Lähdimme perjantaina Lohjalle juhlimaan ihan perheen kesken tyttäremme Merin valmistumista teologian maisteriksi. Minulle joka olen aikamoinen perfektionisti, kuten muuten on Merikin, viikonlopusta tuli väkisinkin erittäin relaksoiva, sillä kohtalo ratkaisi tahdin. Saavuimme pe illasta ja mukana oli mm. äitini Merille ruukkuihin istuttamia lyhtykoisoja, jotka olimme viikkoja sitten noutaneet Luvialta. Syötyämme nuorten terdellä ja majoituttuamme, istutimme mummon kukat Merin ja Samin puutarharinteeseen. Niissä on jo lyhdyt valmiina, joten vain oransseja värejä odottamaan ja tietysti leviämistä, koska tulossa on japanilainen puutarha. Yläkuvassa on jo menossa lauantai, jolloin pidimme puheet kera kuoharien nuorten puutarhassa vanhan omenapuun varjossa. Meri sai lahjaksi mitä nuori tarvitsee, mutta sen lisäksi vielä minulta erään lukijani eli Sannan käsin valmistaman pienen, kauniin kirjasen, jossa blancot sivut. Siihen valitsin joka sivulle suosikkisitaateistani täältä yhden lauseen. Mitä kirjailijat kuten vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläinen, Antti Tuomainen, Paul Auster, Aksel Sandemose, Karin Ehrnrooth, Edith Södergran ja muutamat muut ovat sanoneet, olkoot ne viisaudet elämän pitkospuut selvitä vaikka mistä. Hauskaa, että Pasi Ilmarilta, oli ihan pakko laittaa kaksi! Laitan loppuun sen, mikä minusta on eniten meidän Meriämme...Etukäteen sen verran sunnuntaista, että uimme ja uimme, ihailimme Lohjan kaupungin hoidettuja rantoja ja etenkin Lohjajärveä kiertävää kävelytietä kaarisiltoineen. Sukeltelin elämäni kyllyydestä pitkin pohjaa. Siistiltä näytti sekin. Hyvä Lohja! Sitten tietysti taas söimme nuorten terdellä ja kaikki yöt nukahdin ja heräsin uuttukyyhkyihin, joten luulin kerran herääväni Ranskan maaseudulla...Naapurustossa on koiria kuten nuorillammekin, mutta ne kävivät vain aamuasioillaan ja sanoivat, että vuh-vuh ja sitten sisälle. Varmaan myöhemmin lenkille, uimaan etc., mutta kuulimme kuten kesäkuussa laulurastaat, vain lintuja...nyt kujersivat kyyhkyset. Kelpasi nukkua satavuotiaan talon ylimmän kerroksen makkarissa ikkuna auki ja kuunnella myös talon henkeä.
Kyyneliä jos alkoi virrata liikutuksesta,niitä saattoi salaa kuivata matkalla Pentikin myymälästä ostamaani Haapa -käsipyyhkeeseen. Tämä on muuten sitten ainoa sisäkuva, mitä minun on ollut lupa nuorilla ottaa eli nauttikaa. Puuhella siinä ja Pirtti -kahvipannu sekä pussillinen suklaakahviakin. Putosin nyt tähän Haapa -sarjaan. Merillekin lähti tänään toinen pyyhe, koska tyynynpäällisiä hän ei tarvinnut, mutta mehän haimme niitä itsellemme ja hyvältä näyttää. Saatan kuvata myöhemmin, mutta nyt ollaan Lohjalla. Haapa on eliostölle tärkein puu ja siksikin jo fanitan tätä sarjaa. Se ei ole kiva puu ihan pihalla, mutta tontin rajoilla siihen majoittuvat asukkaat voivat yllättää. Tikat aloittavat asumisen ja lopputulema voi olla liito-orava.
Nuorten suosikkipaikka Hesassa on edelleen suljettuna koronan vuoksi, joten päätimme valita lähipaikan, johon hurautti taxilla hetkessä. Paikkaa valitessa vinkkasin, että me Reiman kanssa syömme Salzburgissa joka toinen ilta italialaisessa ja joka toinen ilta itävaltalaisessa paikassa. Päädyimme Gasthaus Lohjaan, emmekä totisesti katuneet! Ainoa mikä katuu, on se pitsiunelma, joka on hankittu suurempaan juhlaan, sillä minun piti olla dieetillä ja niin vain meni uppopaistettua ja vielä punaista lihaakin, jota kotona näkee pari kertaa vuodessa. Alkudrinkki oli täydellinen eli suomalainen maailmanvoittaja Napue -giniin tehty gin tonic. Tarjottiin just oikein eli jäiset karpalot, paljon jäitä ja timjamin oksa!
Tilasimme ruoan ja sen jälkeen keittiömestari Joonas Järvenpää tarjosi talon puolesta meille maistettavaksi Parmesan Arancini, joka on perinneherkku Italiasta eli sainhan myös italialaisen osani eli minä napsin ainakin kaksi Arancinia, ehkä enemmän, en kerro, sillä samaan aikaan saapui herkkukori, jossa dipattiin kaikkea hyvää taivaallisen onnistuneeseen aioliin! Kiitos Joonas!
Ei yhtään nolo kuva, vaan osoitus siitä, että kori oli ollut ääriään myöten täynnä jotain herkullista, joka on nautittu arvostaen. Kaiken söimme!
Sami otti minusta huomaamatta kuvan, sillä olen aina luvannut olla kuvaamatta, mutta minä en pidä puhelinta äänellä pöydässä ikinä, minä vain teen intohimoani eli bloggausta. Ilmeestä näkee, että olen muissa maailmoissa ruoka-annokseni kanssa...Sami on yllättäjien sukua. Ilman tätä kuvaa minusta ei olisi yhtään kuvaa, sillä meno vain kiihtyi...Kiitos Sami!
Reima ja Sami siinä skoolailevat eli mieluinen vävyehdokas! Se on tärkeä asia.
'Pojat' lupasivat syödä ellen selviä punaisesta lihasta, mutta asiaa helpotti Joonas kertomalla minulle puhelimessa etukäteen lihan olevan lähitilalta ja naudat saavat laiduntaa vapaana ulkona. Annoksessa oli kolme röstiä, lihaa, maustevoita, punasipulia ja salaatti, jonka olin laatinut etukäteen puhelimessa Joonaksen kanssa,sillä halusin varmistaa, että saan riittävästi salaattia ja ehdottomasti vinegretti -kastiketta. Kaikki oli vimpan päälle ja vielä otimme jälkkäriäkin, jota en tosin huomannut kuvata eli vanhanajan vaniljajäätelöä mansikkaviipaleilla. Gasthausiin sopisi hyvin jälkiruokalistalle Apfelstrudel mit Vanille Eis oder/und mit Sahne etenkin nyt omenasadon aikaan.
Joku ahmatti on nauttinut sekä kermalla että jäätelöllä. Näitä kun neljä viikkoa herkuttelee iltapäivän haudutetulla teellä ennen hotelliin paluuta, niin tietää, miksi elämä on niin ihanaa♥ Gasthaus Lohja, nyt tiedämme, että ei tarvitse laittaa ruokaa kun tulemme Lohjalle, sillä tulemme teille! Sunnuntaisin ja muina pyhäpäivinä paikka on suljettu, mutta muuten, menkää ihmeessä kokeilemaan. Tarkemmat aukiolot löytyvät, kun klikkaat nimeä tai googlaat paikan nimellä.
Niin...se yksi sitaatti, jonka myös poimin listaltani on tämä ja ihan Merille sopiva:
"Olet valoa. Sinä vain olet. Olet aina ollut."
- Sadie Jones -
suomennos Marianna Kurtto
rakkaudella Merille
mama&papa
Rosanna
.jpg)
