maanantai 1. elokuuta 2016

Håkan Nesser: Yksinäiset


Minä olen Maria, varpunen.

Olen Super-Tomasin pikkusisko ja minua pidetään hulluna. Ei minua haittaa vaikka minua luullaankin hulluksi. Päinvastoin. Minusta on aivan erinomaista, että ihmisillä on sellainen käsitys.
Ihmisiä hämmästyttää että olen niin älykäs, ylioppilastodistukseni oli itse asiassa yhtä hyvä kuin Super-Tomasilla kaksi vuotta ennen minua.

Myös kahdeksanvuotiaana olin sievä. Silloin putosin keinusta pää edellä ja persoonallisuuteni muuttui.

Alan opiskella ranskaa ja suku odotti että...Vaihdan ehkä myöhemmin oikeustieteeseen, mutta aloitan ranskalla.

Olen yhdeksäntoista ja kaunis ja ajattelen itseäni, painakaa se mieleenne, ihmiset. Huomisiltana kirjoitan muutaman rivin uudesta elämästäni Norrtäljegatanilla Uppsalassa. Ehkä.

Minä olen Maria, varpunen.

Håkan Nesserin Yksinäiset (De Ensamma, Tammi 2014, suomennos Päivi Kivelä) on koko vahvassa Barbarotti –sarjassakin niin ylivertainen teos, että tässä kipulääkkeiden voimalla haluan sinnitellä muutaman sanan kirjasta. Ihan kauhusta värisyttää, miten löysin Nesserin vasta Carmine Streetin sokeat jälkeen! Missä olin ollut, sillä olenhan pitänyt kirjablogia jo helmikuusta 2009! Håkan, missä olet piileskellyt? Kirjoitat loistavia rikosromaaneja, olet luonut Barbarottin, joka on herrasmiespoliisi ja jotenkin niin herkkä, pohdiskeleva...hassukin käydessään Jumalansa kanssa kauppaa ja pistepeliä. Kaikkein parasta kuitenkin, että poliisioperaatiot ovat minimissään, näyttämö on uhrien ja rikollisten sekä myöhemmin rikostutkinnan pohdintojen, ei hektisen toiminnan. Hieman menneen maailman tuulia, mutta niin syvällisesti, niin psykologisesti, että ’kertakaikkiaan!’

Kirja kertoo kuudesta nuoresta. Kolmesta pariskunnasta, jotka ovat jossain vaiheessa jo varhain löytäneet toisensa. Joko jo lukiossa tai heti sen jälkeen. Mukana ovat Rickard Berglund, pappi, Anna Berglund, toimittaja, Rickardin vaimo, Tomas Winckler, markkinointiasiantuntija Handelsbankenissa, Gunilla Winckler-Rysth, Tomasin puoliso ja kääntäjä, Maria Winckler, Tomasin sisar ja Germund Groothin avovaimo, ranskan ja englannin opettaja Kymlingevikin koulussa sekä Germund Grooth, Marian puoliso, fysiikan ja matematiikan opettaja Kymlingevikin koulussa.

Menossa ovat kuohuvat vuodet, on Vietnamin sotaa, ohjuskriisiä, Kuubaa, pasifismia, vapaata rakkautta ja vasemmistotuulet pyörittävät mieliä etenkin opiskelijapiireissä. Yllättäen Tomas saa päähänsä, että porukka ostaa ennen Uppsalaan asettumista 1972 vanhan linja-auton, johon kaikille pareille tuli omat verhoilla eristetyt osastot. Päiväajaksi verhot nostetaan ylös. Tarkoitus on viipyä viisi viikkoa ja kohdemaita ovat mm. Puola, Tšekkoslovakia, Unkari, Itävalta, Jugoslavia, Romania...Pitihän nähdä, että vasemmistolainen unelma eli ja voi hyvin. Pitihän voida elää se, minkä puolesta oli julistanut. Mustameri kutsuu nuoriamme...

Matkan jälkeen mikään ei ollut enää kuin ennen. Väkinäinen yhteisviikonloppu pappilassa 1975 päättyy tragediaan louhksella. Täysin samasta paikasta löytyy noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin kuolleena mies. Mikä yhdistää tapahtumia? Miksi lukija ei näe sitä, vaikka kirjassa kertojat vaihtuvat ja näkemystä tulee eri suunnilta? Miksi Gunnar Barbarotti ja Eva Backman ovat kuin ’sokeat’, vaikka vihjeitä tihkuu?

Leikin mieluusti itsekin dekkarien kanssa kissaa ja hiirtä, siksi Maria sai aloittaa. Varpunen onkin tarinassa vahvassa roolissa, mutta kuka katselee katveesta? Yksinäiset on nimensä mukaisesti todellakin kirja äärettömän yksinäisistä ihmisistä vaikka muulta näyttää. Taloudellisesti hyvin toimeentulevia pareja, näennäisesti vieläkin kavereita, mutta jokin on muuttunut. Rickardinkin pitää erota papin virastaan voidakseen säilyttää uskonsa. Gunillan keskenmenot ja se kaikki muu. Katveessa seisoja liikahtaa tajuamatta mitä hän valkohehkuisessa mielessään laittaa liikkeelle voimatta itselleen mitään. Kivi vierii alas rinnettä syvänteeseen aloittaakseen järistyksen. Pappilassa pitsiliinat ovat kuitenkin suorassa, kulissit huojuvat, mutta kestävät...vielä.

Makaan valveilla, hän nukkuu jo. Levottomuus tykyttää minussa, en tiedä mistä se johtuu. Kaikki tuntuu taas niin hauraalta, huomaan että olen tullut riippuvaiseksi Germundista. Kun hän horjuu, minäkin horjun. Niin ei pitäisi olla. Kun ollaan yhdessä, toisen kuuluu kannatella toista. Osat voivat vaihtua, mutta toisen täytyy aina pitää pää pinnan yläpuolella.

Maailmoista parhaassa.


Huomisaamuna kaikki on toisin.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin

*****

Suosittelen:


*****

22 kommenttia:

  1. Kiitos Leena suosittelusta. Olen aina pitänyt Nesseriä äijäkirjailijana, mutta suosittelusi perusteella voisin uskaltaa Barbarottin seurassa viettämään rentoa lukuhetkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minusta hän juurikin ei ole sitä. Herrasmies, pohdiskeleva, jopa itseään ruotiva, mihin äijät eivät pysty.

      Paras ystäväni nouti just koko kasan ja nyt hän aikoo lukea nämä kaikki. R. aloitti myös jo Sukujuhlat, sillä nyt meidänkin kirjastomme on auki. Taidan tänään kokeilla Nesserin ensimmäistä, ihan vain kokeilla...:)

      En tiedä hänen alkupään kirjoistaan, mutta Carmine Streetin sokeat minut Nesseriin herätti ja se on hieno kirja.

      Sinä voisit pitää just vaikka tästä tai sitten Sukujuhlista.

      Barbarotti on herrasmiesmäisin poliisi, jonka olen ikinä kirjallisuudessa tavannut.

      Poista
  2. Vau, minullekin aivan tuntematon... vielä. Nyt täytyy laittaa listalle taas yksi hyvä kirjailija. Varsinkin tuo psykologisuus ja menneen maailman tuulet houkuttavat kovasti minua.

    Ihanaa, että olet toipunut jopa postaamaan. Toivottavasti paraneminen sujuu todella nopeaan ja hyvin. Muista ottaa iisisti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, syvästi ihmettelen...itseäni. Ainakin Barbarotti-sarja on kultaa ja tuo uusin eli Carmine Streetin sokeat.

      En voi istua kuin hetken. Selitän sitten kun jaksan. Tänään kävi Bessu ja istuimme vähemmän kuin ennen. Vain herkkujen ajan. Vatupassissa ja kevyttä kävelyä. Yritetään<3

      Poista
    2. Arvaankin, että istuminen voi olla tuskaa, jos leikkaushaava on iso. Ihanaa kun luonasi käy ystäviä, vaihtelu varmasti piristää päiviä, kun muuten liikkeelle pääsy voi olla hankalaa. "Vatupassissa", mainio sanonta, vaikkei juuri tässä tapauksessa ole mikään oma toiveesi.

      Kaikkea hyvää tälle viikolle ja R:lle myös terveisiä. Halaukset teille <3

      Poista
    3. Birgitta, sekä se, että se haava on nivustaipeessa, että se, että kaksi imusolmuketta on poistettu. Nyt pitää oikein varoa istumista, ettei kerry nestettä! Pitkillä automatkoilla urheilijoidnekin paljon käyttämät kompressiosukat etc.

      No, vatupassissa ei satu yhtään eikä edes yritä tulla turvotusta.

      Kiitos samoin teille<3 Tänään minä pitkästä aikaa tein ruoan, mutta R. kattoi ja nyt siivoaa eli aika Ihanuus♥

      Poista
  3. Kiva että jaksoit kivuista huolimatta tehdä kirja-arvostelun:) Olen lukenut tuosta kirjailijasta,mutten lukenut hänen kirjojaan. Tämän voisinkin lukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, onneksi on kipulääkkeet, mutta onhan tässä se yksi juttu, jonka takia en voi kauaa istua, kerron sitten kun jaksan. Nyt teen vain just välttämättömän.

      Minä en ollut kuullutkaan ennen hänen carmine Streetin sokeitaan! Tämä kolhatiasi sinuun takuulla!

      Poista
  4. Hienoa, että olet löytänyt Barbarotin! Nesserin ote saa tosiaan tiloihin, inhimillisyys sykähdyttää niin. Armoitettu kertoja, sanoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Gunnar on herrasmies ja tavallaan söpösti aika kiinnostavakin ja antaa naiselle aina 'tilaa'. Nesser on todellakin kertoja. Aloittaisin hänen ensimmäisiään, mutta sainkin yllättäen kirjastosta yhden ihan erilaisen, jonka luin vuosikymmeniä sitten...Muutama 3 pisteen vihje: skitsofrenia, Saarikoski ja Zelda.

      Poista
    2. Hmm. Nesserin viehtymys Saarikoskeen on kiehtova. Kun on se yksi koirakin...

      Poista
    3. Eikö vain! Ja nyt luen Saarikosken suomentamaa teosta. Ei kahta ilman kolmatta, odota vain.

      Poista
  5. Selvästikin mun pitää rueta lukemaan Nessereitä! Lukulista senkus kasvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, ehdottomasti! Kuvittele miten kauheaa, jos ei olisi luettavaa odottamassa:)

      <3

      Poista
  6. Tähän herrasmiespoliisiin haluan ehdottomasti tutustua! <3 Kiitos mielenkiintoa herättävästä jutusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, hän on siis Gunnar Barbarotti...ettet vain erehdy miehestä:)

      Ole hyvä<3

      Poista
  7. Tiedätkö, tämä lähti tänään mukaan kirjastosta. Myös Sirin Kesä ilman miehiä (!!), mutta ensin Barbarottin pariin. Olen pihdannut hänen suhteensa jo liian kauan ;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ihanat yöt odottavat sinua! Ei mitään Sebastianaia, mutta erilaista:) Nyt on pihtaaminen loppu!

      <3

      Poista
    2. Vihdoinkin ehdin tämän blogata... Flunssan takia taas koko elämä ollut tauolla :) Oikeassa olit Nesserin suhteen, ihana kirjailija ja komea mies!

      <3

      Poista
    3. Annika, kiva! Tänään iltapäiväteelle kävimme kirjan henkilöistä R:n kanssa mielipiteiden vaihtoa. Minä en päässyt perille, miksi Anna...

      Osta D25 mikrogrammaa ja otat sitä joka päivä. Jos käytät lisäksi monivitamiinia, se on vain hyväksi. Minä olen ollut hirveän terve, mitä sattui tällainen..outo yllätys!

      Oooh, minustakin hän on komea<3

      Kohta luen Carambolen, sillä Münsterin juttu oli hyvä, mutta kyllä Nesser on huikeasti kehittynyt Van Veeteren -sarjastaan Barbarottiin!

      <3

      Poista
  8. Siitä on jo vuosia, kun olin kuuntelemassa Hgin kirjamessuilla, kun Håkan Nesser ja Leena Lehtolainen keskustelivat. Luinkin silloin jonkun Nesserin kirjan, mutta en hirveästi innostunut, joten se jäi siihen. Mutta kirjaston kierrätyshyllystä tarttui mukaan Nesserin Herra Roosin tarina, ja vietinkin viikonlopun kirjan parissa. Olen aivan myyty! Miten Nesser voikin kirjoittaa noin hyvin.Olen vieläkin kirjan hahmojen Annan ja Roosin maailmoissa. Olikin pakko päivällä suunnata hakemaan toinen Barbarotti-kirja, onneksi löytyi juuri Yksinäiset. Tällaiset yllätykset ovat ihania, varsinkin kun paljon lukevana näitä ei ihan peräperään useinkaan tule. Valoisia hetkiä näin kesän ja syksyn taitekohtaan! Lämpimin ajatuksin, Sanna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Maria, minäkin olen lukenut Herra Roosin tarinan, sillä se on osa Barbarotti -sarjaa, jonka luin ihan ensimmäiseksi ja järjestyksessä, kun parantelin leikkaushaavojani. Olin myyty jokaiselle Barbarotti -kirjalle, mutta en jaksanut lukea niitä kaikkia blogia varten eli muistiinpanoja tehden. Jos voisit lukea järjestyksessä, huomaisit, miten Barbarottin maailma muuttuu. Nyt kun aloitin Van Veeteren -sarjan, on ihan pakko lukea järejstyksessä, että pysyn Ewa oronen ja Van Veeternin matkassa. Menossa on jo Ewa Morenon jutun viimeinen luku ja kaksi viimeistä kirjaa saavat jäädä huomisen leikkaksen jälkeiseksi toipilasajan innoittajiksi. Nesser todellkain yllätti! Miten nämä ovat voineet mennä minulta ohi! Kiitos samoin sinulle Sanna-Maria<3

      Poista