Miten nautinkaan tuoda esiin ikisuosikkini Ian McEwanin kirjoja. Kuka muu osaa kirjoittaa rakkauden ja ihmismielen pimeiden sokkeloiden hämäysvalssin niin pyörryttäväksi, että lukija alkaa uskoa: kenelle vain voivan tapahtua ihan mitä vain kohtalon pienen pienen hipaisun seurauksena. Jaksan ihmetellä aivan yhtä paljon sitä, miksi Philip Rothille ei ole myönnetty kirjallisuuden Nobelia kuin ihmettelen, miksi sitä ei ole myönnetty brittikirjailija Ian McEwanille! Viime mainitun tiimoilta olen kokenut hauskan sattumuksen, sillä Suomen Juristiliitto (tai yhdistys...) otti minuun yhteyttä noin pari vuotta sitten ja kysyi lupaa linkittää ja käyttää arviotani McEwanin Lauantaista omassa järjestölehdessään tms. Syy on se, että kirjan päähenkiön neurokirurgi Henry Berownen vaimo Rosalind on juristi!
Ian McEwan: Sovitus (Atonement, Otava 2002, suomennos Juhani Lindholm)
Ian McEwan: Lauantai (Saturday, Otava 2005, suomennos Juhani Lindholm)
Tästä se alkaa, pitkä prosessi, jonka kuluessa, ihminen vähitellen muuttuu oman lapsensa lapseksi. Lopulta saa sitten kuulla, että isä kuule, nyt lakkaat itkemästä tai lähdetään kotiin.
Ian McEwan: Rannalla (On Chesil Beach, Otava 2007, suomennos Juhani Lindholm)
Florence oli tyytyväinen kun muisti punakantisen käsikirjan neuvon, että morsiamen oli täysin hyväksyttävää ’ohjata mies sisään’.
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Enduring Love, Otava 2008, suomennos Juhani Lindholm)
Hyväksyn sen tosiasian, että Parry on hullu tavalla, jota en ikinä olisi osannut arvata. Käsitän siitä huolimatta, miten hän on saattanut saada sen vaikutelman, että sinä yllytit häntä. Hän nosti sinusta esiin jonkin piirteen.
Ian McEwan: Sementtipuutarha (The Cement Garden, Otava 2009, suomennos Eva Siikarla)
Ian McEwan: Amsterdam (Amsterdam, Otava 2000, suomennos Juhani Lindholm)
Ystävät jotka täällä kohtasivat ja syleilivät ovat menneet, kukin omien virheittensä pariin.
Ian McEwan:Vieraan turva (The Comfort of Strangers, Otava 2010, Maria Alopaeus)
Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet – ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme.
Ian McEwan: Polte (Solar, Otava 2010, suomennos Juhani Lindholm)
Kuka on mies, jolta kysytään: ”Uskotteko ihan tosissanne, että sitä, mistä ette tiedä mitään ei ole olemassa?”
Ian McEwan: Makeannälkä (Sweet Tooth, Otava 2012, suomennos Juhani Lindholm)
Edmund toi mieleeni Maxin, ja Jeremyn. Ja kaikkein eniten Tonyn. Nuo älykkäät, amoraaliset, kekseliäät, turmiolliset miehet, määrätietoiset, itsekkäät, tunnesuhteissaan viileät, viileän viehättävät. Luulen, että he vetivät minua puoleensa enemmän kuin rakkaus Jeesukseen.
Ian McEwan: Ajan lapsi (The Child in Time, Otava 1989, suomennos Leevi Lehto)
Ian McEwan: Lapsen oikeus (The Children Act, Otava 2015, suomennos Juhani Lindholm)
Ian McEwan: Pähkinänkuori (Nutshell, Otava 2017, suomennos Juhani Lindholm)
...hylätä nyt runoilija - kuka tahansa runoilija - jonkun Clauden takia!
Tulkoon kipu, Jumala sanoi. Ja niin syntyi runous. Viime kädessä
Blogilegenda kertoo, että olisin muka kieltänyt arvostelemasta Ian McEwania Lumissa...Eihän se voisi olla totta, eihän;)
Love
Leena Lumi
Bye Bye Blackbird