Vuoden 2012 parhaat kirjat Leena Lumissa

Tässä lukuvuoteni 2012 kuuma ryhmä 109 luetun kirjan joukosta:

1.  Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (Otava 2012)

2.  Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012)

3.  Herman Koch: Illallinen (Siltala 2012)

4.  Linn Ullmann: Aarteemme kallis (WSOY 2012)

5.  Elif Shafak: Kirottu Istanbul (Gummerus 2012)

Myönnän heti, että loppuvuoden kirjojen taso teki valtavan vaikutuksen. Ikinä ei ole ennen tullut tunnetta, että en voisi tehdä tätä listausta, mutta nyt liikun sikäli heikoilla jäillä, että melkein yhtä hyvin kuin Vieraan lapsi olisi ykkönen voinut olla Kuin jokin päättyisi. Mikä sen sitten näin vahvisti, oli kokonaisvaltainen tunne Hollinghurstin kirjan laajasta kaaresta, miten se koskettaa kolmea sukupolvea samalla kun kertoja itse toteaa Helsingin Sanomissa 23.syyskuuta Suvi Aholan jutussa Vaiettu maailma:

"Ulkopuolisuuden tunne on kirjoittamisen kannalta tärkeää. Kyse on 'toisesta paikasta', kuten kirjailija E.M.Foster muotoili, toisesta tilasta johon siirtyy, kun kirjoittaa. Homoseksuaalisuus on minulle sellainen 'toinen paikka'."

Anna -lehdessä no 50 todetaan Vieraan lapsesta näin: 

"Aikamatka brittiläisen yläluokan maailmaan hurmaa. Matka alkaa vuodesta 1913 ja päättyy näihin päiviin. Nuorena kuollut runoilija Cecil Valance liittää monet ihmiset ja vuosikymmenet toisiinsa. Maailma muuttuu ja ihmissuhteet murenevat, mutta Cecilin runot säilyvät ja hämmentävät. Kerronta on kuulasta ja tarkkaa."

Jatkan tuskailuani listaamisesta, että siinä, missä Vieraan lapsi paikoin oli liiankin vaativa luettava rajujen aikahyppäystensä takia, Barnesin Kuin jokin päättyisi oli kuin toinen ihoni, osa minua. R:n ehdoton suosikki hänen tänä vuonna lukemistaan kirjoista on Kuin jokin päättyisi ja hän yritti vaikuttaa myös äänestytulokseen niin, että olisin laittanut molemmat kirjat ykkössijalle...tosin hän ei ole lukenut Vieraan lasta;-) Minulle on aivan sama vaikka nämä kaksi aivan erilaista, mutta brittiläistä kirjaa, jakaisivat ykkössijan, joten olkoon tämä järjestys tässä nyt vaikka vain 'muodon takia'. Siinä missä Hollinghurstin 'laaja kaari' vaikuttaa ja vakuuttaa, Barnesin tiivistyksen helmi häikäisee...täydellisenä ja virheettömänä.

Jatko onkin sitten jo aika selvää pässinlihaa, sillä Herman Kochin Illallinen on niin vaikuttava, että luen sen yhtä varmasti uudelleen kuin varhemmin lukeneeni Ian McEwanin Vieraan turvan! Illallinen on ollut yksi tämän vuoden kirjabloggarien lukusuosikeista.

Sarjan todellinen yllättäjä minulle on Linn Ullmannin Aarteemme kallis, josta pidin niin kovasti, että ostin kirjan jo joululahjapakettiin ystävälleni, jolla on vaativa kirjallinen maku, mutta joka ei halua ikävystyä kirjan äärellä. Edellisessä virkkeessä on minusta lyhyesti sanottu, mikä Ullmannin kirjassa on se jokin.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Elif Shafakin kirja on minulla joka vuosi kuumassa sarjassa. Pidän niin hänen tyylistään kirjoittaa. Tässä näette miten listasin vuonna 2011    Kirottu Istanbul olisi takuulla ollut vieläkin ylempänä sijoituksessa ellei olisi tapahtunut syyskauden hurjaa riman korotusta.

Tätä toista ryhmää olen kutsunut myös sydänryhmäksi ja kyllähän täältä nytkin löytyy sydänverellä luettua...

1)  Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012) Vuoden paras suomalainen kirja blogissani eli Leena Lumi Finlandia!

2)  Carol Shields: Ruohonvihreää  (Otava 2012)

3)  Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012)

4)  Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)

5)  Lionel Shriver: Kaksoisvirhe  (Avain 2011)

Syyspurjehdus on tiivistettyä neroutta kuten on Barnesin Kuin jokin päättyisi. Molemmat kirjat ovat huomattavan tasokkaita esimerkkejä tiukkaan puristukseen joutuneen timantin muodostumisesta. Olen hämmästynyt, että Bargumista kuulin vasta tämän kirjan yhteydessä.

Carol Shields on kirjailija, jolta olisin tähän voinut ottaa vaikka tänä vuonna lukemani Ellei tai Kivipäiväkirjat mutta Ruohonvihreässä Shieldisn ääni on nyt minua puhuttelevin. Joululomalla jatkan Shieldsin kirjojen parissa.

Gaute Heivoll on toinen tämän vuoden norjalaisyllättäjä, toinenhan on Linn Ullmann kuumassa ryhmässä. Olen lukenut paljon norjalaista kirjallisuutta aina Aksel Sandemosta ja Knut Hamsunista tämän päivän kirjailijoihin. Ja miten on: Voisimmehan laskea myös Siri Hustvedtin norjalaiskirjailijoihin, sillä sieltä jostain hän on imenyt itseensä Norjan vuoripurojen kylmän virran. Aina vahva maku, jonka keskellä kulkee ohut julmuuden juonne. Kuin olisimme aina Sandemosen Jantessa. Minusta Etten palaisi tuhkaksi edustaa hyvin jantelaisuutta, vaikka emme saakaan tietää lopullista vastausta kirjan tapahtumiin eli 'miksi?'.

Paul Austerin Talvipäiväkirja on erityisen kaunis kirja, vaikka kirjailija käyttäkin välilä rumia sanoja. Tässä kirja joka herkistää etenkin pitkää, intohimoista parisuhdetta vaalivat lukijansa. Tämä kirja merkitsee paljon sekä minulle että R:lle. Talvipäiväkirja ratkaisi myös erään ison asian, jota olemme kauan pohtineet, kun olemme tuskaantuneet kaksikerroksisen talomme jyrkkiin rappusiin...: Me jäämme! Ihana kirja♥ 

Ja sitten Lionel Shriverin Kaksoisvirhe, joka aiheutti R:lle ja minulle vuorokauden kirjallisen keskustelun. Se oli yksi lauantai ja siinä unohtuivat saunat ja homejuustot kokonaan, kun syntyi pieni, suloinen kirjallinen väittely, jolla ei ollut ollenkaan tekemistä sen kanssa, etteikö kirja olisi erinomainen myös R:n mielestä, mutta kun minulle tästä tuli sielukirja vahvan samaistumisen takia...ja R. olisi voinut myöntää, että jos olisimme saman lajin urheilijoita, mikään ei erottaisi meitä Willystä ja Ericistä. Miksei voi myöntää, että on kilpailuviettinen, jos sitä kerran on;-) Onneksi vain toinen meistä on urheilija, mutta minussa on naista myöntämään, että ymmärrän täysin, miksi Willy käyttäytyi kuten hän käyttäytyi.

Kolmas sarja on ollut minulla mukana alusta asti sen tähden, että teen paljon myös harrastuskirjoja, dekkareita etc. Mukana eivät ole kuitenkaan runo-, sisustus- ja luontokirjat, sillä runous on lempilapseni ja häntä ei vertailla. Sisustus on aina niin ihanaa ja kaikki kirjat ovat tasaisen lumoavia. Lukuvuoteni paras dekkari on Åsa Larssonin Uhrilahja (Otava), mutta voin luvata, että ihan kannoilla on tänä vuonna Hjoth&Rosenfeldtin Oppipoika (Bazar). Puutarhakirjoja en mielelläni laita ollenkaan paremmuusjärjestykseen, mutta tänä vuonna Kirsi Tuomisen ja Olavi Niemen Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri (Minerva) on ollut niin vahva lukijoiden suosikki, että siitä tekemääni juttua on käynyt lukemassa jo 2 371 puutarhasta kiinnostunutta henkilöä! Niin monet eivät voi olla väärässä! Maanpeitekasvit on ollut kuukausia vajaan neljän blogivuoteni kymmenen luetuimman joukossa eli kaikkien aikojen puutarhakirjaennätys. Oma sydänsuosikkini Puutarhan aika (WSOY) sai nyt jäädä toiselle sijalle, mutta kuten totesin, puutarhakirjat ovat kaikki ihania. Ruokakirjoissa oli myös kova sarja ja lukijoista kiinnostavin (722) on ollut Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita (Gummerus 2012), jonka ansioita en kiellä, päinvastoin: On hienoa, kun nostetaan esille kotimainen juures ja siitä tehtävät herkut, mutta mitä minulle tapahtuikaan, kun Stadin klassikot - Maukkainta retroruokaa (Teos) vei täysin sieluni. Minä kokkaan nyt harva se viikko käyttäen ko. kirjaa. Stadin klassikot on kaksikielinen, joten sen voi lähettää vaikka joululahjaksi ulkomaiselle ystävälle. Arvostan kaksikielisyyttä monessa ja siitä pisteet myös Baudelairen Pahan kukille (Sammakko) ja ihastus Antti Nylénin tulkinnoille!

Vuoden paras lastenkirja on Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012), joka ei mitään selityksiä kaipaa: Vastaus löytyy, kun on kirjan lukenut. Sitten on jäljellä vielä Makine Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY), jossa kaunistakin kauniimpi kieli kulkee rankan maisemassa ja saa huokailemaan, miten näin voi kirjoittaa!

Sinä yönä rakastelussamme on epätavallista hellyyttä, aivan kuin olisimme tavanneet hyvin pitkän eron jälkeen. Ja olisimme sen aikana ikääntyneet ja kärsineet paljon.

…muisto marraskuisista päivistä, ensimmäisistä lumihiutaleista leijumassa värittömässä ilmassa joka tuoksuu palavalta puulta, huumaavan raikkaasta viileydestä joka kertoo uuden elämän alkamisesta, lupaa aivan toisenlaista maailmaa.

Nyt tarkkaavainen lukija on takuulla huomannut, että WSOY:n Aikamme kertojia -sarja on ollut  etenkin tänä vuonna kuin Kultainen Kirjasto, joka tuottaa toinen toisensa jälkeen uskomattomia lukuelämyksiä. 

Vuoden ehkä erikoisin lukukokemukseni oli Marko Hautalan Unikoira (Tammi), kirja jota en edes halunnut, mutta kustantaja katsoi tuntevansa minut paremmin;-) Luin kirjan ja vaikutuin Hautalan tyylistä, mutta nöyrästi silti myönnän, että ihan kaikkea en ymmäertänyt. Lukukokemus oli kuitenkin huikea, hyvin erilainen ja Hautala osaa kirjoittaa ylärekisterissä. 

Niille, jotka eivät vielä tiedä, niin minä luen vain hyviä kirjoja tai kirjoja joista voin pitää. Jos minulla ei ole kirjasta mitään hyvää kerrottavaa, en tuo kirjaa blogiini. Voin lukea keskinkertaisen kirjan, ja esitellä sen, mutta siitäkin on oltava sitten jo myös jotain hyvää kerrottavaa. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille! Se mikä kenestäkin on hyvä tai huono kirja on subjektiivinen näkemys, mutta kenenkään arvio ei ole muuta. Näin ollen minunkin arvioni on subjektiivinen näkemys lukemistani teoksista, ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää.

Vuoden 2012 kaunein kirja Leena Lumi -blogissani on Anna Ahmatova Fontankan talossa!  Tämän kirjan ansiot eivät kuitenkaan jää vain visuaalisiin orgasmeihin vaan kirja vakuuttaa kaikellaan. Kustantaja on Into ja kirjan tekijät ovat Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen ja Sanni Seppo. 

Kirja on lyhyt, mutta kauniisti kattava elämänkerta Ahmatovan elämään ja runouteen. Kirjan huumaavat runot ovat Marja-Leena Mikkolan suomentamat, mutta mukana on myös Pentti Saaritsan suomentama Ennennäkemätön syksy rakensi korkean kupolin...ja Mikkolalta suosikin on Juhli kanssani tätä lumista yötä... Ah, rakastan, rakastan tätä kirjaa, Ahmatovaa ja sitä tulta, mikä tästä minuun syttyi♥ Suosittelen!!!

Kaikesta hulimatta eräs elämääni astunut suomalainen miesrunoilija saa nyt lopettaa tämän vuoden kuuman ryhmän esittelyn:

Että sataisi pian lumen ja yöt kirkastuisivat ja veri
asettuisi kiertämään verkkaisemmin ja ehtyisi tämä
kaipaus. Amen. Ja että sitä kestäisi kauan.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)

Love
Leena Lumi