Aikaköyhyydestä aitoon läsnäoloon

Vaikka en ole tietääkseni enkeli-ihmisiä tämä Hannen enkeli pysäytti minut kuin seinään. Kuvan värit ovat uutta, maagista Hannea ja se jokin tässä saa minut nyt kertomaan, mitä toivon eniten ja ainoastaan joululahjaksi. Ehkä lumikeiju ei olisi riittänyt saamaan minua seisahtumaan juuri tähän vuodatukseen, vain Hannen enkeli.

Toivon joululahjaksi aikaa. Vain aikaa. Mieheltänikään en halua mitään muuta kuin aikaa, sillä mikään tavara ei ole yhdessä vietetyn ajan veroista. Meillä on aika tiukassa eli olemme aikaköyhiä! Viime vuonna samoihin aikoihin olin vieläkin aikaköyhempi, sillä miestäni vei juoksuvalmennus MM-kisoihin. Olin onneton, todella onneton. Nyt on paljon  paremmin, mutta tänään kun ryntäsimme viimeisiä joululahjoja, osin jo joulun herkkuja, kynttilätäydennyksiä, joulukortteja, nuorillemme lahjakortteja ja montaa muuta, tuntui, että turhuuden turhuutta tämä kaikki on ja 'maailma seis,haluan ulos!' Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat kun lapset ovat pieniä. Minun kokemukseni mukaan se aika oli lastenleikkiä näihin vuosiin, mutta kukin kokee tavallaan.

Olin eilen serkkuni kanssa Witikkalan kartanossa ja meillä oli pitkä ja antoisa päivä. Nautimme kaikesta kauniista ja tein mukavia ostoksiakin, mutta minusta ei ole niistä nyt juttua tekemään. Voin kertoa, että ostin jotain jossa on mustaa pitsiä itselleni, jotain raskasta ja ruostunutta keittiöön, jotain kivaa tyttärelle ja vähän koristeita joulupöytään. Päivä oli pieni sisustusloma, mutta se saa nyt olla vain yksi joulukuun tapahtuma, joka liittyy muistojen ketjuun.

Olen käärinyt lahjoja kauniisiin papereihin, kirjoja, pehmeitä paketteja ja elokuvia, mutta olen huomannut aloittaneeni vähitellen uudenlaisen tradition: Kutsun ystäviä lounaalle ulos. Näin kaikki voimme keskittyä toisiimme, ilman turhaa passaamisen ja siivoamisen stressiä ja näin aidosti olla läsnä toisillemme. Minä olen vielä sen verran omituiseksi muuttunut, että siivoaminen ei ole elämäni intohimojen kärkipäässä, joten miten mukava onkaan sulkea ovi takanaan ja lähteä kaupungille seurustelemaan. Tänään viimeksi sovimme yhden perheen kanssa, että tapaamme vielä ennen joulua hyvän ruoan merkeissä, mutta nyt ei kummankaan kotona, vaan muiden passattavana. Tämä on vaihtelua meille kaikille, jotka olemme intohimoisia kokkaajia, mutta aina se siivoaminen ennen ja jälkeen.  Näin kaikki saavat täydesti osallistua seurusteluun, vuorovaikutteiseen läsnäolemiseen, eikä yhden tarvitse huhkia passarina. Nyyttikestit eivät tilannetta yhtään parantaisi, sillä sitten jää jälkeen kuitenkin aina kasa astioita ja muuta siivoamista. Tähän tietysti joku voi ehdottaa, että 'kaikki voivat tiskata ja siivota yhdessä', mutta kun minä en halua juuri nyt seurustella tiskaten ja siivoten, vaan keskustellen ja herkuista nauttien. Jonain muuna aikana on toinen tuuli ja toinen mieli: silloin kokoonnutaan kotiimme ja istutaan tuntikausia pöydän ääressä.

Toivon aikaa hääpäivä- ja joululahjaksi, mitkä ovatkin meillä yksi ja sama ajankohta. Toivon koko loppuelämäni vain aikaa ja läsnäoloa. Sitten kun olen sateenkaaren tuolla puolen, en pyydä enää kenenkään aikaa ja kaikki saavat minun puolestani säästää aikaansa jopa haudallani käymiseltä: Olen sen verran erakko, että viihdyn mieluusti ihan rauhassa ja hiljaisuudessa – siellä hautuumaalla. Läheiseni saavat silloin tuhlata ainoan elämänsä tunnit vaikka pölyjen pyyhkimiseen tai urheilukentän ympyrän kiertämiseen loputtomasti, vuodesta toiseen ja televisiossa saa urheiluselostaja huutaa aamusta iltaan mukatärkeitä ilmoituksiaan,  mutta: Minä olen nyt, en huominen! Sinäkin olet nyt, et huominen! Kaikkein eniten lapsi on nyt, ei huominen!

Mieti tarkkaan, onko lähipiirissäsi aikaköyhä puoliso, lapsi, ystävä tai muu henkilö, jolle voisitkin lahjoittaa tavaran sijasta aitoa läsnäoloa. Ja muista myös perheen lemmikin läsnäolon kaipuu: Hänen laumansa on hänen perheensä.

Love
Leena Lumi

kuva Hanne