KESÄKUKAT - VÄRILOISTOA PUUTARHAAN

Hän joka lukee joka kevät useita puutarhakirjoja, joutuu jossain vaiheessa väistämättä miettimään: Mikä nämä kirjat erottaa toisistaan? Tarjoaako nyt luvun alla oleva mitään oleellisesti uutta edelliseen kirjaan? Tekevätkö kustantajat puutarhakirjoja samoista aiheista vai onko niissä kaikissa sitten se jokin oma juttunsa.

Inger Palmstiernan kirja Kesäkukat – Väriloistoa puutarhaan (Sommarblommor – fornya i rabatter och krukor, Minerva 2012, suomennos Sirpa Parviainen) oli minulle jotain, mitä en ollut ikinä ajatellutkaan, mutta äitini, jolle kiikutin hänen täällä ollessaan eteen pinon puutarhakirjoja, valitsi juuri tämän Kesäkukat, jota sitten kommentoi runsaasti. Löytyi kukkia, joita hän oli kasvattanut aikaisemmassa isossa puutarhassaan, löytyi monta, joita hänen äitinsä oli jo kasvattanut ja tietenkin oli niitä, jotka äitini nyt yhtäkkiä kirjaa luettuaan keksi ikään kuin uudelleen eli istuttaa jo tämän suven iloksi. Minulle tämä oli outoa, sillä olen jotenkin niin perennatyyppiä, mutta miten ollakaan, kuuluvathan kesäkukkiin moninaiset krassit, silkkiunikot, ruusupavut, keijunmekot, marketat, tuoksuherneet ja orvokit, joita sentään istutan harva se kesä. Toisaalta kirjan valikoima on niin laaja, että olin kuin Liisa ihmemaassa, mitä kaikkea yksivuotista on olemassakaan. Toisaalta mukaan on otettu mm. sormustinkukka eli digitalis, joka on kaksivuotinen, sillä kukkii toisena vuonna, mutta jos hyvin käy kylväytyy. Onneksi kirjassa Inger toteaa sormustinkukan oikulliseksi, sillä olen niin kovimman kautta saanut kokea, että tämä kaunotar valitsee itse, missä haluaa kasvaa ja myös usein tietää tarkoin, missä on eniten edukseen.


Mikä sitten on kesäkukka? Yleensä yksivuotinen pihan somistus, jolla voi täyttää puutarhassa helposti ne aukot, joissa perennat eivät viihtyisi syystä tai toisesta. Kesäkukka on vaikka alla oleva oopiumunikko, jota saa todella monen värisenä. Jos se saa siementää, se nousee maasta vuosi toisensa jälkeen.

 Kesäkukka voi myös olla puutarhan ja pihan katseenvangitsija, sillä se tarvitsee vain kasan multaa ja istutuksen. Tosin hyvin monelle kukalle on esikasvatus hyväksi, että varmistetaan kasvin kukkiminen lyhyen suven aikana. Kesäkukkia voi istuttaa verkkoamppeleihin, isoihin ruukkuihin, kasaan multaa ja laittaa siihen vaikka köynnöskehikon, jolloin näyttävyys on takuuvarma juttu.


Palmstiernan kirja on äärettömän runsaskukkainen, kuten kesäkukkakirjalle sopiikin. Kirjan onkin tarkoitus inspiroida ja houkutella kokeilemaan kaikenlaisia kesäkukkia, niin uutuuksia kuin vanhoja suosikkeja. Kirjan rakenne toimii, sillä ensin on sisällys, sitten esipuhe ja sen jälkeen on kustakin sisällön aiheesta lyhyehkö tietoisku, jonka jälkeen alkaa syventävä kosketus aiheisiin omilla tietoruuduillaan. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta toimii tosi hyvin. Aiheita ovat esim. Mihin kesäkukkia käytetään, jonka tietoruutu on Kesäkukat – Yksivuotiset kasvit, Kotipihan kukkapenkki, jonka tietoruudut ovat Suorakylvö penkkiin tai hajakylvö pihaan, Kukkakimput, Helppohoitoisia kesäkukkia, Sinistä ja liilaa, jonka tietoruudut ovat Sinikukkaisia kasveja, Palkittuja lajikkeita, Siemenkylvö ja kouliminen, Roosaa, jonka tietoruudut ovat Roosakukkaisia kasveja, Kasvualustavinkkejä ja kehikkopenkin teko. Pääaiheita löytyy kolmetoista ja kaikkiin on yksi tai useampi tietoruutu, yleisteksti sekä runsaasti kuvia, jotka ovat kirjoittajan sekä omasta että ystävien puutarhoista ottamia.

Tämä kuva on sinisen ylistystä ruukuissa. Monet kukat ovat yllättäen kauneimmillaan sinisissä ruukuissa. Ruukkujen on myös hyvä olla riittävän suuria, ettei kasvi kuivu eli suuri ruukku tukee paitsi kasvin menestymistä, myös helppohoitoisuutta. Kuvan kasvit ovat reheväkasvuinen tupakka ’Tinkerbell’ riippapetunia ja marketta. Näihin ruukkuihin mahtuu yli 25 litraa multaa. Huomatkaa myös sininen ovi…

Uskokaa tai älkää, luin koko runsaan tietopaketin! Vastaan tuli myös hieman erikoinen muisto koulusuvelta, jolloin teimme kasvistoa. Olin löytänyt pellolta hyvin kauniin kasvin, jota kukaan ei tunnistanut. Ei edes opettaja, joka antoi minulle kasvistostani 10+. Ko. kukka lähetettiin sitten isossa kuoressa tutkittavaksi Turkuun. Kun vastaus tuli, siinä nimettiin kukka silkkiunikoksi, joka lienee harhautunut peltoon linnun mukana. kesäkukat kirjassa todetaan, että silkkiunikko, 'Papaver rhoeas', on tyypillinen peltokasvi! Mutta ei kai sentään Suomessa mikään luonnonvarainen…Olen itse aika hurahtanut unikoihin ja viime vuonna istutin isoa, vaalean lilaa, joka nyt näyttää itävän talven kylmäkäsittelyn jäljiltä. Juhannuksen huuman koemme aina isojen idänunikkojen, ’Papaver Orientale’, kera.

Luvussa Välimeren eksotiikkaa, koemme sitten vaikkapa sitruskasvien lumoa puutarhassamme. Oman appelsiinipuun istuttaminen on ihan mahdollista, jos vain on viherhuone, lasitettu terassi tai parveke, jolla voi viedä kasvin talven yli. Huonelämpö on näille sitruskasveille talvehtimisaikana liian korkea. Varmaan monelle ylitse kaiken ovat sinisarjat, joita ilman ei ennen ollut yksikään itseään kunnioittava kartano.

Olisi ollut kiehtovaa räjäyttää oma ja muiden tajunta Kesäkukat –kirjan kasvimääräluvulla, mutta en löytänyt sitä mistään ja jos olisin alkanut laskea, tekisin sitä vieläkin. Ilmankos äitikin, todellinen kesäkukkaharrastaja, meni välillä ihan hiljaiseksi. Epäilen, että nyt hänellä on haussa uusia lajeja. Minulle on mielenkiintoista löytää kirjasta vanha, tuttu leijonankita, jota lapsena oli omassakin pikkukukkapenkissäni, mutta en ole sen jälkeen muistanut koko kukkaa. Kesäkukkien leijonankita on muuten sitä keltaista, josta on helppo pitää, vaikka ei muuten olisikaan keltaisen ystävä.  Kyseessä on luku Keltaista ja limetinvihreää, josta käy ilmi, että vihreät kukat kasvattavat suosiotaan. Kasviuutuuksien listan kärkipäässä on bataatti, ja eritysiesti limetinvihreä lajike 'Margarita'.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi, kuin että tämä kirja ei jätä ketään epätietoiseksi kesäkukkien mahdollisuuksista ja pidin tiukasta otteesta latinalaisine nimineen, koska vähemmän kokeneetkin puutarhaintoilijat on huomioitu. Yhden kasviryhmän nimi oli aika kiva, joten lopetan toteamalla: Voihan suvikakkarat!