Välipäivät jatkavat joulun tunnelmaa...

Osa joulukodin tunnelmaa ovat ystäviltä saapuneet joulukortit. Meillä kortit ovat esillä olohuoneen tuikkuhyllyllä, kuten tässä, keskellään Hannen kaunis enkeli-ikoni

ja kynttilävalaistuna melkein päivät pitkät. Yläkerrassa meillä ei ole takkaa, joten tämä hylly taitaa markkeerata sitten takan reunustaa.

Suurin osa korteista on olohuoneen pienellä sivupöydällä kristalliskoolissa, jossa niitä voi rauhassa lueskella ja osa

keittiön seinällä Sateenkaarentaa -puodista löytämässäni sydäntelineessä.

Ikkunan takana, kahden ikkunan takana;-), on kookoskakku täynnään kuorittuja hasselpähkinöitä, josta käyvät syömässä niin oravat kuin linnutkin. Joskus tupsukorvan suloisuus päihittää kuvan huonon laadun...

Myönnän heti, että ainoa joululaatikko, jota meillä toistaiseksi nykyään tehdään, on imelletty perunalaatikko. Jotenkin hämäläiselle miehelleni tämä on se aaton juttu - vielä. Ohjekin on tulossa ja omani on testitulos kymmen vuoden harjoittelun jälkeen;-) Lanttulaatikko palaa kuvioon edesmenneen anoppini ohjeella, mutta se on sitten seuraavan tai sitä seuraavan joulun ruokajuttu. //Nuoret ovat vielä täällä ilonamme, joten en ole lukenut mitään, vaan olemme nauttineet perhejoulusta. Meri on niin kalahullu eli vanhempiinsa tullut, että tänään nautimme ties monettako päivää graavia merisiikaa ja se onnistuu sillä, että siika tai pari löytyi pakastimessa ja graavattiin eilen. Juustoja on nautittu noin viittätoista eri merkkiä ja niiden kera päärynöitä ja rypäleitä. Ei ole ehditty kuvata, kun on eletty. Vähän harmittaa, kun on ollut siikaan uusi kaunis tarjouluastiakin...By the way: Vävykokelas Teemusta on tullut suuri graavin merisiian ystävä, mistä olemme oikein iloisia: Alkaa kuulostaa perheeltä!

 R. lähti juuri lumitöihin koiruuksien kanssa ja nuoret ovat saunassa, joten sain tämän hetken tervehtiä teitä. Aion jatkaa lomailua edellisen postauksen toivotuksilla, mutta ehkä, ehkä uusin erään runon (,joka koko ajan soi minussa) uuden vuoden aattona. Istun tässä vielä pukeutumattona eli kaikki on kuten joulun välipäivinä kuuluukin eli hidasta. Huomaan, että sininen hämärä alkaa pudota, joten miksi enää pukeutuisin...no ehkä joku liehukevillatakki... Tänään ruokailemme jo keittiössä, mutta sielläkin on paljon kynttilöitä ja tietetenkin jouluruusua...Tähän kohtaan tekee mieli tehdä vaikea kysymys: Mikähän lie seuraava kasvi, jonka esittelen Leena Lumi's Flower Power -sivuillani?

Koska emme viettäneet tätä joulua äidin kanssa, toimitin tutun kukkakauppiaan kautta hänelle suuren jouluruusun. Nyt saamme jännätä, miten loistavana harrastajapuutarhurina tunnettu äitini saa jouluruuusunsa säilytettyä kevääseen voidakseen istuttaa kukan sitten puutarhaansa. Mutta ei hätä: Jouluruusua myydän keväällä puutarhaliikkeissä upeina taimina. Huomatkaa, että basilikani viihtyy täydellisen hyvin keittiökaapin alla olevan tavallisen valon hoidossa. Basilika on ostettu yli kuukausi sitten kaupasta ja siitä on leikattu jo monasti maustetta ruokiin. Siis tänä vuonna meillä oli rosollin sijasta mozzarella-tomaattisalaattia sekä piparjuuri-punajuurisalaattia.

 Yllä olevan kuvan, jossa pöytä on tungettu aivan liian täyteen kaikkea, esittelen vain siksi, että olen luvannut kuvata pöydän, jonka...: löysin neljässä osassa huonossa kunnossa vanhempieni pihaan tuodulta roskalavalta. Äidin terhakka pikkukoiruus oli vähän hoidellut yhtä pöydän kolmesta jalasta, jalat oli irrotettu, väri pöydässä oli koivu etc. Sitten paljon hiomista ja liimaamista ja sen jälkeen tein lakkasuorituksen, josta voi vaikka peilata itseään! En voi olla kertomatta, että tätä pöytää on yritetty jopa ostaa minulta...

Ooooh, pimeä putoaa, lumen valo syttyy. Kokoan itseni, poistun koneelta ja alan liittyä perheeseeni. Dina onkin käynyt tuossa jo komentamassa pienen koiran suurella itsetietoisuudella. Jatketaan hitautta, lunta, unta, herkkuja, perheen läsnäoloa, katsotaan filmejä...Eräs joulutarina on katsottu jo kahdesti tänä jouluna...

Love
Leena Lumi