lauantai 13. helmikuuta 2016

Tommi Kinnunen: Lopotti


Tuuli tuoksuu metsälle ja havulle ja suolle. Alhaalla kylmyys ojentaa lonkeroitaan ja koettaa saada minua kiinni, mutta se ei onnistu. Olen liian korkealla talven ylettyä. Levitän käteni ilmavirran kannateltavaksi. Napitan takkini auki, tartun sen helmoihin ja levitän ne siiviksi. Myrsky ei enää nosta ylemmäs, vaan lähtee kuljettamaan minua kohti pohjoista, missä aika on pysähtynyt ja minne kevät ei saavu koskaan eikä kenenkään tarvitse milloinkaan lähteä pois. Ilmassa on pian satavan lumen haju.

Tommi Kinnusen Lopotti  (WSOY 2016) tuli kutsuttuna, kohtasi ylenmäärin kiinnostuneen lukijan, joka pelon ja kauhun sekaisin tuntein muisteli Kinnusen Neljäntiesristeystä, jolle ei uskonut voivan tasavahvaa jatkoa enää tulla. Miten kukaan enää aukoo korsettiaan, punnitsee rintojaan, syö lettuja liikaa kuin Maria...Lukija on pessimisti. Maailmankirjallisuuden hemmottelema himolukija, joka myötähäpeää etenkin kankeita dialogeja, himoaa isoa tarinaa ja rohkeutta, herkistyy kohtaloista ja taipuu kun hetki on. 

Aloitin Lopotin yhtenä iltana tavanomaiseen myöhään aikaani, mutta niin vain vei tarina naista aamukolmeen, vaikka juuri olin päättänyt lopettaa moisen epäterveen valvomisen.  Nyt on ihan pakko sanoa: Samperi, Tommi Kinnunen teki sen! Tämä kranttu nainen tuntee lukeneensa vähintäänkin tasavahvan jatkon Neljäntienristeykselle ja ennustaa, kuten teki esikoisen kohdallakin, että Kinnusen Lopotti on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista ellei peräti voittaja.

Kuljen yhä ylemmäs. Tahdon olla osa metsää. Olisin kuivan kankaan kelohonka, puolukankukka, järven ahvenensintti, viileän joen virtaus.

Tommi Kinnunen on täydellinen prosaisti ripauksella lyyrikkoa. Hän tekee upeita virkkeitä, täydellistä dialogia ja piirtää vahvaa sukutarinaa, jossa saa edelleen hämmästellä, miten hän onnistuu menemään niin hyvin naisten nahkoihin. Tässä teoksessa sokean Helenan sisälle niin, että viiltää. Kun Helena lähetetään selkosilta kauas Helsinkiin sokeainkouluun se tuntuu niin julmalta, mutta viisikymmenluvun Helsinki sekä kurittaa että palkitsee. Helenasta tulee pärjääjä, joka sekä hankkii ammatin pianonvirittäjänä että oppii kulkemaan ryhti suorana ilman sokeainkeppiä, joka oli sallittu vain ruotsalaisissa kouluissa. Helsinki piti muistaa ulkoa askelten määrillä ja lopulta ne piirtyivät osaksi Helenaa. Sparrauksista kovin on matka Sibelius-akatemiaan Helenan asuessa jo omillaan. Se yksi tietty risteys, avoin kohta, keskustaa, jossa autokaistoja, korokkeita, raitiotiekiskoja, ruuhkaa...

On pakko nöyrtyä, pakko alistua. Pakko laskeutua polvilleen ja koettaa tunnustella tietä toisella kädellä, toisella suojella nuotteja. Eikö kukaan huomaa?

Minne päin pitää mennä? minä huudan.

Kadun varsilla vain odottava hiljaisuus...Polvien alla hame juo sisäänsä kadun sohjoa. Olen päivän näytöskappale, sirkuksen kummajainen, keskipäivän hullu. Polvistuneena maailman edessä, rukoilemassa apua ja armoa.

Helena on kuitenkin kirjan vahva nainen. Lahjan tyttärenä ja Marian tyttärentyttärenä sitä joko kasvoi alistujaksi tai pärjääjäksi, Helena valitsi vahvuuden sokeanakin:

Viritän kaikki tehtaan Helsinkiin myymät pianot ja jokainen niistä on mitattu minun mitoillani. Minä määrään pääkaupungin soinnin ja värähtelyn korkeuden.

Helenan elämästä ei todellakaan tulee Syrjästäkatsojan tarinaa, vaikka tuo minullekin niin tuttu kirja tarinassa mainitaan.  Ei, Helenasta tulee musiikkia, joka soi apassionato, fortissimo ja da capo. Nautin niin hengittämättä lukea, miten Helena on virittämässä hienolle rouvalle pianoa. Rouva kantaa kahvia, mutta mitä Helena kahvista, kun hän soittaa asuntoa kauemmas, Karia lähemmäs ja koko kaupunki soi hänen kauttaan. Siinä missä Leonid Tsypkin kirjassaan Kesä Baden-Badenissa kirjoitti unohtumattomia uintimetaforia rakastelulle, sen tekee nyt Kinnunen musiikilla. Kohtaus on yksi kirjan upeimpia!

Lopotissa ei ole selkeitä vuosilukuja otsikoissa kuten oli Neljäntienristeyksessä. Luvut soivat runoina: Tahdot varmaan tanssia näin, Joka sekunnin, jonka luonas olla saan, Seisot edessäin täynnä toivoa ja silmäsi kertovat...tai Kun hämärään kaupunki jää... Runoa voi siis löytää Kinnusen proosasta, mutta just oikein mitoitettuna tarinan voiman kärsimättä. Kirja ei ole vain Helenasta vaan koko hänen perheestään. Kaarina on edelleen selviytyjä Johanneksensa rinnalla. Lahja äitinsä Marian oloinen. Muuttumattomuus ja periksiantamattomuus on hänen roolinsa, mutta Marian riehakasta elämäniloa hänelle ei elämä sattuneesta syystä suo. Esiin astuvat Johanneksen ja Kaarinan lapset ja heistä etenkin Tuomas.

Lopotissa on vahva yhteiskunnallinen viesti. Viesti, jonka takia myös toivon mahdollisimman monen löytävän Lopotin. Kovinkin mieli iloitsee, toivoo, kyynelehtii ja selviää Tuomaksen mukana. Tuomas on paennut selkosilta Helsinkiin. Suuressa kaupungissa on helpompaa. Hän tapailee Helena-tätiä, mutta etsii ja toivoo elämää, jonka voisi jakaa toisen kanssa. Hän löytää Oskun ja tulee kuukausia, jolloin kaikki napsahtaa kohdilleen ja syrjästäkatsojan tarina häipyy sumuun. On olemassa tulevaisuus, jossa he ovat kuin muutkin, kunnes...kunnes heistä tulee sankaripari syrjästäkatsovien isien tarinaan. Etsijöitä. aina matkalla jonnekin. Muuttamassa. Se ei kuitenkaan estä ajatusta yhdessä vanhenemisesta, unelmaa olla joskus toisen kanssa charmantti vanha pari. Yhdessä periksiantamattomat.

...liukenen valoon ja lämpöön. Haihdun tuoksuihin...Partasaippua. Oleanteri ja appelsiininkukka, kamferi ja myrtti. Isän paita, joka tuoksuu tuulelle.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kaisa/Kannesta kanteen  Tuijata  Mai/Kirjasähkökäyrä  Laura/Lukuisa  Jokken kirjanurkka  Kirja hyllyssä  Katri/Pieni kirjasto  Omppu  Kirjanainen  Kirjakaapin kummitus

56 kommenttia:

  1. Neljäntienristeys oli elämys, joten odotan Lopotista/Lopotilta paljon... Varasin sen juuri äsken kirjastosta ja olen jonossa kolmantena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, pelkäsin pahinta, sain parasta. Kyllä oli lukijallakin paineita, sillä on vaikea uskoa erinomaisen esikoisen jälkeen, ihmeen toistuvan. Se tapahtui!

      Poista
  2. Minkä tähden tällä kirjalla on niin kamala nimi? Sitä olen miettinyt, kun tuo nimi sysää minua vaan kauemmas.

    Vaikuttuneisuutesi on vahvaa, oli iloa lukea, että Lopotti romutti nukkumissuunnitelmasi. Erinomaista, kun kirjallisuus häiritsee ihmisen elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Lopotin lopussa on perinpohjainen selitys nimelle. Kun sen lukee kokonana, sanasta tuleekin ihan positiivinen. Kun lopttia 'kuorii' lopulta saamme sanan 'svoboda', vapaus.

      En hevin enää valvo pikkutunneille, sillä valvominen, vaikka olisikin klo 3 yöllä ihan pirteä ja innoissaan, tuntuu seuraavana päivänä. Kinnun on aika äijä! Tässä äijä -sana on nyt positiviisessa eli karjalaisessa merkityksessä, jossa äijä oli perheen pää, hän jota kuunneltiin ja kunnioitettiin.

      Se on erinomaista tiettyyn rajaan asti...:)

      Poista
  3. Kiitos Leena mielenkiintoisesta postauksesta. Tätä kirjaa minäkin olen odottanut; tykkäsin niin kovasti Neljäntienristeyksestä. Hyvän arvioinnin Lopotti sai Hesarissakin. Lopotti on minulla seuraavana lukuvuorossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ole hyvä. Ehdottomasti sai arvoisensa arvion. Minä kirjoitin onneksi omani jo viikko sitten: On tärkeää saada lukea ja kirjoittaa itselle tärkeästä kirjasta ruhtinaallisessa rauhassa, kuin koskemattomaan lumeen kirjoittaisi.

      Sinulla on upeita hetkiä edessä: Raivaa lukurauhaa ja anna Lopotin viedä!

      Poista
  4. Mahtavan kuuloinen!
    Minulla edellinenkin lukematta, mutta nyt odotan sitten molempia sietämätyömällä innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, uskon, että tunteeni jakaa aika moni.

      Mahtavaa lukea molemmat perätyksin! Jos muistat, vinkkaa, kun olet postannut. Taidan ajalla lukea kaikki kumpaakin kirjaa koskevat arviot.

      Poista
  5. Tämän päivän Turun Sanomissa oli Lopotin kirja-arvostelu ja Tommi Kinnusen esittely. Siinä myös ylistettiin tätä kirjaa huimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, ylistettiin ansiosta! Hyvä Turku!

      (Turku on paitsi syntymäkaupunkini, myös isän suvun kaupunki. Olen aina elänyt kolmessa kultturissa, äitini karjalaisessa, isäni varsinaissuomalaisessa sekä sitten lapsuus, nuoruus, aikuisuus länsirannikolla.)

      Poista
    2. Turun Sanomissa oli myös ennakkoluvussa kirjan luku, josta selvisi, että Helena on sokeainkoulussa. Tästä on jo aikaa muutamia viikkoja, eli rummutettu on.
      Mukavaa, että kirja on saanut hyvät arviot.

      Poista
    3. Jokke, toki turkulaiset osaavat pitää 'lippuaan korkealla'. Itse luin tämän jo viime viikolla ja postasin viime sunnuntaina, sillä ensimmäistä kertaa en huomannut embargoa. Otin äkkiä pois:) Hyvä, että kirjan ympärillä on kuhinaa, mutta mikä helpotus, että oma teksti on ulkona ennen kuin rummutus on alkanut. Laitoin 'ulos' klo 00.03!

      Lue nyt sinäkin, että saan lukea, mitä olet mieltä!

      Poista
    4. Ehdin lukea mainitsemasi ennakkoluvun, ja taisin sitä kommentoidakin. Varasin tämän jo muutamia viikkoja sitten kirjastosta, eli luultavasti saan sen aika pian, sillä luulen, että tätä hankitaan kirjastoon monta kappaletta, vaikka en siellä jonossa ihan ensimmäisellä satasella ole :)

      Turussa on lisäksi hieno systeemi ns. Jokerikirjat, saa lainaksi kahdeksi viikoksi (eikä voi varata), ja vielä lukusalilainat, joita voi lukea lukusalissa. Kyllä kirjasto on hieno palvelu.

      Poista
    5. No juu, nyt muistankin:) Katja myös ja muutama muu. Luen jokaikisen Lopitin arvion ainakin blöoggaajilta, joita seuraan, joten jos minusta ei kuulu, vinkkaa, kun olet tehnyt juttusi. Sinulla on vielä niin persoonallinen tapa kirjoittaa, että odotna jo silläkin:)

      Jokenkirjat? Olen tosi, tosi huono arvausleikeissä eli siis sinulla on tällainen oma toiminta kotona vai...?

      Kirjastot ovat kultaa! Mistäs sitä olisivat vanhemmat pystyneet nekin kirjat ostamaan joita minä luin. Opin lukemaan tosi varhain ja kun sain kirjastokortin, se oli menoa. Olen tosi onnekas, kun saan nyt käydä täällä upeassa ja kuuluisassa Aallon kirjastossa, jossa on todellakin jotain taikaa. Ei niin kodikas kuin oli Luvain vanha kirjasto, mutta ihmeellinen valo, paljon tilaa, suuret viherkasvit ja sitten se näkymä sinne suihkulähdepatiolle...

      Poista
    6. :)
      JOKERI -kirja on kaupungin kirjaston palvelu, jossa voi lainata kirjan pariksi viikoksi, näitä kirjoja ei voi valita, eli "normaali pikalaina, ilman varausmahdollisuutta

      Poista
    7. Jokke, mää kuulen sun nauravan:)

      Kirjaa ei voi valita...Pikalaina ok, mutta että kirjaa ei voi valita.

      Aallon kirjastossamme oli viimeksi ihan Jungstedtin dekkarin pikalainana ja vain 7 päivää. Tosin sen luki yhdeltä makuulta.

      Poista
  6. Hienosti sanottu Kinnusesta: prosaisti ripauksella lyyrikkoa. Tunnelmien taitaja ja lauseenvangitsija, kyllä! Aivan laillasi en lumoutunut Lopotista, mutta paljon siitä pidän - ja Helenan osuus on huikean aistivoimainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, Kinnusessa on miellyttävä ripaus lyyrikkoa. Minähän olen niin kallellana runoon, että enempikään ei häiritsisi, mutta näin on takuulla paras. Kiitos!

      Minä olen aivan lumoissani eikä tämä ole niin normia, sillä kovin usein en näin lataa kotimaisista mieskirjailijoista, kun en vaan heistä syty. Siis jos ei lasketa Waltaria. Carpelania etc., mutta nyt on tullut uusi aalto, jossa ovat mm. Antti Tuomainen, Pärttyli Rinne. Tommi Kinnunen ja...

      Helena on kirjan Valtiatar!

      Poista
  7. Tänään on Lopotin ilmestymispäivä kirjakauppoihin, joten taidanpa tästä lähteä shoppailemaan.
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, suosittelen!

      Kiitos samoin sinulle hyvää ystävänpäivää Mai♥

      Poista
    2. Torstaina kävin katsomassa Turun kaupunginteatterin näytelmän Neljäntienristeyksestä ja sitten lauantaina ostin Lopotin. Tässä kirjassa kävi kuten Kotiinpaluussa, että alku oli muistelemista, mutta ensimmäisen osan lopussa se tajunnanvirran räjähdys sitten tapahtui ja kaksi muuta osaa oli sitten sitä mitä Neljäntienristeyksessä luin, loistavaa tarinointia loppuun asti.

      Poista
    3. Mai, näytelmä auttoi sinua pysymään hermolla siitä, mitä oli tapahtunut: Minun piti lukea osa Neljäntienristystä, että sain kaikista henkilöistä kiinni. R. muuten sanoi Kotiinpaluusta samoin kuin sinä. Nyt hän lukee Doraa ja vasta sen jälkeen on vuorossa Lopotti.

      Minä pidin niin paljon, että toivoisin tästä trilogia.

      Nyt sitten vain odottelen, että saat kirjan kirjoitettua 'ulos'.

      Poista
  8. En uskaltanut kuin kurkkia, sillä oma arvioni odottaa näpyttämistä. ;-) Voin sanoa, että rakastunut olen minäkin enkä olisi uskonut, että Neljäntienristeykseen jälkeen myös Lopotti lyö tiensä sydämeen - ja niin se vain teki!

    Palaan vielä tänne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, paina nyt nappia, että pääsen lukemaan:) Tässä oli monta upeaa nousua, jotka näin filminä. Knpa nämä fimattaisiin ja rooleihin otettaisiin tuoreita 'kasvoja'.

      Kiva kuulla, täällä odotellaan<3

      Poista
    2. Meidän sydän sykkii samalle kirjalle. Korkean riman Kinnunen asetti, sillä lujaa saa jokin toinen kotimainen teos minua lyödä, että onnistuu jättämään isomman jäljen kuin Lopotti. Helena on aivan huikea ihminen, ja tuo pianokuvaus on minustakin mahtava. Loppukin on niin kaunis, että itkin. Voihan Kinnunen! <3

      Poista
    3. Kaisa, en ainakaan aavistaa kotimaista uhkaajaa kevään kirjasadossa. Se on niin upeaa, että saa lukijankin soimaan! Tämä kirja vie kaikellaan ja niin tahtoisin vielä tähän kolmannen osan, syntyisi eheä trilogia, sillä melkein en kestänyt lopun vääryyttä. Just niin: Voihan Kinnunen, minkä teit!<3

      Poista
  9. Hyvää Ystävänpäivää sinulle Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Hyvää Ystävänpäivää sinulle Kikka♥

      Poista
  10. Tykkäsin Neljäntienristeyksestä ja mitä useamman arvostelun luen Lopotista, luultavasti tykkään siitäkin. Tarkoitus on hommata kirja omaan hyllyyn lähipäivinä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, no sitten pidät kyllä tästäkin. Toiset kirjat vain on saatava omistaa...

      <3

      Poista
  11. Olipa kiva lukea positiivinen kirjoituksesi Lopotista kun Keskisuomalaisen tämän päivän arviosta jäi aika epävarma olo. Kirja lähestulkoon lytättiin siinä?! Oletkohan mahtanut kyseisen Pekka Jäntin arvion lukea? Tekstisi jälkeen jopa houkuttelisi ostaa tämä Lopotti hyllyyn Neljäntienristeyksen viereen. Kirjan, jota suorastaan rakastin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos. Meille tulee vain Helsingin Sanomat ja pääasiassa kulttuurin takia. Mahtava juttu Hesarissa ja kovat kehut sai Lopotti. En ole aina samaa mieltä Hesarin kriitikoiden kanssa, mutta aika usein, ainakin useammin, mitä olin KS:n vastaavien kanssa vuosia sitten:)

      En ole siis lukenut mainittua arviota, mutta muistan KS:ssa olleen viime vuoden syyskaudella jonkin kirjateilauksen, jota ihmettelin, nyt en vain muista yhtään mikä kirja oli kyseessä.

      Voin levollisin mielin suositella Lopottia, sillä tämä on tosi hyvä kirja enkä ole mitenkään tämän mielipiteeni kanssa yksin. Neljäntienristeys oli vuonna 2012 F-ehdokkaanakin ja tälle veikkaan samaa ellei peräti voittoa. Syyskirjasato sen sitten näyttää.

      Toivon, että Kinnunen jaksaa tehdä tästä trilogian! Jos rakastit Neljänteinristeystä, Lopotti on satavarmasti sinun kirjasi.

      Poista
  12. Minähän en täysin lumoutunut Neljäntienristeyksestä mutta joku tässä Lopotissa (nauroin ääneen Ompun kommentille!!) kiehtoo. No tiedän kyllä, sokeuden kuvaus kiehtoo minua, vaikka vastahan luimme siitä melkoisen upean kirjan! En silti pyytänyt tätä lukuun. Hmm hmm.
    Kiitos taas hienosta kirjoituksestasi <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, etkö, sellaista en muistanutkaan:) Minulle se meni vereen kuin kuuma laava!

      Ompun kaikista kommenteista pitäisi kerätä kirja:)

      Ahdistun jo sanasta sokeus, mutta tässä kaikki oli silti toisin. Ja kun musiikka ja erotiikka tuli kuvaan mukaan, se oli niin täydellistä.

      Tämän pyysin, Neljäntienristystä en, mutta kustantajat tuntevat jo makuni paremmin kuin minä itse.

      Ole hyvä ja kiitos!<3

      Poista
  13. Antoisa analyysi taas kerran. Kaunista ja hyvää ystävyydenpäivää Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, suosittelen kuumasti!

      Kiitos samoin sinulle Mustis♥

      Poista
  14. En ole vielä ehtinyt Neljäntienristeystä lukea, joskin se kiinnostaa kyllä kovasti. Nyt vieläkin enemmän, samoin tämä Lopotti. Sinä osaat minun mielestäni hyvin vangita kirjojen olemukset tekstiisi, joten tämän tekstin perusteella uskon kirjojen kyllä olevan ihan minun makuuni. Lukujono vain kasvaa, ei haittaa yhtään. :) -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, jos minä olisin nyt sinä, lukisin ensin Neljäntienristeyksen, silloin pääset kiinni vaikkapa siihen, miksi Lahja on mitä on, miksi Kaarina selviää, Johanneksen luonne aukeasi ja tietenkin myös Helenaan saisit lisävalaitstusta. Aavistan, toivon tästä sukutarinasta trilogiaa.

      Kiitos<3 Just kun kiittelet, edessäni on upea kirja, taas, mutta pakko antaa hauta, sillä sormet eivät löydä oikeita sanoja.

      Ota molmmat Kinnuset lukuun, et kadu!<3

      Poista
  15. Odotan tältä kirjalta - tietenkin - todella paljon. Palajan kun olen saanut teoksen luettua ja blogattua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sen tulet saamaan. Kiinnostaa!

      <3

      Poista
  16. Oi, odotan mielipidettäsi kirjasta Dora, Dora <3 Blogissani olisi sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, just sitä pakahtuuneena vein wordille,kun R. haluaa nyt sen lukea. Mikset vinkannut, että Dora on mun kirjani...nyyyh.

      Kiitos, tulen kohta <3

      Poista
  17. Kuten silloin näin unta vain Lopotti-postauksestasi ;) ja taisin kommentoidakin jotain, en ole vielä hankkinut tätä kirjaa luettavakseni. Mutta aion kyllä! Jotenkin haluan nyt ottaa hieman etäisyyttä Lopottiin, sillä nyt tämä on kaikkialla - kuten pitääkin! - ja haluan lukea tämän ihan rauhassa. Tänä vuonna kuitenkin, uskon että kirja on loistava.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kadonnut on vain unta:)

      Ymmärrän, että haluat etäisyyttä, sillä itse en kestä lukea ja kirjoittaa jotain itsellekin tärkeää kun kova pöhinä on päällä. Se häiritsee omaa kokemusta ellei siihen väliin saa rakennettua muuria. Kiva, että kirja on kaikkien mielissä, mutta sinun Lopottisi luetaan varmasti, vaikka kirjoittaisit sen ulos toukokuussa. Minulle olisi ihme nyt se kotiaminen, joka Lopotin ohittaisi, mutta on se siltikin loistava. Jos tulisi joku uusi 'Jokapäiväinen elämämme'. Olen tutnturihaukka ellet pidä Lopotista!

      <3

      Poista
  18. Pöhinä on kova, eikä tähän enää voi oikein suhtautua puhtaalta pöydältä. Mutta toisaalta, miksi pitäisi? (No, tajuan kyllä miksi ja taidan itsekin vähän holdata). Olen vasta aloittanut, kirja alkaa yllättävästi rakkauskirjeellä! Myös Helsingissä on pikalainasysteemi, jossa uutuuden saa kahdeksi viikoksi jos se on Bestseller-hyllyssä, mutta ei voi varata. Upeita ylläreitä saa sitä kautta, kun kirjastossa ahkerasti käy. Ilman muuta kannattaa lukea Neljäntienristeys ennen tätä, jotta saa kaiken irti jatkosta: sen verran minkä olen ehtinyt lukea, on viitteitä paljon menneeseen. Ja jokainen luku alkaa jollain biisilainauksella... Osan tunnen, osaa en. Teemabiisiin asti en ole vielä päässyt, se soi päässä perjantain julkkareitten jäljiltä edelleen. Nimimerkki Ylenmäärin kiinnostunut lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, ei voi ellei ehtinyt ennen kuin tämä kaikki alkoi. Minähän en edes nähnyt embargoa, vaan julkaisin jo viime sunnuntaina, mutta poistin heti kun kuulin. Oiekin pelkään, että tulee hyvä kirja/minulle mieluinen ja sitten ehtii pöhinä alkaa: Siitä menee jumiin ja on pakko jättää kirja lepäämään.

      Se alun kirje oli joiltain osin monitulkintainen...Olisin halunnut, että olisi muodostunut kaunis 'aasinsilta' Tuomaksen ja Oskun...,mutta kirjeen voi tulkita toisinkin.

      Luin osan Neljänteinristeyksestä uudelleen, että sain henkilöistä kiinni. Suosittelen kaikille ensin lukemaan Kinnusen ensimmäisen. Odotan tästä trilogiaa, sillä en kestä sitä, mihin kirja jäi! Nyt Tommin on melkein must tehtävä tähän jatko:)

      Juu, tunnistin en biisin sanoiksi, mutta monet lauluthan ovat runoja ja anyway ne voisivat olla myös runoja. En esim. tunne biisiä Joka sekunnin, jonka luonas olla saan. Olen vähän rock ja jazz, joten eivät ihan tuttuja.

      Toivon, että Ylenmäärin kiinnostunut lukija, vinkkaa, ellei minusta kuulu, kun Lopotti on osaltasi julkaistu<3 Haluan lukea kaikki Lopotin arviot.

      Poista
  19. Olen sivusta seurannut Tommi Kinnusen kirjoista kirjoittelua alkaen siis esikoisesta eli Neljäntienristeyksestä. En ole vielä sitäkään lukenut, mutta nyt tämän kirjoituksesi luettuani saattaisin jopa harkita sitä Neljäntienristeystä. Sehän kai kannattaa lukea ennen Lopottia? Olen siis ymmärtänyt, että tämä Lopotti on jonkinmoinen jatko Neljäntienristeykselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minä lukisin ensin Neljäntienristeyksen, sillä siten pysyy perillä siitä, miksi nämä ihmiset Lopotissa ovat kuten he ovat. Tämä on selvä jatko Nejäntienristykselle ja taidan aavistaa, että voimme vieläkin saada jatkoa eli toinon isosti trilogiaa. Suosittelen kuumasti!

      Poista
  20. Hei Leena. Laitan sinulle vielä toisen viestin, nyt kun olen lukenut Lopotin. Harvoin laitan facebookiin mistään kirjakommentteja, mutta nyt oli siihen niin iso syys, eli tässä postaukseni facebookiin:

    Ylpeä kotimaisesta kirjallisuudesta!

    Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli kirja, josta pidin kovasti. Siksi rima olikin korkealla, kun aloitin Tommi Kinnusen tämän kevään uutuuden Lopotin (WSOY 2016). Lopputuloksena oli, että rakastuin tähän kirjaan; sen kieleen, sen henkilöihin, sen kuvaamaan väkevään elämään. Helena ja Tuomas säilyvät muistissani kauan aikaa – niin hienosti Kinnunen on kuvannut heidän pohdintojaan elämästä. Lopotti on lukemisen juhlaa – ainakin minulle – niin upeasti kieli soljuu eteenpäin. Kiitos Tommi Kinnunen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, nyt sunkin täytyy alkaa kirjablogata!

      Aivan ihana on Lopotti ja saamme vain ihmetellä, miten Kinnun tämän teki.

      PS. Voit hakea minua facekaveriksi, jos haluat:) Puutarha ja kirjat on jo paljon...

      Poista
  21. Tämä on sitten luettava. Ykkösen aamun kirjassa Seppo ja Nadja hehkuttivat tosissaan tätä kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, anteeksi, että en ole huomanut sinua<3

      Minusta tuntuu, että tämä on kirja, josta sinä pidät.

      Poista
  22. "Seisot edessäin täynnä toivoa ja silmäsi kertovat". Tämä ei ole Tommi Kinnusta vaan Petri Laaksosta. Euroviisuklassikosta Eläköön Elämä.

    Tuolla aiemmin mainittiin Pekka Jäntin teilaava kritiikki Lopotista. Olen hieman samoilla linjoilla Jäntin kanssa, nyt kun Lopotin olen lukenut. Minut Lopotti jätti oudon välinpitämättömäksi.

    Lopotti oli liian pitkä, turhia kappaleita mahtui sekaan. Tuomas ei henkilönä herättänyt minussa vastakaikua. Parhainta kirjassa oli Helenan kertomukset sokeainkoulusta. Ne olivat vereviä. Tosin minua hämmensi se, että rinnakkain kulkeva Tuomaksen tarina liikkui selkeästi 80-luvun lopulla, 90-luvun alussa. Näinkö sokeita kohdeltiin vielä 80-lopulla, mietin hämmentyneenä.

    Olen Jäntin kanssa samaa mieltä, että Tuomaksen tarinan loppu oli eri paria muun kirjan kanssa. Jäntti kutsui ratkaisua teennäiseksi. Mutta... loppujen lopuksi se ratkaisu oli minusta jännittävin yksittäinen kohta kirjassa. En malta olla herkuttelemalla ajatuksella, että juuri sitä tarinaa kirjailija jatkaisi mahdollisessa jatkoromaanissa. Tuo outo loppukäänne tarjoaa varsin herkullisia mahdollisuuksia uudenlaiselle Kinnuselle, revittelylle.

    En pitänyt Helenan tarinan lopusta, en yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku, minä olen tosi huono suomalaisissa iskelmissä, joten luulin niitä, joita en tunnistanut runojen pätkiksi. No, voihan runon sanatkin olla iskelmää...

      Nyt kun aikaa on kulunut, en ole ihan niin innostunut, mutta en tietenkään tästä voi olla pitämättä:

      Minulle ei liian pitkä, mutta nuo otsikoinit ovat alkaneet ärsyttämään. Tuomas oli hiukan etäinen ja mikä kohtalokkaampaa, hän jäi keksen. Toisaalta taas sitten Tuomaksen ja hänen kumppaninsa tragedia sai minut kyyneliin. Siis ne Helelan kuvuaikset sekä kouluajalta että lomilta mökilllä etc., ne ovat jotain uutta, jota en ole ennen lukenut. Juu, just vereviä. Kuten oli Neljäntieristeyksessä Maria verevä. Kinnnunen on vahva naisverevyyden kuvaaja.

      Mieti nyt sitä kun Suomessa tehtiin vaikka mitä pakkosterilisaatioita vielä 60-luvulla! On tullut nyt noita rodunjalostuskirjoja luettua. Kyllä se on täysin mahdollista.

      Loppuhan tässä kirjassa ontuukin. Kinnunen halusi sanoa jotain, mutta ei ihan saanut sitä sanottua, tuliko uupumus vai kiire. Tuo lopun onnnahdus pudotti tämän ykkössijalta kotimaisisissa, mutta tilalle on jo tullut Frau!

      Siinäs näet! Tämän takia kirjaan on saatava kolmas osa eli tlee ainakin trilogia. Toivon, että Kinnun viimeistelee ja hioo sitä nyt tosissaan, että saadaan uusi, vahva kotimainen. Minä en suorastaan kestä ellei se tarina jatku, sillä janoan oikeutta pojille!

      Ikävää ja miten vahva ja pärjäävä hän olikaan, kuin onnen ansainnut.

      Kiitos kiinnostavasta kommentista<3

      Poista
  23. Joitain päiviä sitten luin Lopotin loppuun. En ollut lukenut Neljäntienristeystä, joten en tiedä taustoja, mutta kyllä tämä kirja minua kosketti. Pidin erityisesti Helenan tarinasta (no lopun kuvaus oli aika rankkaa). Lopussa minulla jokin hiukan notkahti, vaikka Tuomaksen tarina kasvoi, niin se tuntui etenevän yhtäkkiä kovalla vauhdilla. Pidin tarinan muodosta, eri aikakausissa elämistä ja eri henkilöiden nahoissa olemista.

    Kuten tiedätkin, niin tämä ajankohta ei ehkä ollut otollisin tämän tarinan lukemiseen. Nyt siirryn kyllä vähän keveämpään materiaaliin ;-)

    Edellisessä kommentissasi kirjoitat Rannilan Frausta. Se oli kerrassaan hieno teos. Huomaan nyt sanoneeni hei-hei kaikille vanhoille uskomuksilleni kotimaisesta kirjallisuudesta. Kiitos siis monista hyvistä houkutteluista Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, Kinnuselta tämä sujuu kuin silmät kiinni vain. Helena vei mut vähän rajan ylikin, sillä sokeus oli kuvattu niin kaiken voittavasti. Helena sokeana siinä kohtaa ja yksin, missä minä näkevänä seisoin ja sanoin R:lle,että tämän takia en muuta Hesaan: Se paikka missä ne ratikkareitit menevät ristikkäin, niitä tulee ja menee, sitten auton ja hirveästiihmisiä...tuli tunne, että 'tämä ei ole mun juttu.

      En muuten tajua, miksi et lukenut ensin Neljäntienristeystä, joka olisi antanut sinulle syvyyttä Lopoitin hekilöihin ja miksi kukin oli, mitä oli. Siellä on paljon vaiettua tragediaa taustoissa.

      Juu, nyt ei jotenkin ole Loptin aika:) Minä luen vieläkin Nesseriä, sillä Håkan pitää minut kasassa, mutta tokavika jo menossa ja väliin luen jonkun uutuuden. Täytyy vain uusia kirjastoon tuo vika Nesseri.

      Olen aivan myyty Fraulle ja sille myös, että tänä vuonna kotimaiset kirjailijat ovat yllättäneet minutkin isosti. Ei ole yksi, vaan heitä on monta!!! Ole hyvä Birgitta<3

      Poista