
elämässä vain käy niin.
Että yhtäkkiä ystävä
kääntää sinulle selkänsä.
Ei vastaa koskaan kirjeeseen
jossa kyselet syytä ja pyydät anteeksi
jos tahattomasti, tarkoittamatta
olet sanoillasi satuttanut.

Sitten aika tekee tehtävänsä,
haalistaa räikeyden,
laimentaa
kitkeryyden,
puhaltaa pahan pois.
Ja kun vuosien jälkeen
taas tapaatte
olette valmiita 
käymään läpi kaiken.

Näette selvemmin,
kuulette uusin korvin
ja melkein kuin itsestään
etsiytyy
käsi käteen
suloisen sovinnon merkiksi.

- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle ystävyydestä (Minerva 2009)
kuva Pirkko-Liisa Surojegin/Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012)

Leena Lumi -blogin synttäriarvonnan voittajat ovat...

Viikkoja harmaa taivas on syleillyt maata. Ei aurinkoa, ei keväänmerkkejä, vain kuin mitään ei tapahtuisi ja olisi vain odotus...,mutta linnut ja oravat ovat sen jo tajunneet: Kevät on alkanut! Yksi kevään merkki on blogini jo traditionaalinen ystävänpäivä&synttäriarvonta, johon on jälleen osallistuttu todella kiitettästi ja innolla. Kiitos teille kaikille♥

Lumimies toimi eilen illalla onnettarena ja voittajat ovat: Aletheia  Paula   Amma  Jossu ja Pirkko! Onnea teille♥ Ja nyt valitkaa voittajajärjestyksessä mieleisenne kirja täältä ja ilmoittakaa se ja yhteystietonne minulle leenalumi@gmail.com Odotan voittajien ilmoitautuvan su iltaan 17.2. klo 18 mennessä. Listalla oleva kevään ensimmäinen puutarhakirja on jo mukana, mutta arvio siitä tulee ehkä sunnuntaina, jolloin tavallaan kuin avaamme kevätkauden ja näemme lumikellot, muscarit, scillat, esikot...ja kuulemme purojen solisevan - kevätunelmissamme.

♥♥♥♥♥

Luen nyt kirjaa, josta en paljoa vielä halua sanoa, muuta kuin sen, että: Tekee mieli vain lukea! Onko se hyvän kirjan merkki jää nähtäväksi, sillä 'tatsin' pitää säilyä loppuun asti.

Sain vasta tänään vaihdettua mullat pelargonioihin, mutta eihän tässä kiire, eihän...Niin monet ovat lähestyneet minua sähköpostitse ja toivotelleet jaksamista Olgan lähdettyä ja auttaneet jaksamaan, että kerron kaikille nyt: Olen elossa ja katson eteenpäin, mutta reppu täynnä ihania muistoja:

Ja sitten tämä kun viime suvena anelin suukkoa ja sen lopulta sain:

Well...nyt on helmikuu, mutta kaksi puutarhan viehätystä vain näkyy kuvissa. Siis mitenkään, mitenkään en voisi ajatella puutarhaa ilman syyshortensiaa köynnöshortensiasta nyt puhumattakaan. Vaikka puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle minä kaadatin syyshortensioita varjostamasta pois ison, vanhan hopeakuusen. Kärsin paljon, mutta kun hortensiat alkoivat kärsiä valon puutteesta ja minä taas kaipasin syysiltojeni valoja, hortensioiden runsasta kukintaa, tein tuon kauhean päätöksen... 

Vietetään pitkä viikonloppu ja palataan puutarhan merkeissä sunnuntaina johonkin aikaan. Alan odotella voittajien yhteydenottoja, pakata kirjoja, lukea runoja, jotka saavat minut nauramaan, kirjoittaa viikon kauppalistaa (juu, täällä harjukaupungin äärimmäisellä saarella on tällaista...) ja tätä kirjastoa pitäisi ehdottomasti järjestellä...,mutta jotenkin nyt kaipaan teetä ja sitä yhtä kirjaa.

♥:lla Leena Lumi

And I Love Her

Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän...

Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän...

Menestyksessä ystävät tuntevat meidät; vastoinkäymisissä me tunnemme ystävämme.

                                                                           - Sir James M. Barrie -

Paras ystäväni saa minusta esille parhaat puoleni.♥

                                                                           - Henry Ford -

Myötätuntoinen ja rohkaiseva katse, ystävällinen kädenojennus. Ja kaikki muu on toisarvoista.

                                                                           - Maya V. Patel -

Selviät ilman ihmisiä, mutta tarvitset ystävän.

                                                                          - kiinalainen sananlasku -

Ystävyys on kymmenentuhannen sukulaisen arvoinen.

                                                                          - sanonta -

Uskollinen ystävä...ihminen joka iloitsee menestyksestäsi, suree vastoinkäymisiäsi ja kantaa puolet taakastasi - hän kaksinkertaistaa ilosi ja jakaa murheesi.

                                                                         - James Gibbons -

Sinä tiedät, miten paljon tai vähän pitää sanoa surun tai huolen aikaan. Sinä osaat lukea sydäntäni.

                                                                        - Pam Brown -

Ystävä on se, joka tulee luoksesi, kun koko maailma on jättänyt.♥

                                                                        - Alban Goodier -

Ei kuka tahansa voi olla ystäväsi. Sen täytyy olla joku, joka on yhtä läheinen kuin ihosi, joku jolla on kyky empatiaan, joku joka hädän hetkellä seisoo ehdoitta puolellasi, joku joka antaa tarkoitusta elämääsi.

                                                                       - Henry Miller -

Me putoamme kuin pikkukivet toistemme sielujen lampeen.♥

                                                                      - Joan Borysenko -

Ystävien kesken ei ole mitään lopullista.

                                                                     - William Bryan -

Apu ilman ehtoja on ystävyyden koetinkivi.

                                                                      - Mahatma Gandhi -

Ystävillä, jotka ovat yhdessä käyneet läpi vaikeita aikoja, on yhteys, jota ulkopuoliset eivät voi koskaan ymmärtää.♥

                                                                      - Pam Brown -

Ystävä tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua siitä huolimatta.♥

                                                                      - tuntematon -

Kasa CD -levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.♥

                                                                       - Pam Brown -

Tyttöjen ilta ulkona - rosvoliiga, jolle ei yksikään isä, poika, puoliso tai suurmies voi mitään.♥

                                                                      - Pam Brown -

Vain ystävä saa sanoa: "Minähän sanoin sinulle."♥

                                                                      - Pam Brown -

Ystävä, joka tietää miten osoittaa ja ottaa vastaan hyvyyttä, on kaikkea omaisuutta parempi.

                                                                       - Sofokles -

Kaksi ihmistä, jotka pitävät toisiaan pystyssä kuin lentävät tukipilarit. Kaksi ihmistä, jotka luottavat toisiinsa ja huolehtivat toisistaan ja puolustavat toisiaan ulkomaailmaa vastaan.

                                                                        - Erica Jong -

Yksikin hyvä ystävä pitää pimeyden loitolla.♥

                                                                        - tuntematon -

Sinunlaisesi ystävä on kuin vanha ja kulunut aamutakki, jonka voin kietoa ympärilleni, kun maailma tuntuu synkältä ja kylmältä.

                                                                        - Pam Brown -

Älä säästä kauniita sanoja ystävistäsi siihen asti, että he ovat kuolleita; älä kirjoita niitä heidän hautakiviinsä vaan puhu heille nyt.

                                                                         - Anna Camus -

Viisauden lahjoista suurin on ystävyys. Se tekee elämän onnelliseksi.

                                                                          - Epikuros -

Puhelu on hyvä. Mutta kirjeen voi lukea uudelleen.♥

                                                                          - Pam Brown -

Kypsyköön ystävyys kuin viini vanhetessaan. Ja olkoot viini ja ystävät aina vanhoja ja huolet nuoria.

                                                                           - tuntematon -

Vanhoilla ystävillä on mukavaa yhdessä - ei kilpailua, ei teeskentelyä. He kasvavat läpi elämän täsmälleen samaa vauhtia.

                                                                            - Pam Brown -

Enemmän kuin ystävien apu meitä auttaa varma tieto siitä, että voimme luottaa heidän apuunsa.

                                                                            - Epikuros -

Ylistän ranskalaista, hänen huomautuksensa oli terävä. Kuinka suloista, erittäin suloista on yksinäisyys! Mutta suo silti minulle piilopaikkaani ystävä, jolle voin kuiskata: miten suloista on yksinäisyys!

                                                                             - William Cowper

Vain ystävillä on merkitystä.

                                                                            - Gelett Burger -

Ystävyyttä ei voi mitata kullassa, siihen kulta ei ole riittävän aitoa. Ystävyys voidaan mitata vain muistoissa, naurussa, rauhassa ja rakkaudessa.

                                                                            - Stuart and Linda MacFarlane -

Hyvä taivas! Kaikista vitsauksista, jotka voit vihassasi lähettää, säästä minut, oi säästä minut petolliselta ystävältä.♥

                                                                             - George Canning -

...anna tuulen selvittää, kuka vierelles jää...

Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R.Tolkien

”Kysymys tarinoiden alkuperästä…on kysymys kielen ja mielen alkuperästä.”

Alkaessani lukea Colin Duriezin teosta Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (J.R.R.Tolkien. The making of a Legend, Minerva 2013, suomennos Jere Saarainen) en tajunnut mihin ryhdyin, sillä koska olen hulluna kieleen ja historiaan sekä aina nälässä kirjailijaelämänkertoihin, putosin kirjan lukemattomiin nyansseihin nautiskellen, mutta ylettömän tarkkana. Tätä kirjaa ei ole tehty hotkittavaksi, vaan hitaasti nautittavaksi. En ole oikeastaan yhtään kallellani fantasiaan, mutta myönnän katsoneeni ja nauttineeni elokuvasta Taru sormusten herrasta uskomattoman paljon. Kun nyt sain syventyä tarinan kirjoittajan elämään ja niihin yksityiskohtiin, joista kaikki on syntynyt, tajusin kohdanneeni sekä Gandalfin että jollain tavalla myös H.C.Andersenin, joka on minuun eniten vaikuttanut lastenkirjailija ikinä. Sanomattakin on selvää, että kohtasin myös Oxfordin yliopiston muinais- ja keskiajan englannin professorin, jota saamme kiittää Taru sormusten herra –trilogiasta.

Kohtasin myös miehen, joka uskoo keijuihin, sillä hän kertoi St. Andrewsin yleisölleen, että keijukaistarinat kertoivat asiasta nimeltä faerie – ”valtakunnasta tai tilasta, jossa keijukaiset ovat olemassa.”

Tapasin miehen, joka kaipasi kadonnutta tietoisuutta, vanhaa ajattelun, mielikuvituksen ja uskon yhteenliittymistä. Myytti ja tarina sisältyivät hänen mukaansa kieleen itseensä. Tolkien kaipasi aina puita, puutarhoja, hiljaisuutta ja vierasti nykyajan tekniikkaa ja teollisuutta ja kutsui teollisuuden saasteita örkeiksi.

Kiinnostus kieliin oli Tolkienille miltei rajatonta, mutta hänen luomaansa haltiakieleen lienevät eniten vaikuttaneet wales ja myöhemmin suomi. Mielikuvituskieli johti Ronaldin lopulta Keskimaan syntyyn. Kielen käyttäjiä olivat mm. hobitit, haltiat, örkit ja entit. Vaimonsa Edithin mieliksi hän kirjoitti runon "Goblin Feet", jossa pikuruiset lampuin varustautuneet keijukais-menninkäiset ja lentävät ”pyrähdyshiiret” (”flittermice”) liikkuvat iltahämärissä kukkien ja puiden seassa. Kun luen tällaista aivan tunnen siirtyväni toiseen todellisuuteen…ja kaipaan kadonnutta tietoisuutta.

John Ronald Reuel Tolkien avioitui Edithinsä kanssa maaliskuussa 1916 ja heille syntyi neljä lasta, joiden jokaisen nimeen sukupuolesta välittämättä tuli nimi ”Reuel”, joka tarkoittaa ”Herran ystävää.” Ronald oli syvästi uskonnollinen katolinen ja myös Edith kääntyi lopulta juuri ennen vihkimistä samaan uskoon.  Nyt alkoi liitto, jossa kohtasivat Ronaldin hienon haltiatarinan Lúthien ja Beren. Nyt Ronald sai toteuttaa perheihmistä itsessään ja monessa näkyi, miten koti oli hänelle tärkeä, vaikka yliopisto olikin hänen reviiriään ja koti Edithin. Kun perheeseen syntyi toinen lapsi Michael, perhe vietti joulun Oxfordissa ja tällöin Tolkien aloitti viehättävän tavan antaa lapsille kirjeitä joulupukilta. Hän myös kertoi lapsilleen paljon satuja ja lapset saivatkin olla ensimmäisiä, jotka kuulivat vaikka Bilbo Reppulista ja Klonkusta.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota mullistivat myös Tolkienin perheen elämää, oli paljon muuttoja, myös sairautta, mutta yhteishenki oli vahva. Kirjan todella kiinnostavaa antia ovatkin kielen käsittelyn lisäksi kuvaukset perheen elämästä sekä lukuisat tuon ajan kuuluisuudet Tolkienin ystävistä, kuten vaikkapa T.H.Auden, Charles Williams, T.S.Eliot ja etenkin C.S.Lewis.

Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien on todella antoisa. Jos jotain olisin kaivannut lisää, se olisi ollut kuvia. Kuvittihan Tolkien lahjakkaasti omia tarinoitaan ja varmaan perheestäkin on runsaasti valokuvia. Kirja on tarkka elämänkerta aina Tolkienin syntymästä 1892 hänen kuolemaansa 1973. Kuin olisi kulkenut suuren fantasiakirjailijan ja kielentutkijan jalanjäljissä…tämä kirja käy hyvin oppaaksi, jos todella aikoo lähteä tuolle matkalle. Fantasiakirjallisuuden ystävälle tämä on avain koko Tolkienin Sormusten herraan, jota oli jo 2007 myyty yli 150 000 miljoonaa kappaletta, jos monen osan painoksia pidetään yhtenä. Kielestä ja historiasta kiinnostuneelle kirjalla on oma painoarvonsa, jossa menneen maailman Oxford ei jää vähäisimmäksi kokemukseksi.

Suuri menestys yllätti itse kirjailijankin, mutta vähitellen Tolkien tajusi tieteellisen työnsä ja akateemisten saavutustensa jäävän hänen luomansa fiktion varjoon. Kun Tolkien matkusti Belgiaan vastaanottamaan Liègen yliopiston kunniatohtorin arvonimeä, hänet esiteltiin sanoin ”le createur de M. Bilbo Baggins” eli ”herra Bilbo Reppulin luoja”.

Pohjois-Oxfordin Wolvercoten hautausmaalta löytyy hautakivi, johon on kaiverrettu teksti, joka viittaa tarinaan Berenistä ja Lúthienista:

EDITH MARY TOLKIEN

     LUTHIEN

     1889-1971

JOHN RONALD

REUEL TOLKIEN

     BEREN

     1892-1973

“Tarinani kietoutuvat toisiinsa kuin lumihiutaleet.”


*****


Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maija

Koiruuksia ja tallikissoja

Tällaisia söpöläisiä kohtasimme tänään lumipyryisellä lenkillämme. Tunnen vanhemman koiran entuudestaan, mutta sain viime viikolla kuulla, että hänelle oli otettu kaveri, joten eikun katsomaan.

Kyseessä aivan viehättävä koira eli stabyhoun, hollantilainen koirarotu, jonka historiaa tunnetaan jo 1500 -luvulta alkaen.

Ei, emme ole nyt ottamassa suuriruhtinatar Olgan tilalle ketään. Meillä ovat nyt alkamassa menovuodet ja vähän muutakin, joten ei, ei, vaikka kuinka tuntuu, että kodista puuttuu jotain oleellista. Mutta ovi on raollaan...tulevaan.

Eilinen ratsastuspäivä oli kiintoisa...;-) Arvioimme erään metsäisen lumipolun väärin ja sitten saimmekin kokea Bessun kanssa vähän myös extremeä. Kuten jo etukäteen ilmoitin, niin en anna kuvata talvitamineissa hevosen selässä. Sen sijaan R. kuvasi  tallin filosofisia kissoja, joita on kaksi.

Mitä myrtsimmältä nämä näyttävät, sitä enemmän minua alkaa naurattaa;-)

Minulla on muuten vakava ITTVH, joka vaikuttaa kirjalliseen tuotteliaisuuteni. Jos haluatte tietää, mitä tuo diagnoosi pitää sisällään, lukekaa lisää täältä

Sunnuntai-iltapäivän rauhaa!

Leena Lumi