perjantai 19. tammikuuta 2018

Elly Griffiths: Januksen kivi


Roomalaiset jumalat ovat loogisia. Pidän heistä juuri siksi. Jos tappaa, on annettava veriuhri, henki hengestä. Verenvuodatus voidaan peruutta vain verellä. Jumalat vaativat uhrinsa, mutta toisin kuin nykyajan jumalat, he eivät vaadi enempää kuin mitä heille kuuluu. Jos toimittaa uhrin oikein, menneisyys pyyhkiytyy puhtaaksi.

Pian olen talossa yksin (no, lukuunottamatta naisia ja lapsia, joita ei lasketa), ja sitten saan ehkä tilaisuuden tehdä sen mitä pitää. Sitä odotellessa...

Elly Griffithsin arkeologi Ruth Gallowaysta kertova Januksen kivi (The Janus Stone, Tammi 2017, suomennos Anna Lönnroth) vie meidät takaisin suolamarskin ja kelttiläisen mytologian taikaan. Luin Risteyskohdat niin intona kuin olisin itse ollut mukana kaivauksilla ja nyt palasin kiihkeänä takaisin. Kuka voi vastustaa marskimaalla asuvaa Ruth Gallowayta, joka ymmärtää pelätä kun on pelon aika, mutta huh, huh, liian usein hippusen reunalla? Kuka voi vastustaa komisario Harry Nelsonia, joka on kaikkea muuta kuin valkealla ratsullaan auttamaan saapuva prinssi, mutta sydän kultaa ja ajatus aina muiden pelastamisessa tai – ruoassa? Kuka voi vastustaa marskimaan suolaista kutsua ja kahlaajien iltahuutoja? Vuoksi ja luode, kuolema ja elämä, kohtaavat jälleen lukijansa, mutta nyt vähän kuivemmalla, sillä menossa on rakennustyömaa, jossa vanhan lastenkodin paikalle rakennetaan luksuskoteja. Kaivauksissa löytyy kuitenkin kynnyksen alle haudattu lapsen luuranko ja jälleen Ruth astuu mukaan tutkimuksiin. Pyhän sydämen lastenkodin henkilökunnasta ei ole enää montaakaan jäljellä ja asukkaitakin on vaikea tavoittaa. Isä Patrick Hennesy on kuitenkin työskennellyt myös katolisen lastenkodin parissa ja hoitokodissa elää vielä syöpäkuolemaa tekevä sisar Immaculata. Koska katolisten lastenkotien historia ei ole useinkaan synneistä kirkas, Nelson on välittömästi Hennesyä kuulustelemassa ja saakin tietää, että isä Patricikin aikana lastenkodista katosivat sisarukset Martin ja Elizabeth Blake.

Kyse hautapaikasta kynnyksen alla ei ole yhdentekevä, vaan osa vanhaa jumaltarustoa, jossa kaksikasvoinen Janus, ovien ja kulkuväylien jumala, vaati uhrinsa, jotta rakennus saisi suojeluksen. Yllättäen jumalista nouseekin esiin Hekate, jota kreikkalaiset kutsuivat ’yön valtiattareksi’, koska hän näki manalaan. Hän oli lapsia suojeleva ja etenkin synnyttävät naiset rukoilivat Hekatea. Hän oli myös risteysten  ja ylityspaikkojen jumalatar, joka vaelsi marskimailla valaisten yönkulkijoiden tietä virvatulilla...

Kun Ruth tekee luututkimuksiaan määrittääkseen kynnyksen alle haudatun lapsen iän, aletaan tutkia muita rakennuksen entisiä asukkaita ja törmätään Spensin sukuun, mutta vaikka kuinka lukija katsoo lyhyttä sukutaulua, ei tapahdu mitään ennalta-arvaamista: On kuin sukutaulussa olisi virhe, vaikka se aivan huutaa katsomaan itseään! Pahakin katsoo sivusta samalla kun kirjoittaa päiväkirjaansa Fortuna Virgolle pyhitettynä päivänä kesäkuussa:

Olen tainnut aina tietää olevani erityinen. Jo ennen kuin kaikki tämä tapahtui ja kirous lankesi päällemme, tiesin, että jumalilla on minun varalleni erityisiä suunnitelmia. Kyse ei ole pelkästään siitä, että olen älykäs (vaikka älykkyysosamääräni onkin yli 140), vaan siitä, että minulla on kyky ymmärtää. Kun luen Pliniusta tai Cutullusta, minulle jumalat eivät ole vain nimiä, vaan he ovat todellisia. Heidän voimansa ja mahtinsa voittaa kaiken, mitä tulee heidän jälkeensä...

Ruth Galloway –mysteerit ovat juuri minulle, ehkä myös sinulle? Kelttiläinen mytologia, marskimaa, historia, arkeologia, kahlaajat, vuoksi ja luode, rappiokauneus, rouheuden viehätys, mahtavat henkilöhahmot aina Ruthin rasittavia vanhempia myöten, jotka tosin eivät onneksi asu ihan liki..., rikokset ennen ajanlaskua ja rikokset ajassamme ja nyt vielä roomalaiset jumalat...kuin bonuksena hyvin pelottava finaali. Kaiken huipuksi hurmaava arkeologimme on raskaana, mikä tosin saa hänet vain entistäkin vauhdikkaammaksi, mutta myös tajuamaan, että voi nyt jonkin aikaa syödä kunnolla ja unohtaa sen hirveän luvun, mitä vaaka näytti ennen raskautta.

Lastenkodin kaariportti on ainoa, mikä on ollut tarkoitus säilyttää uudisrakentamisessa, joten siihen kaiverrettu motto on kuin tuomio. Tai vastaus kysymykseen, jota emme osaa esittää.

”omnia mutantur, nihil interit”

”kaikki muuttuu, mikään ei häviä”

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja hyllyssä ja Kirjasähkökäyrä


*****

Dekkarit Leena Lumissa

12 kommenttia:

  1. Kiitos Leena tästä♥! Pitää laittaa heti kirjastoon varaus menemään, ei siihen varmaan kauan mene kun saan sen luettavaksi.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä♥ Toukokuusa ilmestyy Jyrkänteen reunalla, voit varata sen vaikka etukäteen:)

      Kiitos samoin!

      Poista
  2. Hei Leena.
    Otin dekkari vinkkejä Celianet äänikirjojen tilauksiini, vielä oli varaa tilata kolme äänikirjaa näkövammaistilaukseen.Poikani hiljattain ohjasi, kuinka voin siirtyä sivulta toiselle klikkaamalla avoinna olevia ja tänään osasin jo käyttää oppimaani hyväkseni.Oi että, tällaisin onnistumisia vielä heikko näköinenkin osaa ja ne haasteet,niistä olen aina pitänyt.
    Hyvää, turvallista ja onnistumisien vuotta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anni!

      Hyvä sinä! Tämä osoittaa, miten meidän pitää omaksua uusia tekniikoita omaksi hyödyksemme.

      Jos sinulle tulee vielä myöhemmin lisätilaa, tässä on vähän listaa, jota annoin vähän aikaa sitten eräälle dekkareista innostuneelle lukijalleni:

      2016 sairaana luin Håkan Nesserin Van Veeteren sekä Barbarotti -sarjat, huomaa järjestyksessä nämä.

      Minulta ei rahallakaan saa ostettua Åsa Larssonin dekkareita, jotka tässä:

      Aurinkomyrsky, Sudentaivala, Musta polku, Kunnes vihasi asettuu, Sudentaival ja Uhrilahja. Larsson julkaisee harvoin, mutta laatua.

      Sitten tulee Onger Frimanssonin trilerit, joista lue ensin Hyvää yötä, rakkaani ja sen jälkeen jatko-osa Varjo vedessä. Jos haluat jatkaa kannattaa lukea järjestyksessä tämänkin jälkeen, mitä en aikaisemmin tajunnut, mutta luin alkutalvesta uudestaan ja huomasin, että Justine Dalvike esiintyi lopulta sivurooleissa myös Rotanpyytäjässä ja Kissa joka ei kuollut, tsekkaa kumpi ensin.

      Tämän lisäksi luin uudestaan kaikki Karin Fosumin dekkarit, sillä murhaajat unohtuvat - onneksi.

      Nyt luen välipalana Ruth Rendellin Veden lumoa, joka vie minua niin, että vasta sen jälkeen kevään uutuuksia lisää. Rendelliltä kannattaa varmasti lukea myös Krokotiilinvartija.

      Gillian Flynn: olen pitänyt kaikista hänen suomennetuistaan, mutta jos luet Teräviä esineitä ja olet herkkä ja rakastat kovasti eläimiä, pieni varoitus: Sisältää jotain mitä ei voi unohtaa!

      Denise Minan dekkarit olen lukenut kaikki.

      Samoin on laita Minette Waltersin, josta ikimuistoisin on Kuvanveistäjä.

      John Wainwright: Umpikuja

      Anne Holt: Kuollut kulma, Kahdesti kuollut ja Minkä taakseen jättää. Kuollut kulma paras näistä!

      Koko Karin Slaughterin tuotanto!!!

      Tämä voi olla sinulle kesyä, minulle intohimoa eli olen lukenut koko Colin Dexterin tuotannon ja katsonut siitä tehtdyn tv-sarjan eli Morse. Kerään nyt noita vanhoja ja uupuu omasta hyllystä vielä Neidonmurha.

      Kiitos samoin kaikkea sinulle Anni♥

      Poista
    2. Kiitti Leena.
      Minä lainasin äänikirjat:

      >James P.D ;Yksityispotilas

      > Mosse Kate: Krypta

      >Theorin Johan: Yönmyrsky
      Outoa minulle, kun pystyn kuuntelemaan dekkareita, vaikken näkevänä kyennyt liian jännittävyyden takia lukemaan, nyt kuuntelen esim. Jarkko Sipilän, Tapani Baggen em.em. sekkareita ja yksi tärkeä juttu on lukija. En pidä joidenkin lukijoiden äänestä ja silloin karsutuu varmasti moni hyvä teos. Tässä hiljan olin varannut mm. teoksen
      > Morton Kate. Talo järven rannalla...ja lukijaksi osui ääni, jonka olin aikaisemmin jo hylännyt. Näissä varauksissa kun ei tiedä, kuka tulee lukemaan, niin olen vaan odottanut kun teos ilmestyy ja saan tietää lukijan, valitsen sitten otanko teoksen. Harmi näin on mennyt monta mielenkiintoiselta tuntuvaa kirjaa lainaamatta.
      Mie saan 14/30pv aikana lainata äänikirjoja, netti kuuntelulla määrä lienee satoja??Muttamie mielelläni kuuntelen Daisy-äänikirjan kuuntelulaitteekka.Illalla sängyssä:)Dekkareita Huuii...

      Poista
    3. Ole hyvä, Anni.

      Nuo luettu ja miten muistaisin, että Krypta teki suurimman vaikutuksen...,mutta kaikki noista hyviä. Olen lukenut Theorinilta kaikki suomennetut.

      Olen miettinyt tätä äänikirjaa just siltäkin kantilta, että en kestä 'tiettyjen' henkilöiden ääniä. Koko nautinto olisi pilalla. Mitä jos laitettaisiin hannu Mäkelä lukemaan kaikki äänikirjat:) Ainakaan minua hänen äänensä ei ärsytä. Takuulla tuohon tullaan vielä kiinittämään huomiota: Pitää vain muistaa antaa palautetta. Aika mukavan paljon minusta. Etenkin dekkarit kuuluvat iltamyöhälle ja yöhön: Silloin on tunnelmat kohdillaan. Jännittäviä lukukehtkiä, Anni!

      Poista
    4. Kiitti Leena, mie vielä vähän palaan äänikirjan lukijoihin: Hannu Mäkelä ei tunnu tutulta, mutta Martti Mäkelä kyllä, Tuomo Holopainen, Heikki Packalen,Jorma Aho noin yleislukijoina naisita Pinja Flink, Tuija Kosonen, ja miehistä vielä dekkarinlukijat:Ville Tiihonen, Veikko Honkanen joitain suosikkejani mainitakseni, heidän äänensä ei ärsytä.Palautetta olen antanut juuri äskettäin näistä lukijoiden valinnoista, saas nähdä mitä sieltä lukija valinnoista vastaavan yksikön (taitaa olla kirjan tuotanto puolella)ei Calianet'iin kohdistuva, mutta laittoivat asian eteenpäin, minne juttu kuului.

      Poista
    5. Ole hyvä. Tässä linkki Hannu Mäkelään: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_M%C3%A4kel%C3%A4 Voihan lukija olla joku muukin tietysti, mutta joidenkin äänet jo sillään ärsyttävät.

      Hyvä, että annat palautetta!

      <3

      Poista
  3. En ole viime aikoina juuri dekkareita lukenut, mutta tämähän vaikuttaa mukavalta ja ehdottomasti tutustumisen arvoiselta. On kivaa, että dekkarit laajentavat ns. reviiriään uusien aloille eli ei ole vaan sitä poliisidekkaria. Arkeologiset kuviot tuntuvat piristävältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, tämä sarja yllätti minut, Toukokuussa ilmestyy jo kolmas! Minustakin on kiehtovaa, jos mukana on jotain itseä kiinnostavaa aluetta, arkeologiaa, taidetta, historiaa...

      <3

      Poista
  4. Mulla on vieläkin Ruth Galloway korkkaamatta. Mutta kirjastotilaus on vetämässä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, no minulla meni kaksi melkein putkeensa ja kolmas ilmestyy jo toukokuussa. Toivotaan, että saat vaikka lomalukemiseksi.

      <3

      Poista