Elämän myrskyissä voi tulla tilanteita, jolloin silmä ehtii tavoittaa sellaista, mitä ei muulloin näe. Kaikenlainen kiire sameuttaa kuvaa, pysähtyminen kirkastaa.
Viherpeippo, vielä untuvikko, juomassa.
Katsokaa, miten linnulla on aikaa pysähtyä.
"Eikä minullakaan ole kiire. Muuten vain tässä merenrannan vesirajassa on niin lysti kulkea, kun koko elämä odottaa..."
On hetkiä, jolloin kuiskaus voittaa melun.
Leena Lumi
kuvat Pekka Mäkinen
Lintuja on ihana seurata. Meidän puutarhassa niitä riittää, koska mieheni on niin höntti että ruokkii niitä kauranjyvillä ympäri vuoden :) Sepelkyyhkyjä käy paljon ja sitten muutama karmeaääninen närhi. Poikasten ruokintasessioita olen huvittuneena seuraillut. Emo lentää ees taas ja pudottaa jyvän tms. ammollaan olevaan nokkaan. Poikanen odottaa vaan tätä palvelua, on yhtä iso kuin emonsa - sen erottaa vaan tuosta pörröisestä sulkapeitteestä. Liikuttavaa huolenpitoa lintuemolta.
VastaaPoistaRentouttavaa viikonloppua sinulle Leena 💕
Riitta, täällä toinen yhtä höntti. Ei pitänyt, mutta kun ruokimme oravia ympäri vuoden kunnes tammemme alkavat tuottaa terhoja, linnut tottuivat...ja minä kans. Meilläkin pari närheä vetää kupuunsa ruokaa kuin pelikaanit:) Peiponpoikaset ovat niin liikuttavia tai pidän ehkä kaikista linnuista ja muutenkin eläimistä. Me saimme seurata kirjosieppopariskuntaa kosiiomenoista poikasten lähtöön omalta sängyltäömme eli toisella puolella taoa puu, jossa linnuilla kerrostalo ja toiseen muutti kirjosieppo, joka pn puutarhurin paras ystävä eli syö pois tuhohyönteisiä. Niitä ei siis syöttöpaikoilla näe.
PoistaKiitos samoin Riitta♥
Kun ikää tulee (minulle), sitä huomaa paljon sellaista, mihin ei aiemmin ole pysähtynyt.
VastaaPoistaMaca, ja minulle:), no hyvä kun jotain positiivistakin!
PoistaLeena, pudottelet viisaita sanoja! ♥♥♥
VastaaPoistaToivottelen hyvää viikonloppua!
Kaisa Reetta, kiitos♥♥♥ Voi, minusta ei pitänyt tulla aikuista...:)
PoistaKiitos samoin!
Näin se menee, ajan kanssa pysähtynyt voi nauttia pienistä arjen ihmeistä.
VastaaPoistaPirkko, juuri niin. Iloa pienestä. Se voi olla vaikka kastepisara poimulehdellä.
Poista<3
Moi,
VastaaPoistaHienoja kuvia ja niihin hyvät tekstit-täyttä asiaa. Mukavaa torstai-iltaa, torstai on toivoa täynnä.
Lämpöisin terveisin,
Hei!
PoistaKiitos miehesi, hyvät kuvat. Kiitos samoin<3 Satanun mielettömästi ja nyt on mukavan rauhallista.
Kiitos samoin<3
Tulee hetkiä, jolloin havainnoi jotakin sellaista mihin aiemmin ei sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota. Omalta osaltani muistan, että heräsin huomaamaan luonnon ihanuuden kun sairastuin vakavasti. - Nyt nautin perhosista puutarhassamme. Hyvää vointia sinulle Leena.
VastaaPoistaAnneli, ehkä pakolliset pysähdykset on tarkoitettu meille elämän seisokeiksi, katseen kirkastamiseksi. Vakava sairaus on usein tällainen pysäkki. Oma tai omaisen sairaus. Sinulla on sitten takuulla perhoshoukuttajakukkia, äidilläkin on. Hän niitä oikein tarkoin valitsee. Kiitos samoin sinulle Anneli<3
PoistaSaaressa meillä on oikea lintumaailma, jossa toisinaan vierailee jopa merikotka. Lokit nostavat hurjan metelin merikotkan saapuessa. Tietysti meillä on pöllöjä ja tikkoja, rannalla uiskentelee joutsenpariskunta kuuden poikasensa kanssa. Tänä kesänä olemme iloinneet meriharakoista, isä, äiti ja utelias poikanen. Tulevat pihalle syömään matoja ja toukkia. Istumme vieressä ja katselemme touhua. Emon jalka on vaurioitunut, joten he hakevat pihapiiristä suojaa.
VastaaPoistaTalon ulkosivut ovat remontissa, mutta niin kiire ei ole, että annetaan ruusupensaiden poikaset lähteä ja räystäiden alta myös, sitten kun ovat tarpeeksi isoja.
Onhan meillä taivaanvuohia ja muita erikoisuuksia ja muitakin lentäviä mm. lepakoita, jotka välillä eksyvät eteiseen syömään ampiaisia, jos en ole ehtinyt siivota niitä pois.
Mai, eikö olekin kiehtovaa! Merikotkia meillä ei näkynyt aikanaan edes merenrantamökillämme, mutta 31 joutsenta saapui kevät kevään jälkeen. Täällä meillä rannalla joutsenet ja muuten kaikki yleiset laululintuset ja myös talvehtivat mustarastaat sekä tikat ja pöllöt. Voi toista, kun on jalkansa loukannut...
PoistaTaivaanvhuohisa oli Luvialla peltojen yllä. Ne olivat lapselle aina ihme, se niiden ääni. Meillä on nyt se upea lepakkohotelli, sillä meillä on paljon lepakoita. Sinullahan on ihan mahtava estradi kohdata lepakoita! Jätät vain ampparit siivoamatta paitsi että niistä voi olla vaaraa allerigisille, pienille lapsille ja pienille koiruuksille. Teillähän on jännittävää!!!
Kauniit lintukuvat.Minulla on ikkunan vieressä puisto,joten kuulen ja näen lintuja paljonkin,mutta aina ei ehdi niitä seurata. Pieniä iloja sinulle toivottelen ystäväni.
VastaaPoistaJael, kiitos<3 Teilähän on hyvin kauniita ja värikkäitä lintuja ja muistaakseni myös niitä papukaijoja.
PoistaKiitos<3 Pienistä iloista kaikki on nyt revittävä. Huomenna on tikkien poisto.
<3
Kiitos kauniista kuvista ja tekstistä.
VastaaPoistaPysähtyneenä ovat kaikki aistit avoimena ja kokee paljon kaunista, mitä ei tavallisessa touhuissaan huomaisi. Minuakin pysäytettiin, mutta ei noin rajusti kuin sinua.
Toivon sinulle leppoisaa paranemista ja kaikenlaisia mukavia havaintoja ja iloa elämääsi! Terttu
Terttu, ole hyvä<3
PoistaNimenomaan niin. Mihin meillä onkaan ollut kiire? En muista enää:)
Kiitos samoin sinulle!
Kauniit kuvat olet tänne valinnut. Niinhän se on, kaikella on tarkoituksensa...elämän myrskyilläkin♥
VastaaPoistaHannele, kiitos psta! Ainakin myrskyillä: Jos olisi pelkkää pläkiä eivät purjeet saisi tuulta matkan ajtkumiseen♥
PoistaMaailmassa on monta kerrosta päällekkäin ja erilaisissa elämäntilanteissa paljastuu osia, joita ei muuten (ainakaan samalla tavalla) näe. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaOmppu, kerroksellisuus on elämän rikkautta. Tämän kerroksen olisin tietysti ottanut mieluummin talviaikaan, mutta kukaan ei kysynyt minulta. Välisarjan kesä. Kiitos samoin sinulle!
PoistaKauniita lintuja ja viisaita sanoja. Hektisessä elämässä usein luulee täyttävänsä elämänsä ja arkensa asioilla, joita haluaakin kalenterinsa täyteen, mutta vasta pysähtyessä huomaa, millä on aidosti väliä... :)
VastaaPoistaPia, juuri niin. Introverttina olen pitänyt kalenterini ilmavana, mutta nekin raot ovat sitten olleet täpötäynnä jotain muuta kuin tapaamisia. Tässähän alkaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa...
Poista<3
Niin se on, että kun elämän myrskyt puhaltavat ja sitten pysäyttävät, on eri tavalla aikaa - ja huomaa erilaisia asioita. Sellaisia pieniä juttuja, usein luonnonihmeitä.
VastaaPoista<3 viikonloppua sinne!
Katja, niin se menee. Aloin nähdä vaikka mitä ja ilman lukulasejani.
PoistaKiitos samoin sinne<3
Viisaita ajatuksia, Leena. Etenkin tämä: "Kaikenlainen kiire sameuttaa kuvaa, pysähtyminen kirkastaa." Niin totta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin kiire minulle sopii. Kaipaan pysähtymistä yhä useammin. Perussairauskin pakottaa välillä hellittämään ja rauhoittumaan, eikä se taida olla lopulta ollenkaan pöllömpi asia. Välillä täytyy vähän hengitellä, katsella vaikka lintuja.
VastaaPoistaValoa ja lempeyttä viikonloppuusi, Leena! <3 <3
Sara, kiitos<3 Oli aika jolloin kiire tuntui suorastaan parantavan suortiuksia, mutta nyt koen toisin. Niinpä, muistan kun kerroit siitä, mutta tunnut selvinneen hyvin ja sen kanssa on mahdollista elää. Olen lukenut sairaudestasi tarinoita, joissa nykyään eletään hyvää elämää.Kaikki, ihan terveetkin voisivat oppia hölläämään, sillä eihän ihminen ole kone. Pelkästään jo se, että muistaa hengittää kunnolla, on yksi terveyden kantavia juttuja. Kiireinen ihminen hengittää vain osalla keuhkojaan, ikään kuin eläisi osaelämää...Linnut, nuo viattomat ja suloiset<3
PoistaKiitos samoin sinulle, Sara!<3<3
Tämänpäiväisen touhuamisen jälkeen pulahdin järveen. En olisi muuten jaksanut kavuta portaita ylös, tai siltä ainakin tuntui. Viileässä vedessä selälläni, vain pieniä uimapotkuja aika ajoin, ja taas olin onnellinen. Kiitos noista sanoistasi. Hiljainen pysähtyminen on kultaa.
VastaaPoistaRaili, oi, voisinpa minäkin puhlahtaa järveen, mutta kolme haavaani eivät sitä salli. Minäkin selälläni, kellun ja uin, voisin nukhataakin siihen, sillä niin luonnolista on kellua...tai sitten sukellan ja nousen kuikan huudon kannattalemana takaisin. Voiko missään olla onnellisempi kuin vapaassa vedessä uidessa.
PoistaOle hyvä <3
Hyvä tavaton, sä kerkeät toipilaanakin kirjoittaa tänne enemmän tekstiä mitä mä kerkeän lukea!;)
VastaaPoistaTähän väliin kommentoin, että onpa huikeita kuvia!
Ja että ihana tuo edellisen postauksen kolmen sanan viisaus: Kauneus, hiljaisuus ja historia.
Ja juustokakut ON huippuherkullisia!:)
Vielä tuosta Railille kirjoittamastasi kommentista tuli mieleen, kun pari viikkoa sitten menin aamu-uinnille (siis joskus kymmeneltä aamulla...), oli just taukoa sateessa, mutta uidessani alkoi tihuttaa ihan vähän ja yhtäkkiä huomasin kuinka lähelle kuikat tuli uimaan. Huutelivat vasta sitten kun nousin laiturille, varmaan yritti houkutella takaisin veteen.;)
Sanna, äläs ny:) Mää olen ihan seisova vesi nyt, lammikko vain.
PoistaNe ovat!<3
Minusta siinä soi kolme ihanaa asiaa, niitä joita tarvitsen olen sitten missä tahansa ja missä tilassa tahansa.
Juustokakut ovat säädyttömän, suorastaan hillittömän hyviä!!!
Raili on oikein erikoistunut uimaan kuikkien joukossa. Hän siellä kuikkana mukana. Kuikkahan on hyvin erikoinen lintu, jos yhtään muistat siitä Leivon kirjasta Kuikka ikilintu. Miljoonia vuosia vanha, kuten muuten on kurkikin. Hyvin hieno kirja, ihan siis romaani, ei lintukirja, on Richard powersin muistin kaiku. Siinä kuikilla on tärkeä ja mystinen roolinsa. Sa kuikka selvästi halusi sinua takaisin. Nyt kyllä Raili kohta kirjoittaa ja pistää tästä paremmaksi:)
<3
Pysähtyminen ja läsnäolo saa joskus aivan hengästymään kaikesta kauniista ympärillä. Upeita kuvia ja ihana teksti <3
VastaaPoistaBirgitta, ihan tosi, näin tekee. Kumpa osaisimme tedä sen ilman näin suria järistyksiä. Kiitos<3
Poista