tiistai 11. joulukuuta 2012

Hyvästi täydelliset joulut!: Finaali ja kooste


Hei!

Kyläkauppiaan tyttärenä muistan joulusta sen, että oli hirveän kiire ja paljon töitä. Ihan varhaislapsuudesta muistan isän ja äidin olleen aina töissä aattona ja omaa joulua päästiin alkamaan myöhään ja väsyneinä. Vanhempamme kyllä yrittivät kaikkensa, mutta mahdoton on mahdotonta. Vähän isompana muistikuvat tarkentuvat ja niissä minä siivoan koko aaton. Edelleen jouluilta saapuu myöhään ja väsyneenä. Ja sitten tulivat aatot, jolloin olin jo itse kaupan tiskin takana töissä. Minulla ei ollut joulumielestä hajuakaan. Vain asiakkaiden ostokset muistuttivat joulusta. Ehkä sen takia mieleeni ovatkin jääneet niin huumaavina muistoina tallin joulut Sammy -ponin luona.

Päätin, että kun minulla on oma perhe, joulu alkaa heti aattoaamusta eli kuusi tuodaan sisään jo aatonaattona. Tein myös perinteisen joulukaavan, jossa aamulla lapsille Välikaton Feetun paketti odotti kuusen juurella jo aattoaamuna, haudutettu riisipuuro mantelilla klo 11 ja sitten kuunneltiin perinteinen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Joululenkki koiruuden kanssa ja sen jälkeen niin huoneet kuin piha täyteen kynttilöitä ja saunaan varhain vanhaan maalaistapaan. Joulupöytään pukeuduimme kuin linnan juhliin ja pöydässä syötiin kauan ja kuusen juurella paketit valmiina. Kun oli aika avata paketit. niitä ei revitty hulluina auki, vaan paketti kerrallaan ja välillä Stille Nacht, Heilige Nacht, Meri säesti pianolla ja kaikki lauloivat niin saksaksi kuin suomeksi. Hidastettu nautinto, paras nautinto! Televisio ja elokuvat eivät kuuluneet aattoomme kuin Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen verran. Tämä sujui hyvin niin kauan kuin lapset pieniä. Sitten teini-ikäiset alkoivat marista äidin (lue: minun) perinnejouluista ja etenkin joulupöydän perinnelaatikoista: lanttu, porkkana, maksa, imelletty perunalaatikko etc.
 No, vanhakin koira oppii uusia temppuja ja jo muutama vuosi sitten jätimme porkkanalaatikon pois, koska sitä ei syönyt edes koira. Kahdentoista kilon viljasika, jota 15 vuotta valmistettiin joka aaton vastainen yö leivinuunissa vaihtui pieneen kinkkurullaan ja tilalle tulivat saksalaiset maksapateet, kalan mäti, graavi merisiika ja lohi, kalkkuna, vihreä salaatti etc. Vain hämäläinen imelletty perunalaatikko vielä tehdään joka aatto ja perinteinen riisipuuro. Lipeäkalasanaa en voi edes mainita Merin kuullen...

Meillä piti olla kahdenkeskinen ns. villasukkajoulu, mutta Meri tuleekin kotiin ja tuo villin villakoiransa Dinan. Meillä on sitten erittäin nuori koira ja erittäin vanha koira, joilla aivan eri tarpeet. Mutta heille on pakattu molemmille ihan samanlaiset pehmoporot, joita voivat sitten retuuttaa mukanaan...Ja meillä on tietty meidän Meri, jonka takia aion tänä vuonna rikkoa joulukaavamme. Räiskis! Siinä se meni ja joutikin mennä! Ei Meri jaksa olla ja kuunnella meidän kanssa ihanaa Johanna Rusasen Joulun valoa. Me voimme kuunnella sitä vaikka minä muuna jouluna tai vaikka uutena vuotena. Me aiomme viettää filmijoulun. En edellytä enää pöytään iltapukua;-) Ja kun lahjat on avattu kauniisti, voimme aivan hyvin katsoa ystävältäni lahjaksi saamani Holidayn, seuraavana päivänä Atonementin ja Tapaninpäivänä vaikka Lukijan. Aiomme siis rentoutua, tehdä mitä huvittaa ja ihan vain relata. Sounds great to me!

Silti me ehdimme mieheni kanssa istua lemmikinsinisellä sohvalla aattona ja kuunnella Rusasen kaikki Ave Mariat niin Caccini kuin Lucci sekä myös Walking in the air ja lempijoululauluni Oi Jouluyö. Ja siitä tuleekin mieleeni, että joulustani ei puutu muuta kuin keskiyön kävelý Luvian hautausmaalla, joka on meidän perinne silloin kun olemme äitini luona joulun vietossa. Hautuumaan jouluöinen juhlallisuus on vuoden suuri kohokohta ja sitä ei vähennä yhtään se, että samalla voi sytyttää isälle vielä yhden kynttilän lisää, sillä minulla on hirveä ikävä isää - etenkin jouluna.

Yllä olevan kirjoitin noin joulukuussa 2009 ja sen vuoden joulu olikin elämäni unelmaisin. Kaikki oli kuin niin täydellistä, että ei olla voi. Oli paljon puuterilunta, kaksi koiruutta, Meri kotona ja joulukaava rikottu. Silti jouluumme mahtui kaikki oleellinen ja naurua enemmän kuin milloinkaan ennen. Piehtaroin koiruuksien kanssa lumessa ja silloin Lumimies otti myös kuvan, jonka nimi on Täydellinen onni. Se on nyt perheemme kuvaseinällä (vrt.John Irvingin Leski vuoden verran kuvaseinä). Se, miksi tuon tämän nyt esille, on se syy, että osa kansasta on jälleen uupumassa joulun oravanpyörässä. Lehdissä valitetaan, miten joulu vie voimat, rahat, kaiken…Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin, vaan jokainen voi rakentaa ihan omannäköisensä joulun vailla stressiä, hiljaa nauttien ja näin samalla itsekin levittäen ympärilleen joulunrauhaa.

Se kaivattu aito jouluntunnelma ei kaipaa kaavaa, ei lahjaröykkiötä, ei juhlallisuutta. Se kaipaa kynttilöitä, rakkaita ihmisiä, valkoisia amarylliksiä, hyvää ruokaa, joka voi olla ihan mitä tahansa, mistä joulunviettäjät pitävät. Meillä se tulee olemaan tänä vuonna entistäkin kalapainotteisempi, sillä lupasin tapaninpäiväksi Lumimiehelle lipeäkalaa, vaikka tiedän Merin ja Teemun kaikkoavan Uuraisille juuri sillä siunaamalla sekunnilla, kun lipeäkala alkaa valmistua…

Mistä tulee oikea joulu? Välittämisestä, muistoista, tästä hetkestä, joulusaunasta kynttilöiden valossa, siitä, miten sinä katsot minua kuin ensimmäistä kertaa, siitä kun Meri halaa, siitä kun Hänen Majesteettinsa vielä meripihkasilmillään seuraa kulkuani, siitä miten valkea amaryllis kallistaa kaulaansa, siitä miten lumi kuorruttaa puutarhamme, siitä miten hiljaista on, siitä miten pikkulinnut nokkivat kookoskakkuaan, siitä miten sininen hämärä putoo, siitä miten kynttilöiden liekit tanssivat läpi yön ja miten varjot, siitä miten sinä…Oi, Jouluyö!

Tänään A.D. 2012 ryntäilin kaupungilla ja sattuneesta syystä tapahtui kaikkea melkein liikaa. Koska asiaan liittyy se huvittava asia, että tämä oli se noin ainoa kerta vuodessa, jolloin ensin menin kampaajalle ja sitten ostin kantamuksia niin, että en olisi niiden kanssa voinut liikahtaa montaakaan metriä, päätin tulla taksilla kotiin. R. oli tänään hyvin estynyt minun kuskaamisestani. Koko harjukaupungista ei saanut taksia! Vietin lumipyryssä parisen tuntia jona aikana kiukkuni laantui sinne huvituksen puolelle ja aloin nähdä itseni ulkopuolisen silmin. Just sillä hetkellä näin taksin ajavan hitaasti ohitseni. Otin sen ns. lennosta ja helpottuneena asetuin auton lämpöön ja ajattelin todellakin vaieta koko matkan kotiin. Paitsi ilmoitin, että ’Muuratsaloon’. Meni ehkä sekunti tai pari, kun jo puhuimme koirista ja etenkin noutajista. Taksiherra alkoi kertoa, miten he runsas vuosi sitten joutuivat luopumaan yli 15 vuotiaasta noutajastaan…Minä herkistyin kyselemään ja hän kertomaan…Jossain vaiheessa katsoin ikkunasta ulos ja minusta maisema oli jotenkin outo, ei se ainakaan ollut mikään kohta matkalla Muuratsalon saarelle. Kysyin asiasta varovasti ja kävi ilmi, että olimme molempien sydänaiheen äärellä unohtaneet matkan määränpään ja olimme menossa Jämsään! Nauroimme hulluina ja muistin tietysti kertoa S:lle (huomatkaa, että minulla on jo hänen nimensä ja kaikki), että meidän pesuhuoneen remontoija laatoitti vähän pieleen, kun siinä vilkkaasti juttelimme hänen työtä tehdessä. Asia kyllä korjattiin ennen kuin R. saapui tarkastamaan tulosta;-)

Nyt on lahjat sitten laitettu, kortit postitettu, talo niin täynnä kynttilöitä, että voisi polttaa vaikka ensi jouluun yhtä soittoa. Alkaa tuntua omalta. Alkaa pudota se tunnelma, että kohta vain ruokia, tuoksuja, joululiinoja ja mielettömästi aikaa.

Meille on tulossa autuaallinen joulu. Pesiydymme valkoisen kotimme lumipesään tänne Päijänteen saarelle kuin pikkuoravat. Hänen Majesteettinsa suuriruhtinatar Olga on vielä ilonamme, mistä jaksan olla kiitollinen.  Ja mitä tulee täydellisten joulujen hyvästelyyn, se on edennyt  jo niin pitkälle, että R. ja minä emme lahjo toisiamme. Vietämme aattona sekä joulua että hääpäivää. Nuoret saapuvat joulupäivänä ja he löytävät lahjansa kuusen alta ja tietty Dina myös. Asetumme pöytään ja nautimme kalapainotteisesta joulupäivän pöydästä täysillä: On graavia siikaa, lohta graavina ja kylmäsavustettuna, marinoituja silakoita muutamalla sortilla, mätiä, pateita, juustoja, hedelmiä, viiniä, luumukräämiä, kuohukermaa…Pieni musta villakoira Dina ja vähän suurempi punaturkkinen Olga ovat menossa mukana ja välillä käyvät pihalla lumessa peuhaamassa.  Sininen hämärä putoo lumen valoksi pimeässä, villasukkajoulun rentous valtaa mielet, suklaata, elokuva tai kaksi, ei kiire minnekään ja tiedämme, että sama jatkuu joulun jälkeenkin, jolloin tyttärellämme on syntymäpäivä ja meillä hitaat aamut, lempeät siniset hämärät. Meidän perheelle koko joulu on yhtä suurta juhlaa, mutta kevyellä puuterilumella kuorrutettuna, stressi kadotettuna, kaavat leivinuunissa poltettuina, eikä silti mitään puutu.
Vaikka pidin vuosikausia yllä täydellisiä idyllijouluja, olen silti aika-ajoin vastustanut tavarajouluja. itselleni olen jo toivonut vain aikaa, mutta ilahduttava on lahja, josta jo sain vinkin: Bessu lahjoittaa minulle issikkavaelluksen. Ratsastamme lumisen metsän läpi kodalle, jossa nautimme jouluglögit ja joulutortut. Tiedän jo, että takaisin tullessa metsän hiljaisuus, hevosen tuoksu ja lämpö, pudottavat minut rauhaan, jota ei myydä missään kaupassa. Huipentuma on hetki, kun istahdan kaiken jälkeen pilttuun lattialle, Hrönn höristelee huuliaan ja hamuaa takkini taskuja, pyytää vielä ruisleipää, hörhöttää samettihuulillaan käsiäni, pussaan tuota silkkiä ja samettia, hevosen rakasta tuoksua ja kaikki muu unhoittuu: On vain tämä hetki.

lumenkaunista joulun odotusta
Leena Lumi 

Walking In The Air

76 kommenttia:

  1. Ihana postaus Leena:)Välittäminen onkin paljon arvokkaampaa kuin materiaaliset lahjat. Teidän joulunne tosiaankin kuulostaa ihanalta ja kalapainotteinen joulupöytä kuulostaa mmm,niin hyvältä!
    Ja jo aiemmin nauroin tuota sinun taksimatkaasi;D
    Olen aika helpottunut siitä,että täälläpäin olen säästynyt kaikenlaiselta joulustressiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Ehdottomasti on. Materia on kuitenkin aina vain materiaa, vaikka väliin kaiken kauniin perään huokaammekin. Kuten tänään sinulle meilasin, pyrin oikeasti vähentämään tavaraa, joka syö mielestäni energiaa.

      Tiedän, että sinäkin pitäisit meidän joulupöydästä! On aivan pieni siipale kinkkua R:lle ja Teemulle. Katsos R. haluaa edes aattona sitä imellettyä perunalaatikkoa, kun on hämäläinen.

      Olihan se ihan kuin jostain leffasta. Mieti, jos en olisi alkanut ihmetellä maisemaa...

      Kuule, mulla ei olisi nyt pienintäkään stressiä, mutta ehkä olet tajunnut, että R. on käytännössä ollut kiinni illatkin jo toista viikkoa ja huomenna lähtee taas. Se vähän syö kahta narttua täällä kotona. Toista enemmän kuin toista.

      Nauti kaikesta ihanasta, jokaisesta pikkuhetkestä. Ja juo vaikka kupillinen sitä ihanaa hasselpähkinäkahvia.

      Poista
    2. Voin ihan kuvitella että harmittaa.Mutta pian on joulu ja yhdessä oloa...

      Poista
  2. Yhdyn Yaelianiin. Ihana postaus.

    Minä olen pysynyt tänä ja viime vuonna jouluhössötysvalituskiiretyshässäkästä kokonaan poissa. Ehkä suuren osan tekee se, että olen poissa Suomesta. Täällä on tänä vuonna jotenkin todella tunnelmallista. Paksut nietokset, joulumarkkinoita joka kulmalla (mieluiten kävelen rauhallisten, pienten markkinoiden läpi tullessani kotiin töistä!). En ole mennyt kauppohin enkä mene, vaan olen hankkinut lahjat markkinoilta.

    Ja siis joulun vietämme R:n vanhempien luona tuolla Paderbornin lähellä. Emme ehdi viettää kuin kaksi päivää, kunnes lennämme pois. Ja jotenkin se joulu siellä ei ole oikein joulu. On niin erilaiset tavat R:n perheellä. Ei minua silti haittaa. Tärkeintä on aika. Aika R:n kanssa, esim, tosin tänä vuonna seuraan tunkee R:n paras kaveri, joka muuten joutuisi viettämään joulunsa ypöyksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos.

      Osa suomalaisten joulustressistä tulee nykyään siitä, kun pitää päästä Saksaan joulumarkkinoille;-) Minä olen niissä aikoinaan käynyt ja se oli aivan ihanaa. Nyt serkkuni oli Prahassa, viime vuonna Münchenissä ja sai juuri kuulla, että norjalainen lentoyhtiö lentää suoraan Salzburgiin, joten...Salzburgissa en olekaan ollut koskaan talvella. Sulle niistä ei tietty tule stressiä vaan päinvastoin. Isot tavaratalot vievät oikeasti hengen.

      Ymmärrän. Kyllä se on Suomessakin eri, jos vaikka tytär tuo vävykokelaan, jonka kotona ei ole kalakulttuuria ja sitten onkin joulu ja meillä kun sitä kalaa ja mätiä niin halulla. Ehkä sinullekin joulu on kuitenkin se suomalainen joulu...Minä taas haluaisin olla vain yhden joulun poissa ja sen olisin Salzburgissa.

      Uusia kokemuksia eri tavat ja saat niistä vielä inspiraatioita! Mieti vaikka Taskisen Täydellistä paistia.

      Siis kai te lennätte sinne Nykiin kahdestaan, Ich hoffe...

      Poista
    2. Ich vergisse dich nict: ♥♥♥

      (Saksan kertaus alkaa vasta parin vuoden päästä;-)

      Poista
  3. Oli kiva nähdä tänään ;)

    Ja hyvä kun lopulta sait taksin kuitenkin! Ja aika hauska matkahan siitä sitten tulikin!

    Tiedätkö, meillä on luvassa ekaa kertaa vuosikausiin joulu, jolloin ei paisteta edes kinkkua, ei tehdä joulusiivoista tms. MITÄÄN ei pingoteta, hankitaan kaappiin ihan vain niitä mieleisimpä herkkuja, ulkoillaan, luetaan, katsotaan leffoja ja kukutaan pyjamissa pitkälle päivää. Parhautta on se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kiitos samoin. Olisi kiva käydä joskus vaikka yhdessä syömässä tms.

      Juu, en silloin vielä tiennyt,mikä minua odotti. Tosi outo päivä. Onneksi päättyi nauruun.

      Just noin sen kuuluu mennä. Jos joku ei niin tykkää, onneksi saa tehdä omanlaisensa joulun. Minä kun pidän ruoanlaitosta, teen mielellään noita silakkajuttuja ja R. taas graavaa kaloja etc. Sehän on vain kuin vähän runsaampi viikonloppu, mutta silti odotan aina joulurauhan julistusta, sillä haluan kokea sen pysähtyneisyyden hetken, sen rauhan, että nyt se alkaa: Perheaika!

      Oikein lumoavaa, lumista joulun odotusta!

      Poista
  4. Olipa ihanan jouluinen kirjoitus. Niin ne joulut muuttuvat. Minun lapsuuteni joulut olivat aivan ihania. Koko suuri suku isossa pohjalaisessa talossa. Ensin syötiin hyvin ja sitten tuli joulupukki. Setä luki jouluevankeliumin ja piti puheen. Sitten laulettiin Enkeli taivaa... Sedän puhe tuntui lapsena niin pitkältä ja tylsältä, mutta nyt antaisin mitä vain, jos voisin sen taas kuulla.

    Nyt vietämme pitästä aikaa joulua Suomessa. Lasken täällä jo päiviä. Nautin joka sekunnista, sillä äiti alkaa olla jo sen ikäinen, että yhteisiä jouluja ei välttämättä ole enää montakaan jälkellä. 89 tuli täyteen pari viikkoa sitten.

    Hautausmaan kynttilämereä menen taas ihailemaan, ja käyn isäni ja sukulaisten haudoilla. Joulukirkkoon haluaisin pitkästä aikaan. Näen jo itseni kävelmässä lumisateessa kylän läpi kirkoon aikaisin aamulla. Tiedä sitten toteutuuko.

    Joulupukkia ei meille enää tule. Se aika on ohi.

    Nautinnollista joulua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreätniityt, tuo sinun joulusi oli minullakin lapsena silloin, kun vietimme joulun Keuruulla, äitini kotona. Ja kirkkoonkin mentiin hevosella aisakellot helkäten.Täällä oli lunta, Luvialla ei.

      Sinun joulustasi äitisi kanssa tulkoon ikimuistoinen. Keskity hetkeen. Oikein puristu siihen kiinni. Me ilmeisesti vietäme äidin luona (85 vee) seuraavan joulumme. Ja siellä minäkin menen iltapäivällä joulukirkkoon, vaellan sitten kynttiläkulkueessa hautausmaalle ja todella hartudun jouluun. Vielä keksiyöllä lähdemme äidin ja R:n kanssa hautuumaan kynttilämereen ja likellä oleva oikea meri on ihan tyyni ja hiljaa - silloin.

      Mielenkiintoista tuo aikainen joulukirkko. Kotipiätjässäni rannikolla on se ihastuttava mahdollisuus, että saa mennä aattona iltapäiväkirkkoon ja sieltä kaikki yhdessä omaisten haudoille. Mutta muistan yhden erityisen jouluaamun kirkon ja se oli maailman suurimmassa puukirkossa Kerimäellä. Asuimme siellä pari vuotta ja kirkossa oli niin kylmä, että hengitys huurusi, mutta tunnelma oli niin iso, että kirjoitin siitä lukiossa novellin.

      Kadun, että meillä on ikinä ollut mitään joulupukkia! Minä pelkäsin sitä ukkoa lapsena ja Merikin jännitti, vaikka ei oltu peloteltu. Vaidoimme hyvissä ajoin sitten pukin joulun tonttuihin, jotka tuovat lahjat kuusen alle, kun olemme joulusaunassa. Tosin niitä avaamaan päästiin aina vasta piiiitkän ruokailun jälkeen.

      En tiedä, olenko väärässä, mutta minusta tuntuu, että ulkosuomalaisille se lapsuuden joulu ja ne tavat ovat rakkaimmat. Niistä halutaan pitää kiinni. Kauan sitten tuli radiosta aattoiltaa ohjlema, jossa soitettiin ulkosumalaisillle ja se oli kyllä liikuttavaa kuultavaa. Taisimme kuunnella sitä R:n erään kaukana asuvan sukulaisen takia... Jokainen muisteli joulusaunaa, perinneruokia, hartautta, puusuksia, väriliituja, lanttulaatikkoa ja/tai lipeäkalaa. Monet myös joulukirkkoa.

      Siis joulupukki menköön! Takuulla nyt Lapin matkailuyhdistys ottaa minuun yhteyttä;-)

      Kiitos samoin sinulle ja toivon niin suurta läsnäoloa jouluun perheesi ja äitisi kanssa kuin ikinä, ikinä on mahdollista♥

      Poista
  5. Voi mikä tarina :)
    Tästä jos mistä on hyvä ottaa vauhtia jouluun - jonka paras osa on edessä sunnuntaina rinsessojen vierailun myötä - varsinaisen joulun he ovat itä-Suomessa miniän kotona.
    Ja minä otan iisisti, ilman stressiä. Joulu tulee omaan tahtiinsa ja evästä on juuri se, mikä sattuu mieleiseltä tuntumaan.
    Leffoja, kirjoja, lehtiä, unta, ulkoilua.....jos vielä malttaisi pistää puhelimen, tietokoneen ja tabletin kaikki kiinni.
    Rauhoittua vain olemaan saas nähdä :)
    Mutta lahjat on kuusen alla odottamassa viimeisiä ihanuuksia, jotka valmistuvat perjantaiksi - ne pakettiin ja se on siinä.

    Sitten vaan nautitaan. Toivottavasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, niin ja tuo taksimatkakin...hyvin olisin eilen voinut löytää itseni Jämsästä, jossa perjantaina sisustusmaitkailin serkkuni kanssa.

      Just noin. Minäkin yritän sulkea koneeni, vain sen verran on pakko kurkata, että jos joku kaukainen jättää viime hetkellä viestin sähköpostilleni tai blogiini. Mutta toisaalta, minä haluaisin aatona olla todella läsnä miehelleni ja myös tietty Olgalle eli vilkaisu on vilkaisu ja sillä siisti. Puhelinhan minulla on aina äänettömällä, paitsi jos R. on kaupassa ettei taas tule nomparelleja tähtianisten sijaan.

      Lumoavia hetkiä rinsessojen kera sekä juuri sun näköistä joulua! Kyllä sinä voit pysähtyä kerta minäkin...rauhoittua. Mehän palamme tulessa koko muun vuoden.

      Poista
  6. Ihana kirjoitus, kiitos <3 Parasta joulussa on todellakin kiireetön läsnäolo ja yhdessäolo. Ja tosiaan, näyttäisi olevan tulossa valkoinen joulu, myös tänne etelämmäs, luotan siihen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ole hyvä ja kiitos. Lösnäoloa ei myydä kaupassa, ei markkinoilla, se on kultaakin kalliimpaa.

      Etelä-Suomea ja myös länsirannikkoa eli kotipitäjääni siellä on viime talvet hemmoteltu. Toivon kaikille valkeaa talvea ja puut yhtä lumikuorrutteisiksi kuin on meillä täällä nyt.

      Joulun taikaa, joulun lumoa sinulle!

      Poista
  7. Noin ne karisee vahat tavat, niin on karissut minullakin, ennen niin täydelliset joulut kotona kaikkine perinteineen on pois, tilalle on tullut vierailut, aattona yhden, joulpäivänä toisen tyttären luona. Kotijoulu on sitten vain kynttilän polttoa ja oleilua Himmun kanssa. Joskus kaipaan entisten joulujen menoa täällä kotona, mutta ihminen on sopeutuvainen, Silti jouluna kaipaan sitä aikaa kun vielä elämänkumppani oli rinnalla kulkemassa, nyt on vain hautakumpu ja kynttilät sinne. Mutta sittenkin joulu on joulu.

    Oikein hyvää, valkoista joulunalus aikaa sinne Muuratsaloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, minä niin halusin siirtää kaikki idyllijoulun traditiot tyttärelleni, mutta kyllähän niitä sen verran oli, että hän voi jatkaa perinnejoulun viestiä, jos joskus muuttaa mielensä.

      Ymmärrän, että kaipaat. Varmaan äitinikin ja etenkin nyt kun vilkas isäni on jo poissa. Heillä oli myös terhakka tiibetinspanieli, joten nekin joulut, jotka olimme erossa, olivat heille vauhdikkaita.

      Joulu on joulu kaikille. Uskon oikeasti niin. Satu tulitikkutytöstä on jouluna mielessäni...ja silloin toivon, että ihan jokaisella olisi Joulu. Jos kyyneleet, niin ei nälästä eikä epätoivosta, vaan kauniista kaipuusta.

      Jotenkin kuitenkin uskon, että viihdyt omassa kodissasi joulun, etkä halua minnekään sieltä lähteä. Äitini ei lähde enää,eivätkä hänen siskonsa, vaikka muuten reissaavat, niin joulun ovat kaikki omissa kodeissaan. Oma joulukoti on kaikille se rakkain.

      Kiitos samoin sinulle ja Himmulle! Puhallan täältä joulun taikapölyä ja toivon, että saatte siitä jooulun rauhaa, joulun lumoa ja paljon autuasta mieltä.

      Poista
  8. Leena, ihan totta! Paras joulu on sellainen, jonka saa viettää juuri niin kuin itse tahtoo: rentoutuen, rauhoittuen, tunnelmoiden...

    Minä luokittelen itseni joulukonservatiiviksi, mutta minun joulukonservatiivisuuteeni kuuluu nimenomaan se, ettei ole pakko. Ei ole pakko touhottaa tietyn aikataulun mukaan, mutta tietenkin kuusen koristeleminen, joulurauhan julistuksen kuuleminen ja Lumiukko kuuluvat aattoon. :) Silti tärkeintä on se, että saa viettää ainaa yöpuvussa, lukea kirjaa, syödä suklaata ja rauhoittua kynttilöiden valossa. Siinä on jonkinlainen joulun ydin - silloin mieli on rauhallinen, lumoutunut.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, juuri niin, juuri niin.

      Aikataulut on meilläkin vex paitsi...joulurauhan julistus. Siitä en tingi, mutta se on R:n ja mun juttu. Me koristelemme jo aatonaattona, jolloin myös noudamme kalat, mädit ja pateet. Tänä vuonna katsomme Lumiukon sijasta Saiturin joulun sekä sen ranskalaisen Eräs joulutarina (Cathrine Deneuve pääosassa). Joku uusi leffa tulee takuulla lomapäiville.

      Onhan meilläkin R:n kanssa lanttulaatikkoa ja imellettyä, mutta kun mulle ei niin enää maistu possu...Babé...Kalkkunan noudimme hyväksi mainostetusta palvaamosta viime jouluna ja se olikin kuivaa. Kala on parasta.

      Välipäivinä teemme lipeäkalaa eli sitten kun nuoret ovat häipänneet Uuraisille. He eivät voi olla edes tässä talossa kun meillä on lipeäkalaa;-)

      Ja hiljaisuus, mutta myös joulumusiikki. Teillä on vielä sitä lapsivauhtia, senhän pitää ollakin niin. Mutta kun Meri & co saapuvat kotimme täyttyy kuin ilokaasusta...ja Din panee parastaan hyppimällä sohvalta sohvalle ja nukkuun R:n kainalossa yöt, en minä;-)

      Oi niin...tuo yöpaidassa eläminen, se on niin ajattomuutta, joulun parhautta. Ja suklaa...

      Haluamme ilimiselvästi lumoutua, joten toivotan sinulle ja perheellesi lumoavaa joulua kaikin joulumaustein, joihin myös kiirettömyys kuulukoon!

      Poista
  9. Aivan ihana joulupostaus upeine, tunnelmallisine kuvineen. Kiitos tästä ♥
    Rauhallisia ja valoisia lumipäiviä Muuratsaloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos ja ole hyvä.

      Kaikkea lumenkaunista teille sinne, jossa on takuulla lumikuorrutteiset puut kuten meilläkin täällä. Käyn kyllä katsomassa, jos vaikka innostut laittamaan jonkun oman jouluherkkusi reseptin;-)

      Kiitos samoin♥

      Poista
  10. Tuohon ei onneksi tarvitse yrittääkään sanoa muuta kuin: Kiitos! Tuli niin jouluinen olo.

    Mutta se sentään on kerrottava, että tekeillä olevani (ei joulu) liittyy Jyväskylään ja sivuaa Petäjävettäkin. Suorastaan kihisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ole hyvä ja ihanaa, että sain olla jouluinen henkäys.

      Älä hyvänen aika...Nyt minulta meni joulun rauha;-) Muistathan ne menneiden sukupolvien varjot siinä vanhan kirkon sivulaivassa. Ehkä ne saisivat myyttisen sivuroolin ja sitten mustarastas...

      Haluan olla sinulle sekä pieni levottomuus että pieni joulun henkäys! Molemmat ovat kirjailijalle tärkeitä...otaksun...

      Jouluhalit♥ Kohta vaellan Petäjäveden lumisessa metsässä issikan selässä ja takuulla mietin seuraavaa kirjaasi...Tämän nyt mulle teit;-)

      Poista
    2. Sinnekö menet hevostelemaan, sinä onnellinen! Mutta hyvin onnesi ansaitset. Vaellan hengessä mukanasi. Tekisin sydämen, jos osaisin :)

      Poista
    3. Raili, sinne, Teijan tallille. Petäjävedellä asuu Bessu, mun paras ystäväni ja tämä oli häneltä mittatilauslahja eli hän on jopa järjestänyt R:n olemaan silloin vanhan koiruutemme kanssa. Koko päivä vain issikoille ja lumelle.

      Sinä vaellat jo mukana...sen teit;-)

      Huraa, saan opettaa sinua: Ainakin minun koneellani se tulee kun painaa alas ALT ja samanaikaisesti oikeasta palkistosta numero 3.

      Näin: ♥♥♥

      Poista
    4. Ei tule, ei. Mutta ei anneta sen häiritä. *** Noi on leikisti sydämiä.

      Poista
    5. No juu, sulla on sitten sellainen kone kuin R:llä...

      Tähtiä! Rakastan tähtiä. Kiitos♥

      Poista
  11. Täydellinen jouluhan voi olla niin kovin erinäköinen, kun "sisustuslehtien joulu". Minulle itse asiassa joulun parhaat palat on ennen joulua. Odottaminen ja valmistaminen. Ja joulun kuuluu maistua hyvälle, jokaisen suussa. Siksi en itse todellakaan syö väkisin mitään mistä en tykkää.

    Niin, terveiset täältä hankien keskeltä. Suomessa on kuulema parempi joulu, sanoi kuopus. Nyt täytyy lähteä etsimään villasukkaa, housua ja pipoja. Sillä pihalle olisi kuuleman päästävä ja pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, odotuksessa sen parhaus, pätee aika moneen;-) Meillä se porkkanalaatikko lensi lopullisesti pois. Minä kyllä pidän lanttulaatikosta, joten...Ja joulun tuoksut! Lumella on tuoksunsa, joululla on tuoksunsa...

      Mistä hankien keskeltä? Oletteko te jo Suomessa? Palataan vielä...

      Lumikaunista joulun odotusta sinulle!

      Poista
  12. Siinähän se tuli, väsymys, joulufiiliksen karkoittaja. Aikoinaan, ei toki enää näille vuosin väsymys tukahdutti minunkin joulumieleni. Kun aatto tuli, olin vain itkua täynnä, viimeisetkin voimarippeet keskitettävä siihen ettei äyski ja ärhentele likisilleen. Simpäni siivous suurempi urakka kuin huushollin. Silti, aina se Joulun Siunaus silti tuli
    Huomaan kuitenkin etten mikään joulufani ole vieläkään, mutta sentään jonkinverran piparin ja kinkun tuoksua haluan tupaani tuoda. Joulun Lapsen Siunausta pyydän ja saan! Sinullekin sitä toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SinikkaHelena, miten väsynyt enää jaksaa nauttia...Muistan edesmenneen anoppini, joka oli superruoanlaittaja sekä myös herkkujen leipoja. Hän teki meille kaikille ikimuistoisia jouluja, mutta millä hinnalla: Aattona hän oli niin väsynyt, että sitä muistaessani tahtini väkisinkin vaimentuu. Olimme kuin luksus hotellissa, mutta ruoat olivat paaaaljon paremmat ja pohjalaisella sisulla, ruotsista tulleilla virtauksilla, pitoja jatkui aamusta tapaniin. Kukaan ei voinut oikeastaan auttaa, sillä kun 'muut eivät osanneet'.

      Minä olen aina ollut joulufani ja sellaisena pysyn. Mutta jokaiselle omannäköisensä joulu. Joulu on ainoa vuodenaikajuhla, josta pidän. Joka tuntuu ilolta, levolta ja rauhalta.

      Kiitos samoin sinulle ja joulun taika luoksesi lentäköön!

      Poista
  13. Liityn kuoroon: Tämä oli ihana postaus.

    Itse saavui juuri eilen Moskovasta Porvooseen ja en ole tikkua ristiin pannut joulun vuoksi vielä toistaiseksi, mutta on tässä vielä aikaa. Stressata en enää jaksa, mutta kun olen luonteeltani vähän kieroutunut, on minusta esimerkiksi joulusiivousta hauska tehdä ja aionkin antautua siihen täysin sydämin. Koristelut ja muut sen sijaan jää aika minimiin, less is more sopii hyvin joulukoristusfilosofiakseni.

    Kalat ovat suursuosiossa meidänkin joulupöydässä ja sienisalaattia pitää ehdottomasti olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos.

      Ah, saat viettää joulua kotonasi historiallisen kauniissa Porvoossa. Minä en niin perusta ainakaan komeroiden siivouksesta enkä aio pestä ikkunoita jouluksi;-) Sen sijaan vuodevaatefriikkiyteni saa jouluna aivan uudet mittasuhteet.

      Minä rrrrrakastan kuusen koristelua, mutta muuta koristetta ovatkin sitten vain kirkaat ledit seillä sun täällä sekä valkoiset amaryllikset ja jouluruusut. Kuusen tuo vähemmän on enemmän sopii minulle, sillä kun Meri muutti kotoa sain vapaat kädet ja kuuseen tulee vain 'hopeisia' koristeita ja vain ripaus punaista Aarikan linnuista.

      Jösses! Unohdin vallan sienisalaatin: Kiitos muistutuksesta! Syksyn olen syönut niin paljon suppiksia etten ikinä, kiitos erään ystväni, joka rakstaa niiden poimimista, mutta jonka mies ei sieniä syö. Nyt sitten kunnon sienisalaattia kehiin!

      Kinkku ei ole meidänkään joulupöydän kunkku, vaan kalat. Ja viime vuosien juttuna ovat suureksi herkuksi tulleet erilaiset pateet.

      Joulun taikaa, lumentuoksua, mielen kepeyttä sinulle Suomen jouluusi!


      Poista
  14. Tässäpä -jälleen- postaus minun mieleeni! Oi! Itse olen syntynyt joulukuussa, joten olen aina ajatellut siksi olevani jouluihmisiä. Minustakin joulussa on parasta itse joulun sanoma, tunnelma, ihmiset lähellä. Olemme aina viettäneet minimalistista joulua (kinkku toki paistettu ja herkut hankittu) koska aatoksi menemme vanhempieni luokse sukujoulua viettämään. Ja sitä sukua onkin alkanut kertymään, kun useimmilla veljistänikin on jo oma perhe. Poikkeuksellisesti hankimme tänä jouluna kotiin kuusen. Se tuokoon oman mausteensa juhlaan, johon on enää muutama hassu päivä...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Sekä tyttäremme että vävykokelas ovat syntyneet joulukuussa..., miksen minäkin;-)

      Oeln viettänyt elämässäni monen monet sukujoulut, mutta sitten halusin luoda oman jouluperinteen tähän valkoiseen kivitaloon, josta olikin kuin salaa tullut koti. Ensi joulun tosin olemme ehkä äidin luona ja siellä soisin silloin olevan lunta. Lapsille etenkin sukujoulut ovat ihania. Ne muistaa vielä kymmenienkin vosien jälkeen.

      Nuoremme viettävät ensin oman joulunsa Helsingissä ennen aattoa, sitten T:n kotona aattona ja joulupäiväksi meille. Sopii oikein hyvin, että me saamme juhlia myös hääpäiväämme.

      Eikö olekin hauskaa seurata, miten omat joulut muotoutuvat, tai miten itse kukin niitä viettää.

      Joulukuusi ja herkut ovat vähintä. Jos ostat/saat jouluruusun, muista lasten takia ja jos se pieni koira..., että kukka on myrkyllinen.

      Lumentuoksuista joulun odotusta sinulle!

      Poista
  15. Leena, yhdyn muihin, olipa ihana postaus. Minäkin odotan jo joulua ja ennen kaikkea kiireetöntä yhdessäoloa. Miehellä on onneksi koko loma aatonaatosta loppiaiseen saakka, joten tällä kertaa meillä vietetään joulua oikein olan takaa. Ihanaa suhteellisen hektisen syksyn jälkeen! Vähän olin haaveillut joulusta omassa kodissa, mutta kun vanhemmat vielä jaksavat ja haluavat järjestää, lähdemme pyhiksi mummoloihin. Ehdimme relata sitten joulun jälkeen :)

    Sieltä joulu pikkuhiljaa alkaa rakentua sydämeen, toivottavasti sinullakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, kiitos. Se meille suotakoon: Vastapaino koko vuoden hössöttämiselle. Olette onnekkaita! Meilläkin nyt enempi kuin koskaan eli loma ja pyhät yhteensä kaksi viikkoa: Arvaa vaan istunko koneella eli en.

      Omassa kodissa on parhautta, minun mielestäni, mutta koska äiti on vielä virkeä, luultavasti ensi joulu hänellä. Teillä on joulun jälkeen kuin monta joulua vielä, sillä miten maltammekaan irrottaa joulusta tapanin jälkeen ei ja ei, vaan vietämme joulua sinun sanojasi lainaten 'olan takaa'.

      Kiitos samoin sinulle! Alan olla kohta fiiliksissä, ihan kohta...

      Poista
  16. Voi Leena....<3 Tuleva joulusihan kuulostaa just täydelliseltä.kuten tuo alun erilainen joulukin.myös minä luovutan suosiolla kiireen ja hössäyksen jollekin muulle.Joulu tulee ja menee omalla painollaan.Keskityn tunnelman luomiseen.Tätä joulua vietetään poikkeuksellisen pienellä porukalla,vain minä ja poikani ja tyttäreni,maailman rakkaimmat.Ne muutamat asiat ovat ja pysyvät,ne meidän perheen omat perinteet ja painottuvat aattopäivään: se perinteinen joulupuuro ja ihanasti kanelilta tuoksuva sekahedelmäkeitto puuhellalla keitettynä,Lumiukko,joulurauhan julistus tv:stä seurattuna ja klo 16 aattojumalanpalvelus sekä kynttilöiden vienti haudalle ja ah ja voi,ekan kerran isän haudalle tänä jouluna...Miten kaunis onkaan valoja tulviva luminen hautausmaa.
    Meidän joulupöytä on hyvin perinteinen,laatikot tekevät kerran vuodessa hyvin kauppansa ja pieni kinkku.Yritin ehdotella tapaninpäivän ateriaksi kalkkunarullaa,mutta tyttäreni kumosi sen kiivain äänenpainoin ja niinpä meillä syödään sitten poikani metsästämää hanhea,joka onkin moninverroin maistuvampaa:)
    Sun taksimatka oli kyllä huippu:) Onneks sentään havahduit huomaamaan missä mennään.
    Tunnelmallista ja rentoa joulunalusaikaa sinulle ja läheisillesi toivottelen minä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, minustakin tuntuu siltä. Se on vähän kuin 'vieraat tulee ajallaan, talo elää tavallaan'. Väehmmälläkin saamme joulun.

      Meilläkin on riisipuuron kanssa sekahedelmäsoppaa! Sitähän syödään sitten jälkiruokana kuohukerman kera seuraavana päivänä. Laitan siihen vain luumuja ja aprikooseja ja leikkaan ne oikein pieniksi. Olen muutenkin kunnon haudutetun riisipuuron ystävä ja sitä syödään talviaikaan melkein kerran viikossa. Eli puuropäivä on ja salaattipäivä on.

      Sinulla on ilmeisesti puuhella keittiössä, meillä se on alakerran ns. apukeittiössä eli hirveän epäkäytännöllistä juosta rappusia ruokakantamusten kanssa.

      Minäkin muistan ekan kerran isän haudalla jouluaattoiltapäivänä ja sitten vielä yöllä uudestaan. Olimme tietenkin silloin joulun länsirannikolla äidin luona. Missähän sinä asut kun sun joulu kuulostaa mun kotipitäjän satakuntalaiselta rannikkojoululta;-) Aattojumalanpalvelus on niin sopiva, sillä joulupäivänä on kiva nukkua pitkään eikä ole niin kiire pukeutumaankaan. jouluyö on kuitenkin vain kerran vuodessa ja se on vuoden ihanin yö, jolloin valvotaan.

      Olen vain kerran saanut hyvää kalkkunaa, mutta se olikin erityistoimitettu lahja. Hanhea en muista syöneeni...

      Eikö vain;-) Minulle jotenkin sattuu ja tapahtuu, vaikka olen mielestäni viileää lunta...

      Kiitos samoin sinulle ja perheellesi!

      Poista
  17. Ihana postaus! Ja ihana tyyli kirjoittaa! Tämä postaus toi joulufiiliksen, kiitos! Oikein Hyvää Joulunaikaa sinulle ja perheellesi toivottelen täältä Kainuun korkeudelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiju, kiitoskiitoskiitos♥ Ihanaa saada olla hetki joulun keiju ja levittää joulun taikapölyä kaikille, jotka sitä kaipaavat.

      Kiitos samoin sinulle täältä harjukaupungin saarelta! Kainuu on minulle kartoittamaton maisema, jotain eksoottista livesti, mutta kirjallisesti tuntuu tutulta.

      Poista
  18. Hih, joulujutut sovittu :) Minäkin olen rikkonut perinteitä ja luonut uusia. Rauhallista joulunaikaa odotan, tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Aattoyön vaellus hautausmaalla, kirjoja ja vähän suklaata. Joulunmakuinen ja tuntuinen postaus. Päästään tunnelmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, yes! Jo on ollut aikakin meidän laittaa rits ja räts;-) Oijoi, kun emme voi vaeltaa samalla hautuumaalla...'Vähän' suklaata...ethän ole vain sairas? Muistatko ne konvehtirasiat, joita ennen nautimme jouluyönä;-)

      Kiitos! Kiva leikkiä joulun keijua ja puhaltaa taikapölyä.

      Poista
  19. Kiitos Leena ihanasta, tunnelmallisesta, hauskasta, valoisasta ja lämpimästä joulupostauksesta <3

    Ei ne kaavat tosiaan joulua tee vaan ihmiset ja yhdessä luotu tunnelma. Valitettavati se sitten useilta unohtuu, hukkuu (itseluodun) kiireen keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, ole hyvä ja kiitos.

      Kaava on vain kaava ja tuntuu ikävältä. Ehkä siihen on ajauduttu, kun ei ole ehditty edes pysähtyä ajattelemaan, mikä olisi itselle ja myös perheelle mukavin, se omin joulu. Tavaratalot tähän aikaan vuodesta ovat aika pelottavia paikkoja, siellä voi myös tapahtua herätys, kun tajuaa, miten paljon on turhaa. Kaikki kaunis turhuus ei ole turhaa, mutta miksi sen pitää olla just jouluna kaiken. No eipä mitä, joulurauha putoo takuulla, vaikka mikä olisi. Toiset ovat uupuneempia kuin toiset. Kaikille toivomme kuitenkin kaunista joulua hyvällä mielellä.

      Joulun taikaa sinulle!

      Poista
  20. Voi Leena, kuinka mahtava postaus! Tekee mieli tulla teille viettämään joulua ;-) Onneksi meillä ei ole mitään kiirettä tai edes vieraita tänä joulua ja totaalista lepoa ja hauskuutta on toivottavasti tiedossa. Ainoastaan kuumuus voi tehdä tästä joulusta inhottavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, kiitos! Tule vaan: R. haluaa kuulla kaiken maasta, jossa sinä asut. Istutaan pöydässä ja sinä saat olla äänessä. Varmaan muuttaisi sinne ellen minä olisi vakava este edessä, minä luminainen, arktinen tyyppi.

      Muistan tuon kuumuuden siitä, kun naapurini väväsi tyttärelleen sinne joulupakettia...ei muuten käynyt yhtään kateeksi kun kuulin asteet.

      Toivottavasti saat joulun tunnelman ilman lumiukkoja, puuterilunta ja sitä uniikkia sinistä hetkeä, joka putoo just nyt: On aika sytyttää kynttilät!

      Joulun taikapölyä sinulle ziljoona tonnia!

      Poista
  21. Ihana ja tunnelmallinen joulupostaus, tuli hyvä mieli tätä lukiessa! :) Itse olen läpikotaisin jouluihminen, enkä ole koskaan (ainakaan vielä...) osannut stressata joulusta, sillä rakastan kaikkia jouluvalmisteluja, ja jouluna kaiken oikeastaan kuuluu mennä saman kaavan mukaan :D Tosin jouluruokia en ole koskaan oppinut syömään, riisipuuroa lukuunottamatta, joten joulunakin kokkaan itse omat ruokani, vaikka muu perhe mussuttaa kinkkua ja laatikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, kiitos, että sain olla joulukeijusi;-) On kaavoja ja kaavoja. Minulla oli liian tiukka, kun se oli niin vain minua ja aikaa, kun lapset olivat pieniä. Tämä 'uusi joulu' sopii minullekin. Jotain vanhaa, jotain uutta, paljon rakasta!

      Riisipuuro on niiiin hyvää. Jos luit aikaisempia kommentteja, niin teen talviaikaan haudutettua riisipuuroa kerran viikossa. Ja sen kanssa sitten kanelia, ripaus sokeria ja maidolla tai ei. Kaneli on terveellistä.

      En tiedä, mitä minulle taphtui, paitsi Babé...,mutta kinkku ei enää maistu kuin ennen. Kalaa, pateita, ja kiitos kyllä. Pidän edelleenkin lanttulaatikosta. Rosollin sijasta taidan tänä vuonna laittaa jotain uutta.

      Nanna, minun tyttäreni ei pidä ollenkaan kinkusta ja joululaatikoista;-) Eikä hänen tarvitsekaan niitä syödä: Graavia siikaa tulee olemaan riittävästi ja mätiä.

      Joulun tähtipölyä minulta sinulle!

      Poista
  22. Joulussa on parasta juuri pitkät pyhät, hiljaisuus ja läheisyys. Muoto voi olla millainen tahansa, kunhan se on joulunviettäjille sopivin. Minä rakastan pyhien loivaliikkeisyyttä ja sitä ihmeellistä tunnetta kun joulun tuoksut tuovat mukanaan kaikki jo vietetyt joulut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, muoto on jokaisen oman näköinen, jos saa toivoa. Juuri niin, kaikki juuri niin! Minä horoskoopiltani härkä, rakastan sanaa oivaliikkeisyys,..Nimenomaan: Joultu nyt kantavat itsessään menneitä jouluja, joskus niitä ikimuisotisimpia, joissa oli mukana...vaikka isä.

      Kaikkea ihanaa joulun taikaa sinulle, Cheri!

      Poista
  23. Ihanalta kuulostaa!

    Kiireettömyys ja läsnäolo. Lumiset kävelyt ja hyvä ruoka, kirja ja joutenolo. Eikä tosiaan unohdeta suklaata! Siinä on joulun resepti. Mitä vähemmän pingotusta ja pönötystä, sen parempi.

    Perinteitä on hyvä tuulettaa. Olen itse pistänyt joulut ihan uuteen uskoon useaan otteeseen ja tärkeintä on ollut rauha sisällä ja ulkona. Se, että on tilaa olla vain.

    Nauttikaahan! Kuulostaa lumoavalta! Ja Olgalle ihan huljan paljon rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kuulostaa ja on.

      Mistä on hyvät joulut tehty: lumesta ja herkuista, läheisistä ja ajasta, kynttilöiden valosta ja jouluruusujen sulosta. Siitä on hyvät joulut tehty, että aika pysähtyy ja tuntuu kuin joulut olisivat yksi ja sama muistojen helmiketju suloinen, puutarha luminen, tähtiä täynnä.

      Kiitos samoin sinulle! Olga kiittää ja työntää kuononsa lumeen: lumitimantteja noutajan kuonon päällä, ilon tähtiä.

      Poista
  24. Me vietämme kiireetöntä aikaa jo nyt, ei mitään juoksemista kaupoissa. Lahjat (lastenlapsille) on ostettu, pojalle ja vaimolleen kirjat. Tytöille toivomusten mukaan. Itselle ei mitään eikä kumppanille. Tehdään mitä huvittaa ja syödään mitä mieli tekee.
    Rentoa ja kotoisaa.
    Sinulla on ihana joulu ja joulunaika.
    Tunnelmallista joulunaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena sinulla on idylliä! Kummipoika, omat laoset, muutama ystävä...ylensä hoidan lahjat pakettiin jo marraskuulla, mutta nyt oli kaikkea niin paljon. Mekään emme lahjo R:n kanssa toisiamme.'

      Rentous ja kotoisuus ovat hyvän olon tunnunsmerkit.

      Kiitos kaikkea samoin sinulle!

      Poista
  25. Voin vain kuvitella issikkavaellustanne. Niin upea kokemus ja läsnäolo, lämpimän eläimen selässä, metsän hiljaisuudessa..

    Onneks minunkin Jouluni on rauhaa, pysähtymistä, olemista siinä,
    sisäisen ääneni kuuntelemista, syvälle, syvälle hiipumista..

    Molemmat tyttäreni, hannan avopuoliso, exmieheni, Jaser-koira viettävät aaton mun luona. ihanaa.

    suloista Joulua teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, nyt pitää vain ostaa talviratsastushousut, sillä jo sattuu pakkanen niin selässä jäätyy tavallisilla. Tuota odotan ja se on yksi ihana lauantai, koko päivä,

      Hiipua syvälle itseensä...ei paha.

      Teillä on takuulla loistava joulu!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  26. Joulun jälkeenkin voi siivota, sen tajusin jo vuosikausia sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, juuri niin. Martatkin sanovat, että älkää siivotko komeroita ellette aio viettää joulua komerossa;-)

      Lumoavaa joulua sinulle!

      Poista
  27. P.S.
    Eikö lämpimässä kahvilassa istuen voi kännykällä tilata taksin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sekin tapahtui, mutta kun jutun pointti on siinä, että koko kaupungista ei löytynyt vapaata taksia. Näin ei ole tapahtunut ikinä ennen - ainakaan minulle.

      Poista
  28. Vaikka postauksellasi oli mittaa, se oli luettava sanasta sanaan tarkasti, todella mielenkiintoinen:)
    Perinteinen joulusi oli kuin meidän joulu, vanha muuttumaton lapsuuteni joulu. ehkä täytyisi oikein tehdä siitä oma postaus.
    Meillä on nykyään täytynyt olla joulu valmiina 22.12, tiedät varmasti miksi. Vietämme yleensä kaksia synttäreitä, ensin minun ja sitten tyttären ja sitten onkin jo aatto:) Tänä jouluna synttäreitä ei vietetä, sillä tytär lähtee kaverinsa kanssa Thaimaaseen joulunviettoon. Toivon rauhoittavaa joulun aikaa ilman lahjakasoja, vain läheiset läsnä:)
    Piparintuoksuista joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, aivan liian pitkä, mutta kun siinä on nyt mukana monen vuoden joulut ja tämä tulevakin.

      Hyvänen aika: kirjoita! Minulla se mennyt joulu traditioineen on Luvialla.

      Täälläkin se syy, että miksi joulu pitää olla aatona valmiina ja tiedät kyllä miksi;-)'

      Ei mitään lahjoja, vaan aikaa olla yhdessä.

      Kiitos samoin sinulle ja joulun taikapölyä sinne puhallan...

      Poista
  29. Ihana kirjoitus sinulla,ja puhut ja ajattelet kuin minun aivoillani ja suullani.
    Kylän kauppiaan lapsenlapsena ja lapsena muistan myös ne joulut...
    Isovanhempieni koti oli kaupan takaosassa...joulupöydässä kun jo istuttiin ja laulettiin Enkeli Taivaan,kuului ikkunan takaa koputus...saisiko ostaa Vaarinkaljaa ;)
    Kaupan ikkunalla keikutti Pukki päätään...isä oli sellainen Puuhapete joka tällaisenkin ihmeen rakensi kaupan ikkunalle.Joka vuosi oli suuri tapahtuma kun esirippu vedettiin ikkunan edestä ja joka vuosi pukki liikutti jotain uutta härpäkettä.Aattoyöna pimeässä kaupassa me lapset vähän pelkäsimme Pukin figuuria...
    Ja nuo joululaulutkin samat lempparit...Hietasen Pentin Oi Jouluyö...ja Ave Maria... oiiih...
    Jouluna on erityisen ikävä äitiä ja isää,kauppatouhuista huolimatta pystyivät tekemään lapselleen maailman parhaat joulut...juuri rakkauden,ei tavaroiden voimalla!
    Enkeleitä joulunaikaasi <3
    Tarja Tuulialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja Tuulia, siis niin totta;-) Tuo vaarinkalja on kuin meidän elämästä, sillä aina oli joku talon isäntä vielä ilallla myöhään ostamassa milloin mitäkin ja siis tulivat silloin kotiovelle aattonakin. Isä on tainnut lähteä kesken joulusaunankin myymään. Äitiä se suututti, mutta minkä teit. Pienessä kylässä sana kulkee.

      Kyllä oli rikasta silti olla kauppiaan tyttärenä joulunaikaan. Odotin aina sitä nyökyttävää pukkia sinne ikkunalle ja olenpa saanut rakentaa joulunäyteikkunankin. Yhtenä vuonna tuli oikea joulupukki helikopterilla...Jo neljävuotiaana minut nostetiin aattona tiskille seisomaan ja siinä laulelin asiakkaitten toivelauluja.

      Öinen, pimeä joulukauppa...se oli niin maagista.

      Tänäkin jouluna Oi Jouluyö ja Ave Maria, meillä Johanna Rusasen esityksinä. Mutta taitaa olla muitakin lauluja, sillä aina ja edelleenkin R. sitä Sylvian joululaula pitää parhaana. Minulle siitä tulee vähän suru, kun sen laulun tarina synty liittyy ikäviin asioihin.

      Äiti onneksi on vielä, mutta tuleehan joka aatto se kaipaus heidhin, jotka eivät istu kanssamme joulupöytään. Isää on ikävä ja R:llä molempia vanhempiaan, jotka lähtivät pois yllättävän nuorina. Parhaassa iässä ns.

      Kiitos. Meillä on samat muistot. Lue Eeeva Jowenpellon Lohjatrilogia. Itse olen sen monasti lukenut, mutta vain kaksi kirjoista on itsellä eli Eteisiin ja kynyksille ja Sataa suolaista vettä. Sitä yhtä en nyt muista. Le ne aikajärjestyksessä. Siellä sitä on entisajan kauppaa. Aivan tunnen tuoksut. Ihan varhaislapsuudesta jauhetun kahvin ja jouluna se lipokala tynnyri oli siinä kaupan nurkassa. Kylmiössä roikkuivat sikaparat koukuissaan ja karkit olivat lasinkirkkaissa astioissa, myös ne pyöreät eri väriset purukumit...Joulu tuli meillekin aina, vaikka se oli lyhyempi, mutta silloin ei sitten ravattukaan joulupäivänä mihinkään vaan oltiin yhdessä. Tiukasti.

      Kiitos ssmoin sinulle, Ystäväni Kaupan Jouluissa!

      Poista
  30. Hieno tekstisi imaisi mukaansa. Joulu ei ole suorittamista vaan ajatus, tunne jostain elämääkin suuremmasta. Hyvän joulun kohdatessaan ulkoisten puitteuden merkitys katoaa.

    Kiitos kauniista tuokiosta tekstisi parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa,kiitos. Ehkä sain joulun taikapölyä puhallettua sinne asti....Nimenomaan: Kaikki katoaa ja on vain läsnäolon täyteys.

      Ole hyvä ja lumoavaa joulun odotusta sinulle!

      Poista
  31. Ihana postaus, kiitos Leena-IhaNainen!<3333

    Oikein suloista ja leppeää joulun odotusta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos.

      Usko minua, yritän kaikkeni jopa sen suhteen, että joulun odotus olisi leppeää, mutta kun en ole yksin tässä parheessä...;-)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  32. Vastaukset
    1. Unelma, eikö vain: Suomi on Talven Ihmemaa!

      Poista
    2. Ja tätä vielä joulun odotukseen: ♥♥♥

      Poista
  33. Meniköhän mun viesti jonnekin avaruuteen.

    Teenpä siis uusiksi ;-)

    Tämä oli todella ihana postaus. Kiitos kovasti.

    Joulua on hyvä viettää juuri niin kuin sen mukavammin ja rennommin voi. Kiireet ja hötkyilyt kannattaa unohtaa tänä ajankohtana. Moniko siihen kykenee? En tiedä, mutta kovasti toivon sitä hyvää oloa meille kaikille.

    Hauska tuo sinun kotiinpaluusi. Onhan Jämsä ihan kiva paikka, mutta ehkä halusit mieluummin kotiin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tekniikan ylläreitä...aikaa vieviä nekin.

      Kiitos kun jaksat...

      Kiitos ja oel hyvä. Saan siis olla sinullekin joulun keiju;-)

      Harva kykenee ja minäkin vasta harjoittelen. Aatosta alaen, ihan aamusta asti, meillä on jo suuri, ihana rauha, mutta just nyt vielä kaikki on upsidesown. On pakko löytää uusi asenne siivoamiseen ja kaupan kasseihin, jotka täysinäisinä valuvat eteisen lattialla (eli me emme jonota kaupoissa joulun aluspäivinä).

      Meille kaikille rauhaarauhaarauhaa toivokaamme.

      Arvaa nauranko tuota pitkään. Ehkä juuri sinä päivänä, kun olin siellä lumipyryssä, kassit jaloissani yrittänyt soittaa useita kertoja takseja, halusinkin vain juuri kotiin;-)

      Poista
    2. Tämä ei kai katoa bittiavaruuteen, vaan puhallan luoksesi: ♥♥♥

      Poista
  34. Yrittäjäperheessä kasvaneena minäkin. Kotona jouluaattopäivänä puhelin soi jatkuvasti. Vanhimman siskon kanssa huolehdimme siivoukset. Äiti ruuan ja muut järjestelyt. Isä ajoi taxia koko päivän. Jouluaattoiltana koko suvun kesken mummolan suuressa tuvassa…

    Mukavat muistot noista. Vaan tämä nykyinen meno, kuten itsekin ihanasti jouluanne kuvailet, tuntuu vielä mukavammalta. Minusta joulut ovat tunnelmaltaan koko ajan vain parantuneet ja parantuneet. Tuntuu, että saa juuri sellaisen joulun kuin haluaakin, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, minä olin meillä vanhin, joka huolehti siivoukset yms. Ruoka toki pääosin äidin vastuulla, sitten kun hän ehti. Silloin harvoin kun pääsimme jouluksi koko perhe äidin kotiin Keuruulle, oli kuin kymmenen tähden hotellissa, sillä mammani oli mestari leipomaan, laittamaan ruokia ja etenkin luomaan hyvänmielen rentoa tunnelmaa. Karjalaiseen tyyliin...

      Eikö vain, että passiivinen unohtaminen toimii, enkä minäkään enää kärvistele siitä, että siivosin kaiken jo 11 -vuotiaana ja kohta olin jo tiskin takana myymässä koko koulun joululomani. Aika kultaa muistot ja on han toki totta, että odotukset eivät olleet äärettömät, kuten nyt on usein. Toisaalta, eikö kuitenkin osa toivo vain sitä joulun mieltä, ei tavarakasaa.

      Samoin koen minä. Onko se sitten iän tuomaa vahvuutta vihdoinkin rakentaa omannäköisiään tai perheen näköisiä ja oloisia jouluja. Minulla primus motor oli oma tyttäreni, mutta hiukan huvittaa, kun olen ihan saletti, että hän vielä joskus väkertää niitä 'oman äidin tyylisiä idylli-jouluja'.

      Kaikki on nyt niin hyvin. Joulun keijut suokoon sen jatkua näin...

      Joulun taikapölyä sinulle puhallan juuri nyt♥

      Poista